Millaista toimittajan työ on?

Toimittajia on aika monenlaisia. Olen toimittaja mutta en ole kirjoittanut koskaan yhtään juttua. Melkein neljä vuosikymmentä työrupeama, mutta tv:ssä, ulkomailla. Taidat tarkoittaa iltapäivälehtien nk. toimittajia?

Vierailija kirjoitti:

Toimittajia on aika monenlaisia. Olen toimittaja mutta en ole kirjoittanut koskaan yhtään juttua. Melkein neljä vuosikymmentä työrupeama, mutta tv:ssä, ulkomailla. Taidat tarkoittaa iltapäivälehtien nk. toimittajia?

Kiinnostavaa. Mitä työhösi sitten kuuluu? Kai TV-reportaasejakin pitää jotenkin valmistella kirjallisesti tai niistä kirjoittaa nettiversio? Ihan uteliaisuudesta kyselen. AP

Kiinnostaisi myös tietää että miten juttuaiheet valitaan.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi myös tietää että miten juttuaiheet valitaan.

Jos puhutaan lehdistä, niin lehdillä voi olla toimitusneuvosto joka ideoi aiheita. Varsinainen konkreettinen päätöksenteko tehdään toimituskokouksissa joissa on päätoimittaja, toimituspäällikkö ja/tai toimitussihteeri sekä toimittajia.

Lehdillä on yleensä vuodeksi eteenpäin vahvistettu julkaisuusuunnitelma. Siinä on lehden ilmestymisaikataulut ja deadlinet milloin juttujen pitää olla valmiina sisällä, sekä deadlinet sille milloin lehden numero ilmestyy. Printtimediassa materiaalin pitää siis olla valmiina digitaalisesti ensin niin että graafikko voi sen taittaa ja sen jälkeen lehdellä on painodeadline eli viimeinen päivämäärä jolloin koko höskä menee painoon ja paino ehtii painattaa lehden valmiiksi ilmestymispäivämäärään mennessä.

Hesarilla siis koko prosessi tapahtuu kerran päivässä. Lehdillä, jotka ilmestyvät kerran kuussa deadlinet on tietysti samoin kerran kuussa, jne...

Juttuideat päätetään sen mukaan minkätyyppinen lehti on. Hesarissa on tietysti päivittäistä uutisvirtaa, josta poimitaan tärkeimmät jutut sen mukaan mitä tietoa tulee kansainvälisistä tietotoimistoista ja toimittajien perustiedonsaantilähteistä (poliisi, viranomaiset, yms.). Tämän ajankohtaisosuuden lisäksi useimmilla lehdillä on omat vakiopalstansa, joilla on yleensä vakitoimittaja joka ne tekee joka päivä/kuukausi/jne...  Lehden varsinaiset omat jutut ovat ne jotka ovat lehden omaa ideointia ja vaativat enemmän työtä. Haastattelut ovat aika työläitä.

Printtilehdessä jossa olin vuosia jutut tehtiin niin että joka lehdessä oli aina teema. Koska erikoisalan lehti ilmestyi 4 kertaa vuodessa, teemat suunniteltiin etukäteen vuodenaikaan sopiviksi. Lisäksi julkaisusuunnitelmassa ennakoitiin vuoden aikana tulevat lakimuutokset, uudistukset, tapahtumat, yms. Sanotaan vaikka että jos lehti olisi yhteiskunnallinen ja etukäteen tiedettäisiin että kesäkuussa joku merkittävä alan vaikuttaja olisi siirtymässä eläkkeelle tai pois tärkeästä virasta, olisi jossain kesän numerossa hänen haastattelunsa. Jos vaikka tekisit muotilehteä, varmasti suunnitelmassa syksyllä olisi tehdä juttu Pariisin muotiviikoilta, jne...

Pitää siis tuntea se lehden oma ala, ennakoida tärkeät tapahtumat ja suunnitella miten ja kuka tekee niistä jutun ja milloin se ilmestyy. Näistä päätetään tarkemmin sitten toimituskokouksissa. Toimituspäällikkö/-sihteeri yleensä seuraa joka päivä (jos usein ilmestyvä lehti) että missä vaiheessa mikin juttu on menossa. Toimituskokouksissa keskustellaan siitä mikä jutun näkökulma on aiheeseen jne...Pitää myös seurata sitä mitä muut aiheesta kirjoittavat, ja löytää se lehden oma erityinen näkökulma aiheeseen tai keksiä aihe, josta muut eivät ole kirjoittaneet. Viime kädessä päätoimittaja päättää juttujen sisällöstä, koska hänellä on henkilökohtainen juridinen vastuu siitä mitä julkaistaan.

