Miksi naiset hoitivat kodin ennen ikäänkuin marttyyrimaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Siis, hän ei ollut kotirouva vaan ihan töissä käyvä ja joutui hoitamaan kaikki kotityöt koska mies tienasi enemmän?

Kumma juttu jos vähän harmitti.

Jos se koki olevansa liian älykäs kotitöihin. Olisi pystynyt elämässä enempään. Ei saanut tehdä sitä, mitä halusi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole koskaan ollut perinteenä kotiäitiys/leiväntuoja-kuvio. Naisten työpanosta on tarvittu muualla kuin kotona.

Koskaan? Heh. Suomi oli maatalousmaa 50-luvulle. Maalla perinteisesti miehet hoitivat ulkotyöt ja naisille jäi koti ja lapset.

Naiset hoitivat eläimet, kasvimaan, veronkannon, pyykit ulkona tai saunassa, marjastuksen, puutarhan, polttopuiden pienimisen ja kantamisen.

Ulkona.

Hirmu Äiti tällä tai mutsisiksi haukkuvat.Kyllä kävin töissä koko ajan.Lauantaina aamusta kaupaan.Jos oli tilipäivävikonloppu ollut? Sai kaupasta ostaa jotain kivaa.Kiiltokuvia halusi tytär,poika sen rahan säästöihinsä.Siivosin ,pyykkäsin koska oli sauna päivä ja saunan jälkeen ulos ei pässyt.Mutta tein ison pulla taikinan.Iskin sen keittön pöydälle .Siinä leipovat omat kakarat ja naapurin kakarat. Mutta SAIN HITTTO SOIKOO HETKEN OLLA RAUHASSA!Kune ei ollut isäntää taloudessa.Tai antamassa edes joka toinen viikko lapsi vapaata.Kun nykysinhän meneen viikko toisella,viiko toisella vanhemalla.Terv.hirviö mutsi.parhaani yritin.

Kantoivat siis vettä, eivät veroa.

Isoäidin äitipuoli kävi kutsuttuna palkkatöissä, mm. pyykkärinä, jo 1930-luvulla. Lapsilla oli hoitopaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä siivottiin marttyyrimaisesti, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä ja tekivät kotitöitä. Joka hemmetin lauantaiaamu. Matot ulos, isä hakkasi niitä kiukuspäissään mattotelineessä, äiti riehui imurin kanssa sisällä. Meille lapsille jäi pölyjen pyyhkiminen ja lattianpesu. En tiedä, miksei operaatiota voinut suorittaa ilman huutoa, tavaroiden paiskomista jne. Ja miksi se piti aloittaa viimeistään klo 9, mieluummin aiemmin. Iltapäivälle ei kuitenkaan ollut mitään suunnitelmia.

Se siivoaminen vaan on niin vittuimainen velvollisuus, että kyllä siinä on hermo kireällä, ja siitä haluaa nopeasti eroon jotta voi viettää rauhassa hyvällä omallatunnolla viikonloppua.

Kuulemma mun isoäitikin oli aina kiukkuinen kun siivosi, samoin mun äiti ja myös minä, koska me kaikki ollaan aina inhottu yli kaiken kotitöitä, ja silti jouduttu suurin osa niistä tekemään.

Tämä! Ei kukaan oikeasti halunnut viettää lauantaiaamuaan siivoten mutta kun se piti tehdä, muuten ei oltu Kunnon Ihmisiä. Varsinkin työväenluokkaiset ja keskiluokkaiset ihmiset olivat kovan paineen alla että piti olla puts plank siisti ja puhdas, muuten olit jotenkin epäilyttävä. Varakas ihminen jolla on sotkuinen koti on sen sijaan vaan boheemi taiteilijaluonne. Ja kyllä kylällä olisi ihmetelty että ne Virtaset vaan lähtee taas uimarannalle ja elokuviin lauantaina vaikka taloa ei nähtävästi ole kunnolla siivottu viikkokausiin, minkähänlainen sikolätti se niitten huusholli mahtaa olla ja onkohan ne lapsetkaan kunnolla kasvatettuja. Kukaan ei halunnut sellaista leimaa otsaansa joten sitten vaan siivottiin suuren vatutuksen ja metelin kera ja purettiin kiukku omaan perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Siis, hän ei ollut kotirouva vaan ihan töissä käyvä ja joutui hoitamaan kaikki kotityöt koska mies tienasi enemmän?

Kumma juttu jos vähän harmitti.

