Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puoliso ei suostu ajamaan autoa
Kuski
18.07.2022 |
Puolisollani on ajokortti, mutta hän ei suostu ajamaan autoa. Ajan kaikki mökkireissut, kauppamatkat ja lomamatkat. Ylipäänsä kaikki ajot mitä ajetaan. Kesänlomareissulla ajoin satojen kilometrien matkan edes takaisin. Paluumatkalla varsinkin minua väsytti melko paljon, mutta niin vain jouduin ajamaan koka matkan kotiin. Aina kun ehdotan, että hän ajaisi edes jonkin helpon suoran pätkän missä ei tarvitse kääntyä mihinkään, hänellä on joku syy valmiina miksi se ei käy. Milloin on nukuttu huonosti, niskat on kipeät, vaihdekeppi pelottaa, ahdistaa jokin tai ei vain ole sellainen "fiilis". Ajokortin saatuaan hän suostui ajamaan itsekseen tuttuja reittejä kunhan ne oli ensin käyty opettelemassa minun kanssani ja niistä ei tarvinnut poiketa metriäkään. Esimerkiksi jos auto olisi pitänyt poiketa tankkaamaan matkana varrella hän lähti mielummin kävelemään vaikka kaatosateeseen.
Jostain syystä hän on pelännyt autolla ajamista aina. Ja siinähän ei ole mitään vikaa. Toki asioita saa pelätä, mutta hänellä ei tunnu olevan mitään halua edes yrittää opetella pois pelostaan. Hän on vuosien aikana mytologisoinut autolla ajamisen joksikin suoritukseksi, joka häneltä ei onnistu. Olen yrittänyt tarjota tukea ja ehdottanut, että käydään yhdessä opettelemassa ajamista. Hän suostui ottamaan autokoulusta lisäopetusta ja se meni hyvin. Opettaja sanoi hänelle, että ajaminen häneltä sujuu ja että ei se muuta vaadi kuin kilometrejä. Samaa olen sanonut minäkin: ajamaan oppii ajamalla. Mitä enemmän kilometrejä takana, sitä paremmin se sujuu. Mutta ei. Arvatkaa kuinka paljon niiden ajotuntien jälkeen on ajettu? Kahden vuoden aikana ehkä yhteensä 1,5 tuntia. Ja siten, että minä olen ollut vieressä istumassa koko ajan.
Sinänsä minulle on ihan yksi ja sama haluaako joku ajaa autoa vai ei, mutta perheen ollessa kyseessä minusta ei ole reilua että kaikki kuljettaminen kaatuu minun niskaani. Kaikki kotityöt tehdään aika tasan puoliksi, mutta kuljettamista ei lasketa kotitöiksi. Se on vaan jotain joka pitää tehdä ja minä teen sen. Lapset meillä alkavat olla kohta siinä iässä, että heitä pitää kuskailla harrastuksiin. Kuka on sitten iltaisin istumassa jossain hallilla harjoitusten ajan?
Mikä neuvoksi? Pitäisikö vaan alkaa kieltäytymään ajamisesta. Siitä seuraa riita ja sitäkään en mielellään halua.
Kommentit (302)
No. Meillä minä ajan kaikki työmatkojen ulkopuoliset ajot, koska puoliso ei ole koskaan ajokunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä yksinkertaisesti kieltäydyin ajamasta. Miehellä oli vaihtoehtona joko pyöräillä 8 km sateessa harrastukseensa tai mennä autolla. Tuon jälkeen alkoi ajaa muitakin reissuja.
(Hän oli ollut pitkään ajamatta kun ei opiskeluaikana omistanut autoa)
Minun äijä ei ole koskaan vapaa-ajalla ajokunnossa. Juuri ja juuri pystyy töihin ajamaan ja takaisin kotiin.
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
Miksi puoliso edes on hankkinut kortin, jos auton ajaminen on niin vastenmielistä ja kauhua tuottava ongelma? Minuakin hirvittää suunnattomasti ajaa kaupungeissa, joissa en ole koskaan käynyt mutta ei se ole vielä ollut este hypätä auton rattiin. Onko mahdollista hankkia puolisolle jotain halpaa automaattia tai tutustuttaa hänet automaattiin? Sen kanssa ei tarvitse pelätä vaihdekeppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sulla taida ap olla kun kaksi vaihtoehtoa. Joko jatkatte tuolla lailla tai kieltäydyt riidankin uhalla. Nyt annat toiselle kaiken vallan väistämällä epämukavaa selvittelyä ja taipumalla. Ei hänen tarvitse ajaa kun sinä sen teet.
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni perhe on yh-perhe. Ei ole kuin yksi ajokortti. Yhden on ajettava kaikki ajot.
Sitten tulee ongelmia, kun tämä ajokortillinen ajamaton jää leskeksi. Toiset tietenkin uskaltautuvat auton rattiin, kun on pakko, varsinkin jossakin haja-asutusalueella, mutta ei ajamaton uskaltaudu auton rattiin helpolla. Naapurutossa oli kaksikin tällaista tapausta.
Ajokortiton mummo ( silloin vaikutti ihan mummolta) jäi leskeksi ja mies oli vähän ennen kuolemaa ostanut uuden auton. Tämä nainen kävi autokoulun vähän yli kuuskymppisenä ja ajeli parikymmentä vuotta melko hyvin, kunnes se viimeinen ajoreissu päättyi rekan alle ja henki pois.
