Lue keskustelun säännöt.
Uusperheelliset, kuinka selviätte?
Kauankotätäjaksaa
18.07.2022 |
Haluaisin kysyä teiltä viisaammat, kuinka selviätte siitä, että täytyy ottaa huomioon kaikki pakettiin kuuluvat ihmiset. Paketilla korostan puolison exää, jolla on kuitenkin usein hyvin suuri päätäntävalta minun elämääni, ilman että meillä ei ole keskenämme juuri mitään henkilökohtaista kontaktia. En pysty vaikuttamaan mihinkään, muut päättävät käytännössä elämästäni.
Minun on vielä vuosienkin jälkeen hyvin vaikea kestää tätä, ja olen huomannut viime aikoina pohtineeni sitä, onko uusperhe edes minua varten. Lapset ovat isoja, mutta silti huomaan vuosi toisensa jälkeen, miten kesälomat, juhlapyhät ja vastaavat toteutuvat puolison exän halujen ja aikataulujen mukaan , ja minä nöyrryn koska en jaksa riidellä enkä pitää puoliani.
Kommentit (43)
Jos puoliso on noin nössö ettei ymmärrä vaatia tarkkoja sopimuksia lasten asioista niin enpä katsoisi moista. Asiahan on täysin puolisosi mielipiteestä kiinni. Hän haluaa nyt, että exällä on valta määrätä ja valta olla osa perheenne elämää. Näin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kenelläkään normaalia puolison exää? Mikä siinä on että niistä ei koskaan kuule? Mä haluaisin ajatella olevani normaali ihminen. Elän omaa elämääni ja annan exän uuden kumppaninsa kanssa elää omaansa. Lastemme asiat päätämme yhdessä ja samoilla linjoilla ollaan aina oltu. Varmaan puolison uusi kumppani silti tekee musta jotain tällaisia aloituksia ihan vaan siksi että olen olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Selviän siten, että jaksan riidellä ja pitää puoliani. Sitä kun alkuun teki tarpeeksi, jopa puolisoni exälle, joka oli tottunut passuuttaamaan puolisoani mennen tullen, kävi lopulta selväksi, ettei hän voi yksin määrätä. Välimme eivät ole kummoiset, koska en taipunut tahtoonsa, mutta se ei oikeastaan haittaa, kun mies kuitenkin on kanssaan puheväleissä ja saa asiat sovittua. Mieheni ei nykyään enää koskaan lupaa exälleen esim. aikataulujen vaihtoa kysymättä minulta ensin.
Niin että se ex on ehdottanut miehellesi jotain esim. aikataulujen vaihtoa (huom. ehdottanut) ja miehesi sopii, että näin sopii välittämästä sinusta yhtään ja sinä pidät kynsin ja hampain kiinni tosta miehestä ja harmittelet sitä kamalaa eksää, jonka "tahtoon et taipunut". Ihmekös jos teillä ei ole kummoiset välit kun taivuit miehesi tahtoon milloin vain ja syytät sitten sitä "hankalaa" eksää, joka halus tosta äijästä eroon varmaan tuosta syystä.
Mä väänsin oman paikkani ja exän paikan ennen kuin perustettiin uusperhe. Kyse siis tietenkin miehen mielenmaisemasta, eikä eksästä.
On tässä selvitty jo yli 20 vuotta. Kai mä olen päässyt noissa kuvioissa helpolla, kun ei tässä ole mitään exiä kuvioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on noin nössö ettei ymmärrä vaatia tarkkoja sopimuksia lasten asioista niin enpä katsoisi moista. Asiahan on täysin puolisosi mielipiteestä kiinni. Hän haluaa nyt, että exällä on valta määrätä ja valta olla osa perheenne elämää. Näin on.
Exä kuuluu elämään joka tapauksessa. Koska hän on lapsen/lapsien äiti / isä. Lapsi aina puhuu hänestä ja hänessä on osa tätä vanhempaa. Hän tuo aina entisen elämän mukanaan mikä on hyvin raskasta. Hän muistuttaa aina entisestä suhteesta.
Eli oli ex miten mukava tai vaikea tahansa, hän aina kuuluu perheeseen. En suosittele uusperhettä kenellekään.
