Tuntematon henkilö soittaa ovikelloa - avaatko oven vai et

En avaa. Kerran pihalla pyöri sitkeä perunakauppias ja kun se näki että olen kotona.

Postimies soittaa aina kahdesti. Avaatko oven? Tosi hyvä elokuva. Kannattaa katsoa.

Avaan, mutta raotan ovea vain vähän ja kysyn kuka siellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kirves kädessä tms niin avaan ja kysyn mitä asiaa. Yleensä ei ole ollut.

Pelko on nykyään yleistä. Kerran löysin rapusta lompakon. Henkkareiden mukaan kuului rapussa asuvalle mummulle. Ei suostunut avaamaan. Tiesin kyllä että oli kotona. Menin kotiin ja soitin. Ei vastannut. Ihmiset pelkää nykyään vastata puhelimeenkin!

Miksi et vain pudottanut lompakkoa postilaatikosta. En ihmettele että vanhat ihmiset eivät uskalla avata ovea. Puhelimeen vastaamatta jättämiseen tuskin on tekemistä pelon kanssa. Ihmiset eivät vaan jaksa niitä kaupustelijoita. 

Vierailija kirjoitti:

En avaa, jos en odota esim. huoltoihmistä tulevaksi.

Viimeksi oli selkeä varkauden yrittäjä, kun lopulta alkoi kuulua lukon tiirikointia.

Mitäpä sitten tapahtui?

Soitit poliisit? Vai kaulin kädessä häädit tiirikoijat?

Vierailija kirjoitti:

Avaan, mutta raotan ovea vain vähän ja kysyn kuka siellä.

Entä jos joku tempaisee silti oven auki ja oviketjusta huolimatta joku voi tempaista?

Yleensä avaan oven. Mutta jos imetän vauvaa ilman paitaa, niin silloin en aina jaksa alkaa pukemaan. Silloin jää ovi avaamatta, vaikka olisi joku puolituttukin. Yleensä tutut ihmiset kyllä soittavat ennen kuin tulevat käymään, eli jos joku kauppias tai jehova jää välistä, niin ei se suuri menetys ole.

Vierailija kirjoitti:

Oon tähän mennessä aina uskaltanut avata, mutta aika hermona olen silloin aina. Yleensähän se on tietysti joku lähetti, joka on tuonut jotain mitä mies tilannut eikä muistanut sanoa niin olen sitten ihmetellyt ja kuittaillut niitä tavaroita. Elämässähän tapahtuu monenlaista ja toki itsellekin tapahtunut oikeasti vakavia ja pahempia asioita, mutta jostain syystä mulle jäi kyllä todellinen trauma kun kerran äitiyslomalla ollessa pienten lasten ja vauvan kanssa oven taakse ilmestyi pimpottamaan naapurista ikäiseni tuore äiti, jonka kanssa en ollut koskaan puhunut ja jonka en edes tiennyt asuvan siinä alakerrassa. Tuli vaan, että pimpom "me tultiin teille kylään". Ihanaa toki tutustua toiseen, joka myös kotona pitkästyy vauvan kanssa, mutta...Aivan hirveä siivo oli meillä silloin, vauva tais meillä olla kuukauden, mulla tissit aivan tulessa ja suihkumaitoa ja puklua vähän liikaa kaikkialla. Oli aika järkytys, että ilmoittamatta joku tuli sisään ihastelemaan meidän pskaista asuntoa. Huh, onneksi olin ees jotain järjestystä pitänyt, mutta siitä jäi joku stressi ja pelko, että meille voi koska vain tulla joku tuomitsemaan omaan kotiin, että milloin on viimeksi ehditty mopata lattiat (ja on kyllä mieskin, mutta töiden jälkeen oli silläkin vähän kiire isompien lasten kanssa). Nykyään jos joku outo on oven takana niin on yleensä joku lasten uusien, lähelle muuttaneiden kaverien vanhempi tulossa vaihtamaan yhteystietoja, mutta mulle iskee aina pieni paniikki, että joku olis tulossa suoraan ovesta sisään istumaan sohvalle, että keitäpä mulle kahvit, kiitos. 

