Se, kun et ole kenellekään merkityksellinen

Mä tiedän kuka sä oot ap. Olen ajatellut samalla tavalla jo pitkään.

En ole edes itseni arvoinen. Kaipa sitä pitää tehdä se.. =(

Kirjoja yksinäisyydestä on kirjoitettu paljon. Voisiko näiden lukeminen antaa oivalluksia ja toivoa paremmasta? 

Minusta olisi ihan hirveää, jos en olisi tärkeä kellekään. En tiedä, mitä mieltä elämälläni silloin edes olisi? Ei minulle itselleni ole väliä, jos olen aivan yksin iloinen, se pitäisi saada aina jakaa. Tai siis että joku muu vahvistaisi asian.

Minulla alkaa olla vain enää oma äitini, jolle olen merkityksellinen. Sekin on ollut ongelmallinen suhde, en ole itse kokenut äitiäni kohtaan samoin. Tajuan, että olen hänelle tärkeä, mutta hän on ollut usein ilkeä ja häijy minua kohtaan,. ei siis ole piitannut minun tunteistani kun puhuu minulle jne.

Lapset eivät ole henkilöitä, joille minun asiani olisivat tärkeitä. Meninkin kuvittelemaan niin, kun hankin perheen. Tajusin siis hyvin pian saatuani lapsiani tämän. Edes minun kasvatusohjeeni eivät merkitse yhtään mitään, kaikki, minkä haluaisi tapahtuvan, pitää varsinkin asperger-piirteiselle ärjyä lopulta. En siis odota olevani lapsilleni tärkeä kuin äitinä vielä todella pitkään aikaan, mutta ei se itseäni ainakaan auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-iässä viimeistään katoavat ne vähätkin ystävät.

Päinvastoin, nyt on alkaneet eronneet yksinäiset ottaa uudelleen yhteyttä, joista ei ole kuulunut mitään vuosiin.

No sinulla on kyllä poikkeuksellinen tilanne :O

Vierailija kirjoitti:

Tämän vuoden aikana olen tuota asiaa miettinyt ja alkanut jo jotakuinkin hyväksyä/ymmärtää tuon asian. Elämästä tulee parempaa, kun ei odota olevansa kenellekään esim. se ylin ystävä tai mitenkään muutenkaan mikään älyttömän tärkeä ja merkityksellinen. Parempi vaan kun yrittää elää itseänsä varten ja edes itse pitää itsestänsä...

Todella hyvin kiteytetty. Juuri samanlaisia ajatuksia olen itsekin pyöritellyt päässäni. Pientä surua tunnen vielä, se lopullinen levollinen hyväksyminen vielä odotuttaa itseään. Toivon, että koen vielä senkin ja elämä on sen jälkeen harmonisempaa. /Ap

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Ne on markkinamiesten humpuukia väitteet, että jokaiselle on joku, olet tärkeä jollekin, et ole yksin ja mitä näitä nyt on. Kyllä vaan olet yksin etkä kiinnosta ketään. Paras nyt vain hyväksyä se. Minä en ainakaan jaksa enää tyrkyttää itseäni tai olla kynnysmattona jotta saa jonkun pienen murusen jonkun sääliä hetkeksi itselleen.

Tuo viimeinen lauseesi osuu ja uppoaa täydelisesti. En olisi osannut sitä paremmin tiivistää.

Vierailija kirjoitti:

Meille palstalaisille olet arvokas ihminen.

mies54v

Kiitos <3 Tämä kommentti oikeasti lämmitti sydäntä.

Mä tiedän joka ainoa päivä ja monta kertaa päivässä olevani jollekin merkityksellinen ja tärkeä. Nimittäin mun koiralleni. Ei tarvitse kuin käydä viemässä roskat ja se on iloisena häntä heiluen ovella vastassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän joka ainoa päivä ja monta kertaa päivässä olevani jollekin merkityksellinen ja tärkeä. Nimittäin mun koiralleni. Ei tarvitse kuin käydä viemässä roskat ja se on iloisena häntä heiluen ovella vastassa. 

Vielä kun onnistuu löytämään läheisriippuvaisen koiran, niin olet ikuinen palvonnan kohde.

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän kuka sä oot ap. Olen ajatellut samalla tavalla jo pitkään. En ole edes itseni arvoinen. Kaipa sitä pitää tehdä se.. =(

Miksi tehdä se, joka on edessä muutenkin? Elämä tarjoaa yllätyksiä sille joka uskaltaa elää. Itsekin kärsinyt muille merkityksettömyydestä koko elämän ajan. Hakeutumisessa muiden ihmisten seuraan piilee ratkaisun avaimet. Kauan sitten menin uteliaisuudesta erääseen minua asian puolesta kiinnostavaan tilaisuuteen. Kuinka ollakaan tilaisuuden päätteeksi kysyttiin toimintaan mukaan, lupauduin ja sain hyvän ystävyyssuhteen. Ystävyyssuhde loppui aikanaan, mutta tuotti iloa monen vuoden ajalle. Vaikka olimme ystäväni kanssa aivan eri planeetoilta, osoittautui että meillä oli yhteisiä intressejä ja yhteistä tekemistä. Tärkein muisto (opetus) on kuitenkin kokemus siitä miten ystävä voi löytyä intressipiiristä vaikka lähtisi tsekkaamaan vaan mitä asiasta puhutaan, eikä hakemaan ystäväseuraa.

Vanhetessasi ymmärrät että olet koko elämäsi ollut vain merkityksellinen niille henkilöille jotka tavalla tai toisella ovat sinusta hyötyneet. Kun hyötyminen sinusta lakkaa sinut korvataan toiseen. Aivan niin kuin työelämässäkin käy.