Hyvin jaksaa. Miehen eksällä ei ole sananvaltaa. Kaikki vaihdot menee kellonlyömällä tuomarin päätöksen mukaisesti. Jos joka toisen viikonlopun pystyn hyväksymään, niin mitään muuta hyväksyttävää minulla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puoliso on noin nössö ettei ymmärrä vaatia tarkkoja sopimuksia lasten asioista niin enpä katsoisi moista. Asiahan on täysin puolisosi mielipiteestä kiinni. Hän haluaa nyt, että exällä on valta määrätä ja valta olla osa perheenne elämää. Näin on.
Exä kuuluu elämään joka tapauksessa. Koska hän on lapsen/lapsien äiti / isä. Lapsi aina puhuu hänestä ja hänessä on osa tätä vanhempaa. Hän tuo aina entisen elämän mukanaan mikä on hyvin raskasta. Hän muistuttaa aina entisestä suhteesta.
Eli oli ex miten mukava tai vaikea tahansa, hän aina kuuluu perheeseen. En suosittele uusperhettä kenellekään.
Toki eksä muistuttaa itsestään lasten kautta, mutta ei muuten. Hän ei tod kuulu perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Mä väänsin oman paikkani ja exän paikan ennen kuin perustettiin uusperhe. Kyse siis tietenkin miehen mielenmaisemasta, eikä eksästä.
Juuri näin. Uusperhe toimii, kun mies kantaa vastuun lapsistaan ja pitää eksänsä kurissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään normaalia puolison exää? Mikä siinä on että niistä ei koskaan kuule? Mä haluaisin ajatella olevani normaali ihminen. Elän omaa elämääni ja annan exän uuden kumppaninsa kanssa elää omaansa. Lastemme asiat päätämme yhdessä ja samoilla linjoilla ollaan aina oltu. Varmaan puolison uusi kumppani silti tekee musta jotain tällaisia aloituksia ihan vaan siksi että olen olemassa.
Mun miehellä on kaksi eksää. Toinen on normaali, toinen sekopää.
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään normaalia puolison exää? Mikä siinä on että niistä ei koskaan kuule? Mä haluaisin ajatella olevani normaali ihminen. Elän omaa elämääni ja annan exän uuden kumppaninsa kanssa elää omaansa. Lastemme asiat päätämme yhdessä ja samoilla linjoilla ollaan aina oltu. Varmaan puolison uusi kumppani silti tekee musta jotain tällaisia aloituksia ihan vaan siksi että olen olemassa.
Tuskin tekee, ole huoleti 🙂. Minun bonuslapsillani on normaali, tervejärkinen äiti. Tullaan hyvin toimeen eikä hän pyri päsmäröimään mitään mitä meidän viikollamme tapahtuu. En tee tällaisia aloituksia enkä puhu eksästä rumasti, vaan arvostan ja kunnioitan häntä. Kyllä sitä monet osaa arvostaa, jos eksä on edes suhteellisen järjissään oleva, varsinkin kun kuulee niitä toisenlaisia kauhutarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviän siten, että jaksan riidellä ja pitää puoliani. Sitä kun alkuun teki tarpeeksi, jopa puolisoni exälle, joka oli tottunut passuuttaamaan puolisoani mennen tullen, kävi lopulta selväksi, ettei hän voi yksin määrätä. Välimme eivät ole kummoiset, koska en taipunut tahtoonsa, mutta se ei oikeastaan haittaa, kun mies kuitenkin on kanssaan puheväleissä ja saa asiat sovittua. Mieheni ei nykyään enää koskaan lupaa exälleen esim. aikataulujen vaihtoa kysymättä minulta ensin.
Niin että se ex on ehdottanut miehellesi jotain esim. aikataulujen vaihtoa (huom. ehdottanut) ja miehesi sopii, että näin sopii välittämästä sinusta yhtään ja sinä pidät kynsin ja hampain kiinni tosta miehestä ja harmittelet sitä kamalaa eksää, jonka "tahtoon et taipunut". Ihmekös jos teillä ei ole kummoiset välit kun taivuit miehesi tahtoon milloin vain ja syytät sitten sitä "hankalaa" eksää, joka halus tosta äijästä eroon varmaan tuosta syystä.