Juttuideoita voidaan pyöritellä pitkääkin, ja siirtää lehden numerosta toiseen. Printtilehdessä on se rajoitettu määrää sivuja eli tilaa ja lehti pitää myös visuaalisesti suunnitella valmiiksi niin että määrätään joka jutulle paikat lehden numerossa, nähdään mitkä jutut ja kuvat tulevat samalle aukeamalle ja että saadaan joka jutulle sopiva pituus jo alusta. Toimittajalla on siis käytössään vain tietty paikka ja sanamäärä juttuaan varten.

Lehden sisältö tietysti elää koko ajan ja vaikeinta onkin pitää kasassa koko paletti, että sisällöstä tulee taspainoinen aiheiden puolesta sekä visuaalisesti (näin varsinkin kerran kuussa tai harvemmin ilmestyvissä lehdissä).

Vierailija kirjoitti:

Ainakin paikallislehtien toimittajilla vaikuttaa olevan lungia: merkittäviä juttuaiheita ovat jotkut puutarhajuhlat ja uuden kampaamon avajaiset. Samaan aikaan kunnat velkaantuvat ennätystahtia, mutta ilmeisesti toimittelijoiden osaaminen ei riitä tällaisiin aiheisiin.

kyllä paikallislehdissä on juttua kuntien talousasioista ja ratkaisuehdotuksista

Ketään toimittajaa paikalla? Kiinnostaisi kuulla esim:

1. - montako juttuja pitää kirjoittaa päivässä/viikossa?

2. - onko juttujen kirjoittamisessa jotain tavoitteita?

3. - käännättekö paljon juttuja ulkomaisista medioista?

4. - kiinnitetäänkö teillä huomiota kielenhuoltoon?

Tässä mun kokemuksen mukaan vastaukset:

1. Riippuu täysin siitä minkälaisessa lehdessä olet töissä, oletko vakitoimittaja vai freelancer, mikä on erikoisalasi ja miten toimituskokous (etenkin päätoimittaja) asiasta päättää.

2. Tavoite on kirjoittaa juttu, joka on suunnitellun pituinen, sopii lehden/numeron mahdolliseen teemaan ja avaa suunniteltua näkökulmaa ja valmistuu deadlineen mennessä.

3. Itse en ole ollut koskaan lehdissä, jossa vain käännettiin tai toistettiin muiden medioiden juttuja (taitaa olla enemmän digilehtien heiniä), mutta toki jouduin tekemään haastatteluja vierailla kielillä ja sitten kääntäämään ne suomeksi (todella työläs prosessi), ja myös hakemaan tietoa jutun aiheesta muilla kielillä ja kääntäämään terminologiaa yms. suomeksi. Lisäksi uutistiedot tulevat usein ulkomaisilta uutistoimistoilta, joten ne tulevat useimmiten englanniksi eli ne joutuu kääntämään suomeksi.

4. Lehdillä on aina joku henkilö tai useampi, joka muokkaa jutut lopulliseen muotoon. Itse kun toimin  toimitussihteerinä: tilasin jutut free lance -toimittajilta, hankin kuvat kuvaajilta tai kuvatoimistoilta, huolehdin että haastatellut henkilöt saivat lukea jutun ja tehdä haluamansa korjaukset/täsmennykset omiin puheisiinsa, oikoluin jutut (ml. kielenhuolto), tarkistin faktat sekä termit, yms. tein otsikot ja tarvittaessa väliotsikot, valitsin sopivat kuvat (sekä 1-2 ekstraa), sekä tein kuvatekstit, jne... Oikoluku ja kielenhuolto tehtiin useamman kerran eli jutun tullessa toimittajalta, sitten ennen vielä taittovaiheessa sekä viimeisen kerran ennen painoon lähettämistä. Toimittajilla on ajan antaessa myös tapana luetuttaa omat (vaikeat) juttunsa jollain kollegalla ihan sen takia että saavat asiallista palautetta vielä jutun kirjoittamisvaiheessa. Päätoimittajat ja/tai toimituspäälliköt isoimmissa lehdissä lukevat myös toimittajien juttuja sitä mukaa kun niistä joku versio valmistuu. Joskus voidaan keskustella jonkun yhden lauseen tai jopa sanan käyttämisestä pitkään.

Tiedän että nykyään varsinkaan digimedioissa ei paljon kielenhultoon ja oikolukuun (eikä aina faktojen tarkistukseenkaan) käytetä aikaa kuten printtimedioissa. Printtimediassakin jotkut iltapäivälehdet eivät hirveästi näytä stressaavan tämän kieliasian kanssa, sen sijaan jostain Suomen kuvalehdestä tai jonkun alan ammattilehdestä ei hevillä löydä painovirhepaholaisen tekosia eikä kökköjä anglisismeja.