Miksi naiset hoitivat kodin ennen ikäänkuin marttyyrimaisesti?

Jospa äitisi ei olisi halunnut olla kotiäiti?

Haaveili koko ikänsä muusta elämästä.

Ei valittaneet turhasta vaan ymmärsivät asioiden suhteet.

Silloin yhden palkka riitti keskitasoiseen elämään. Miehelle napsahti kodinhoitonakki kun nainen käy töissä. Ei siinä ole mitään marttyyrimäisyyttä. Kyllä minäkin mieluusti alkaisin koti-isäksi jos olisi nainen, jonka palkka yksinään riittäisi tavalliseen elintasoon. Mutta eipä ole niin pitää kärsiä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Jospa äitisi ei olisi halunnut olla kotiäiti?

Haaveili koko ikänsä muusta elämästä.

Minäkin haluan olla prinsessa.

Et koskaan tullut kysyneeksi asiaa äidiltäsi silloin, kun hän oli vielä elossa. Ei sillä että vielä tänäkään päivänä kaikki naiset riemusta hihkuen hoitaisivat kotiaan. Marttyyrejä löytyy nuoristakin naisista, vaikka heillä on paljon enemmän valinnanvaraa kuin heidän äideillään ja isoäideillään.

Minun äitini ei ollut marttyyri, vaikka harmitteli sitä, että hän ei saanut käydä kouluja. Olisi ollut kykyjä ja haluja, mutta kun isä oli kuollut, ei ollut ketään maksamassa ja siihen aikaan jäätiin kotiin, kun saatiin ensimmäinen lapsi. Olisiko ap:n äidillä ollut sama tilanne, että ei enää päässyt jatkamaan opiskelua, kun piti mennä naimisiin ja jäädä loppuiäkseen kotiin.

Jaa että kasarilla? Luulin, että kyse oli joskus 40-luvulla syntyneestä naisesta.

Kasarilla? Tulin itse äidiksi kasarilla enkä tunne/tuntenut yhtäkään perhettä, jossa äiti olisi jäänyt kotiin. Kyllä molemmat vanhemmat kävivät töissä, vaikka äidit siihen aikaan yleensä hoitovapaat käyttivätkin. Ja molemmat hoitivat lapsia ja tekivät kotitöitä.

Jopa omassa lapsuudenkodissani kotitöiden jakaminen ja molempien työssäkäyminen oli itsestäänselvyys, ja olen sentään syntynyt 60-, en 40-luvulla.

Ei Suomessa ole koskaan ollut perinteenä kotiäitiys/leiväntuoja-kuvio. Naisten työpanosta on tarvittu muualla kuin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Et koskaan tullut kysyneeksi asiaa äidiltäsi silloin, kun hän oli vielä elossa. Ei sillä että vielä tänäkään päivänä kaikki naiset riemusta hihkuen hoitaisivat kotiaan. Marttyyrejä löytyy nuoristakin naisista, vaikka heillä on paljon enemmän valinnanvaraa kuin heidän äideillään ja isoäideillään.

Minun äitini ei ollut marttyyri, vaikka harmitteli sitä, että hän ei saanut käydä kouluja. Olisi ollut kykyjä ja haluja, mutta kun isä oli kuollut, ei ollut ketään maksamassa ja siihen aikaan jäätiin kotiin, kun saatiin ensimmäinen lapsi. Olisiko ap:n äidillä ollut sama tilanne, että ei enää päässyt jatkamaan opiskelua, kun piti mennä naimisiin ja jäädä loppuiäkseen kotiin.

Jaa että kasarilla? Luulin, että kyse oli joskus 40-luvulla syntyneestä naisesta.

On toki vielä elossa, mutta en viitsi kysellä kun ei vaikeista asioista ole meillä koskaan puhuttu. 

