Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Isovanhemmat riehuvat lasten kanssa
19.07.2022 |
Kauan odotettu mummon ja vaarin vierailu taas takana, ja olen aivan loppu. Odotin keskustelua vanhempieni kanssa sekä pientä apua lasten hoidosssa, mutta takana on kolme päivää juoksemista ja riehumista ahtaassa asunnossamme (ulkona on ollut huonot säät ja isovanhemmat halusivat "leikkiä" lasten kanssa sisällä), hajonneita tavaroita, lukuisia haavereita ja itkuja. Marmatusta siitä, että lapsilla on liian tiukka kuri. Meillä on kolme eläväistä lasta ja säännöt, että sisällä ei juosta eikä riehuta. Ulkoilemme paljon ja lapsilla on sääntöjä. Mutta miksi se ei kelpaa isovanhemmilla?
Olen aivan masentunut, surullinen ja loppu vierailun jälkeen. Isovanhemmat tuskin ovat yhtään tyytyväisempiä. Mikä meni pieleen? Kohtalotovereita?
Kommentit (81)
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkkitilanne riehumisesta. Kuka teki mitä? Mitä sitten tapahtui? Kaikki viisi hyppivät sängyllä toistensa päälle?
Viisi henkilöä (2 eläkeläistä ja 3 pientä lasta) juoksevat hippaa pienen okt:n olohuoneessa. Lapsi liukastuu ja lyö pään pöydän reunaan.
Lapsia heitellään voltein makuuhuoneen sängyllä ja yöpöydältä tippuu lamput, vesilasit yms. maahan.
Meno on hullua koko ajan. Kutitetaan ja jahdataam lapsia. Kaikki huutaa (innostuksesta tai kivusta), törmäillään ja meno on sekopäistä koko ajan. Kaipaisitteko omaan kotiinne tällaista sirkusta? Meillä tällainen riehuminen on ohjattu ulos. Sisällä tulee olla joku tolkku, jotta kaikilla on tilaa olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden sukulaisen mies on tuollainen. Tykkää riehua lasten kanssa ja keksii aina kaikkea tyhmää ja täysin järjetöntä sukujuhlissa ja vastaavissa ja saa kaikki suvun lapset mukaan. On oikeasti todella raskasta saada oma lapsi käyttäytymään juhlatilanteessa, kun yksi aikuinen keksii vaikka mitä hölmöä. Lisäksi näiden tilanteiden jälkeen kaikki suvun lapset käyvät ihan ylikierroksilla ja ovat levottomia.
Onneksi meillä ei koskaan ole kyse kuin muutamasta tunnista, mutta aika monta hysteeristä itkua on tullut lohdutettua ja kiukuttelua kestettyä, kun ne ylikierrokset alkavat purkautua. En ymmärrä miksi lasten kanssa ei voisi olla ihan tavallisesti. Miksi pitää aina riehua ja sekoilla?
Kiitos tästä kommentista! Kuvaa meidän tilannetta. En siis kaipaa lastenhoitoautomaatteja kylään vaan omia vanhempiani, mutta lasteni myötä koko tilanne on muuttunut aivan hulluksi. Miksi he näkevät minut nykyään vain nipottavana tätinä, joka pilaa heidän lastenlastensa elämän, koska meillä on sääntöjä, joilla pidetään homma kasassa ja minimoidaan tapaturmat.
Ap
Koska olet sellainen. Lapset ei mene pilalle siitä että silloin tällöin asiat on vähän heikunkeikun. Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin ja se kuulostaa vähän turhan kontrolloilulta. Elämään kuuluu myös kolhut ja rosoisuus. Ei se ole pelkkää vaativaa työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkkitilanne riehumisesta. Kuka teki mitä? Mitä sitten tapahtui? Kaikki viisi hyppivät sängyllä toistensa päälle?
Viisi henkilöä (2 eläkeläistä ja 3 pientä lasta) juoksevat hippaa pienen okt:n olohuoneessa. Lapsi liukastuu ja lyö pään pöydän reunaan.
