Suostuisitko muuttamaan pitkässä parisuhteessa erilleen mutta jatkamaan seurustelua?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kitua ja roikkua yhdessä, jos homma ei toimi? Niin tyypillistä pitkissä suhteissa, kun ei uskalleta olla yksin eikä erota. Kaikkien parisuhteiden pitäisi olla onnellisia, kuitenkin elämä niin lyhyt.

Niin tämä. Ihmiset roikkuvat yhdessä eivätkä uskalla kokeilla mitään erilaista, kun tajuavat että eivät uskalla erota eivätkä myöskään halua olla yksin.

Erillään asuminen olisi monelle se kulmakivi, jossa huomaa suhteen tilan. Ja koska ei haluta olla yksin eikä erota, niin parempi asua yhdessä.

Kun erotaan niin erotaan. Jos alunperinkään n asutaan erillään niin toki suhde jatkuisi, mutta miten käki yhteisestä kodista muuttaisin niin kyseessä olisi ero.

Näin kävi meille, oli yhteiset omakotitalot ja kaikki mutta silti kävin näin kymmenen vuoden jälkeen.

Sehän olis optimaalista, mutta kummankin elintaso putoaisi roimasti. Usein haavelenkin omasta pikku asunnosta, jota sisustelisin.

Pitkä parisuhde ja muutettiin erilleen. Mikään ei muuttunut, yhtä hyvä suhde kuin ennenkin. Vietetään samalla tavalla aikaa kuin yhdessä asuessakin.

Nyt on vain kaksi kotia ja enemmän omaa tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde ja muutettiin erilleen. Mikään ei muuttunut, yhtä hyvä suhde kuin ennenkin. Vietetään samalla tavalla aikaa kuin yhdessä asuessakin.

Nyt on vain kaksi kotia ja enemmän omaa tilaa.

Ite loukkaantuisin, koska joku syyhän siihen erilleen muuttoon on ollut.

Nykyisen mieheni kanssa olemme pitäneet omat kodit, ja se sopii meille loistavasti. Joskus taloudellisista syistä olemme asuneet pariin otteeseen jonkin aikaa yhdessä, mutta heti kun tilanne on sallinut, olemme muuttaneet taas omiin kämppiimme. Minulla ei olisi siis asian kanssa mitään ongelmaa.

Jos erilleen muutto johtuisi nimenomaan kumppanini tarpeesta ottaa etäisyyttä minuun, se olisi hiukan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde ja muutettiin erilleen. Mikään ei muuttunut, yhtä hyvä suhde kuin ennenkin. Vietetään samalla tavalla aikaa kuin yhdessä asuessakin.

Nyt on vain kaksi kotia ja enemmän omaa tilaa.

Ite loukkaantuisin, koska joku syyhän siihen erilleen muuttoon on ollut.

No työ voi olla yksi syy osittaiseen erillään oloon. Meillä on oikeasti yhteinen koti, mutta miehellä on myös työn takia asunto toisaalla. Miehelle varsinkin se on raskasta, ja ei halua järjestelyä pysyväksi, mutta sellaiseen joskus ajaudutaan. Ihan itse keksitty erilleen muutto on tietysti eri juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde ja muutettiin erilleen. Mikään ei muuttunut, yhtä hyvä suhde kuin ennenkin. Vietetään samalla tavalla aikaa kuin yhdessä asuessakin.

Nyt on vain kaksi kotia ja enemmän omaa tilaa.

Ite loukkaantuisin, koska joku syyhän siihen erilleen muuttoon on ollut.

Loukkaantuisit vaikket edes tietäisi syytä? Ainahan se on hyvä varalta vähän loukkaantua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde ja muutettiin erilleen. Mikään ei muuttunut, yhtä hyvä suhde kuin ennenkin. Vietetään samalla tavalla aikaa kuin yhdessä asuessakin.

Nyt on vain kaksi kotia ja enemmän omaa tilaa.

