Kaverit, joilla ei ole aikaa sinulle, mutta muille kavereille sitä riittää

Vierailija kirjoitti:

Mielestäsi lomalla ei saisi matkustella? Jos näkee kaveria kerran vuodessa kun voi lomalla matkustaa sinne kaverin luo kauas, niin lähempänä asuva kaveri on siitä mustasukkainen? Ei voi olla totta!

Lomalla matkustellaan ja jos se ei kavereille sovi, niin asian voi ilmoittaa ja katkaista välit.

Taisit ymmärtää tahallasi väärin, ei kukaan noin ole sanonut.

kai sinä tuosta osaat rivienvälistä lukea, että kaverillasi on parempaa seuraa, kuin sinun seurasi

Mäkin olen häntäpäässä joidenkin kaverien listoilla. Yhdenkin kanssa tuntuu että multa vaan vaaditaan, halutaan tulla meidän mökille tai lasta meille yökylään,meidän perhe ehdottomasti hänen juhliin. Hauskat kesäreissut tekee sitten muiden kanssa. Mulla on tälläinen tilanne vanhan tädinkin kanssa, hän ei voi sopia mitään siltä varalta jos jotain tärkeämpää tulee.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tänä kesänä kuusi viikkoa lomaa, kolmea ihmistä kysyin tapaamiseen, yksikään heistä ei ehtinyt kuuden viikon aikana. Sitten kuitenkin kerrotaan viestein ja puhelimessa miten ollaan oltu siellä, täällä ja tuolla.

Tuliko mieleen, että ne siellä täällä ja tuolla -olemiset on suunniteltu, sovittu, luvattu ja maksettu jo aikoja sitten? Nyt lunastetaan monia koronaa ennen ostettuja matkoja ja lahjakortteja, jotka ovat siirtyneet. Keikkalippuja ja hotelleja jne. varauksia on siirtynyt tälle kesälle monellakin.

Mulla on aikuisena aika vakiintuneita juttuja joita teen ihmisten kanssa jotka oon tuntenut vuosia. Varaan niille aikaa koska ne on perinteitä ja tärkeitä. Silloin olen allokoinut rahaa ja aikaa niihin, ja silloin en välttämättä tosiaan ehdi tai varoiltani kykene tekemään jotain jonkun toisen kanssa. Lisäksi viihdyn hyvin myös yksin ja tarvitsen sitä, joten en välttämättä vaan halua tuon organisoidun ohjelman lisäksi kauheasti mitään ylimääräistä. 

En kyllä kyttää muita tai ole kiinnostunut ystävieni muista tekemisistä ap:n tavalla, ehkä juuri siksi että loppujen lopuksi paras seura minulle on minä itse. Jos jään "yksin" nautin siitä samalla tavalla kuin seurasta, usein enemmänkin.

Vierailija kirjoitti:

Joo ei tarvitse tekemisissä olla, kyllä mä ymmärrän et en ole kaikkein halutuinta seuraa kun aina mennään muiden kanssa.

Mutta en ymmärrä et kuitenkin puhutaan et pitää nähdä ja et lomalla sit nähdään jne. Silti ei ehditä edes sopia mitään tai sovittu perutaan viime hetkellä.

Mulla oli tänä kesänä kuusi viikkoa lomaa, kolmea ihmistä kysyin tapaamiseen, yksikään heistä ei ehtinyt kuuden viikon aikana. Sitten kuitenkin kerrotaan viestein ja puhelimessa miten ollaan oltu siellä, täällä ja tuolla.

No jos he eivät halua loukata sinua ja siksi puhuvat, että sitten joo nähdään. Muut menot on voitu jo sopia aikaisemmin tai sitten et vain ole niin kivaa seuraa, että haluavat ottaa sinua varten aikaa ja sopia tapaamisia. Unohda tällaiset ystävät äläkä tuhlaa aikaasi miettimällä asioita, joille et voi tehdä mitään.

