Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliset, kuinka selviätte?
Kauankotätäjaksaa
18.07.2022 |
Haluaisin kysyä teiltä viisaammat, kuinka selviätte siitä, että täytyy ottaa huomioon kaikki pakettiin kuuluvat ihmiset. Paketilla korostan puolison exää, jolla on kuitenkin usein hyvin suuri päätäntävalta minun elämääni, ilman että meillä ei ole keskenämme juuri mitään henkilökohtaista kontaktia. En pysty vaikuttamaan mihinkään, muut päättävät käytännössä elämästäni.
Minun on vielä vuosienkin jälkeen hyvin vaikea kestää tätä, ja olen huomannut viime aikoina pohtineeni sitä, onko uusperhe edes minua varten. Lapset ovat isoja, mutta silti huomaan vuosi toisensa jälkeen, miten kesälomat, juhlapyhät ja vastaavat toteutuvat puolison exän halujen ja aikataulujen mukaan , ja minä nöyrryn koska en jaksa riidellä enkä pitää puoliani.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ex vaimon kanssa todella huonot välit johtuen liittomme päättymisestä ex vaimon pettäessä ja pitäessä vähintään kuukausien salasuhteen tämän uuden äijänsä kanssa. Joka sitten muutti entiseen talooni minun muutettua pois.
Vaikeasta erosta huolimatta lasten asioilla ei ole riidelty, enkä ymmärrä sitä, miksi niin usein lapsilla eroperheet riitelevät. Meillä ei ole tapaamissopimusta, enkä minä maksa elatusmaksuja. Lapset saa tulla ja mennä meillä vapaasti meidän molempien luonamme. Maksamme yhdessä lasten kuluja, minä ehkä vähän enemmän vaatteita, puhelimet jne.
Lomareissut ja muut menot on sovittu täysin sovussa.
Lasten etuahan sitä pitäisi aina ajatella, eikö? Ei vanhempien etua.
Usein eropareills on alistussuhteita tai henkistä väkivaltaa. Jos ei halua eron jälkeen kaltoinkohtelun jatkuvan, pitää eksälle asettaa rajat. Siitä syntyy riitelyä, vaikk kiinka ajattelisi lasten etua.
Jos ei halua asettaa rajoja, ja tätä perustellaab lasten edulla, niin henkinen väkivalta jatkuu hamaan ikuisuuteen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään normaalia puolison exää? Mikä siinä on että niistä ei koskaan kuule? Mä haluaisin ajatella olevani normaali ihminen. Elän omaa elämääni ja annan exän uuden kumppaninsa kanssa elää omaansa. Lastemme asiat päätämme yhdessä ja samoilla linjoilla ollaan aina oltu. Varmaan puolison uusi kumppani silti tekee musta jotain tällaisia aloituksia ihan vaan siksi että olen olemassa.
Tuskin tekee, ole huoleti 🙂. Minun bonuslapsillani on normaali, tervejärkinen äiti. Tullaan hyvin toimeen eikä hän pyri päsmäröimään mitään mitä meidän viikollamme tapahtuu. En tee tällaisia aloituksia enkä puhu eksästä rumasti, vaan arvostan ja kunnioitan häntä. Kyllä sitä monet osaa arvostaa, jos eksä on edes suhteellisen järjissään oleva, varsinkin kun kuulee niitä toisenlaisia kauhutarinoita.
Allekirjoitan, munkin miehen exä on normaali mukava ihminen, jonka kanssa ei ole mitään ongelmia, välit tosi hyviä. Vastaavasti myös minun exällä on normaali ihana uusi puoliso, jonka kanssa välillä laitamme viestejä suoraan. Tosin koko ajan kuulen ympäristöstä, kuinka poikkeuksellinen tää meidän tilanne on. Oletus siis aina, että välit ovat riitaisia.
Riippuu todella paljon siitä, miten ero on tapahtunut. Jos eroon liittyy pettämistä jne., niin hyvin helposti jää huonot ja riitaisat, jopa olemattomat välit eksään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ex vaimon kanssa todella huonot välit johtuen liittomme päättymisestä ex vaimon pettäessä ja pitäessä vähintään kuukausien salasuhteen tämän uuden äijänsä kanssa. Joka sitten muutti entiseen talooni minun muutettua pois.