Heh, aivan mahtavaa yleistämistä yhden viestin perusteella. Mun miehen ex halusi erota miehestä, koska menojalkaa vipatti. Mieheni on lähivanhempi. Exällä on enemmän kuin joka toinen viikko lapsivapaata, mutta hänelle tämä ei tahtonut riittää. Bileitä kun voi olla lapsiviikonloppuinaankin. Silloin miehen olisi automaattisesti pitänyt ottaa lapsi, jotta mamma pääsee bilettämään. Lisäksi olisi pitänyt olla kuski, remontoida exän asuntoa, yms yms. Kun mies lattoikin meidän omat suunnitelmat exän suunnitelmien edelle, niin nyxän (mun) syyksihän se meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviän siten, että jaksan riidellä ja pitää puoliani. Sitä kun alkuun teki tarpeeksi, jopa puolisoni exälle, joka oli tottunut passuuttaamaan puolisoani mennen tullen, kävi lopulta selväksi, ettei hän voi yksin määrätä. Välimme eivät ole kummoiset, koska en taipunut tahtoonsa, mutta se ei oikeastaan haittaa, kun mies kuitenkin on kanssaan puheväleissä ja saa asiat sovittua. Mieheni ei nykyään enää koskaan lupaa exälleen esim. aikataulujen vaihtoa kysymättä minulta ensin.
Niin että se ex on ehdottanut miehellesi jotain esim. aikataulujen vaihtoa (huom. ehdottanut) ja miehesi sopii, että näin sopii välittämästä sinusta yhtään ja sinä pidät kynsin ja hampain kiinni tosta miehestä ja harmittelet sitä kamalaa eksää, jonka "tahtoon et taipunut". Ihmekös jos teillä ei ole kummoiset välit kun taivuit miehesi tahtoon milloin vain ja syytät sitten sitä "hankalaa" eksää, joka halus tosta äijästä eroon varmaan tuosta syystä.
Heh, aivan mahtavaa yleistämistä yhden viestin perusteella. Mun miehen ex halusi erota miehestä, koska menojalkaa vipatti. Mieheni on lähivanhempi. Exällä on enemmän kuin joka toinen viikko lapsivapaata, mutta hänelle tämä ei tahtonut riittää. Bileitä kun voi olla lapsiviikonloppuinaankin. Silloin miehen olisi automaattisesti pitänyt ottaa lapsi, jotta mamma pääsee bilettämään. Lisäksi olisi pitänyt olla kuski, remontoida exän asuntoa, yms yms. Kun mies lattoikin meidän omat suunnitelmat exän suunnitelmien edelle, niin nyxän (mun) syyksihän se meni.
Tuo kertoo siitä, että parisuhteess mies jousti aina. Nainen on tottunut, että mies joustaa.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviän siten, että jaksan riidellä ja pitää puoliani. Sitä kun alkuun teki tarpeeksi, jopa puolisoni exälle, joka oli tottunut passuuttaamaan puolisoani mennen tullen, kävi lopulta selväksi, ettei hän voi yksin määrätä. Välimme eivät ole kummoiset, koska en taipunut tahtoonsa, mutta se ei oikeastaan haittaa, kun mies kuitenkin on kanssaan puheväleissä ja saa asiat sovittua. Mieheni ei nykyään enää koskaan lupaa exälleen esim. aikataulujen vaihtoa kysymättä minulta ensin.
Niin että se ex on ehdottanut miehellesi jotain esim. aikataulujen vaihtoa (huom. ehdottanut) ja miehesi sopii, että näin sopii välittämästä sinusta yhtään ja sinä pidät kynsin ja hampain kiinni tosta miehestä ja harmittelet sitä kamalaa eksää, jonka "tahtoon et taipunut". Ihmekös jos teillä ei ole kummoiset välit kun taivuit miehesi tahtoon milloin vain ja syytät sitten sitä "hankalaa" eksää, joka halus tosta äijästä eroon varmaan tuosta syystä.
Heh, aivan mahtavaa yleistämistä yhden viestin perusteella. Mun miehen ex halusi erota miehestä, koska menojalkaa vipatti. Mieheni on lähivanhempi. Exällä on enemmän kuin joka toinen viikko lapsivapaata, mutta hänelle tämä ei tahtonut riittää. Bileitä kun voi olla lapsiviikonloppuinaankin. Silloin miehen olisi automaattisesti pitänyt ottaa lapsi, jotta mamma pääsee bilettämään. Lisäksi olisi pitänyt olla kuski, remontoida exän asuntoa, yms yms. Kun mies lattoikin meidän omat suunnitelmat exän suunnitelmien edelle, niin nyxän (mun) syyksihän se meni.