Niin sama homma ja tämä tapahtuu monen ihmisen toimesta. Lapsuudenystävä päivittää instaan kuvia kuinka ne tärkeimmät on ollut aina elämän varrella mukana, itse en näihin kuulu vaikka ollaan tunnettu yli 30 vuotta. En saanut häihinkään kutsua. Ja jos kutsun koirankasvattajan kylään (soiteltiin maratonpuheluita yms) niin ei tullut kun muut olivat tärkeämpiä. Tai kun yksi (ei sentään ystävä, mutta tuttu) postasi someen kuvan jossa hänen tuttunsa oli kuollut ja saatetekstiksi että välittäkää lähinmäisistänne, kun koskaan ei tiedä kuka on ystävää vailla. Ja kukaan, ei yksikään ole minuun ollut yhteydessä pariin vuoteen.

Kyllähän minä tiedän, että tässä on peiliinkatsomisen paikka, mutta olen tosiaan yrittänyt olla muille hyvä ja mukava - en vain ole sosiaalisesti lahjakas ja tästä syystä kukaan ei halua seuraani.

Kavereista viis, mutta kun omat sisarukset käyttäytyy näin, se todella satuttaa. Varsinkin kun tuntuu, että aina kun tavataan niin on hauskaa. Tuntuu kurjalta, kun serkukset vieraantuu, kun nähdään ehkä kerran vuodessa jos sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tänä kesänä kuusi viikkoa lomaa, kolmea ihmistä kysyin tapaamiseen, yksikään heistä ei ehtinyt kuuden viikon aikana. Sitten kuitenkin kerrotaan viestein ja puhelimessa miten ollaan oltu siellä, täällä ja tuolla.

Tuliko mieleen, että ne siellä täällä ja tuolla -olemiset on suunniteltu, sovittu, luvattu ja maksettu jo aikoja sitten? Nyt lunastetaan monia koronaa ennen ostettuja matkoja ja lahjakortteja, jotka ovat siirtyneet. Keikkalippuja ja hotelleja jne. varauksia on siirtynyt tälle kesälle monellakin.

Mulla 2 kaveria sanoi just ennen kesää, että ei ole lomasuunnitelmia. Toinen vielä painotti, ettei ole rahaakaan. Ehdotin molemmille, että nähtäisiin ja vastaus oli sellaista ympäripyöreää "että en varmaan tänä kesänä pääse mihinkään". Noh, kumpikin kierteli hotellilomilla pitkin Suomea näkemässä muita kavereita ja kiertelemässä nähtävyyksiä. Eiköhän olisi sanoneet, jos olisi hotellilomat varattu jo kesän alussa.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku elää noin vanhaksi ihmetelläkseen vielä, ettei ole jokaiselle kaverilleen parasta seuraa? Itse tajusin jo 3. luokalla asian. Silti minullekin on riittänyt ystäviä, jotka haluavat olla kanssani, enkä ihmettele, etteivät kaikki haluakaan.

Kysymys on henkilökemiasta. En minäkään tule toimeen kaikkien ihmisten kanssa yhtä hyvin vaan pyrin olemaan tekemisessä niiden kanssa, joiden seura tuntuu molemminpuolisesti luontevalta.

Ilmeisesti jotkut eivät osaa lukea toisten käytöksestä ovatko he aidosti kaivattua seuraa vai vain ns. hyvän päivän tuttuja. Jos jonkun seura tuntuu rasittavalta, lapselliselta tai muuten ärsyttävältä, niin eipä semmoisen tyypin kanssa halua olla suuremmin tekemisissä enempää kuin mitä normaali kohteliaisuus edellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tänä kesänä kuusi viikkoa lomaa, kolmea ihmistä kysyin tapaamiseen, yksikään heistä ei ehtinyt kuuden viikon aikana. Sitten kuitenkin kerrotaan viestein ja puhelimessa miten ollaan oltu siellä, täällä ja tuolla.

Tuliko mieleen, että ne siellä täällä ja tuolla -olemiset on suunniteltu, sovittu, luvattu ja maksettu jo aikoja sitten? Nyt lunastetaan monia koronaa ennen ostettuja matkoja ja lahjakortteja, jotka ovat siirtyneet. Keikkalippuja ja hotelleja jne. varauksia on siirtynyt tälle kesälle monellakin.