Ite loukkaantuisin, koska joku syyhän siihen erilleen muuttoon on ollut.

Itse tarvitsen niin hirvittävästi omaa tilaa voidakseni hyvin ja pysyäkseni terveenä, olipa toinen miten maailman rakkain tahansa ja sellainen, jonka puolesta kuolisin, on pakko muuttaa eri osoitteisiin. En siksi ole koskaan ollut suhteessa, jossa asutaan saman katon alla. Jos tällainen tilanne tulisi, pitäisin sitä ainoastaan hetkellisenä, pakon sanelemana vaihtoehtona, jos molemmat mielivät suhteen jatkuvan.

Syy ratkaisee sen, pitääkö tällaisesta pyynnöstä pahastua, huolestua vai ilahtua.

Vierailija kirjoitti:

Sehän olis optimaalista, mutta kummankin elintaso putoaisi roimasti. Usein haavelenkin omasta pikku asunnosta, jota sisustelisin.

Sama juttu. Ääneen en sitä viitsi sanoa, mutta haaveilen yksin asiasta. Olen ollut mieheni kanssa yli 20 vuotta ja parisuhteemme on oikein hyvä, mutta silti joskus olisi ikioma koti ihana.

Mä olen tuolla asialla leikitellyt vuoden verran.

Olemme nyt olleet yhdessä 29 vuotta. Tiedän, että jos mies pääsis edes jyvälle tuosta ajattelusta, niin hän loukkaantuisi pahasti. Eroaisikin kokonaan. Jos mies ei tapoineen kelpaa, niin olkoot akka sitten itekseen. Hän on muutamia kertoja noin tuumannut toisissa yhteyksissä.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisen mieheni kanssa olemme pitäneet omat kodit, ja se sopii meille loistavasti. Joskus taloudellisista syistä olemme asuneet pariin otteeseen jonkin aikaa yhdessä, mutta heti kun tilanne on sallinut, olemme muuttaneet taas omiin kämppiimme. Minulla ei olisi siis asian kanssa mitään ongelmaa.

Jos erilleen muutto johtuisi nimenomaan kumppanini tarpeesta ottaa etäisyyttä minuun, se olisi hiukan eri asia.

Oletan, että olette asuneet vuokrakämpissä mutta kokeilkaapa kallista omakotitaloa jota varten on otettu velkaa ja sitten yks kaks toinen ehdottaa erilleen muuttoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitkä parisuhde ja muutettiin erilleen. Mikään ei muuttunut, yhtä hyvä suhde kuin ennenkin. Vietetään samalla tavalla aikaa kuin yhdessä asuessakin.

Nyt on vain kaksi kotia ja enemmän omaa tilaa.

Ite loukkaantuisin, koska joku syyhän siihen erilleen muuttoon on ollut.

Itse tarvitsen niin hirvittävästi omaa tilaa voidakseni hyvin ja pysyäkseni terveenä, olipa toinen miten maailman rakkain tahansa ja sellainen, jonka puolesta kuolisin, on pakko muuttaa eri osoitteisiin. En siksi ole koskaan ollut suhteessa, jossa asutaan saman katon alla. Jos tällainen tilanne tulisi, pitäisin sitä ainoastaan hetkellisenä, pakon sanelemana vaihtoehtona, jos molemmat mielivät suhteen jatkuvan.

Syy ratkaisee sen, pitääkö tällaisesta pyynnöstä pahastua, huolestua vai ilahtua.

Olet varmasti sitten myös sen verran reilu, että sanot tämän heti puolisolle, ettet yhtäkkiä ehdota erilleen muuttoa jos tiedostat sen, että tarvitset omaa tilaa paljon.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuolla asialla leikitellyt vuoden verran.

Olemme nyt olleet yhdessä 29 vuotta. Tiedän, että jos mies pääsis edes jyvälle tuosta ajattelusta, niin hän loukkaantuisi pahasti. Eroaisikin kokonaan. Jos mies ei tapoineen kelpaa, niin olkoot akka sitten itekseen. Hän on muutamia kertoja noin tuumannut toisissa yhteyksissä.