Lapsia heitellään voltein makuuhuoneen sängyllä ja yöpöydältä tippuu lamput, vesilasit yms. maahan.
Meno on hullua koko ajan. Kutitetaan ja jahdataam lapsia. Kaikki huutaa (innostuksesta tai kivusta), törmäillään ja meno on sekopäistä koko ajan. Kaipaisitteko omaan kotiinne tällaista sirkusta? Meillä tällainen riehuminen on ohjattu ulos. Sisällä tulee olla joku tolkku, jotta kaikilla on tilaa olla.
Ap
Meillä ei juosta sisällä myöskään hippaa eikä muutakaan, koska pari kertaa on sattunut sen verran paljon. Sängyssä ei myöskään hypitä koska jouset voi hajota ja yölamput. Jos ei muuten uskota, niin karjaisen nyt ulos riehumaan. Minun ja sinun ero on, että en välitä jos joku valittaa säännöistä. Minä vastaan turvallisuudesta joten oma häpeänsä jos valittaa. Sanon vain että nyt suu suppuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden sukulaisen mies on tuollainen. Tykkää riehua lasten kanssa ja keksii aina kaikkea tyhmää ja täysin järjetöntä sukujuhlissa ja vastaavissa ja saa kaikki suvun lapset mukaan. On oikeasti todella raskasta saada oma lapsi käyttäytymään juhlatilanteessa, kun yksi aikuinen keksii vaikka mitä hölmöä. Lisäksi näiden tilanteiden jälkeen kaikki suvun lapset käyvät ihan ylikierroksilla ja ovat levottomia.
Onneksi meillä ei koskaan ole kyse kuin muutamasta tunnista, mutta aika monta hysteeristä itkua on tullut lohdutettua ja kiukuttelua kestettyä, kun ne ylikierrokset alkavat purkautua. En ymmärrä miksi lasten kanssa ei voisi olla ihan tavallisesti. Miksi pitää aina riehua ja sekoilla?
Kiitos tästä kommentista! Kuvaa meidän tilannetta. En siis kaipaa lastenhoitoautomaatteja kylään vaan omia vanhempiani, mutta lasteni myötä koko tilanne on muuttunut aivan hulluksi. Miksi he näkevät minut nykyään vain nipottavana tätinä, joka pilaa heidän lastenlastensa elämän, koska meillä on sääntöjä, joilla pidetään homma kasassa ja minimoidaan tapaturmat.
Ap
Koska olet sellainen. Lapset ei mene pilalle siitä että silloin tällöin asiat on vähän heikunkeikun. Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin ja se kuulostaa vähän turhan kontrolloilulta. Elämään kuuluu myös kolhut ja rosoisuus. Ei se ole pelkkää vaativaa työtä.
Tuollaisissa riehunnoissa minun pikkusiskoltani murtui etuhammas ja toisella kertaa jäi pikkusormi oven saranapuolen väliin ja pää leikkautui irti.
Sisällä ei juosta. Kolhikoon itseään ja toisiaan omassa kodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat aivan vihaavat sitä, että meillä on rutiineja ja periaatteita. Silloin kun ovat käymässä, harvoin, tuntuu että joudun omia lapsia vaivihkaa vahtimaan, että en ärsyttäisi sillä isovanhempia. Yritän siis pitää lapset turvassa, etteivät karkailisi autotielle, etteivät saa tee-vettä tai muuta kiehuvaa naamalle, etteivät leiki terävillä tai tapahdu jotain muuta kummaa. Tosi, tosi raskasta heidän käynnit.
Kiitos myötätunnosta. Olen vain niin pettynyt, kun vierailu meni jälleen kerran näin. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta olemme isovanhempien (kuten osan kommentoijien) mielestä niuhoja. Kaiken tulisi pyöriä lasten ympärillä ja kaiken olla sallittua. Vanhempani ovat rakkaita, mutta nyt tuntuu, etten hetkeen halua nähdä heitä. Olen aivan loppu, asunto on kuin pörremyrskyn jäljiltä, 3-vuotias pitää herätellä yöllä päävamman takia. Pihallamme olisi tilaa juosta ja riehua, mutta se ei käy. Hippaa olohuoneessa, voltteja makuuhuoneessa ja kutitusta ruokapöydässä ja kaikkea muuta.