Mulla 2 kaveria sanoi just ennen kesää, että ei ole lomasuunnitelmia. Toinen vielä painotti, ettei ole rahaakaan. Ehdotin molemmille, että nähtäisiin ja vastaus oli sellaista ympäripyöreää "että en varmaan tänä kesänä pääse mihinkään". Noh, kumpikin kierteli hotellilomilla pitkin Suomea näkemässä muita kavereita ja kiertelemässä nähtävyyksiä. Eiköhän olisi sanoneet, jos olisi hotellilomat varattu jo kesän alussa.

Vakuutusyhtiöt ovat neuvoneet, ettei lomamatkoja kerrota vieraille etukäteen. Jälkikäteen voi mainita olleen jossain, mutta itsekään en koskaan kerro etukäteen. Talossa oleva talonvahti tietää ainoastaan ja ulkomaanmatkoista voi tehdä virallisen matkustusilmoituksen hätätilanteita varten.

En ole tekemisissä sellaisten aikuisten ihmisten kanssa, jotka muistavat mainita parhaan kaverinsa muitten joukosta. Yksi tällainen oli, ja kuuluin aikani samaan tuttavapiiriin. Kun olin monta kertaa huomannut hänen jutuistaan kahden kesken, että olin todellakin varasijan varasijalla (sanoi suoraan, että oli jo kysynyt kaikkia muita), kelpasin vain hyödykkeeksi jne, en enää ole vastannut puheluihinkaan. Pari kertaa vuodessa on soitellut. Yksikin puhelu, johon vielä vastasin, loppui kuin seinään, kun hänelle tuli tärkeämpi puhelu. En ymmärrä, miksi tällaisten pitää tehdä muille selväksi, mihin he kelpaavat heidän elämässään. Pitääkö olla tarpeeksi iso hovi, johon tarvitaan täytettä?

Tuttavat ovat eri juttu, heitä on kiva nähdä eri tilanteissa, kun ollaan kartalla siitä, ettei olla kovin läheisiä mutta on hyvä tahto molemmin puolin. Se on aivan eri asia kuin ihmiset, joilla on elämänsä ihmiset paremmuusjärjestyksessä puhelimessaan. Tottakai minullakin on läheisempiä ja etäisempiä ystäviä, mutta ei tulisi mieleenkään tehdä sitä selväksi muille, mihin kastiin he kuuluvat elämässäni. Tutuista saattaa sitäpaitsi tulla jossain tilanteissa läheisiäkin. Tilanteet elää, tuttavuudet elää. 

Pitkässä avioliitossa, 'ystävä' , viestiä tulee, kun on fiilis nolla. Hauskaa pidetään muitten kanssa. En pidä itse enää yhteyttä. Olin aikaisemmin surullinen, mutten enää. En tuppaannu väkisin. Opiskeluaikaan tuin ja olin kaverina esim. kun erosi poikaystävästään...

Mulla on sellainen kaveri. Yhteydenpito häneen on osaltani loppunut oikeastaan kokonaan. En juurikaan häntä näe, enkä ymmärrä, miksi hän lähettelee minulle kuitenkin kaikenlaista viestiä ja pitää sillä tavoin yhteyttä. Jos ehdotan, että käytäisiin kahvilla, kävelemässä tai mitä vaan, hän sanoo, että palataan asiaan, hän on väsynyt tai että hän ei nyt ehdi. Sitten hän saattaa kuitenkin laittaa kuvia johonkin siitä, miten ihanaa oli tavata joku ystävä kahvilla tms. Minä olen hyväksynyt sen, että ystävyyssuhteet saattava väljähtyä tai tulla tiensä päähän, siksi ihmettelen, miksi hän kuitenkin minulle viestittelee. Sekin on hyvin yksipuolista, sillä hän yleensä avautuu vaikeuksistaan tai huolistaan, mutta ei kysele, miten minulla menee.

Haluaisin kysyä onko teillä tuosta kärsivillä muuten hyvä itsetunto ja tyytyväinen olo elämässänne? Ymmärrän tuntemukset joita kuvaatte mutta en pysty samastumaan niihin.

Vierailija kirjoitti:

Kavereista viis, mutta kun omat sisarukset käyttäytyy näin, se todella satuttaa. Varsinkin kun tuntuu, että aina kun tavataan niin on hauskaa. Tuntuu kurjalta, kun serkukset vieraantuu, kun nähdään ehkä kerran vuodessa jos sitäkään.

