Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Milloin helpottaa, kun ikäeroa 1v11kk?
20.10.2006 |
Odotin että ekat puoli vuotta olisivat hankalat koliikkisen vauvan kanssa, ja sitten helpottaa.
Ei, vaan mustasukkaisuus alkoi kun vauva alkoi liikkua. Ja tavaroista taistellaan aina, ja isommalla alkoi uhma 2,5-vuotiaana toden teolla.
Iät 1v ja 3v nyt ja ei tämä ainakaan helpompaa ole vieläkään eellisen asioiden jatkuessa, pahenee vain, koska pienempi ei malttaisi nukkua enää yksiäkään päiväunia kun isompikaan ei nuku. Ja isompi yrittää kiukutella joka asiasta, jäähyllä käydää lukemattomia kertoja päivässä. Pienempi ei vielä ole lopettanut yösyömistä ja tuntuu olevan toivoton tapaus siinä suhteessa, isompikin oli.
Rutiinit tuntuvat auttavan vähän, lapset ennakoivat mitä seuraavaksi, mutta kun äiti ei jaksa niitä päivästä toiseen, ja välillä kaipaavat kaikki vaihtelua. Kotihoidossa ovat.
Milloin sitten voisi odottaa helpotusta tai mistä ihmeestä voimia jaksaa tätä pyöritystä vielä vuosi tai kaksi ennen töihin paluuta? (Eikä se töihin menokaan tilannetta auttaisi, tiedän varmaksi, hankalampaa vaan vielä kunnes pienempikin on jo isompi, tai siis...)
Kommentit (17)
Meillä ikäerot 1v9kk ja 1v5kk. Välillä tapellaan ja sitten taas halitaan. Melko hyvin onneksi leikkivät yhdessä.
En osaa sanoa milloin helhottaa. Se on niin paljon lapsista kiinni, ei niinkään ikäerosta. Toiset tulevat paremmin toimeen keskenään kuin toiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi haluaisimme suht pienet ikäerot, että ne olisi sitten kerralla hoidettu. Toisen haluamme koska haluamme että lapsella on sisarus. Ja tuntuu että kun tästä pikkulapsivaiheesta kerran selviää, en halua uudestaan enää aloittaa. Pelkään että jos emme toista suht pian saa, jää kyllä tekemättä.
Mun lapset nyt 15,13,11 ja 3v ja sen sanon että se rumba/kaaos mitä oli silloin kun isot olivat taaperoita ei ole mitään verrattuna minkälaista on teinien/preteinien kanssa, nyt vasta on välillä hel..... Mukavia hetkiäkin mutta uskoin kyl et tämän ikäisten kanssa elämä on jo rauhallista, HAHA. sorri mut totta.
lapset ovat nyt 6 ja 4.
Tähän mennessä aina jommalla kummalla on ollut uhma. Nyt pienempikin osaa esim. pukea itse.
Minä kyllä olen sitä mieltä, että lapset kannattaa tehdä pienellä ikäerolla. Nyt pojat leikkivät niin hyvin yhteen, aina on kaveri lähettyvillä. En ikinä jaksaisi sellaista elämää, että kotona on 10 vuotta pieni lapsi, koska lapset on tehty niin pienellä ikäerolla.
Nyt 3- ja 5-vuotiaat pojat (eli n. 2v ikäerolla) ja välillä pienen hetken helpottaa, muuten tappelevat kyllä kiitettävästi keskenään. En ihan ymmärrä pienen ikäeron etua tässä - pitäiskö sitten olla vaan vuosi että olisivat enemmän samassa kehitysvaiheessa. Pienempi on usein liian pieni isomman leikeissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ovat 2,5- ja 4,5-vuotiaat. En minä tätä nyt " koko ajan helpoksi" kutsuisi, mutta pahin väsymys hävisi minulta, kun nuorimmainen oli täyttänyt tuon 2 vuotta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wahlgrenin ajatuksille!
Meillä ikäeroa 14 kk. Meteliä riittää. Välillä molemmat repii samaa lelua. Kun yksi leikkii ruoalla, leikkii toinenkin..
Ihan sama on meillä meno paitti ettei meillä ole ollut koliikkia.
Musta meteli ja meno nyt kuuluu elämään. Lapset leikkii ja riehuu, normaalia sanon minä. En odota päivää jolloin " helpottaa" korkeintaan silloin on helppoa ja hiljasta kun lapset on hoidossa ja olen yksin kotona.
Musta kotiäitiys on rutiineja ja pitkää pinnaa. Oikee asenne kehiin. On lapset joita on toivottu, kaikki on terveitä ja ollaan kivassa parisuhteessa.
Ja itte oon semmonen tänttähäärä ettei voi lapsilta paljoa vaatia.. ;)
lapsiin.
Sitten se helpottaa, kun lapset ovat yli 20-vuotiaita. Viisivuotiaana tosi rasittava, koululaisena taas rasittava, murrosikäisenä todella rasittava...... joten nauti nyt, kun elät parasta aikaa elämässäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset nyt 3, 4 , 6 ja 7
hyvänä puolena heillä on toisistaan seuraa ja kaveri aina lähellä.