Toisella naapurin rouvalla oli ollut ajokortti jo nuoruudesta asti, mutta mies oli huolehtinut ajamisesta. Miehen kuoltua tämä rouva ajatteli aloittaa autoilun noin 40 vuoden ajamattomuuden jälkeen. Kävi autokoulussa jonkin kertauskurssinkin pitkään ajamattomille ja poikansa opettivat ajamaan, mutta uskallus ei sitten riittänyt itsenäiseen ajamiseen ja auto piti myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niin että vaimosi päättää myös kaikesta muustakin yksin vai onko tämä ainoa ongelmasi hänen käytöksessään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Kaikista ei vaan ole kuskeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä outoja pelkureita riittää. Pelätään ihan kaikkea. Sairauksia, punkkeja, pesuaineita, hajuja, väkivaltaa... Koko elämä on yhtä pelkäämistä. Onko syynä pumpulissa kasvaminen vai mikä?
Ei vaan heidän takiaan ihmisrotu ylipäänsä on pysynyt hengissä. Rämäpäiset kaiken uskaltajat eivät selvinneet.
Jos hän ei ole autotyyppiä, pelkää liikennettä tai ajoa, pitää olla valppaana joka sekunti, reagoida ja kokee ehkä sinut perinteisessä kuskin roolissa (varsinkin jos olet mies). Liukkaalla moni ei aja lainkaan turvallisuussyistä. Eivät kaikki vanhemmat vie lapsia hallille saati istu siellä, osa lapsista harrastelee muuta. -Jos et jaksa ajaa, silloin ei ole pakko lähteä toisten mieliksi, mene virkeänä. Olisiko järkevää asua vilkkaan bussireitin varrella tai huomioida se jatkossa, vaikka etsiikin omaa tilaa. Jos toiselle väkisin tyrkyttää, voi olla että se vei viimeisen kiinnostuksen ajoon, ei kannata väkisin. Jos olisi maantie maalla jolla opettelee rauhassa ennen vilkkaampaa tietä, silloin ei pelota niin kauheasti - mutta taas vilkkaissa paikoissa voi kauhistuttaa ja vauhti itsessään. Kuuluuko hän niihin jotka vajoavat ajatuksiinsa ja mielikuvitukseen, silloin kai turvallisempaa että ajat. Jos vastaantuleva onkin yhtäkkiä samalla kaistalla, pitää nimittäin väistää ja hirvieläimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan tuo epäreilua. Mäkin pelkään ajamista varsinkin vieraissa kaupungeissa ja motareiden rampeissa. Pitkillä matkoilla ajan kuitenkin matkaa, niin saadaan vähän tasoitusta tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole parempi, että ne joita jo itseään pelottaa se miten ajaa pysyisivät pois liikenteestä?
No ei, koska se on nimenomaan hyvä ja normaali asia että kokemattomana pelottaa. Ajamisen myötä kokemus karttuu ja pelko vähenee.
Vaarallisia ovat kokemattomat JA pelottomat.
Kaikista ei vaan ole kuskeiksi.
Ei olekaan. Onnettumuusuutisista saa lukea kun on leikitty taas rallikuskia, vaikka taitoa ei ole.
Nuo pelokkaat taas yleensä kehiytyvät hyviksi ja vastuullisiksi kuskeiksi, pitää vaan uskaltaa harjoitella.
Minä en myöskään halua ajaa. Koen liikenteen ahdistavaksi, liian monta asiaa mihin pitää kiinnittää kokoajan huomiota. Kaupungissa ajo on kamalilta, sieltä saattaa joku kävelijä hypätä yhtäkkiä tielle eteen ja sitten joku urpo yrittää ohittaa oikealta/ajaa kylkeen/katsoo puhelinta ja meinaa kolaroida/jne. Luotan omiin ajotaitoihini, mutta en muihin. Joten en aja.
Onneksi meillä puoliso tykkää ajamisesta ja häntä ei haittaa olla taloutemme ainut kuski. Ja jos haittaisi, niin voisihan hän bussillakin kulkea. Ei parisuhde toimi niin että toinen kiristetään tekemään asioita, silloin suhteessa on moni muukin asia pielessä.
Jospa sanoisit suoraan hänelle, että menee nyt ottamaan autokouluun ajotunteja, jos kokee itsensä noin epävarmaksi. Sen jälkeen lähtee harjoittelemaan jollekin sellaiselle alueelle, jossa voi kokeilla vaihteita ja kaikkea.
Kerro hänelle, että hän tulee tarvitsemaan ajotaitoja, jos sinulle tapahtuu jotain sellaista, että et jostakin syystä pysty ajamaan.
ajan mieluummin itse kuin pelkään jonkun ajotaidottoman vieressä. en todellakaan halua olla kyydissä, jos ajotaito on sitäluokkaa, että huudetaan iik hirvi, laitetaan silmät kiinni ja kädet irti ratista
Mielestäni on melko tavallista tehdä jokin asia kumppanin puolesta, jos kyseinen tekeminen on toiselle epämiellyttävää. Itse olen taloutemme ainoa kortillinen ja toivon todella ettei puolisoni koskaan, missään tilanteessa, ikinä päädy kuljettamaan, mitään moottoriajoneuvoa muun liikenteen sekaan.
Alue: Aihe vapaa
Palstahullu vauhdissa.