Liian kova jännitys ihastuksen seurassa

Yksi gimma meinaa punastella kun olemme kasvotusten tekemisissä, pidän sitä söpönä mutta meinaako tämä nyt että?..

Romanssi kirjoitti:

Mulla sama! 

Siis usein en ole huomaavinaankaan ihastusta, enkä pysty pitämään katsekontaktia. TOISAALTA kohde saattaa tästä käytöksestä arvata, mutta toisaalta taas käytöksestäni ja sen tietynlaisesta epäjohdonmukaisuudesta saattaa saada myös kuvan, etten ole kiinnostunut. Koska en pidä katsekontaktia myöskään sellaisiin ihmisiin, joista en ole kiinnostunut. 

Katsekontaktin puute ja pälyily on kyllä mielestäni huono juttu treffeillä.

En tarkoita jotain intensiivistä ja kiinteätä katsekontaktia, mutta jonkinlainen, edes nopea katse toista kohtaan pitäisi pystyä saamaan aikaan. Edes muutaman kerran. Muuten kyllä molemmille tulee aika kiusallinen olo.

Luulen, että kaksi jännittäjää ymmärtävät toisiaan. Sitten taas ne, joilla ei ole vaikeaa olla toisen seurassa ja katsekontakti onnistuu, niin ehkä jättävät seuraavat treffit tekemättä vahvasti jännittävän kanssa.

Koska ehkä miettivät pystyykö jännitäjä jatkossakaan olemaan jännittämättä. Ei pelkästään kahden kesken vaan ihan yleisesti muiden seurassa. Luonteva käytös on helpompaa myös kumppanille kun molemmat luottavat, että toinen pärjää ihmisten seurassa.

Näin ihastukseni kirjastossa noin seitsemänkymmenen metrin päästä. Henkäilin siinä happea ja poistuin pitkälle pyörälenkille.

Muutamaa kuukautta myöhemmmn pääsin juttusille. Ihan ...

Life is short so take risks. You enter the world with nothing and you will leave the world with nothing. You have literally nothing to loose.

Anteeksi että olen olemassa. 😰

Ei kai tuossa mitään. Menee ohi kyllä kun tapaamiskertoja kertyy. 

Miehellä kyllä vähän huonompi homma olisi, koska jos jännittää kovasti niin ei välttämättä seiso kovin helposti :D

Minusta tulee juurikin sellainen jääkuningatar kuin joku muukin tässä ketjussa mainitsi. Muutun tosi tylyksi ja mukamas välinpitämättömäksi kun yritän esittää niin coolia. Ja sitten saan aina kuulla, että olen varautunut ja etäinen jne. Ja olen yli neljäkymppinen nainen ja tuntuu, että pahemmaksi menee aina vaan. En myöskään osaa yhtään tulkita miesten eleistä onko jotain ihastusta tai vastaavaa ilmassa siltä puolelta. Sanomattakin selvää, että olen ikisinkku. Ja inhoan itseäni tämän vuoksi, mutta en vaan osaa muuttaa toimintamalliani. 

Vierailija kirjoitti:

Tuon tarkoitus luonnon näkökulmasta on vissiin ilmoittaa toiselle, että on valmis parittelemaan.

Kaipa tuon tarkotus on luonnon näkökulmasta saada minut pois yrittämästä paritella(huonot geenit?) kun en ikinä uskalla edes ihastuksiani kunnolla kattoo tai niille mitään sanoa. Muille naisille puhun ihan hyvin ja pystyn pitämään katsekontaktia kunhan en vaan ole ihastunut.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta. Oon myös omalla kohdallani huomannut, että sellainen ylikova jännittäminen on kertonut toisinaan myös siitä, että olen ollut haksahtamassa väärään ihmiseen. Tämä on ollut sellaista traumakemiatyyppistä ihastumista, kun toinen vetää hirveästi puoleensa, mutta samalla ahdistaa niin maan hirveästi. Joskus olen kuullutkin sanottavan, että oikean ihmisen seurassa on pääasiassa hyvä ja levollinen olo, ei tunteiden vuoristorataa.

Lisää traumakemiasta,kiitos.

Ei muuta kuin pyydätte ihastustanne kahville tai muuhun mukavaan.

Ottaa bitches poskeen vaan ...

Vierailija kirjoitti:

Olen päätynyt välttelemään koko tyyppiä koska en osaa olla enää normaalisti ja käyttäytymään tylysti ja töykeästi ja toinen on tietysti hämillään että miksi koska joudumme olemaan säännöllisesti tekemisissä ja aiemmin olen käyttäytynyt tavallisesti.