Vaikeasta erosta huolimatta lasten asioilla ei ole riidelty, enkä ymmärrä sitä, miksi niin usein lapsilla eroperheet riitelevät. Meillä ei ole tapaamissopimusta, enkä minä maksa elatusmaksuja. Lapset saa tulla ja mennä meillä vapaasti meidän molempien luonamme. Maksamme yhdessä lasten kuluja, minä ehkä vähän enemmän vaatteita, puhelimet jne.
Lomareissut ja muut menot on sovittu täysin sovussa.
Lasten etuahan sitä pitäisi aina ajatella, eikö? Ei vanhempien etua.
Onko sinulla uutta suhdetta? Miten tuossa kuviossa toimitaan, kun on uusi suhde ja haluaisit mennä naisesi luo viikonlopuksi, etkä näin ollen ole siis kotona tai varaa kotiin ruokaa, kun lapsethan voivat tulla milloin vain, vapaasti kun saavat liikkua? Sama toki pätee muihinkin reissuihin vaikkapa kalastusviikonloppuun kavereiden kanssa. Jos exälläsikin olisi samaan aikaan menoa, miten määritellään kumman meno on tärkeämpi?
On minulla uusi nainen. Se on oikeasti hassua, miten siinä niin käy, vaikka oletin, etten enää koskaan tuu asumaan kenenkään kanssa yhdessä. Niin sitten vaan niin kävi ja vieläpä, että uusi ymmärtää meidän tilanteen. Ex vaimon mummo asuu lähellä ja hän hoitaa lapsia silloin, jos kumpikaan meistä vanhemmista ei pysty. Mutta harvoin näin tarvitsee tehdä, koska olen itse priorisointi lapset elämässäni aika korkealle.
Tutustuessani nykyiseen avopuolisoon, joka asui toisessa kaupungissa, piti toki lasten olla muutama hetki enemmän exän luona ja mummolassa, muttei siitäkään mitään riitoja syntynyt.
Sitä voi ajatella niin, ettei avioliiton aikanakaan välttämättä äiti ja isä pääse yhtäaikaa johonkin, jomman kumman on pakko hoitaa lapset. Miksi se muuttuisi eron jälkeen? Lapset on edelleen olemassa.
Meillä on kuusihenkinen uusperhe. Lapset eivät saa liikkua kotien välillä täysin vapaasti ihan jo siksi, että on kovin eri asia ostaa ja tehdä ruokaa vain kahdelle aikuiselle kuin heidän lisäkseen neljälle muksulle. Miten lasten vapaasti liikkuessa saa hoidettua omat menonsa? Pitääkö exälle ilmoitella erikseen joka kampaamokäynnistä tai illanvietosta kaverilla? Kuulostaa tosi raskaalle.
Minulla ja exälläni on tarkka tapaamissopimus. Se on tehty siksi, että kumpikin voi suunnitella menojaan ja lomiaan hyvissä ajoin ilman tarvetta tiedottamiseen/ säätämiseen. Meillä on myös ihan hyvät välit, varmaan ainakin osittain siksi, kun ei ole juuri säätämistä. Tarkka tapaamissopimus ei mitenkään estä joustamista silloin, kun sille on oikeasti tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ex vaimon kanssa todella huonot välit johtuen liittomme päättymisestä ex vaimon pettäessä ja pitäessä vähintään kuukausien salasuhteen tämän uuden äijänsä kanssa. Joka sitten muutti entiseen talooni minun muutettua pois.
Vaikeasta erosta huolimatta lasten asioilla ei ole riidelty, enkä ymmärrä sitä, miksi niin usein lapsilla eroperheet riitelevät. Meillä ei ole tapaamissopimusta, enkä minä maksa elatusmaksuja. Lapset saa tulla ja mennä meillä vapaasti meidän molempien luonamme. Maksamme yhdessä lasten kuluja, minä ehkä vähän enemmän vaatteita, puhelimet jne.
Lomareissut ja muut menot on sovittu täysin sovussa.
Lasten etuahan sitä pitäisi aina ajatella, eikö? Ei vanhempien etua.
Onko sinulla uutta suhdetta? Miten tuossa kuviossa toimitaan, kun on uusi suhde ja haluaisit mennä naisesi luo viikonlopuksi, etkä näin ollen ole siis kotona tai varaa kotiin ruokaa, kun lapsethan voivat tulla milloin vain, vapaasti kun saavat liikkua? Sama toki pätee muihinkin reissuihin vaikkapa kalastusviikonloppuun kavereiden kanssa. Jos exälläsikin olisi samaan aikaan menoa, miten määritellään kumman meno on tärkeämpi?
