Miten kestää hemmotellun kersan synttärit?
Miehen kummilapsesta kyse, meitä odotetaan paikalle oman lapsemme kanssa. Viime kesänä oli hyvä tekosyy olla pois, nyt kutsu tuli jo kk etukäteen.
Ei ole vastattu vielä kutsuun, mennäänkö vai meniskö mies yksin
Mutta kyseessä siis 5v täyttävä lapsi, jolla viisi kummia ja sukunsa ainoa pieni lapsi, vanhempiensa ainoa.
On aivan pilalle hemmoteltu ja huonotapainen.
Jo 3v synttäreillä viskasi meidän antaman lahjan katsomatta maahan, oli paita ja leikkitraktori, mutta kun isovanhemmilta sai isomman paketin. Ja siis paiskasi meidän paketin mielenosoituksena maahan, koska oli niin tylsä lahja.
Kysyin, että mitäs sanotaan kun saa lahjan, näytti kieltä ja äitinsä nauroi vieressä?!
Vanhemmat eivät kiellä/kasvata, hän saa aivan kaiken, kuten lelut, uima-altaankin isänsä rakensi kun tää penska halus yms. Joka kauppareissulla uusi lelu, saattavat varta vasten ajaa lelukaupoille. Iltapalaksi hän saa täytekakkua ja sokerimehua, jos keksii pyytää. Mitään ei kielletä.
Kun oltiin yhdessä vuokramökillä, poika näytti meille pippeliään ja sanoin, että tuo on huono tapaista, niin isänsä kehui äkkiä, että onpas hieno pippeli, ettei vaan poika ala itkemään?!!
Se yhteinen mökkiloma on kamala pojan käytöksen takia.
Juhlissa vieraana tää lapsi menee ekana pöytään ja tökkii sormilla kakkua, meillä esim levitti suklaamuffinsin matolle tahallaan ja sotku jäi siivoomatta, ei edes pahoittelua vanhemmilta. Poika ei kestä, jos muut lapset saa huomiota.
Jos vieraat toruu, alkaa parkua hysteerisenä kun pelottaa!!.
Ja kun heillä on juhlat, poika nauttii, kun voi härnäämällä/huutamalla/esittämällä/riehumalla saada huomion. On siis sellainen kauhukakara, että en voi itse sietää.
Mieskin on sanonut, ettei hän ikinä ottais kummipoikaansa hoitoon.
Mutta siis kysymys: miten menettelisitte itse, kärsisittekö juhlat vai skippaisitteko?
Meillä on itellä alle 1v vauva ja mietin, keksiskö tekosyyn vauvan kautta.
Tökkii niin pahasti ajatuskin ihastella tuota hirviölasta yhtään, ja sitä ne synttärit on, pikkutenava viuhtoo jollain miekalla ja suku huokailee vieressä, kun on niin terhakka poika!
Mitä tekisitte nyt ja jatkossa?
Kommentit (334)
Todennäköisesti juhlat ovat paljon hauskemmat ja rennommat, jos kaltaisesi mutrusuinen ja kade paheksuja jää kotiin, joten älä mene.
Lapsi kuulostaa aivan tavalliselta 5-vuotiaalt, joka synttäreillä riekkuu jännityksestä ja sokerista huuruissa.
Teillä on jotain outoja vatsanpuruja, tai lapsella jotain outoa ihottumaa, ettekä voi olla varmoja että se tarttuu, kun ette tiedä mitä se on. Tai ehkäpä olette havainneet lapsella täin munia tai kihomatoja epäillään.
Kyllä syitä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti juhlat ovat paljon hauskemmat ja rennommat, jos kaltaisesi mutrusuinen ja kade paheksuja jää kotiin, joten älä mene.
Lapsi kuulostaa aivan tavalliselta 5-vuotiaalt, joka synttäreillä riekkuu jännityksestä ja sokerista huuruissa.
Ja sinä kuulostat just tuollaisen tavallisen 5-vuotiaan tavisvanhemmalta.