Isäni on ollut aina hyvätuloisempi ja äiti on kyllä töissä ollut, mutta pienituloisessa ammatissa koko elämänsä ajan. Molempien isovanhempien aikana on ollut hyvin perinteiset sukupuoliroolit ja pieni maaseutukaupunki. Varmasti Etelä-Suomessa on eletty toisinkin, mutta olisiko niin, ettei pikkukylissä kasarillakaan tiedetty paremmasta? Ei ollut nettiä, mistä olisi saanut muita vaikutteita. 

ap

Vanhempani olivat 1926-27 syntyneitä me lapset -50-52. Aina molemmat vanhemmat töissä. Kodinhoito ei ollut tietenkään naisen hommia kokonaan tuolloinkaan vaikka olikin joku roolijako miehen ja naisen välillä. Naapureilla sama, kaikki töissä ja lapset lähtivät yksin kouluihinsa, ei paljon paapottu, lapset ottivat osaa myös kotitöihin koulun jälkeen. 

Senaikainen elämä olisi täysi mahdottomuus nykyisin, olisi kovaa itkua ja hammastenkiristystä koko elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Silloin yhden palkka riitti keskitasoiseen elämään. Miehelle napsahti kodinhoitonakki kun nainen käy töissä. Ei siinä ole mitään marttyyrimäisyyttä. Kyllä minäkin mieluusti alkaisin koti-isäksi jos olisi nainen, jonka palkka yksinään riittäisi tavalliseen elintasoon. Mutta eipä ole niin pitää kärsiä töissä.

Keskitasoinen elämä oli silloin paljon vaatimattomampaa kuin nykyään.

Että oikein "lukionkin"? Miten vanhoja vanhempasi oikein ovat?

Työn vieroksuja. Palkkatyö ei kiinnosta, eikä liioin kotityöt. Aikansa feministi.

Meillä kyllä siivottiin marttyyrimaisesti, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä ja tekivät kotitöitä. Joka hemmetin lauantaiaamu. Matot ulos, isä hakkasi niitä kiukuspäissään mattotelineessä, äiti riehui imurin kanssa sisällä. Meille lapsille jäi pölyjen pyyhkiminen ja lattianpesu. En tiedä, miksei operaatiota voinut suorittaa ilman huutoa, tavaroiden paiskomista jne. Ja miksi se piti aloittaa viimeistään klo 9, mieluummin aiemmin. Iltapäivälle ei kuitenkaan ollut mitään suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et koskaan tullut kysyneeksi asiaa äidiltäsi silloin, kun hän oli vielä elossa. Ei sillä että vielä tänäkään päivänä kaikki naiset riemusta hihkuen hoitaisivat kotiaan. Marttyyrejä löytyy nuoristakin naisista, vaikka heillä on paljon enemmän valinnanvaraa kuin heidän äideillään ja isoäideillään.

Minun äitini ei ollut marttyyri, vaikka harmitteli sitä, että hän ei saanut käydä kouluja. Olisi ollut kykyjä ja haluja, mutta kun isä oli kuollut, ei ollut ketään maksamassa ja siihen aikaan jäätiin kotiin, kun saatiin ensimmäinen lapsi. Olisiko ap:n äidillä ollut sama tilanne, että ei enää päässyt jatkamaan opiskelua, kun piti mennä naimisiin ja jäädä loppuiäkseen kotiin.

Jaa että kasarilla? Luulin, että kyse oli joskus 40-luvulla syntyneestä naisesta.

On toki vielä elossa, mutta en viitsi kysellä kun ei vaikeista asioista ole meillä koskaan puhuttu. 

Isäni on ollut aina hyvätuloisempi ja äiti on kyllä töissä ollut, mutta pienituloisessa ammatissa koko elämänsä ajan. Molempien isovanhempien aikana on ollut hyvin perinteiset sukupuoliroolit ja pieni maaseutukaupunki. Varmasti Etelä-Suomessa on eletty toisinkin, mutta olisiko niin, ettei pikkukylissä kasarillakaan tiedetty paremmasta? Ei ollut nettiä, mistä olisi saanut muita vaikutteita. 

ap

Älä nyt höpise. Mikä äitiäsi esti lukion jälkeen menemästä töihin tai kouluun muualle? Tuliko vahingossa raskaaksi ja jumitti kotiin?