Kyllä minäkin loukkaantuisin, naiset osaa sitten olla itsekkäitä ja ilkeitä. Se on joko koko paketti tai sitten ei ollenkaan. Liian teini meininkiä erota ja palata ja erota ja palata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuolla asialla leikitellyt vuoden verran.

Olemme nyt olleet yhdessä 29 vuotta. Tiedän, että jos mies pääsis edes jyvälle tuosta ajattelusta, niin hän loukkaantuisi pahasti. Eroaisikin kokonaan. Jos mies ei tapoineen kelpaa, niin olkoot akka sitten itekseen. Hän on muutamia kertoja noin tuumannut toisissa yhteyksissä.

Kyllä minäkin loukkaantuisin, naiset osaa sitten olla itsekkäitä ja ilkeitä. Se on joko koko paketti tai sitten ei ollenkaan. Liian teini meininkiä erota ja palata ja erota ja palata.

Ei se ole teinimeininkiä ollenkaan, vaan ihan tervettä oman napansa tutkiskelua. Vain heikolla itsetunnolla varustettu voi sanoa, että erilleen muutto olisi huono asia ja yhteen palaaminen myös. Välillä pitää ottaa välimatkaa arkeen, elämään ja parisuhteeseenkin, että näkee sen oikealla tavalla.

Itselle välimatkaksi riittää parin viikon erillään olo vaikka työ- tai lomamatkan aikana, mutta en ihmettele yhtään aikuisia kauan parisuhteessa olleita ihmisiä, jotka tarvitsevat omaa tilaa ja vapautta esimerkiksi silloin, kun lapset ovat muuttaneet omilleen. Silloin sitä tajuaa, että tässä sitä nyt ollaan kahdestaan hamaan tappiin saakka, muutoksia ei ole välttämättä missään, mutta mieli halajaa jotain omaa pitkästä pitkästä aikaa Vaikka suhde olisi täydellinen, niin oma aika on tärkeää. Siitä toinen ei saa pahoittaa mieltään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuolla asialla leikitellyt vuoden verran.

Olemme nyt olleet yhdessä 29 vuotta. Tiedän, että jos mies pääsis edes jyvälle tuosta ajattelusta, niin hän loukkaantuisi pahasti. Eroaisikin kokonaan. Jos mies ei tapoineen kelpaa, niin olkoot akka sitten itekseen. Hän on muutamia kertoja noin tuumannut toisissa yhteyksissä.

Kyllä minäkin loukkaantuisin, naiset osaa sitten olla itsekkäitä ja ilkeitä. Se on joko koko paketti tai sitten ei ollenkaan. Liian teini meininkiä erota ja palata ja erota ja palata.

Outo ripustautuja.

Kyllä jos uskoisin että se parantaa suhdetta. Yleensäkin ihmiset on pakotettu asumaan vähän liian ahtaasti.

En.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuolla asialla leikitellyt vuoden verran.

Olemme nyt olleet yhdessä 29 vuotta. Tiedän, että jos mies pääsis edes jyvälle tuosta ajattelusta, niin hän loukkaantuisi pahasti. Eroaisikin kokonaan. Jos mies ei tapoineen kelpaa, niin olkoot akka sitten itekseen. Hän on muutamia kertoja noin tuumannut toisissa yhteyksissä.

Kyllä minäkin loukkaantuisin, naiset osaa sitten olla itsekkäitä ja ilkeitä. Se on joko koko paketti tai sitten ei ollenkaan. Liian teini meininkiä erota ja palata ja erota ja palata.

Jotkut taas eivät osaa olla sekuntiakaan yksin. En tajua vankila-avioliittoja joissa toisella saa olla max yksi meno kuukaudessa yksin, tai ollaan eron partaalla ja terapiassa. Ällöä.