Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliset, kuinka selviätte?
Kauankotätäjaksaa
18.07.2022 |
Haluaisin kysyä teiltä viisaammat, kuinka selviätte siitä, että täytyy ottaa huomioon kaikki pakettiin kuuluvat ihmiset. Paketilla korostan puolison exää, jolla on kuitenkin usein hyvin suuri päätäntävalta minun elämääni, ilman että meillä ei ole keskenämme juuri mitään henkilökohtaista kontaktia. En pysty vaikuttamaan mihinkään, muut päättävät käytännössä elämästäni.
Minun on vielä vuosienkin jälkeen hyvin vaikea kestää tätä, ja olen huomannut viime aikoina pohtineeni sitä, onko uusperhe edes minua varten. Lapset ovat isoja, mutta silti huomaan vuosi toisensa jälkeen, miten kesälomat, juhlapyhät ja vastaavat toteutuvat puolison exän halujen ja aikataulujen mukaan , ja minä nöyrryn koska en jaksa riidellä enkä pitää puoliani.
Kommentit (43)
Olen eronnut enkä koskaan ole hehkuttanut lapsivapaata. Alussa lapset oli isällään jonkin verran, ja minulla oli vaikea olla heidän poissa ollessa. Sitten isä päätti ettei enää ota lapsia luokseen. Minulle helpotus ja ehkä myös lapsillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on noin nössö ettei ymmärrä vaatia tarkkoja sopimuksia lasten asioista niin enpä katsoisi moista. Asiahan on täysin puolisosi mielipiteestä kiinni. Hän haluaa nyt, että exällä on valta määrätä ja valta olla osa perheenne elämää. Näin on.
Exä kuuluu elämään joka tapauksessa. Koska hän on lapsen/lapsien äiti / isä. Lapsi aina puhuu hänestä ja hänessä on osa tätä vanhempaa. Hän tuo aina entisen elämän mukanaan mikä on hyvin raskasta. Hän muistuttaa aina entisestä suhteesta.
Eli oli ex miten mukava tai vaikea tahansa, hän aina kuuluu perheeseen. En suosittele uusperhettä kenellekään.
Mä olen exä ja nyxä. Bioäiti ja bonusäiti. On ihan absurdi ajatus, että kuuluisin jotenkin exäni perheeseen ja että exäni vaimon jotenkin pitäisi huomioida mun kuuluminen heidän perheeseensä. Tullaan kaikki ihan toimeen keskenämme, mutta siltikin. En ymmärrä bioäitejä joiden pitää puuttua exänsä perheen elämään ellei ole oikeasti jotain vakavaa, mutta silloinhan sen pitäisi olla jo lastensuojelun asia. Itselläni on ainakin ihan tarpeeksi tekemistä omassa kodissa, töissä ja lasten harrastuksissa omalla viikollani. Lapsettomilla viikoilla nautin parisuhteestani, harrastuksista ja kavereista. Kun kerran saan niin paljon omaa aikaa, asia josta monet ydinperheelliset tuntuvat haaveilevan, miksi ihmeessä tuhlaisin sen kyttäämällä miten lasteni toinen perhe heidän kanssaan on.
Tämä ei sinuun liity, eikä suoraan aiheeseenkaan. Olen vaan ihmetellyt sitä, kuinka paljon nykyään erotaan ja sitten hehkutetaan niitä lapsivapaita..... Eikö lähtökohta pitäisi olla, että tehdään lapset yhdessä, sitoudutaan liittoon, kasvatetaan lapset yhdessä ydinperheessä jne.
Tehdäänkö lapset nykyään harkitsematta, onko vanhemmista oikeasti siihen, mihin ovat ryhtymässä? Tosiasia on se, että erosta aina lapset kärsii, kun vanhemmat eivät enää ole yhdessä. Ei sillä, etteikö eroon olisi ainakin joskus myös pakottavat perusteet. Mutta helposti liittoja nykyään rikotaan, kun haluaa vaan jotain muuta.
En minäkään lapsivapaita varsinaisesti hehkuta. Olen ihminen, joka pyrkii löytämään asioista niiden positiiviset puolet. Meillä oli eroon hyvät perusteet ja kaikilla, jopa lapsilla, on ollut kivempaa eron jälkeen. Kun mulla nyt on niitä lapsivapaita, niin miksi en nauttisi niistä. Mitä iloa siitä olisi kellekään, että itkisin ja surisin lasten perään. Exäni on hyvä isä, vaikkei minulle sopiva mies loppupeleissä ollutkaan. Haluan, että lapset voivat mennä isälleen hyvillä mielin ilman, että heidän täytyisi olla huolissaan ikävöivästä äidistä. Lapsilla on myös yhtäläinen oikeus olla isällään kuin minun luonani, en voi omia heitä.
Tämä ei sinuun liity, eikä suoraan aiheeseenkaan. Olen vaan ihmetellyt sitä, kuinka paljon nykyään erotaan ja sitten hehkutetaan niitä lapsivapaita..... Eikö lähtökohta pitäisi olla, että tehdään lapset yhdessä, sitoudutaan liittoon, kasvatetaan lapset yhdessä ydinperheessä jne.
Tehdäänkö lapset nykyään harkitsematta, onko vanhemmista oikeasti siihen, mihin ovat ryhtymässä? Tosiasia on se, että erosta aina lapset kärsii, kun vanhemmat eivät enää ole yhdessä. Ei sillä, etteikö eroon olisi ainakin joskus myös pakottavat perusteet. Mutta helposti liittoja nykyään rikotaan, kun haluaa vaan jotain muuta.