Hän myös elää parisuhteessa ja siitäkin syystä teen koko ajan töitä oman pääni kanssa etten toisi vahingossakaan ilmi mitään mitä hänestä tälläkin hetkellä ajattelen.

Mitäs tapahtuisi jos hän saisi tietää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen päätynyt välttelemään koko tyyppiä koska en osaa olla enää normaalisti ja käyttäytymään tylysti ja töykeästi ja toinen on tietysti hämillään että miksi koska joudumme olemaan säännöllisesti tekemisissä ja aiemmin olen käyttäytynyt tavallisesti.

Hän myös elää parisuhteessa ja siitäkin syystä teen koko ajan töitä oman pääni kanssa etten toisi vahingossakaan ilmi mitään mitä hänestä tälläkin hetkellä ajattelen.

Mitäs tapahtuisi jos hän saisi tietää?

Voihan sen potentiaalisen suhteen tärvellä noinkin 

Onko kukaan jännittäjä lopulta jättänyt puolisonsa ihastuksensa vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama mulla oli nuorena. Tutustuminen auttaa... ja ikääntyminen.

Monen mielestä punastuminen on ihan söpöä💕

Tsemppiä

N61

Vaikea uskoa että sellaista jännitystä kukaan osaisi pitää söpönä. :( ap

Kyllä sitä pitää söpönä ja just katselin kiinnostuneena kun tapasin mun omaa ihastusta hänen kotona (ollaan jo vähän tapailtu ja harrastettu seksiä mutta silti alussa ja aika ujoina) et hän kevyesti punastui ja myöskin naama nyki hiukan. Musta se oli vain todella suloista ja kertoo et häntäkin jännittää ja on aidosti ihastunut. Mitään negatiivista siinä ei ole. Hän siis mies ja iältään 35v, muutama pitkä parisuhde takana

Ei ole mikään takuu aidosta ihastuksesta. Mun kohdalla se oli sitä, että mies oli valeminän luonut narsistipsykopaatti, joka käyttti hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tutulta. Oon myös omalla kohdallani huomannut, että sellainen ylikova jännittäminen on kertonut toisinaan myös siitä, että olen ollut haksahtamassa väärään ihmiseen. Tämä on ollut sellaista traumakemiatyyppistä ihastumista, kun toinen vetää hirveästi puoleensa, mutta samalla ahdistaa niin maan hirveästi. Joskus olen kuullutkin sanottavan, että oikean ihmisen seurassa on pääasiassa hyvä ja levollinen olo, ei tunteiden vuoristorataa.

Lisää traumakemiasta,kiitos.

Löytyy youtube Narsisti vs minä ja paljon enkuksi trauma bonding.

Mulla oli kyse tästä. Saalis vaistoaa olevansa saalis. Hormonit menee sekaisin, kun saa epäsäännöllistä palkintoa vrt peliriippuvuus.

Olen eri kuin tuo aiempi. Traumaside syntyy kai herkemmin, jos on addiktioherkkyys tai lapsuustraumoja.

kauheeta kuin kauhuelokuvassa

Orgasmi rentouttaa.

Vierailija kirjoitti:

Orgasmi rentouttaa.

Ja jos alitajunta kokee vastapuolen vaaralliseksi, voi olla, että.kiihottuu ja kostuu, mutta orgasmia ei tulekaan, vaikka halut kovat.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tulee juurikin sellainen jääkuningatar kuin joku muukin tässä ketjussa mainitsi. Muutun tosi tylyksi ja mukamas välinpitämättömäksi kun yritän esittää niin coolia. Ja sitten saan aina kuulla, että olen varautunut ja etäinen jne. Ja olen yli neljäkymppinen nainen ja tuntuu, että pahemmaksi menee aina vaan. En myöskään osaa yhtään tulkita miesten eleistä onko jotain ihastusta tai vastaavaa ilmassa siltä puolelta. Sanomattakin selvää, että olen ikisinkku. Ja inhoan itseäni tämän vuoksi, mutta en vaan osaa muuttaa toimintamalliani. 

Minulla sama juttu tai jotenkin kummallisesti niin, että ekat treffit sujuvat aina hyvin, mutta kun tavataan uudelleen, käyn pakittamaan. Ymmärrän, että syynä pelko rakastumisesta, joka voisi johtaa kyyneliin ja tuskaan. En uskalla heittäytyä.