Lue keskustelun säännöt.
Miten pärjätä masentuneen kumppanin kanssa
18.07.2022 |
Hei,
Olen 18v tyttö. Olen noin vuoden seurustellut 21v pojan kanssa. Kun aloimme seurustelemaan, tiesin kumppanini masennustaustan. Hänen masennuksensa oli kuitenkin melko taakse jäänyttä elämää tuolloin.
Kuitenkin suhteemme aikana masennus on alkanut näyttäytyä 2 vko-1kk mittaisina jaksoina, jolloin kumppanillani on todella vaikeaa. Hän on saanut ammattiapua, mutta niistä ei juurikaan ole ollut apua.
Onko kellään mitään vinkkejä omaan jaksamiseeni? Tuntuu että oma jaksamiseni on lopussa toisesta huolehtimiseen ja olen itsekin usein kumppanini puolesta alakuloinen. Haluan kuitenkin jatkaa suhdetta, sillä ilman häntä olisin hyvin onneton, vielä onnettomampi kuin nyt.
En siis tarvitse mitään neuvoja että jätä se, eroa siitä ennen kun itsekin sairastut. Haluaisin vinkkejä miten selvitä tästä yhdessä poikaystäväni kanssa.
Kommentit (62)
Masentumattomia miehiä on paljon vapaana joten jätä hänet. Pidemmänpäälle raskasta, eikä sitä tarvitse yhdenkään naisen kokea. Helpottaa kun vaihdat miestä. Puhun kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu vertaistukitoimintaan, missä tapaat muita, joiden läheisellä mielenterveysongelmia. Saat perspektiiviä asioihin.
Luuletko oikeasti että jotkut av:n nettiterapeutit voi tuossa tilanteessa jotenkin auttaa? Ei voi, olet nuori ja sinun on tehtävä omat virheesi.
Ei kuullosta mitenkään päin terveeltä tilanteelta, tuossa iässä pitäisi elää ja opetella itsenäistymistä eikä toimia jonain omaishoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuullosta mitenkään päin terveeltä tilanteelta, tuossa iässä pitäisi elää ja opetella itsenäistymistä eikä toimia jonain omaishoitajana.
Niinpä. Jättäisipä pian jo sen sian.
Osaatko sanoa, johtuuko poikaystäväsi masennus jostain hänen kokemuksistaan, vai onko kyseessä ns. lääketieteellinen masennus (jonka taustalla jotain fyysistä, esim. että aivot eivät tuota riittävästi serotoniinia)?
Itse siis paininut sellaisen masennustyypin kanssa joka johtuu kokemistani traumaattisista asioista, varsinkin aiemmasta traumaattisesta parisuhteesta. Toipumistani on helpottanut huomattavasti avoimuus nykyistä naisystävääni kohtaan sekä se, kun olen kerta toisensa saanut nähdä, että tässä suhteessa en joudu kohtaamaan mitään traumaattista. Puoliso ei voi parantaa toisen masennusta, eikä puolison pidä myöskään olla terapeutti jolle vuodatetaan heikkoina hetkinä kaikki mitä on mielessä, mutta tiedän tästä omasta kokemuksestani, että puoliso voi olla siinä merkittävänä tukijana. Olen tämän parisuhteen aikana lopettanut mm. mielialalääkkeiden käytön kokonaan, enkä enää juurikaan koe itseäni masentuneeksi kun perustilani on nykyään toiveikas ja turvallinen.
Jos taas kyse on tuollaisesta lääketieteellisestä masennuksesta, jonka taustalla ei ole mitään erityisiä traumoja vaan jokin biologinen syy, niin sitten voi vain toivoa että saisivat lääkityksen kuntoon. Siinä kun juurisyy on se että kropassa jokin mekanismi ei toimi oikein, jolloin sellainen keskustelu mieltä painavista asioista ei ratkaise todellista ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaat nuoret. Ottakaa ilo irti nuoruudesta. Voit auttaa miestä löytämään varmemman avun piiriin kuten Better Help. Omaishoitajaksi et ala!
Hoitovastaiselle osoitetaan ovea.
Vierailija kirjoitti:
Ei kuullosta mitenkään päin terveeltä tilanteelta, tuossa iässä pitäisi elää ja opetella itsenäistymistä eikä toimia jonain omaishoitajana.