Työni on vaativaa ja kuvittelin loman ja isovanhempien vierailun tuovan jotain apua. Vanhempani eivät edes kysyneet, että mitä minulle kuuluu :(. Yritin heidän kuulumisiaan kysellä ja omiani kertoa, mutta kaikki jäi riehumisen jalkoihin.
Ja kyllä olin niuho ja tiukkis ja kaikkea. Menetin hermoni hyvin nopeasti vierailun/riehumisen alkaessa. Ja kyllä kerroin, että meillä ei sisällä riehuta, mutta minkäs teet.
Millaisia vanhempasi olivat sinun kanssa? OLiko sinulla kuri ja järjestys? Outoa jos nyt eri säännöt lapsilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, maalaisromanttinen pitsityyny putosi lattialle ja sisustustekstitaulu meni vinoon?
Onko koko porukka sokerista kun ei voi ulos mennä riehumaan? Ensi kerran mummo& pappa ja tenavat pihalle ja vanhemmille omaa aikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden sukulaisen mies on tuollainen. Tykkää riehua lasten kanssa ja keksii aina kaikkea tyhmää ja täysin järjetöntä sukujuhlissa ja vastaavissa ja saa kaikki suvun lapset mukaan. On oikeasti todella raskasta saada oma lapsi käyttäytymään juhlatilanteessa, kun yksi aikuinen keksii vaikka mitä hölmöä. Lisäksi näiden tilanteiden jälkeen kaikki suvun lapset käyvät ihan ylikierroksilla ja ovat levottomia.
Onneksi meillä ei koskaan ole kyse kuin muutamasta tunnista, mutta aika monta hysteeristä itkua on tullut lohdutettua ja kiukuttelua kestettyä, kun ne ylikierrokset alkavat purkautua. En ymmärrä miksi lasten kanssa ei voisi olla ihan tavallisesti. Miksi pitää aina riehua ja sekoilla?
Kiitos tästä kommentista! Kuvaa meidän tilannetta. En siis kaipaa lastenhoitoautomaatteja kylään vaan omia vanhempiani, mutta lasteni myötä koko tilanne on muuttunut aivan hulluksi. Miksi he näkevät minut nykyään vain nipottavana tätinä, joka pilaa heidän lastenlastensa elämän, koska meillä on sääntöjä, joilla pidetään homma kasassa ja minimoidaan tapaturmat.
Ap
Koska olet sellainen. Lapset ei mene pilalle siitä että silloin tällöin asiat on vähän heikunkeikun. Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin ja se kuulostaa vähän turhan kontrolloilulta. Elämään kuuluu myös kolhut ja rosoisuus. Ei se ole pelkkää vaativaa työtä.
Tuollaisissa riehunnoissa minun pikkusiskoltani murtui etuhammas ja toisella kertaa jäi pikkusormi oven saranapuolen väliin ja pää leikkautui irti.
Sisällä ei juosta. Kolhikoon itseään ja toisiaan omassa kodissaan.
Minulta murtui molemmat ranteet kun putosi kiipeilytelineeltä ja etuhamnas meni kun kaaduin pyörällä. Lapset pitää vuorata pumpuliin ettei vaan satu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat aivan vihaavat sitä, että meillä on rutiineja ja periaatteita. Silloin kun ovat käymässä, harvoin, tuntuu että joudun omia lapsia vaivihkaa vahtimaan, että en ärsyttäisi sillä isovanhempia. Yritän siis pitää lapset turvassa, etteivät karkailisi autotielle, etteivät saa tee-vettä tai muuta kiehuvaa naamalle, etteivät leiki terävillä tai tapahdu jotain muuta kummaa. Tosi, tosi raskasta heidän käynnit.