Tappelevat kuin pienet demonit mutta leikkivät kuin pienet enkelit...kunnes taas tulee kismaa jostakin:) ja halavat ja tappelevat....
Kyllä se oma jaksaminen pitää arvioida etukäteen:) Ei pieni ikäero todellakaan takaa sitä, että ovat parhaat kaverit ja leikkivät keskenään.
Meillä esikoinen 4v9kk eikä vielä pikkukakkosta tilauksessa. Lycka till teille vaipparumbassa taisteleville...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ikäeroa kaksi vuotta.
Ikäero oli toivottu ja on toiminut hyvin.
Nyt on kuopus kaksi ja vaipoista on päästy kokonaan, syöminen on jo omatoimista ja vauvatavarat ja -vaatteet on voitu pakata pois. Olen keskittynyt kunnolla ja intensiivisesti nauttimaan tästä ajasta, nyt voin jo vähitellen suunnata taas muuallekin. Ihanaa on ollut tämä kahden pienen vauva-aika!
kun lapset on 1 ja 3 ja 3. Joka iässä omat haasteensa, mutta kiva kun voi sanallisesti keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Mun lapset nyt 15,13,11 ja 3v ja sen sanon että se rumba/kaaos mitä oli silloin kun isot olivat taaperoita ei ole mitään verrattuna minkälaista on teinien/preteinien kanssa, nyt vasta on välillä hel..... Mukavia hetkiäkin mutta uskoin kyl et tämän ikäisten kanssa elämä on jo rauhallista, HAHA. sorri mut totta.
;DD
mutta siis, meidän lapsilla ikäeroa 1v 1,5kk eli siis 13,5 kk. muistan tuon tunteen, meillä esikoisen uhma repi hermoja mutta niin tekee kuopuksenkin kanssa tiukkaa... nyt lapset ovat iältänsä 2 ja 3 ja tuntuu että nyt ovat alkaneet löytää " yhteisen" sävelen leikkeihinsä. mitä oivalluksia tuollaiset pienet keksivätkään!! ;)
toisaalta juuri äsken pienempi nosti metelin kun isompi haukkaisi hänen nakistaan palasen... :)
eli siis älä odota että " elämä koskaan helpottuisi" suuresti. sisarukset tappelevat melkein asiasta kuin asiasta (ok, poikeuksia varmaankin on...).
minäkin vielä aikuisena saatan tulistua isoveljelleni jos vietämme enemmän aikaa keskenämme... usko pois se sinun esikoisesi oppii vielä huolehtimaan pienestä siskostaan/veljestään ja tulet olemaan ylpeä heistä.
terv. samassa veneessä
Vierailija:
Kyllä se oma jaksaminen pitää arvioida etukäteen:) Ei pieni ikäero todellakaan takaa sitä, että ovat parhaat kaverit ja leikkivät keskenään.
Meillä esikoinen 4v9kk eikä vielä pikkukakkosta tilauksessa. Lycka till teille vaipparumbassa taisteleville...
mikä teillä ihmisillä on kun ei ymmärretä sympatiaa? inhimillisyyttä??
yäk tuollaiset kliiniset ihmiset. :PP
Ja kaikkein kauhein vaihe käytiin läpi juuri tuossa, kun lapset noin 1 ja 3 vuotta. Isommalla kauheaa uhmaa ja mustasukkaisuutta tätä juuri liikkumaan oppinutta yksivuotiasta kohtaa. Ja nuorempi tutkimisiässä! Tutkii niin sallitut kuin kielletytkin!
Tällä hetkellä liikuttavan kiltisti leikkivät toistensa kanssa. Jakavat leluja ja ovat kiintyneitä toisiinsa. Välillä tietysti toinen alkaa ärsyttää, mutta aina lelut ja tappelun aiheet äiti lyö takavarikkoon, niin johan yhteinen rintama löytyy :) Tapelkoot mieluummin äitiä vastaan yhdessä kuin toisiaan vastaan!
Arestia arestin perään, jos käytössäännöt unohtuu, anteeksipyyntöjä, haleja joutuvat toisilleen riidan päälle antamaan, lelujen vuorottelujakin on harrastettu... Pienemmällä ei tietystikään ymmärrys ihan täysi vielä näissä anteeksipyyntöjutuissa, mutta hellyttävästi jo veljeä halaa ja silittää. Ja nyt velikin alkanut arvostaa sitä, että hän on niin iso ja, että toinen vielä niin pieni, ettei se osaa...
Kyllä se siitä, kun lapset kasvaa ja ymmärrys lisääntyy.
Alue: Aihe vapaa
" Siinä kaksi menee missä yksikin" .. sanotaan. Itse en moiseen uskonut, niinpä toista ei olla yritetykään saada vieläkään (lapsi nyt 3v8kk).
En tiedä milloin sulla helpottaa, ehkä parin kolmen vuoden päästä, kunhan selviät esikoisen uhmaiästä ja sitten tuon nuorimmaisen. Pidä vaan tiukasti kiinni niistä rutiineista, ulkoile paljon lasten kanssa, jolloin kuluttavat sitä energiaansa siellä ja sen myötä nukkuvat paremmin ja syövät paremmin ->kiukuttelevat vähemmän.
Jaksamisia!