Se on juuri noin. Itse samanikäisenä heivasin mäkeen kaikki poikakaverit jos oli pieniäkään vikoja. Aina löytyi uusia ja parempia. Nykyään kolmekymppisenä pitkässä hyvässä suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sanoa, johtuuko poikaystäväsi masennus jostain hänen kokemuksistaan, vai onko kyseessä ns. lääketieteellinen masennus (jonka taustalla jotain fyysistä, esim. että aivot eivät tuota riittävästi serotoniinia)?
Itse siis paininut sellaisen masennustyypin kanssa joka johtuu kokemistani traumaattisista asioista, varsinkin aiemmasta traumaattisesta parisuhteesta. Toipumistani on helpottanut huomattavasti avoimuus nykyistä naisystävääni kohtaan sekä se, kun olen kerta toisensa saanut nähdä, että tässä suhteessa en joudu kohtaamaan mitään traumaattista. Puoliso ei voi parantaa toisen masennusta, eikä puolison pidä myöskään olla terapeutti jolle vuodatetaan heikkoina hetkinä kaikki mitä on mielessä, mutta tiedän tästä omasta kokemuksestani, että puoliso voi olla siinä merkittävänä tukijana. Olen tämän parisuhteen aikana lopettanut mm. mielialalääkkeiden käytön kokonaan, enkä enää juurikaan koe itseäni masentuneeksi kun perustilani on nykyään toiveikas ja turvallinen.
Jos taas kyse on tuollaisesta lääketieteellisestä masennuksesta, jonka taustalla ei ole mitään erityisiä traumoja vaan jokin biologinen syy, niin sitten voi vain toivoa että saisivat lääkityksen kuntoon. Siinä kun juurisyy on se että kropassa jokin mekanismi ei toimi oikein, jolloin sellainen keskustelu mieltä painavista asioista ei ratkaise todellista ongelmaa.
Miten käy jos naiselle sattuu jotain tai haluaa erota?
Ainoa järkevä ja mielekäs valinta on jättää tuo poikaystävä, ettet vaurioita omaa kehitystäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sanoa, johtuuko poikaystäväsi masennus jostain hänen kokemuksistaan, vai onko kyseessä ns. lääketieteellinen masennus (jonka taustalla jotain fyysistä, esim. että aivot eivät tuota riittävästi serotoniinia)?
Itse siis paininut sellaisen masennustyypin kanssa joka johtuu kokemistani traumaattisista asioista, varsinkin aiemmasta traumaattisesta parisuhteesta. Toipumistani on helpottanut huomattavasti avoimuus nykyistä naisystävääni kohtaan sekä se, kun olen kerta toisensa saanut nähdä, että tässä suhteessa en joudu kohtaamaan mitään traumaattista. Puoliso ei voi parantaa toisen masennusta, eikä puolison pidä myöskään olla terapeutti jolle vuodatetaan heikkoina hetkinä kaikki mitä on mielessä, mutta tiedän tästä omasta kokemuksestani, että puoliso voi olla siinä merkittävänä tukijana. Olen tämän parisuhteen aikana lopettanut mm. mielialalääkkeiden käytön kokonaan, enkä enää juurikaan koe itseäni masentuneeksi kun perustilani on nykyään toiveikas ja turvallinen.
Jos taas kyse on tuollaisesta lääketieteellisestä masennuksesta, jonka taustalla ei ole mitään erityisiä traumoja vaan jokin biologinen syy, niin sitten voi vain toivoa että saisivat lääkityksen kuntoon. Siinä kun juurisyy on se että kropassa jokin mekanismi ei toimi oikein, jolloin sellainen keskustelu mieltä painavista asioista ei ratkaise todellista ongelmaa.
Ei tuossa iässä tarvitse alkaa sellaisia miettimään, vaan vaihtaa puolisoa ja nauttia ainutkertaisesta nuoruudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sanoa, johtuuko poikaystäväsi masennus jostain hänen kokemuksistaan, vai onko kyseessä ns. lääketieteellinen masennus (jonka taustalla jotain fyysistä, esim. että aivot eivät tuota riittävästi serotoniinia)?
Itse siis paininut sellaisen masennustyypin kanssa joka johtuu kokemistani traumaattisista asioista, varsinkin aiemmasta traumaattisesta parisuhteesta. Toipumistani on helpottanut huomattavasti avoimuus nykyistä naisystävääni kohtaan sekä se, kun olen kerta toisensa saanut nähdä, että tässä suhteessa en joudu kohtaamaan mitään traumaattista. Puoliso ei voi parantaa toisen masennusta, eikä puolison pidä myöskään olla terapeutti jolle vuodatetaan heikkoina hetkinä kaikki mitä on mielessä, mutta tiedän tästä omasta kokemuksestani, että puoliso voi olla siinä merkittävänä tukijana. Olen tämän parisuhteen aikana lopettanut mm. mielialalääkkeiden käytön kokonaan, enkä enää juurikaan koe itseäni masentuneeksi kun perustilani on nykyään toiveikas ja turvallinen.