Kiitos myötätunnosta. Olen vain niin pettynyt, kun vierailu meni jälleen kerran näin. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta olemme isovanhempien (kuten osan kommentoijien) mielestä niuhoja. Kaiken tulisi pyöriä lasten ympärillä ja kaiken olla sallittua. Vanhempani ovat rakkaita, mutta nyt tuntuu, etten hetkeen halua nähdä heitä. Olen aivan loppu, asunto on kuin pörremyrskyn jäljiltä, 3-vuotias pitää herätellä yöllä päävamman takia. Pihallamme olisi tilaa juosta ja riehua, mutta se ei käy. Hippaa olohuoneessa, voltteja makuuhuoneessa ja kutitusta ruokapöydässä ja kaikkea muuta.
Työni on vaativaa ja kuvittelin loman ja isovanhempien vierailun tuovan jotain apua. Vanhempani eivät edes kysyneet, että mitä minulle kuuluu :(. Yritin heidän kuulumisiaan kysellä ja omiani kertoa, mutta kaikki jäi riehumisen jalkoihin.
Ja kyllä olin niuho ja tiukkis ja kaikkea. Menetin hermoni hyvin nopeasti vierailun/riehumisen alkaessa. Ja kyllä kerroin, että meillä ei sisällä riehuta, mutta minkäs teet.
Millaisia vanhempasi olivat sinun kanssa? OLiko sinulla kuri ja järjestys? Outoa jos nyt eri säännöt lapsilla.
No esim meillä ruokapöydästå ei saanut poistua ennen kuin lautanen on tyhjä. Piti syödä kaikki vaikla olisi maha tullut kipeäksi ja oksetti
Nyt samainen nainen suorastaan köskee kulkemaan voileipä kädessä ja syömään pelkkää herkkua.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhden sukulaisen mies on tuollainen. Tykkää riehua lasten kanssa ja keksii aina kaikkea tyhmää ja täysin järjetöntä sukujuhlissa ja vastaavissa ja saa kaikki suvun lapset mukaan. On oikeasti todella raskasta saada oma lapsi käyttäytymään juhlatilanteessa, kun yksi aikuinen keksii vaikka mitä hölmöä. Lisäksi näiden tilanteiden jälkeen kaikki suvun lapset käyvät ihan ylikierroksilla ja ovat levottomia.
Onneksi meillä ei koskaan ole kyse kuin muutamasta tunnista, mutta aika monta hysteeristä itkua on tullut lohdutettua ja kiukuttelua kestettyä, kun ne ylikierrokset alkavat purkautua. En ymmärrä miksi lasten kanssa ei voisi olla ihan tavallisesti. Miksi pitää aina riehua ja sekoilla?
Kiitos tästä kommentista! Kuvaa meidän tilannetta. En siis kaipaa lastenhoitoautomaatteja kylään vaan omia vanhempiani, mutta lasteni myötä koko tilanne on muuttunut aivan hulluksi. Miksi he näkevät minut nykyään vain nipottavana tätinä, joka pilaa heidän lastenlastensa elämän, koska meillä on sääntöjä, joilla pidetään homma kasassa ja minimoidaan tapaturmat.
Ap
Koska olet sellainen. Lapset ei mene pilalle siitä että silloin tällöin asiat on vähän heikunkeikun. Lapset elää sitä samaa arkea kuin sinäkin ja se kuulostaa vähän turhan kontrolloilulta. Elämään kuuluu myös kolhut ja rosoisuus. Ei se ole pelkkää vaativaa työtä.
Tuollaisissa riehunnoissa minun pikkusiskoltani murtui etuhammas ja toisella kertaa jäi pikkusormi oven saranapuolen väliin ja pää leikkautui irti.
Sisällä ei juosta. Kolhikoon itseään ja toisiaan omassa kodissaan.
Minulta murtui molemmat ranteet kun putosi kiipeilytelineeltä ja etuhamnas meni kun kaaduin pyörällä. Lapset pitää vuorata pumpuliin ettei vaan satu mitään.
Ei vaan niitä pitää vahtia. Eikä ainakaan sisällä yllyttää törmäilemään ja juoksemaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko koko porukka sokerista kun ei voi ulos mennä riehumaan? Ensi kerran mummo& pappa ja tenavat pihalle ja vanhemmille omaa aikaa :)
Miten ap sitten koko ajan kontrolloi kaikkea?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro joku esimerkkitilanne riehumisesta. Kuka teki mitä? Mitä sitten tapahtui? Kaikki viisi hyppivät sängyllä toistensa päälle?