On minulla uusi nainen. Se on oikeasti hassua, miten siinä niin käy, vaikka oletin, etten enää koskaan tuu asumaan kenenkään kanssa yhdessä. Niin sitten vaan niin kävi ja vieläpä, että uusi ymmärtää meidän tilanteen. Ex vaimon mummo asuu lähellä ja hän hoitaa lapsia silloin, jos kumpikaan meistä vanhemmista ei pysty. Mutta harvoin näin tarvitsee tehdä, koska olen itse priorisointi lapset elämässäni aika korkealle.
Tutustuessani nykyiseen avopuolisoon, joka asui toisessa kaupungissa, piti toki lasten olla muutama hetki enemmän exän luona ja mummolassa, muttei siitäkään mitään riitoja syntynyt.
Sitä voi ajatella niin, ettei avioliiton aikanakaan välttämättä äiti ja isä pääse yhtäaikaa johonkin, jomman kumman on pakko hoitaa lapset. Miksi se muuttuisi eron jälkeen? Lapset on edelleen olemassa.
Sulla on ollut onnea, että exäsi on tuossa asiassa
joustaa noin paljon. Kaikki eivät niin tee. Mun miehen ex ei ikinä olisi ottanut lapsia siksi, että mies pääsee luokseni. Hän ei miestä halunnut, mutta ei olisi saanut kukaan muukaan haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kuuluu perheeseen, jos antaa kuulua. Ihan kiinni siitä uusperheestä miten antaa exän vaikuttaa. Sopimukset lasten asioista minuutilleen. Näin ei tule yllätyksiä. Kun on sopimukset niin mihinkään exä oikkuihin ei tarvi eikä pidä mennäkään suostumaan. Helppoa.
Haluaako sitä toisen akan lasta katsella kotonaan - ei. Eli helppoa se ei ainakaan ole. Oli hänen äiti millainen hyvänsä ei kukaan halua sitä lasta säännöllisesti perheeseensä.
Ai, puhu vain omasta puolestasi. Kyllä minä ihan aidosti tykkään mun bonukslapsista ja heitä tulee usein ikävä kun ovat äidillään. Pidän lapsista muutenkin ja lasten kanssa touhuamisesta. Jos ei voi sietää lapsia, ei pidä alkaa virittelemään uusperhekuvioita. Lapsettomiakin on saatavilla riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kuusihenkinen uusperhe. Lapset eivät saa liikkua kotien välillä täysin vapaasti ihan jo siksi, että on kovin eri asia ostaa ja tehdä ruokaa vain kahdelle aikuiselle kuin heidän lisäkseen neljälle muksulle. Miten lasten vapaasti liikkuessa saa hoidettua omat menonsa? Pitääkö exälle ilmoitella erikseen joka kampaamokäynnistä tai illanvietosta kaverilla? Kuulostaa tosi raskaalle.
Minulla ja exälläni on tarkka tapaamissopimus. Se on tehty siksi, että kumpikin voi suunnitella menojaan ja lomiaan hyvissä ajoin ilman tarvetta tiedottamiseen/ säätämiseen. Meillä on myös ihan hyvät välit, varmaan ainakin osittain siksi, kun ei ole juuri säätämistä. Tarkka tapaamissopimus ei mitenkään estä joustamista silloin, kun sille on oikeasti tarvetta.
Lapset on isoja, ei ne tarvi enää hoitajaa joka kampaamoreissun tms ajaksi. Illanvietot, lomat jne erikseen, mutta ei niitä nyt joka viikko ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kuusihenkinen uusperhe. Lapset eivät saa liikkua kotien välillä täysin vapaasti ihan jo siksi, että on kovin eri asia ostaa ja tehdä ruokaa vain kahdelle aikuiselle kuin heidän lisäkseen neljälle muksulle. Miten lasten vapaasti liikkuessa saa hoidettua omat menonsa? Pitääkö exälle ilmoitella erikseen joka kampaamokäynnistä tai illanvietosta kaverilla? Kuulostaa tosi raskaalle.