Jos taas kyse on tuollaisesta lääketieteellisestä masennuksesta, jonka taustalla ei ole mitään erityisiä traumoja vaan jokin biologinen syy, niin sitten voi vain toivoa että saisivat lääkityksen kuntoon. Siinä kun juurisyy on se että kropassa jokin mekanismi ei toimi oikein, jolloin sellainen keskustelu mieltä painavista asioista ei ratkaise todellista ongelmaa.
Miten käy jos naiselle sattuu jotain tai haluaa erota?
Toipuminen pitää tehdä itse. Toinen voi olla tukena, mutta toiseen ei voi ripustautua. Jos jotain isompaa sattuisi tai jos nainen haluaisi erota, olisin totta kai surullinen, mutta tiedän kuitenkin että siitä huolimatta oma elämäni jatkuisi. Parisuhteessa voi ajatella ettei haluaisi elää ilman toista, mutta niin ei voi ajatella ettei pystyisi elämään ilman toista. Aina pitää pystyä jatkamaan, kävi elämässä mitä tahansa.
T. 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaatko sanoa, johtuuko poikaystäväsi masennus jostain hänen kokemuksistaan, vai onko kyseessä ns. lääketieteellinen masennus (jonka taustalla jotain fyysistä, esim. että aivot eivät tuota riittävästi serotoniinia)?
Itse siis paininut sellaisen masennustyypin kanssa joka johtuu kokemistani traumaattisista asioista, varsinkin aiemmasta traumaattisesta parisuhteesta. Toipumistani on helpottanut huomattavasti avoimuus nykyistä naisystävääni kohtaan sekä se, kun olen kerta toisensa saanut nähdä, että tässä suhteessa en joudu kohtaamaan mitään traumaattista. Puoliso ei voi parantaa toisen masennusta, eikä puolison pidä myöskään olla terapeutti jolle vuodatetaan heikkoina hetkinä kaikki mitä on mielessä, mutta tiedän tästä omasta kokemuksestani, että puoliso voi olla siinä merkittävänä tukijana. Olen tämän parisuhteen aikana lopettanut mm. mielialalääkkeiden käytön kokonaan, enkä enää juurikaan koe itseäni masentuneeksi kun perustilani on nykyään toiveikas ja turvallinen.
Jos taas kyse on tuollaisesta lääketieteellisestä masennuksesta, jonka taustalla ei ole mitään erityisiä traumoja vaan jokin biologinen syy, niin sitten voi vain toivoa että saisivat lääkityksen kuntoon. Siinä kun juurisyy on se että kropassa jokin mekanismi ei toimi oikein, jolloin sellainen keskustelu mieltä painavista asioista ei ratkaise todellista ongelmaa.
Paitsi kunnes taas koet ja luultavasti seuraavan eron jälkeen.
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Masentuneet luuserit kannattaa heivata heti alkuunsa.
Älä tuhlaa aikaasi tuossa iässä mihinkään masentuneisiin, äläkä ylipäätään ole sitoutuneissa parisuhteissa. Olet 18-vuotias. Ehdit vielä sitoutua, erota, olla fwb-suhteissa kymmenien miesten kanssa ja noin 100 irtosuhdetta päälle. Sitten ehkä voit miettiä sitoutumista yhteen mieheen.
Vierailija kirjoitti:
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Kuule. Enoni vaimo hoiti enoa 40 vuoden ajan. Masentui itsekin. Mihinkään ei päässyt ja ukolle piti kaikki tehdä valmiiksi. Rakasti täydellä sydämellään, mutta sairastui.
Vierailija kirjoitti:
Kai teen sitten vaan omat virheeni. En puolisoa vaihda, sillä pidän kumppanistani hyvin paljon enkä aio jättää häntä vaikka tulisi vaikeuksia. En näköjään saanut täältä sellaisia vastauksia joita olisin tarvinnut.
Ap
Kannattaisi kyllä erota kun ajan kuluessa masennuksessaan ripustautuu sinuun voimakkaammin ja alkaa skitsoilemaan kun edes vihjaat eroa tai kun hän edes mielessään alkaa sellaista ajatella.
Jätä se sika.