Viisi henkilöä (2 eläkeläistä ja 3 pientä lasta) juoksevat hippaa pienen okt:n olohuoneessa. Lapsi liukastuu ja lyö pään pöydän reunaan.
Lapsia heitellään voltein makuuhuoneen sängyllä ja yöpöydältä tippuu lamput, vesilasit yms. maahan.
Meno on hullua koko ajan. Kutitetaan ja jahdataam lapsia. Kaikki huutaa (innostuksesta tai kivusta), törmäillään ja meno on sekopäistä koko ajan. Kaipaisitteko omaan kotiinne tällaista sirkusta? Meillä tällainen riehuminen on ohjattu ulos. Sisällä tulee olla joku tolkku, jotta kaikilla on tilaa olla.
Ap
Värikynät on oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön. En usko hetkeäkään, että koko aikaa. Elämme uhriutumisenkulttuurissa, jossa jokainen kokee olevansa jollakin tapaa uhri ja liioittelee itseensä kohdistuvia negatiivisia asioita.
Omituisia kommentteja tässä ketjussa. Ei ap:n tarvitse sallia tuollaista riehumista omassa kodissaan! Ei ole enää mikään harmiton hassuttelu kyseessä, jos lapsi loukkaa päänsä siinä tiimellyksessä.
Monet vanhemman sukupolven ihmiset vaikuttavat kuvittelevan, että lasten kanssa "pitää" riehua ja että kaikki lapset nauttisivat sellaisesta. Välillä tuntuu siltä, että tällaiset isovanhemmat eivät itse ole saaneet olla lapsia ja nyt elävät omaa lapsuuttaan lastenlasten kautta vetäen överiksi koko jutun. He eivät ymmärrä, että jatkuva riehuminen, juoksentelu ja huutaminen vie lapsen ylikierroksille ja se purkautuu sitten helposti itkukohtauksina ym. Eli toisin sanoen se stressaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaativa työ mainittu!
Itse olen monasti lähettänyt luojalle kiitoksen ettei lapseni ole akateeminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat aivan vihaavat sitä, että meillä on rutiineja ja periaatteita. Silloin kun ovat käymässä, harvoin, tuntuu että joudun omia lapsia vaivihkaa vahtimaan, että en ärsyttäisi sillä isovanhempia. Yritän siis pitää lapset turvassa, etteivät karkailisi autotielle, etteivät saa tee-vettä tai muuta kiehuvaa naamalle, etteivät leiki terävillä tai tapahdu jotain muuta kummaa. Tosi, tosi raskasta heidän käynnit.
Kiitos myötätunnosta. Olen vain niin pettynyt, kun vierailu meni jälleen kerran näin. Olemme yrittäneet puhua asiasta, mutta olemme isovanhempien (kuten osan kommentoijien) mielestä niuhoja. Kaiken tulisi pyöriä lasten ympärillä ja kaiken olla sallittua. Vanhempani ovat rakkaita, mutta nyt tuntuu, etten hetkeen halua nähdä heitä. Olen aivan loppu, asunto on kuin pörremyrskyn jäljiltä, 3-vuotias pitää herätellä yöllä päävamman takia. Pihallamme olisi tilaa juosta ja riehua, mutta se ei käy. Hippaa olohuoneessa, voltteja makuuhuoneessa ja kutitusta ruokapöydässä ja kaikkea muuta.
Työni on vaativaa ja kuvittelin loman ja isovanhempien vierailun tuovan jotain apua. Vanhempani eivät edes kysyneet, että mitä minulle kuuluu :(. Yritin heidän kuulumisiaan kysellä ja omiani kertoa, mutta kaikki jäi riehumisen jalkoihin.
Ja kyllä olin niuho ja tiukkis ja kaikkea. Menetin hermoni hyvin nopeasti vierailun/riehumisen alkaessa. Ja kyllä kerroin, että meillä ei sisällä riehuta, mutta minkäs teet.