Minulla ja exälläni on tarkka tapaamissopimus. Se on tehty siksi, että kumpikin voi suunnitella menojaan ja lomiaan hyvissä ajoin ilman tarvetta tiedottamiseen/ säätämiseen. Meillä on myös ihan hyvät välit, varmaan ainakin osittain siksi, kun ei ole juuri säätämistä. Tarkka tapaamissopimus ei mitenkään estä joustamista silloin, kun sille on oikeasti tarvetta.
Lapset on isoja, ei ne tarvi enää hoitajaa joka kampaamoreissun tms ajaksi. Illanvietot, lomat jne erikseen, mutta ei niitä nyt joka viikko ole.
Meillä on illanviettoja/omia menoja jokaisena lapsettomana viikonloppuna. Tällainen meno voi olla vaikkapa koko päivän kestävä melontareissu, hiihtovaellus, viikonlopun laskettelureissu tai sitten kahvia pidempi kyläily kavereiden luona. Ei ne pidemmät reissut aina juhlimista ole. Tosin juuri oltiin pari päivää festareilla. Ei olisi ollut ketään kotona huolehtimassa. Nämä omat aikaa vievät harrastukset ajoitetaan juurikin lapsettomiin viikonloppuihin siksi, että voi luottaa siihen, että silloin ei tarvitse huolehtia kenestäkään. Tapaamissopimuksen avulla voi mm. varata hotellit hyvissä ajoin tarjouksia hyödyntäen. Ja kyllä, talvella ollaan rinteessä ja ladulla aina kun voi, ei vain parina viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Ex kuuluu perheeseen, jos antaa kuulua. Ihan kiinni siitä uusperheestä miten antaa exän vaikuttaa. Sopimukset lasten asioista minuutilleen. Näin ei tule yllätyksiä. Kun on sopimukset niin mihinkään exä oikkuihin ei tarvi eikä pidä mennäkään suostumaan. Helppoa.
Sopimukset on mainioita sytykkeitä tai kelvollista vessapaperia. Jos toinen huoltaja haluaa venkoilla, mikään sopimus ei sitä estä. Tämä on fakta ja surullinen tosiasia, missä kärsijänä ovat vain ja ainoastaan lapset.
Lasten isä kusi tapaamissopimuksen kauan sitten. Ainoa mikä ehkä olis siihen tyyppiin auttanut, olis ollut prätkäjengin tarjoama "hoito". Hieman harmittaa, ettei käytettävissä ole ollut tuollaista palvelua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ainakaan exät vaikuta meidän perheen elämään mitenkään kokonaisvaltaisesti. Lapset vaihdetaan sovittujen aikataulujen mukaan ja meidän vuorolla exillä ei ole mitään sanavaltaa siihen, mitä teemme. Niin kuin ei meilläkään exien vuoroilla. Hyvin toimii, kun kukin pysyy omalla tontillaan ja pitää lasten hyvinvoinnin etusijalla.
Onneksi ex saatiin ulkopuolelle elämästämme heti alkuunsa. Kovasti yritti sekaantua vielä vuosienkin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kuuluu perheeseen, jos antaa kuulua. Ihan kiinni siitä uusperheestä miten antaa exän vaikuttaa. Sopimukset lasten asioista minuutilleen. Näin ei tule yllätyksiä. Kun on sopimukset niin mihinkään exä oikkuihin ei tarvi eikä pidä mennäkään suostumaan. Helppoa.
Sopimukset on mainioita sytykkeitä tai kelvollista vessapaperia. Jos toinen huoltaja haluaa venkoilla, mikään sopimus ei sitä estä. Tämä on fakta ja surullinen tosiasia, missä kärsijänä ovat vain ja ainoastaan lapset.
Lasten isä kusi tapaamissopimuksen kauan sitten. Ainoa mikä ehkä olis siihen tyyppiin auttanut, olis ollut prätkäjengin tarjoama "hoito". Hieman harmittaa, ettei käytettävissä ole ollut tuollaista palvelua...
Juu kyllä tietysti toinen voi laistaa velvollisuuksista, vaikka on sopimuskin. Sopimus, kun ei pakota ottamaan lasta luokseen, silloin, kun se aika on. Sopimus kuitenkin takaa sen, ettei toinen voi vaatia lasta luokseen toisen vuorolla.