En nyt ehkä puutu tuohon aloittajan tilanteeseen, kun en tiedä nyt kuinka äitihuuruissa tämä on kirjoitettu. Itse varmaan olisin käynyt nopeesti, tai ehkä pistänyt miehen käymään äkkiä ja lähettänyt vaan terveiset; varsinkin, jos muutenkin näyttää siltä, että perheessä on lapsesta syntymästä niin iso ongelma, että välien etäännyttäminen on tarpeellista.
Jos olisi ystävästä kysymys, niin ehkä sanoisin ystävälleni jotain. Yksi keino on ottaa videopätkää perheen toiminnasta. Ja näyttää se näille vanhemmille. Koska useasti sen oman toimintansa (vanhempana) hölmöyden näkee paremmin videon armottomasta todistuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti juhlat ovat paljon hauskemmat ja rennommat, jos kaltaisesi mutrusuinen ja kade paheksuja jää kotiin, joten älä mene.
Lapsi kuulostaa aivan tavalliselta 5-vuotiaalt, joka synttäreillä riekkuu jännityksestä ja sokerista huuruissa.
Monta kertaa vuodessa luulet että tolla pennulla on synttärit, kun se käyttäytyy aina noin? Jos keskittymiskyky riittäis ja oisit lukenu pidemmälle ketjua, tää asia ois selvinny sulle.
Tiedän tunteen. Ihan uskomatonta miten välinpitämättömiä jotkut vanhemmat ovat. Vaikka ovatkin niitä helluntelttuja pershedelmiä niin kuri on oltava!
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti juhlat ovat paljon hauskemmat ja rennommat, jos kaltaisesi mutrusuinen ja kade paheksuja jää kotiin, joten älä mene.
Lapsi kuulostaa aivan tavalliselta 5-vuotiaalt, joka synttäreillä riekkuu jännityksestä ja sokerista huuruissa.
Sinulla taitaa olla vanhemmuus hukassa. Tahdot varmaan olla lapsesi kaveri?
Vierailija kirjoitti:
Isot synttärit, useampi lahja. Kyllä siinä ihan helposti jää lahjat toistensa jalkoihin, eikä isän kaverin vaimo saa lapsen kiitosta lahjasta.
Myöhemmin niillä sitten leikitään. Ei 3v. ole mikään tapakoulutettu automaatti. Kannattaa perehtyä lasten kehitysvaiheisiin.
Kyllä meidän lapset olivat tuon ikäisinä kiitollisia saamistaan lahjoista ja ilahtuivat kun kummit kyläilivät. Olisi ollut tiukan keskustelun paikka, jos olisivat käyttäytyneet kuvatulla tavalla. Edelleen kummit tulevat mielellään kylään ja vievät nykyään jo kohta teini-ikäisiä lapsia retkille ja kulttuurin pariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, anna miehen mennä yksin. Mulla kävis hermoon.
Pidän näistä vanhemmista, kun lapsi ei ole läsnä, mutta muuttuvat ihan tosi veteliksi muksunsa kanssa.
Enkä ymmärrä, miten niinkin tolkun ihmiset voivat olla noin kädettömiä kasvattajia.
Sekin ärsyttää, kun olisi kiva käydä perheiden kesken jossain, nyt menee vaan oma loma pilalle pikku majesteetin komennossa.
Muita, keiden tuttavapiirissä vastaavia?!
ApOn näitä tuttavapiirissä ja melko yksin ovat jääneet. Kukaan jaksa käyttää vapaa-aikaansa perseilyn kestämiseen. En menisi, enkä myöskään keksisi tekosyitä. Sanoisin vain ettei tulla paikalle. Harmittaa miten muutamia kivoja tyyppejä ei enää viitsi tavata, koska antavat lapsensa käyttäytyä kuin Kiinan keisari. Siinä kohtaa, kun lapselta kysytään saanko äiti syödä, jää tapaaminen viimeiseksi. Minä, kun komennan niin se on maailman loppu, josta vanhemmat loukkaantuvat ja lapsi järkyttyy. Siinäpähän järkyttyy!
Me pilattiin yksi uusivuosi ja juhannus tällasten kanssa, oli ihan kauheeta, kun tenava hallitsi jokaista hetkeä komentelullaan ja vanhemmat alistuivat lakeijoiksi. Tää perhe on aina pyytämässä kylään tai he ovat tulossa, koska eivät kestä olla keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot synttärit, useampi lahja. Kyllä siinä ihan helposti jää lahjat toistensa jalkoihin, eikä isän kaverin vaimo saa lapsen kiitosta lahjasta.