Valitettavasti olet ahdasmielinen tiukkapipo. Lasten kuuluu saada kolhuja ja haavoja, pitää pelleillä.
Naarmuja, arpia ja sattumuksia muistellaan sitten aikuisina ja kuinka mukavia ne harvat päivät isovanhempien kanssa olivatkaan.
Kun olin vielä nuori ja lapseton, ystäväni tuli kylään lastensa kanssa. Aloin kutittelemaan lapsia ja sain aikaan melkoisen riehumisen ja äänen. Ystäväni melko nopeasti totesi, ettei tuo riehuttaminen oli toivottua. Luulin, että olen mukava täti, kun saan lapset nauramaan, mutta nopeasti ymmärsin, että tämä hankaloittaa lasten ja heidän vanhempiensa elämää, eikä ole viisasta eikä fiksua minulta. Tämä ohje jäi mieleeni ikuisesti ja olen siitä kiitollinen. Olen sen myös sanonut omien lasteni kohdalla ja aina on toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Omituisia kommentteja tässä ketjussa. Ei ap:n tarvitse sallia tuollaista riehumista omassa kodissaan! Ei ole enää mikään harmiton hassuttelu kyseessä, jos lapsi loukkaa päänsä siinä tiimellyksessä.
Monet vanhemman sukupolven ihmiset vaikuttavat kuvittelevan, että lasten kanssa "pitää" riehua ja että kaikki lapset nauttisivat sellaisesta. Välillä tuntuu siltä, että tällaiset isovanhemmat eivät itse ole saaneet olla lapsia ja nyt elävät omaa lapsuuttaan lastenlasten kautta vetäen överiksi koko jutun. He eivät ymmärrä, että jatkuva riehuminen, juoksentelu ja huutaminen vie lapsen ylikierroksille ja se purkautuu sitten helposti itkukohtauksina ym. Eli toisin sanoen se stressaa lasta.
Olisi mielenkiintoista kuulla myös se isovanhempien versio asioista. Nyt on tarina esitetty vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna. Lapsi jolle ei koskaan satu mitään on vähän kuin mies, joka ei koskaan katsoa pornoa. Sellaista ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Omituisia kommentteja tässä ketjussa. Ei ap:n tarvitse sallia tuollaista riehumista omassa kodissaan! Ei ole enää mikään harmiton hassuttelu kyseessä, jos lapsi loukkaa päänsä siinä tiimellyksessä.
Monet vanhemman sukupolven ihmiset vaikuttavat kuvittelevan, että lasten kanssa "pitää" riehua ja että kaikki lapset nauttisivat sellaisesta. Välillä tuntuu siltä, että tällaiset isovanhemmat eivät itse ole saaneet olla lapsia ja nyt elävät omaa lapsuuttaan lastenlasten kautta vetäen överiksi koko jutun. He eivät ymmärrä, että jatkuva riehuminen, juoksentelu ja huutaminen vie lapsen ylikierroksille ja se purkautuu sitten helposti itkukohtauksina ym. Eli toisin sanoen se stressaa lasta.
Jatkuva ns kurilla alistaminen, suojeleminen kaikelta ja jatkuva kontrollissa eläminen ei stressaa lasta? Lasten pitää kotona sulautua sisustuslehden aukeamaan ja energiaa puretaan vain maksullisessa vanhemman egoa nostattavassa harrastuksessa? Ja en ole vanhemman sukupolven edustaja vaan ihan kolmekymppinen kahden lapsen äiti.
Meillä on alakerrassa erikseen 40 neliön leikkihuone jossa on temppurata, seibällinen puolapuita, keinu, käsirenkaat, liukumäki, patjoja joilla tehdä kuperkeikkoja, majatarpeita, teltta. Jne.
Silti äitini haluaa riehua olohuoneessa ja sotkea sen.
Koen että tässä on kyse valtataistelusta ja tahallisesta tarpeesta sotkea meidän uusi koti.
Muuta selitystä en keksi.
Alue: Aihe vapaa
Ja sisällå sitten kallot paukkuu?