Jostain syystä moni hyväksyy eron hetkellä ja jälkeen itseltään käytöksen, jota ei kuitenkaan hyväksyisi muilta. Ei ole mitään tekosyytä tuhota lapsen ja toisen vanhemman suhdetta. Se on vain puhdasta itsekkyyttä.
Itse tuon kokeneena en omille lapsilleni olisi voinut tehdä niin. Kannustin tutustumaan isän uuteen puolisoon ja selitin, miksi voi olla erilaisia sääntöjä ja miksi on tärkeä pitää suhteita yllä, vaikkei teini-iässä aina huvittaisi mennä. Isä ei aina pidä tapaamisten väleissä yhteyttä, mutta minä puhun lapsille isästä ja kehotan laittamaan viestejä, jos jotain kivaa on tapahtunut. Jos minulle joskus jotain käy, lapsillani on ainakin hyvä paikka mihin mennä.
Ei ole minun tehtäväni valita exälle uutta puolisoa, ja sen minkä olen oppinut, hyväkin ihminen on etäinen ja ahdistunut lasten seurassa, jos asetetaan painetta ja arvostellaan. Miksi ihmeessä haluaisin lapsilleni sellaista seuraa? Peiliin katsomisen paikka on, jos sellainen tuntuu oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika monessa parisuhteessakin miestä kohdellaan kuin lasta tai puhutaan rumasti käskyttäen. Tai saattaa se mies käyttäytyäkin kuin lapsi. Usein kuitenkin mies on ihan hyvä ihminen ja isä, mutta nainen asettaa itsensä käskytysasemaan, ja eron jälkeen tuleekin sitten yllätyksenä, että miehellä onkin omat aivot, hän on vain pitkään vältellyt riitelemistä ja ottanut käskyjä ja tiuskimista vastaan.
Näissä suhteissa ero tuntuu tulevan yllätyksenä ja järkytyksenä, ja sehän on oikein kostaa miehelle ja etenkin uudelle puolisolle.
Hälytyskellojen pitää jo soida suhteessa, jossa tiuskitaan paljon. Molemmilla osapuolilla. Silloin vielä ehkä asialle ehtii tehdä jotain ja löytää siitä puolisosta itsekin niitä hyviä puolia uudelleen. Jos sitä ei ole tehnyt, toinen on päästettävä menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex kuuluu perheeseen, jos antaa kuulua. Ihan kiinni siitä uusperheestä miten antaa exän vaikuttaa. Sopimukset lasten asioista minuutilleen. Näin ei tule yllätyksiä. Kun on sopimukset niin mihinkään exä oikkuihin ei tarvi eikä pidä mennäkään suostumaan. Helppoa.
Haluaako sitä toisen akan lasta katsella kotonaan - ei. Eli helppoa se ei ainakaan ole. Oli hänen äiti millainen hyvänsä ei kukaan halua sitä lasta säännöllisesti perheeseensä.
Ai, puhu vain omasta puolestasi. Kyllä minä ihan aidosti tykkään mun bonukslapsista ja heitä tulee usein ikävä kun ovat äidillään. Pidän lapsista muutenkin ja lasten kanssa touhuamisesta. Jos ei voi sietää lapsia, ei pidä alkaa virittelemään uusperhekuvioita. Lapsettomiakin on saatavilla riittävästi.
Itse työskentelen lasten parissa ja aina olen ollut lapsirakas. Omat lapset kotona ja oma mies, muita en sinne haluaisi. Mihinkään äitipuoli leikkiin en onneksi alkanut aikoinaan vaikka eroisejä tapailinkin. Hyi, ajatuskin jo puistattaa.
Älkää perustako uusperheitä, siinä kärsii ihan kaikki. Ne lapsiparat joutuvat sopeutumaan aikuisten takia. Odottakaa siihen asti, että lapset ovat edes teinejä ja jotain ymmärrystä löytyy.
Ihan rehellisesti sanoen, ja samaan aikaan niin surullista kuin onkin, selviämme, koska puolisoni ex muutti satojen kilometrien päähän lapset mukanaan. Muuttoa edelsi pitkä aika jatkuvaa ilkeilyä ja määräilyä, joka nyt väheni kerran kuussa tapahtuvaksi, kun lapset vierailevat täällä.