Myöhemmin niillä sitten leikitään. Ei 3v. ole mikään tapakoulutettu automaatti. Kannattaa perehtyä lasten kehitysvaiheisiin.Kyllä meidän lapset olivat tuon ikäisinä kiitollisia saamistaan lahjoista ja ilahtuivat kun kummit kyläilivät. Olisi ollut tiukan keskustelun paikka, jos olisivat käyttäytyneet kuvatulla tavalla. Edelleen kummit tulevat mielellään kylään ja vievät nykyään jo kohta teini-ikäisiä lapsia retkille ja kulttuurin pariin.
Niin ja siis nämä vanhemmat kannusti lastaan tuohon käytökseen lässyttämällä lapsen kautta meille, että meidän lahja oli sen verran pieni, että heh heh ja eihän se paita kiinnosta.
Varmaan ajattelivat, et no lahja oli paska.
Mä kysyin pojalta, et mitäs sanotaan (kun annoin lahjan), poika näytti kieltä..kun sanoin et sanotaan kiitos, juoksi vaan pois.
Äitinsä nauroi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti juhlat ovat paljon hauskemmat ja rennommat, jos kaltaisesi mutrusuinen ja kade paheksuja jää kotiin, joten älä mene.
Lapsi kuulostaa aivan tavalliselta 5-vuotiaalt, joka synttäreillä riekkuu jännityksestä ja sokerista huuruissa.
Huoh. .....https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/sokerihumalaa-ei-olekaan-olemassa-m…
Nykyään lapset eivät arvosta mitään 'tavallisia' lahjoja vaan aina pitää olla parempaa, jännempää, kalliimpaa. Ennen kun riitti joku piirustus lehtiö ja vaikka laadukkaat tussit niin pitääkin olla nyt laadukkain ja vähintään 50 e maksava lelu johon kyllästytään jo samana päivänä, kun kuitenkin isi ostaa seuraavalla kauppareissulla jonkun paremman. Lasten kiitollisuuden rajat ovat hämärtyneet kun annetaan kaikkea mitä ei tarvitse edes haaveillakaan. Yleensä tähän liittyy juuri se etteivät vanhemmat halua aiheuttaa lapselleen pettymystä... Rakkautta on myös rajat...
Kaverin lapsi on tällainen kuningas. Lyö äitiään, käskee, kiljuu, paiskoo tavaroita. Kun olen siellä kylässä ja yritämme jutella keittiön pöydän ääressä, lapsi huutaa olohuoneesta meitä puhumaan hiljempaa, että hän saa rauhassa katsottua lastenohjelmaansa (josta kyllä lähtee kovempi melu kuin meistä).
Lapsi alkaa mielestäni olla jo vähän pelottava, kun hän lähestyy vihaisena. En tiedä, aikooko lyödä, potkaista, sylkeä, kiljua täysillä tms. Äitinsä ei tee mitään. Tai ehkä yrittää, muttei sillä ole mitään vaikutusta.
Toi nääsi saa vanhempana turpaan jotta helisee... Sääli että vanhemmat on epäonnistunu tähän mennessä.
Jos tuolla tavoin käyttäytyvä perhe (siis lapsihan ei ole syyllinen vanhempiensa typeryyteen) kutsuu itsensä kylään, niin isäntäperheen pitää asettaa rajat, joiden yli vieraat eivät hypi. Toisinsanoen kertoa perheelle, että meillä ei kukaan, vieraatkaan, käyttäydy noin. Vanhemmat todennäköisimmin ottavat etäisyyttä.
Heidän kotonaan on sitten toisenlaiset säännöt, mutta niihin ei oikein voi puuttua. Pitää äänestää jaloillaan ilman tekosyitä.
Menisin juhliin hetkeksi. Jos/kun lapsi aloittaa kiukuttelun, sanoisin vaan, että teillä näyttää olevan huono päivä, me tästä lähdetäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isot synttärit, useampi lahja. Kyllä siinä ihan helposti jää lahjat toistensa jalkoihin, eikä isän kaverin vaimo saa lapsen kiitosta lahjasta.