Mutta raha ja elintaso kyllä kelpasi.

Eihän ne suomalaiset miehet 70 -80 -luvuilla tai juuri myöhemminkään tehneet mitään kotitöitä. Sukat jäi siihen minne ne riisuttiin ja paskarannut pönttöön. Ei elettäkään, että olisi siivottu. Sohvalta katseltiin, kun rouva siivosi kiukkuisena ja mitenkään ei autettu. Kyllähän se panee vituttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Silloin yhden palkka riitti keskitasoiseen elämään. Vaimolle napsahti kodinhoitonakki kun mies käy töissä. Ei siinä ole mitään marttyyrimäisyyttä. Kyllä minäkin mieluusti alkaisin kotiäidiksi jos olisi mies, jonka palkka yksinään riittäisi tavalliseen elintasoon. Mutta eipä ole niin pitää kärsiä töissä.

Minun kaveriperheissänikin kyllä äidit kävivät töissä ja hoitivat silti kodinhoitonakin pääasiassa sen lisäksi. Oma isäni makasi illat sohvalla lukemassa tai tv:tä katsomassa töiden jälkeen, äiti hoiti kaiken kolmivuorotyönsä lisäksi. Sellainen kai se naisen malli oli vielä 80-luvulla, ainakin maalaisemmissa perheissä. Naiset häärää, miehet tekee mitä tekee. Kerrostalossa ei edes perinteisiä miesten jommia ollut.

Minusta tuli feministi :).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, hän ei ollut kotirouva vaan ihan töissä käyvä ja joutui hoitamaan kaikki kotityöt koska mies tienasi enemmän?

Kumma juttu jos vähän harmitti.

Mutta raha ja elintaso kyllä kelpasi.

No varmaankin kun kerran töissä kävi?

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne suomalaiset miehet 70 -80 -luvuilla tai juuri myöhemminkään tehneet mitään kotitöitä. Sukat jäi siihen minne ne riisuttiin ja paskarannut pönttöön. Ei elettäkään, että olisi siivottu. Sohvalta katseltiin, kun rouva siivosi kiukkuisena ja mitenkään ei autettu. Kyllähän se panee vituttamaan.

Ihan sama juttu nykyääkin. Mikään ei ole tuossa asiassa muuttunut.

Ite koti-isänä 3v lapsen kanssa vaimoni elättinä. Siivoilin ja kokkailin hymyissä suin. Nykyäänkin on vaikea löytää naista joka sallii tasa-arvoisesti miehelle koti-isyyden useiksi vuosiksi ja takaa perheelle taloudellisen turvan. Yleensä sitä oletetaaan meiltä miehiltä vain ja vieläkin. Itse olen feministi mutta vaimoni kannattaa tasa-arvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole koskaan ollut perinteenä kotiäitiys/leiväntuoja-kuvio. Naisten työpanosta on tarvittu muualla kuin kotona.

Koskaan? Heh. Suomi oli maatalousmaa 50-luvulle. Maalla perinteisesti miehet hoitivat ulkotyöt ja naisille jäi koti ja lapset.

Maalla naiset hoitivat kotieläimiä kuten lehmiä ja kanoja ja kasvattivat puutarhassa vihanneksia, huolehtivat hedelmäpuista ja marjapensaista, kantoivat veden sisään, pesivät pyykit ja tekivät muita kotitöitä. Lapset auttoivat heti kun pystyivät.

Suomessahan puutarhan hoitokin on yleensä ollut naisten ja lasten työtä ja esim. heinänteossa ja perunannostossa on koko perhe ollut mukana.

Sellainen kaupunkilainen kotirouvaelämä, jossa nainen vain siivoaa, kokkaa, tiskaa, pyykkää ja hoitaa lapset, ei ole ollut kovin yleistä. Varakkaimmissa perheissä oli kaupungeissakin sitten kyllä piika tai taloudenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä siivottiin marttyyrimaisesti, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä ja tekivät kotitöitä. Joka hemmetin lauantaiaamu. Matot ulos, isä hakkasi niitä kiukuspäissään mattotelineessä, äiti riehui imurin kanssa sisällä. Meille lapsille jäi pölyjen pyyhkiminen ja lattianpesu. En tiedä, miksei operaatiota voinut suorittaa ilman huutoa, tavaroiden paiskomista jne. Ja miksi se piti aloittaa viimeistään klo 9, mieluummin aiemmin. Iltapäivälle ei kuitenkaan ollut mitään suunnitelmia.