Ikinä en tätä hintaa olisi halunnut mieheni joutuvan maksamaan suhteestamme, mutta aika mahdoton tilanne olisi ollut entiselläänkään. Ex ei koskaan halunnut olla kanssani missään tekemisissä, joten henkilökohtaista minua kohtaan se ei voinut olla.
Vaikken koe olevani syyllinen toisen toimintaan, suru tulee lasten ja miehen puolesta, ja silti jonkinlainen syyllisyyden tunne. Se on meinannut saada minut lähtemään, mutta suurin vahinko on jo tapahtunut kuitenkin. Tärkeämpää on nyt rakentaa uutta. Ehkä se ajatus tuo sinullekin voimia.
37 kommentoi vielä sen, että tärkeää on tehdä omia päätöksiä. Teet suunnitelmia myös oman etusi mukaisesti. Jos ajoissa miehen lasten menoja ei ole päätetty, varaa loma tai menoja itsellesi ja vaikka ystävällesi, tai omien lastesi kanssa, jos niitä on.
Minäkin aluksi sorruin taipumaan aina muiden tahtoon, jota sitten muuteltiinkin, ja voin pahoin. Aluksi oli todella vaikeaa tehdä vastoin, mutta sitähän se olisi myös, jos eroatte. Elät omaa elämää ja sovit heidän kanssaan tekemisiä, kun niistä pystytte yhdessä sopimaan. Jos he peruvat tai muuttavat, ei sinun tarvitse. Älä pode siitä huonoa omaatuntoa. Ethän ystävältä tai muiltakaan sukulaisilta sietäisi sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on noin nössö ettei ymmärrä vaatia tarkkoja sopimuksia lasten asioista niin enpä katsoisi moista. Asiahan on täysin puolisosi mielipiteestä kiinni. Hän haluaa nyt, että exällä on valta määrätä ja valta olla osa perheenne elämää. Näin on.
Exä kuuluu elämään joka tapauksessa. Koska hän on lapsen/lapsien äiti / isä. Lapsi aina puhuu hänestä ja hänessä on osa tätä vanhempaa. Hän tuo aina entisen elämän mukanaan mikä on hyvin raskasta. Hän muistuttaa aina entisestä suhteesta.
Eli oli ex miten mukava tai vaikea tahansa, hän aina kuuluu perheeseen. En suosittele uusperhettä kenellekään.
Mä olen exä ja nyxä. Bioäiti ja bonusäiti. On ihan absurdi ajatus, että kuuluisin jotenkin exäni perheeseen ja että exäni vaimon jotenkin pitäisi huomioida mun kuuluminen heidän perheeseensä. Tullaan kaikki ihan toimeen keskenämme, mutta siltikin. En ymmärrä bioäitejä joiden pitää puuttua exänsä perheen elämään ellei ole oikeasti jotain vakavaa, mutta silloinhan sen pitäisi olla jo lastensuojelun asia. Itselläni on ainakin ihan tarpeeksi tekemistä omassa kodissa, töissä ja lasten harrastuksissa omalla viikollani. Lapsettomilla viikoilla nautin parisuhteestani, harrastuksista ja kavereista. Kun kerran saan niin paljon omaa aikaa, asia josta monet ydinperheelliset tuntuvat haaveilevan, miksi ihmeessä tuhlaisin sen kyttäämällä miten lasteni toinen perhe heidän kanssaan on.
Uusperhe exän vallassa olevan ( lue nössön) miehen kanssa ei tule ikinä onnistumaan. Exä tiesi että lapset on miehen heikko kohta ja sai niillä kiristämällä tuhottua koko suhteemme ( siitä huolimatta että saatiin omakin lapsi). Minusta tuli se vastapuoli miehen asettuessa exän rinnalle, koska koki minun vaativan asioita lastensa kustannuksella. Ei auttanut terapiat, ei mitkään. Katkera kokemus eikä ikinä enää.
Onko sinulla uutta suhdetta? Miten tuossa kuviossa toimitaan, kun on uusi suhde ja haluaisit mennä naisesi luo viikonlopuksi, etkä näin ollen ole siis kotona tai varaa kotiin ruokaa, kun lapsethan voivat tulla milloin vain, vapaasti kun saavat liikkua? Sama toki pätee muihinkin reissuihin vaikkapa kalastusviikonloppuun kavereiden kanssa. Jos exälläsikin olisi samaan aikaan menoa, miten määritellään kumman meno on tärkeämpi?