Myöhemmin niillä sitten leikitään. Ei 3v. ole mikään tapakoulutettu automaatti. Kannattaa perehtyä lasten kehitysvaiheisiin.Kyllä meidän lapset olivat tuon ikäisinä kiitollisia saamistaan lahjoista ja ilahtuivat kun kummit kyläilivät. Olisi ollut tiukan keskustelun paikka, jos olisivat käyttäytyneet kuvatulla tavalla. Edelleen kummit tulevat mielellään kylään ja vievät nykyään jo kohta teini-ikäisiä lapsia retkille ja kulttuurin pariin.
Niin ja siis nämä vanhemmat kannusti lastaan tuohon käytökseen lässyttämällä lapsen kautta meille, että meidän lahja oli sen verran pieni, että heh heh ja eihän se paita kiinnosta.
Varmaan ajattelivat, et no lahja oli paska.
Mä kysyin pojalta, et mitäs sanotaan (kun annoin lahjan), poika näytti kieltä..kun sanoin et sanotaan kiitos, juoksi vaan pois.
Äitinsä nauroi.
Ap
Miksi me ihmiset ajatellaan kamalia ja käyttäydytään mukamas sivistyneesti?
Jos pojan vanhemmat olivat ahdistuneita ja hämmentyneitä poikansa käytöksestä ja nauraa hekottivat siksi? Laimentaakseen häpeän.
Mitä jos olisit nätisti kysynyt vanhemmilta, että ajatteletteko tosiaan että lahja oli liian pieni? Mitä olisi pitänyt olla? Kertonut, että tuntui pahalta tämä, ei juuri ehkä tee mieli ostaa enää lahjoja kenellekään, jonka luona lahjat otetaan tällä tavalla vastaan.
Okei, ei nää ole niitä malleja joihin meidät on kasvatettu. Mutta ehkä nää olis toimivampia malleja kuin jurnuttaminen vauvapalstalla? Kertoa suoraan, viestiä suoraan, ei vihaisena, vaan ihan vaan rauhassa. Kuunnella mitä he sanoo. Vastata siihen.
Vierailija kirjoitti:
En nyt ehkä puutu tuohon aloittajan tilanteeseen, kun en tiedä nyt kuinka äitihuuruissa tämä on kirjoitettu. Itse varmaan olisin käynyt nopeesti, tai ehkä pistänyt miehen käymään äkkiä ja lähettänyt vaan terveiset; varsinkin, jos muutenkin näyttää siltä, että perheessä on lapsesta syntymästä niin iso ongelma, että välien etäännyttäminen on tarpeellista.
Jos olisi ystävästä kysymys, niin ehkä sanoisin ystävälleni jotain. Yksi keino on ottaa videopätkää perheen toiminnasta. Ja näyttää se näille vanhemmille. Koska useasti sen oman toimintansa (vanhempana) hölmöyden näkee paremmin videon armottomasta todistuksesta.
Herranjumala! Voin sanoa, että jos joku ystäväni videokuvaisi (siis missä tilanteessa? Niissä synttärijuhlissa puolisalaa?) meidän perhe-elämää ja sitten myöhemmin haluaisi katsoa videoa kanssani opetusmielessä ja osoittaa, että missä kaikessa toimin väärin lapseni kanssa ja äitinä, niin pitäisin häntä aivan todella outona enkä haluaisi olla enää missään tekemisissä koskaan! Siis ihan tosissasiko ehdotat tällaista?
On näitä tuttavapiirissä ja melko yksin ovat jääneet. Kukaan jaksa käyttää vapaa-aikaansa perseilyn kestämiseen. En menisi, enkä myöskään keksisi tekosyitä. Sanoisin vain ettei tulla paikalle. Harmittaa miten muutamia kivoja tyyppejä ei enää viitsi tavata, koska antavat lapsensa käyttäytyä kuin Kiinan keisari. Siinä kohtaa, kun lapselta kysytään saanko äiti syödä, jää tapaaminen viimeiseksi. Minä, kun komennan niin se on maailman loppu, josta vanhemmat loukkaantuvat ja lapsi järkyttyy. Siinäpähän järkyttyy!