Toisaalta, nyt sanot ettei hän ollutkaan kotirouva, vaan kävi töissä, varmasti aika raskaassa jos oli kerran pieni palkka, ja sen lisäksi joutui tekemään kaikki kotityöt yksin? Mitä te lapset teitte? Miksi isänne ei tehnyt mitään? Ei kasarilla mitkään pikkukylät mitään tynnyreitä ollut, sellaisistahan lähdettiin nuorena maailmalle.

Maataloissa on yleensä vaimo tehnyt sisätöistä suurimman osan ja mies ulkotöistä, ne ulkotyöt on usein olleet raskaampia, ja jos on ollut pieniä lapsia imetettävänä, niin helpompi äidin on ollut siinä sisällä enemmän häärätä kuin pellolla traktorin kanssa.

Varmasti sun isäs on ollut sitä mieltä, että kun hän kerran tienaa enemmän, niin hänen ei kuulu tehdä kotitöitä. Ja varmasti äitisi vihasi sitä sydämensä pohjasta, mutta halusi olla hyvä äiti ja vaimo ja häpesi pientä palkkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Että oikein "lukionkin"? Miten vanhoja vanhempasi oikein ovat?

Luuletko ettei ennen ollut kouluja joissa lukio? Kyllä oli. Niitä nimitettiin oppikouluiksi. Ennen päästiin myös ylioppilaaksi, tiesitkö?

Pahantuulisuudesta ja katkeruudesta saa hyvät aggressiot jotka antavat energiaa ikävään fyysiseen työhön.

Ikkunoita pestessä pieksen itseni raivoon ja kuuntelen Panteraa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kyllä siivottiin marttyyrimaisesti, vaikka molemmat vanhemmat kävivät töissä ja tekivät kotitöitä. Joka hemmetin lauantaiaamu. Matot ulos, isä hakkasi niitä kiukuspäissään mattotelineessä, äiti riehui imurin kanssa sisällä. Meille lapsille jäi pölyjen pyyhkiminen ja lattianpesu. En tiedä, miksei operaatiota voinut suorittaa ilman huutoa, tavaroiden paiskomista jne. Ja miksi se piti aloittaa viimeistään klo 9, mieluummin aiemmin. Iltapäivälle ei kuitenkaan ollut mitään suunnitelmia.

Se siivoaminen vaan on niin vittuimainen velvollisuus, että kyllä siinä on hermo kireällä, ja siitä haluaa nopeasti eroon jotta voi viettää rauhassa hyvällä omallatunnolla viikonloppua.

Kuulemma mun isoäitikin oli aina kiukkuinen kun siivosi, samoin mun äiti ja myös minä, koska me kaikki ollaan aina inhottu yli kaiken kotitöitä, ja silti jouduttu suurin osa niistä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole koskaan ollut perinteenä kotiäitiys/leiväntuoja-kuvio. Naisten työpanosta on tarvittu muualla kuin kotona.

Koskaan? Heh. Suomi oli maatalousmaa 50-luvulle. Maalla perinteisesti miehet hoitivat ulkotyöt ja naisille jäi koti ja lapset.

Ja navettahommat sekä pienkarjanhoito sekä paljon muuta hommaa.

Siis, hän ei ollut kotirouva vaan ihan töissä käyvä ja joutui hoitamaan kaikki kotityöt koska mies tienasi enemmän?

Kumma juttu jos vähän harmitti.

Ehkä kotityö ei ole naiselle se, mitä haluaisi oikeasti tehdä. Suorittavaa työtä. Ainaista tiskaamista, pyykkäämistä ja ruuan laittoa.

Miehet taas tekevät usein isoja projekteja. Vetävät pitkiä viivoja liidulla. Oikein loistavat. Tekevät niin, koska haluavat. Naiset taas usein tekevät, koska ei ole vaihtoehtoa. Jonkun pitää tehdä kotityöt.