Hyi kauhea, samaistun niin! Jostain syystä ihmiset alkaa tuppaamaan ovelle ilmoittamatta ja kutsumatta kun on saanut lapsia! Mitä he+lvettiä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on Ring-ovipuhelin eli näen kuka siellä on avaamattakin ja pystyn kysymään mitä asiaa painamalla mikrofonia, vaikken olisi edes kotona. En avaa tuntemattomille koskaan ovea.

ps. Kaikki liike ja puhe myös tallentuu pilveen eli sieltä on hyvä katsoa tuntomerkit vaikka naapurin murtovarkaudesta, vaikka olisi meidät jättänyt väliin murtoretkellä valvontajärjestelmän takia. Kuva on yhtä hyvälaatuista kuin telkkarissa.

Siis salakuvaat samalla(ja äänität) naapurin pihaa? Se on kuules laitonta. Kameroiden pitää olla asennettuna niin että kuvaa vain omaa pihaa.

En todellakaan. Ahdistaa muutenkin ovikellon ääni. Meen aina ihan paniikkiin ja piiloudun.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole kirves kädessä tms niin avaan ja kysyn mitä asiaa. Yleensä ei ole ollut.

Pelko on nykyään yleistä. Kerran löysin rapusta lompakon. Henkkareiden mukaan kuului rapussa asuvalle mummulle. Ei suostunut avaamaan. Tiesin kyllä että oli kotona. Menin kotiin ja soitin. Ei vastannut. Ihmiset pelkää nykyään vastata puhelimeenkin!

Oli vissiin stnllisen paksu lompakko kun ei postiluukusta mahtunut

No en. Minulla ei ole ovisilmää ja ei sitä tiedä mikä hullu siellä on!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaan, mutta raotan ovea vain vähän ja kysyn kuka siellä.

Entä jos joku tempaisee silti oven auki ja oviketjusta huolimatta joku voi tempaista?

Katson aina ensin ovisilmästä. Jos siellä näyttää olevan joku 2-metrinen kaljupäinen karju, saattaisin jättää avaamatta. Arvioin riskin jokaisen kohdalla. Toistaiseksi tuntemattomia oven takana olleita on huoltomiehet, paketin toimittajat, Jehovan todistajat ja joskus satunnainen naapuri kertomassa, että unohdin avaimet ulko-oveen. Olen kolmekymppinen pitkähkö ja hyväkuntoinen nainen. Esimerkiksi mummolleni olen sanonut, että hän ei saa avata ovea tuntemattomille.

Vierailija kirjoitti:

Avaan, mutta raotan ovea vain vähän ja kysyn kuka siellä.

Niitähän saa sellaisia ketjuja oveen, ettei ulkopuolelta saa raotettua ovea työnnettyä auki. Meillä oli vanhassa kämpässä sellainen, kun ei jostain syystä ollut ovisilmää.

Nuorena asuin kerrostalossa enkä yleensä avannut tuntemattomille, mutta nykyään asun omakotitalossa kaupungin taajamassa niin ovi tulee avattua jo siitä syystä, että tulija on kuitenkin jo saapunut minun reviirille. Ainoo poikkeus on puolison lievästi cp kaukainen sukulainen joka ramppaa joka toinen viikko pihassa, eikä tajua kehoituksista huolimatta soittaa ennen tuloaan.

Vierailija kirjoitti:

Oon tähän mennessä aina uskaltanut avata, mutta aika hermona olen silloin aina. Yleensähän se on tietysti joku lähetti, joka on tuonut jotain mitä mies tilannut eikä muistanut sanoa niin olen sitten ihmetellyt ja kuittaillut niitä tavaroita. Elämässähän tapahtuu monenlaista ja toki itsellekin tapahtunut oikeasti vakavia ja pahempia asioita, mutta jostain syystä mulle jäi kyllä todellinen trauma kun kerran äitiyslomalla ollessa pienten lasten ja vauvan kanssa oven taakse ilmestyi pimpottamaan naapurista ikäiseni tuore äiti, jonka kanssa en ollut koskaan puhunut ja jonka en edes tiennyt asuvan siinä alakerrassa. Tuli vaan, että pimpom "me tultiin teille kylään". Ihanaa toki tutustua toiseen, joka myös kotona pitkästyy vauvan kanssa, mutta...Aivan hirveä siivo oli meillä silloin, vauva tais meillä olla kuukauden, mulla tissit aivan tulessa ja suihkumaitoa ja puklua vähän liikaa kaikkialla. Oli aika järkytys, että ilmoittamatta joku tuli sisään ihastelemaan meidän pskaista asuntoa. Huh, onneksi olin ees jotain järjestystä pitänyt, mutta siitä jäi joku stressi ja pelko, että meille voi koska vain tulla joku tuomitsemaan omaan kotiin, että milloin on viimeksi ehditty mopata lattiat (ja on kyllä mieskin, mutta töiden jälkeen oli silläkin vähän kiire isompien lasten kanssa). Nykyään jos joku outo on oven takana niin on yleensä joku lasten uusien, lähelle muuttaneiden kaverien vanhempi tulossa vaihtamaan yhteystietoja, mutta mulle iskee aina pieni paniikki, että joku olis tulossa suoraan ovesta sisään istumaan sohvalle, että keitäpä mulle kahvit, kiitos. 

Mulle on kanssa tehty näin. Kerran olin ihan hirveässä flunssassa 2 kk ikäisen vauvan kanssa, ja olin nukkunut edellisenä yönä flunssaisena ja flunssaisen vauvan kanssa max 2 h. Mies oli koulutuksessa Helsingissä yön yli. Eikös yksi puolituttu änkenyt ruusujen kanssa puoliväkisin seuraavana päivänä sisälle. Yksi kaveri harrastaa myös näitä yllätysvierailuja. Samoin pari sukulaista. Nämä ovat "ihanimpia", jotka varoittavat etukäteen: "Me poiketaan kesällä teillä kylässä". Ilmoittavat siis tulevansa, mutta saattavat tupsahtaa sisään yllättäen kuukauden tai kahden kuukauden päästä. Nytkin kaksi ihmistä on ilmoittanut tulevansa meille kylään kesällä. Pyysin, että ilmoittaisivat etukäteen, mutta ei kuulemma käy. Eli nyt me sitten yritetään täällä useamman lapsen pikkulapsiperheessä pitää järjestystä ja tarjottavia siltä varalta, että joku tupsahtaa vain käymään. Taidan pitää oven säpissä. Ikävää, kun olisi ihan kiva heitä nähdä. Mikä siinä etukäteen ilmoittamisessa on niin vaikeaa?

Oho, ollaanpas täällä yksimielisiä siitä, ettei ovea avata. Meillä soi ovikello ehkä kerran vuodessa ja todellakin koko perhe ryntää innoissaan silloin katsomaan, että mitä tapahtuu. :)

Avaan. Katson ensin ikkunasta mitä porukkaa ovella on. Yleensä on joku myymässä jotain, kuten salaojaputkia tai muuta. 

Viime kesänä pihaan tupsahti mies joka myi jotain hälytysjärjestelmää, ja ensi sanat häneltä olivat että onko teillä varashälyttimiä/hälytysjärjestelmää? Sanoin että on, verenhimoinen koira, vihainen ja iso aviomies, sekä haulikko. 

Kuka ihme vastaa jollekin tuollaiseen kysymykseen että ei ole, tervetuloa vain meille varkaisiin! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avaan, mutta raotan ovea vain vähän ja kysyn kuka siellä.

Niitähän saa sellaisia ketjuja oveen, ettei ulkopuolelta saa raotettua ovea työnnettyä auki. Meillä oli vanhassa kämpässä sellainen, kun ei jostain syystä ollut ovisilmää.

Suomessa ulko-ovia ei saa ulkopuolelta työnnettyä auki, vaan vedettyä.

Jos joku aggressiivinen tyyppi yrittää sisälle, potkaiskaa sitä polvilumpioon.