Tuo kertoo siitä, että parisuhteess mies jousti aina. Nainen on tottunut, että mies joustaa.
Eri
Totta. Ja juuri siksi mun piti tapella ja riidellä, jotta mieskin oppi olemaan joustamatta exänsä suuntaan uusperheemme kustannuksella. Jos meno ei olisi muuttunut, ei olisi uusperhettäkään enää. Olen ollut uusperheellinen kohta 10 vuotta. Nämä tappelut tapahtuivat vuosia sitten. Kokemuksella voin todeta, että kannatti pitää rajoistaan kiinni. Se, että ex möksähti ja katkaisi välit minuun on ollut todellakin tämän nykyisen, jo pidempään jatkuneen rauhan arvoista.
Mitä lapsiin tulee, he tietenkin muistuttavat toisestakin vanhemmastaan, mutta eivät ole tämän jatke. Lapsi on ihan oma persoonansa. Vaikka inhoankin mieheni exää, se ei vaikuta suhteessa lapsiin. Lapset eivät ole saaneet valita vanhempiaan eikä se, että lapsella on hölmö äiti ole mitenkään hänen syytään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selviän siten, että jaksan riidellä ja pitää puoliani. Sitä kun alkuun teki tarpeeksi, jopa puolisoni exälle, joka oli tottunut passuuttaamaan puolisoani mennen tullen, kävi lopulta selväksi, ettei hän voi yksin määrätä. Välimme eivät ole kummoiset, koska en taipunut tahtoonsa, mutta se ei oikeastaan haittaa, kun mies kuitenkin on kanssaan puheväleissä ja saa asiat sovittua. Mieheni ei nykyään enää koskaan lupaa exälleen esim. aikataulujen vaihtoa kysymättä minulta ensin.
Niin että se ex on ehdottanut miehellesi jotain esim. aikataulujen vaihtoa (huom. ehdottanut) ja miehesi sopii, että näin sopii välittämästä sinusta yhtään ja sinä pidät kynsin ja hampain kiinni tosta miehestä ja harmittelet sitä kamalaa eksää, jonka "tahtoon et taipunut". Ihmekös jos teillä ei ole kummoiset välit kun taivuit miehesi tahtoon milloin vain ja syytät sitten sitä "hankalaa" eksää, joka halus tosta äijästä eroon varmaan tuosta syystä.
Heh, aivan mahtavaa yleistämistä yhden viestin perusteella. Mun miehen ex halusi erota miehestä, koska menojalkaa vipatti. Mieheni on lähivanhempi. Exällä on enemmän kuin joka toinen viikko lapsivapaata, mutta hänelle tämä ei tahtonut riittää. Bileitä kun voi olla lapsiviikonloppuinaankin. Silloin miehen olisi automaattisesti pitänyt ottaa lapsi, jotta mamma pääsee bilettämään. Lisäksi olisi pitänyt olla kuski, remontoida exän asuntoa, yms yms. Kun mies lattoikin meidän omat suunnitelmat exän suunnitelmien edelle, niin nyxän (mun) syyksihän se meni.
Tuo kertoo siitä, että parisuhteess mies jousti aina. Nainen on tottunut, että mies joustaa.
Eri
Totta. Ja juuri siksi mun piti tapella ja riidellä, jotta mieskin oppi olemaan joustamatta exänsä suuntaan uusperheemme kustannuksella. Jos meno ei olisi muuttunut, ei olisi uusperhettäkään enää. Olen ollut uusperheellinen kohta 10 vuotta. Nämä tappelut tapahtuivat vuosia sitten. Kokemuksella voin todeta, että kannatti pitää rajoistaan kiinni. Se, että ex möksähti ja katkaisi välit minuun on ollut todellakin tämän nykyisen, jo pidempään jatkuneen rauhan arvoista.
Mitä lapsiin tulee, he tietenkin muistuttavat toisestakin vanhemmastaan, mutta eivät ole tämän jatke. Lapsi on ihan oma persoonansa. Vaikka inhoankin mieheni exää, se ei vaikuta suhteessa lapsiin. Lapset eivät ole saaneet valita vanhempiaan eikä se, että lapsella on hölmö äiti ole mitenkään hänen syytään.