Se siivoaminen vaan on niin vittuimainen velvollisuus, että kyllä siinä on hermo kireällä, ja siitä haluaa nopeasti eroon jotta voi viettää rauhassa hyvällä omallatunnolla viikonloppua.

Kuulemma mun isoäitikin oli aina kiukkuinen kun siivosi, samoin mun äiti ja myös minä, koska me kaikki ollaan aina inhottu yli kaiken kotitöitä, ja silti jouduttu suurin osa niistä tekemään.

Tämä! Ei kukaan oikeasti halunnut viettää lauantaiaamuaan siivoten mutta kun se piti tehdä, muuten ei oltu Kunnon Ihmisiä. Varsinkin työväenluokkaiset ja keskiluokkaiset ihmiset olivat kovan paineen alla että piti olla puts plank siisti ja puhdas, muuten olit jotenkin epäilyttävä. Varakas ihminen jolla on sotkuinen koti on sen sijaan vaan boheemi taiteilijaluonne. Ja kyllä kylällä olisi ihmetelty että ne Virtaset vaan lähtee taas uimarannalle ja elokuviin lauantaina vaikka taloa ei nähtävästi ole kunnolla siivottu viikkokausiin, minkähänlainen sikolätti se niitten huusholli mahtaa olla ja onkohan ne lapsetkaan kunnolla kasvatettuja. Kukaan ei halunnut sellaista leimaa otsaansa joten sitten vaan siivottiin suuren vatutuksen ja metelin kera ja purettiin kiukku omaan perheeseen.

Kaipa tuollaista on ollut pienillä paikkakunnilla. Isommissa kaupungeissa kukaan ei jaksa kytätä naapurin siivousaikatauluja, kun omassa elämässä on tarpeeksi hommaa.

Minä olen syntynyt ihan kasarin lopussa ja elänyt siis lapsuuteni ysärillä, ja kyllä se työjako minunkin perheessä noin meni. Ja suurimmalla osalla kavereista... Kyllä isätkin osallistui, mutta äiti pääroolissa. Minun perheessäkin molemmat siis kyllä kävi töissä, niinkuin kaikilla muillakin, mutta isä joko teki uraa (niinkuin meillä) tai panosti harrastuksiinsa (niinkuin kaverillani). Äidilläkin siis oli korkea koulutus ja vaativa työ, mutta isälle ura oli(/on) vaan tosi tärkeä. Tosin ei minun äiti ollut marttyyrimainen, vaan ennemminkin uhrautuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä siivottiin marttyyrimaisesti, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä ja tekivät kotitöitä. Joka hemmetin lauantaiaamu. Matot ulos, isä hakkasi niitä kiukuspäissään mattotelineessä, äiti riehui imurin kanssa sisällä. Meille lapsille jäi pölyjen pyyhkiminen ja lattianpesu. En tiedä, miksei operaatiota voinut suorittaa ilman huutoa, tavaroiden paiskomista jne. Ja miksi se piti aloittaa viimeistään klo 9, mieluummin aiemmin. Iltapäivälle ei kuitenkaan ollut mitään suunnitelmia.

Se siivoaminen vaan on niin vittuimainen velvollisuus, että kyllä siinä on hermo kireällä, ja siitä haluaa nopeasti eroon jotta voi viettää rauhassa hyvällä omallatunnolla viikonloppua.

Kuulemma mun isoäitikin oli aina kiukkuinen kun siivosi, samoin mun äiti ja myös minä, koska me kaikki ollaan aina inhottu yli kaiken kotitöitä, ja silti jouduttu suurin osa niistä tekemään.

Tämä! Ei kukaan oikeasti halunnut viettää lauantaiaamuaan siivoten mutta kun se piti tehdä, muuten ei oltu Kunnon Ihmisiä. Varsinkin työväenluokkaiset ja keskiluokkaiset ihmiset olivat kovan paineen alla että piti olla puts plank siisti ja puhdas, muuten olit jotenkin epäilyttävä. Varakas ihminen jolla on sotkuinen koti on sen sijaan vaan boheemi taiteilijaluonne. Ja kyllä kylällä olisi ihmetelty että ne Virtaset vaan lähtee taas uimarannalle ja elokuviin lauantaina vaikka taloa ei nähtävästi ole kunnolla siivottu viikkokausiin, minkähänlainen sikolätti se niitten huusholli mahtaa olla ja onkohan ne lapsetkaan kunnolla kasvatettuja. Kukaan ei halunnut sellaista leimaa otsaansa joten sitten vaan siivottiin suuren vatutuksen ja metelin kera ja purettiin kiukku omaan perheeseen.