Itse en pidä mitenkään pahana sitä että sisaruksista tai serkuista vieraantuu. Miksi yrittää väkisin kun muuta yhteistä ei ole kuin se yhdessä vietetty lapsuus. Se oli ja meni. Nyt elämässäni on uusia ihmisiä joiden kanssa on yhteisiä juttuja. En muutenkaan jaksa monia ihmissuhteita ja yhteydenpito tuntuu pelkältä taakalta.

Naisystävä soitti 3v päästä, en vastannut. Aluksi kärsin, kun yhteydenpito loppui, mutta hyväksyin ajan kanssa. Enää en halua pettyä uudestaan.

Korona ja sen myötä aiemmin peruuntuneet, mutta nyt toteutuvat jutut on kyllä aika nolo ja kaukaa haettu perustelu sille, että jonkun seura ei ole tarpeeksi kiinnostavaa, jotta tapaamiselle järjestyisi aikaa. Jos suorasta kutsustakin kieltäydytään, ja kuitenkin aikaa löytyy runsaasti toisten kavereiden tapaamisiin ja tapahtumiin, niin kyllä silloin pitää vetää johtopäätökset ja siivota tuollaiset ihmiset elämästään. He vain imevät energiat toisista ja hylkäävät, kun hyöty on saatu. Sitten kun taas tarvitaan "luottoystävää" hänet kaivetaan naftaliinista. Herää kysymys, kuka se onkaan tarinan sosiaalisesti kömpelö? Kuvaavaa, että ap:n lynkanneet eivät tätä tajua.

Itse huomasin jo vuosikymmeniä sitten alakoulussa, millaista peliä ihmiset saattavat pelata ihmissuhteilla. Opin näkemään kaikki manipuloinnin ja hyväksikäytön muodot. En siis ole koskaan jäänyt suremaan, jos kaverinani esiintynyt henkilö onkin alkanut hehkuttaa parasta kaveruutta jonkun toisen kanssa. Olen viilentänyt välit samantien satunnaisen tuttavuuden tasolle, eikä niitä ole ollut enää sen jälkeen mahdollista korjata täysin ennalleen. Hyvänpäivän tuttu voin olla, ja puhua diipadaapaa näennäisen kohteliaasti, mutta asetan rajat, joiden yli ei tulla. En todellakaan ripustaudu, enkä odottele henkeä pidellen, kelpaanko jollekulle kaveriksi.

Puoliso, perhe, lähisuku ja pari hyvää ystävää riittää. On minulla myös liuta tuttavia, joiden seurassa on mukavaa, mutta en koskaan rakenna mitään kenenkään varaan. Oma iloni ja onneni ei ole toisten käsissä. Joten ap, anna tuollaisten ystävien mennä.

Jossei kaverisi kunnioita sinua, ei sun tarvi jakaa elämääsi sellaisen kaverin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen kaveri. Yhteydenpito häneen on osaltani loppunut oikeastaan kokonaan. En juurikaan häntä näe, enkä ymmärrä, miksi hän lähettelee minulle kuitenkin kaikenlaista viestiä ja pitää sillä tavoin yhteyttä. Jos ehdotan, että käytäisiin kahvilla, kävelemässä tai mitä vaan, hän sanoo, että palataan asiaan, hän on väsynyt tai että hän ei nyt ehdi. Sitten hän saattaa kuitenkin laittaa kuvia johonkin siitä, miten ihanaa oli tavata joku ystävä kahvilla tms. Minä olen hyväksynyt sen, että ystävyyssuhteet saattava väljähtyä tai tulla tiensä päähän, siksi ihmettelen, miksi hän kuitenkin minulle viestittelee. Sekin on hyvin yksipuolista, sillä hän yleensä avautuu vaikeuksistaan tai huolistaan, mutta ei kysele, miten minulla menee.

No sehän on ihan selvää, miksi hän ottaa yhteyttä. Hän tarvitsee kuuntelijan ja likasangon keventääkseen mieltään. Saatuaan tarvitsemansa hän on tyytyväinen. Toisen huolien kuunteleminen ei vaan sovi kuvioon.