Lucky you. Minun kaverini parisuhde (eivät asuneet yhdessä)päättyi siihen, kun joustava mies ei kyennyt asettamaan rajojaan eksän suuntaa.
Ex kuuluu perheeseen, jos antaa kuulua. Ihan kiinni siitä uusperheestä miten antaa exän vaikuttaa. Sopimukset lasten asioista minuutilleen. Näin ei tule yllätyksiä. Kun on sopimukset niin mihinkään exä oikkuihin ei tarvi eikä pidä mennäkään suostumaan. Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Ex kuuluu perheeseen, jos antaa kuulua. Ihan kiinni siitä uusperheestä miten antaa exän vaikuttaa. Sopimukset lasten asioista minuutilleen. Näin ei tule yllätyksiä. Kun on sopimukset niin mihinkään exä oikkuihin ei tarvi eikä pidä mennäkään suostumaan. Helppoa.
Haluaako sitä toisen akan lasta katsella kotonaan - ei. Eli helppoa se ei ainakaan ole. Oli hänen äiti millainen hyvänsä ei kukaan halua sitä lasta säännöllisesti perheeseensä.
Meillä on ex vaimon kanssa todella huonot välit johtuen liittomme päättymisestä ex vaimon pettäessä ja pitäessä vähintään kuukausien salasuhteen tämän uuden äijänsä kanssa. Joka sitten muutti entiseen talooni minun muutettua pois.
Vaikeasta erosta huolimatta lasten asioilla ei ole riidelty, enkä ymmärrä sitä, miksi niin usein lapsilla eroperheet riitelevät. Meillä ei ole tapaamissopimusta, enkä minä maksa elatusmaksuja. Lapset saa tulla ja mennä meillä vapaasti meidän molempien luonamme. Maksamme yhdessä lasten kuluja, minä ehkä vähän enemmän vaatteita, puhelimet jne.
Lomareissut ja muut menot on sovittu täysin sovussa.
Lasten etuahan sitä pitäisi aina ajatella, eikö? Ei vanhempien etua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kenelläkään normaalia puolison exää? Mikä siinä on että niistä ei koskaan kuule? Mä haluaisin ajatella olevani normaali ihminen. Elän omaa elämääni ja annan exän uuden kumppaninsa kanssa elää omaansa. Lastemme asiat päätämme yhdessä ja samoilla linjoilla ollaan aina oltu. Varmaan puolison uusi kumppani silti tekee musta jotain tällaisia aloituksia ihan vaan siksi että olen olemassa.
Tuskin tekee, ole huoleti 🙂. Minun bonuslapsillani on normaali, tervejärkinen äiti. Tullaan hyvin toimeen eikä hän pyri päsmäröimään mitään mitä meidän viikollamme tapahtuu. En tee tällaisia aloituksia enkä puhu eksästä rumasti, vaan arvostan ja kunnioitan häntä. Kyllä sitä monet osaa arvostaa, jos eksä on edes suhteellisen järjissään oleva, varsinkin kun kuulee niitä toisenlaisia kauhutarinoita.
Allekirjoitan, munkin miehen exä on normaali mukava ihminen, jonka kanssa ei ole mitään ongelmia, välit tosi hyviä. Vastaavasti myös minun exällä on normaali ihana uusi puoliso, jonka kanssa välillä laitamme viestejä suoraan. Tosin koko ajan kuulen ympäristöstä, kuinka poikkeuksellinen tää meidän tilanne on. Oletus siis aina, että välit ovat riitaisia.
Selviän siten, että jaksan riidellä ja pitää puoliani. Sitä kun alkuun teki tarpeeksi, jopa puolisoni exälle, joka oli tottunut passuuttaamaan puolisoani mennen tullen, kävi lopulta selväksi, ettei hän voi yksin määrätä. Välimme eivät ole kummoiset, koska en taipunut tahtoonsa, mutta se ei oikeastaan haittaa, kun mies kuitenkin on kanssaan puheväleissä ja saa asiat sovittua. Mieheni ei nykyään enää koskaan lupaa exälleen esim. aikataulujen vaihtoa kysymättä minulta ensin.