Kaipa tuollaista on ollut pienillä paikkakunnilla. Isommissa kaupungeissa kukaan ei jaksa kytätä naapurin siivousaikatauluja, kun omassa elämässä on tarpeeksi hommaa.

Ai jaa, kaverini kertoi että ison kaupungin varakkaalla okt-alueella äidillään oli tapana kommentoida toisten imurointi-aikatauluja, keskuspölynimurin ääni kun kuuluu hyvin koko naapurustoon. Kuulemma sunnuntaina siivoamista ainakin päiviteltiin, koska Kunnon Ihminen siivoaa kyllä viikonlopuksi, mielellään jo perjantai-iltana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän ne suomalaiset miehet 70 -80 -luvuilla tai juuri myöhemminkään tehneet mitään kotitöitä. Sukat jäi siihen minne ne riisuttiin ja paskarannut pönttöön. Ei elettäkään, että olisi siivottu. Sohvalta katseltiin, kun rouva siivosi kiukkuisena ja mitenkään ei autettu. Kyllähän se panee vituttamaan.

Ihan sama juttu nykyääkin. Mikään ei ole tuossa asiassa muuttunut.

Miksi kukaan viitsii katsella tuollaisia loisia? Itselläni on ulkkarimies. Kokkaa, siivoaa, käy kaupassa, pesee pyykit, hoitaa lasta. Ihan samat hommat kotona kuin itsellänikin.

Minun isä oli viikot poissa, ja viikonloppuna sitten vei meitä lapsia kaikkiin kivoihin juttuihin. Äiti hoiti arkipäivät ja jäi kotiin siivoamaan kun me muut oltiin viikonlopun vietossa. Veikkaan että äidin oli helpompi sietää se kaikkien kotitöiden kaatuminen hänelle kun isä oli muualla eikä vetelehtinyt kotona, koska en muista tuommoista marttyyrimaisuutta.

Sanomattakin selvää että etsin miehen joka viihtyy kotona eikä ole hirveän uraorientoitunut, ja olen alusta asti pitänyt huolta että se myös tekee osansa kotitöistä.

Vierailija kirjoitti:

Ite koti-isänä 3v lapsen kanssa vaimoni elättinä. Siivoilin ja kokkailin hymyissä suin. Nykyäänkin on vaikea löytää naista joka sallii tasa-arvoisesti miehelle koti-isyyden useiksi vuosiksi ja takaa perheelle taloudellisen turvan. Yleensä sitä oletetaaan meiltä miehiltä vain ja vieläkin. Itse olen feministi mutta vaimoni kannattaa tasa-arvoa.

Minä sallin ex-miehelleni koti-isyyden ensimmäisen lapsen kohdalla. Ei tehnyt kotitöitä, ei heräillyt lapsen kanssa yöllä, vaikka lapsi heräsi monia kertoja yössä. Lapsen päivän kulmakivi oli isälle 4 tunnin päiväunet, jonka seurauksena lapsi valvoi puolille öin ja heräsi kello 6. Isä ei tietenkään niin aikaisin suostunut heräämään.

Vierailija kirjoitti:

Ite koti-isänä 3v lapsen kanssa vaimoni elättinä. Siivoilin ja kokkailin hymyissä suin. Nykyäänkin on vaikea löytää naista joka sallii tasa-arvoisesti miehelle koti-isyyden useiksi vuosiksi ja takaa perheelle taloudellisen turvan. Yleensä sitä oletetaaan meiltä miehiltä vain ja vieläkin. Itse olen feministi mutta vaimoni kannattaa tasa-arvoa.

Etkö hakenut kotihoidon tukea? Suomessa on hyvin vähän täysin tulottomia kotiäitejä, kyllä ne saa jotain tukea. Ei siinä olla kenenkään elättinä.

Ap:n äidillä on ollut paha olo ehkä jostain ihan muusta kuin kotitöistä. Tai sitten ahdistanut se, että on siivottava ja laitettava ruokaa. Monesti ihminen yrittää täyttää sitä mittaa, mikä on lapsuudenperheessä asetettu. Ehkä ap:n äiti oli saanut tuollaisen mallin.

Kyllä levollinen ja hyvä kodin ilmapiiri on paljon tärkeämpää kuin se, että kaikki on tiptop. Kodin tunneilmapiiri jää lapsen mieleen.