Toi koira kommentti oli ihana! Eläimet tosiaankaan välitä millainen olet minkänäköinen, miten pukeudut yms,rakastaa sua vilpittömästi ja eläimen rakkaudella! Miten moninkertaisesti koira tai kissa antaa rakkautta:)

Vierailija kirjoitti:

Toi koira kommentti oli ihana! Eläimet tosiaankaan välitä millainen olet minkänäköinen, miten pukeudut yms,rakastaa sua vilpittömästi ja eläimen rakkaudella! Miten moninkertaisesti koira tai kissa antaa rakkautta:)

Kissat ei (ovat samanlaisia hyödyn lypsäjiä kuin ihmiset) mutta koirat kyllä.

Niin se vaan on. Minulla on eräs ystävä joka aktivoituu aina sillloin kun hänellä menee huonosti taipailukumppaninsa kanssa ja soittaa parikin kertaa päivässä. Jutellaan ja mietitään yhdessä hänen suhdekuvioitaan ja ongelmiaan. Mielenkiintoistahan se tavallaan on kun yritetään keksiä ratkaisuja ja mielenkiintoista kuulla hänen kaikista kuvioista, mutta kun hänellä menee taas hyvin miehensä kanssa, niin ei hänestä juurikaan kuulu mitään ja ei hän koskaan kysy mitä minulle kuuluu, tai joskus on pitkän puhelun jälkeen kysynyt kai kohteiliaisuuttaan, mutta sitä ennen on kertonut, että pitää olla jo parin minuutin päässä muualla ja sitten että ai niin, mitä sinulle kuuluu. Juu, ei huvita kertoa sitten mitään kun tajuaa, ettei toista kiinnosta oikeasti ollenkaan minun kuulumiset.

Vierailija kirjoitti:

Niin se vaan on. Minulla on eräs ystävä joka aktivoituu aina sillloin kun hänellä menee huonosti taipailukumppaninsa kanssa ja soittaa parikin kertaa päivässä. Jutellaan ja mietitään yhdessä hänen suhdekuvioitaan ja ongelmiaan. Mielenkiintoistahan se tavallaan on kun yritetään keksiä ratkaisuja ja mielenkiintoista kuulla hänen kaikista kuvioista, mutta kun hänellä menee taas hyvin miehensä kanssa, niin ei hänestä juurikaan kuulu mitään ja ei hän koskaan kysy mitä minulle kuuluu, tai joskus on pitkän puhelun jälkeen kysynyt kai kohteiliaisuuttaan, mutta sitä ennen on kertonut, että pitää olla jo parin minuutin päässä muualla ja sitten että ai niin, mitä sinulle kuuluu. Juu, ei huvita kertoa sitten mitään kun tajuaa, ettei toista kiinnosta oikeasti ollenkaan minun kuulumiset.

Tämä on niin totta, ja tuttua. Vanhemmiten ei jaksa enää olla yksipuolisena oksennusämpärinä, joka kaivetaan esiin vain pahoinvoinnin yllättäessä. Sitä oppii olemaan yksin ja melkein säikähtää, jos joku enää kysyy edes että mitä kuuluu? En yksinkertaisesti osaa enää vastata, kun olen ollut niin kauan hiljaa ja pyöritellyt omia asioitani vain ajatuksissani.

Tee vapaaehtoistyötä ja huomaat jo parissa viikossa, miten tärkeä ja merkityksellinen olet tukemallesi vanhukselle, vammaiselle tai perheelle.

Käyn viikoittain vanhusten palvelutalossa. Joka kerran ollaan tulostani iloisia ja kiitetään käynnistä, kun olen lähdössä.

Vierailija kirjoitti:

Tee vapaaehtoistyötä ja huomaat jo parissa viikossa, miten tärkeä ja merkityksellinen olet tukemallesi vanhukselle, vammaiselle tai perheelle.

Käyn viikoittain vanhusten palvelutalossa. Joka kerran ollaan tulostani iloisia ja kiitetään käynnistä, kun olen lähdössä.

Tuo on varmasti totta, mutta koetko, että myös itse saat jotain etkä vain ammenna itsestäsi muille? Itselläni ei riittäisi voimavaroja hoivaamiseen, haluaisin mielummin tasavertaisen ystävyyssuhteen, en hoitosuhdetta.

joskus pitäisi tajuta että turha juosta korttelissa perässä tarjoamassa surkeaa rakkoasi, sukisuki. kannattaa todellakin juosta suoraan kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Niin se vaan on. Minulla on eräs ystävä joka aktivoituu aina sillloin kun hänellä menee huonosti taipailukumppaninsa kanssa ja soittaa parikin kertaa päivässä. Jutellaan ja mietitään yhdessä hänen suhdekuvioitaan ja ongelmiaan. Mielenkiintoistahan se tavallaan on kun yritetään keksiä ratkaisuja ja mielenkiintoista kuulla hänen kaikista kuvioista, mutta kun hänellä menee taas hyvin miehensä kanssa, niin ei hänestä juurikaan kuulu mitään ja ei hän koskaan kysy mitä minulle kuuluu, tai joskus on pitkän puhelun jälkeen kysynyt kai kohteiliaisuuttaan, mutta sitä ennen on kertonut, että pitää olla jo parin minuutin päässä muualla ja sitten että ai niin, mitä sinulle kuuluu. Juu, ei huvita kertoa sitten mitään kun tajuaa, ettei toista kiinnosta oikeasti ollenkaan minun kuulumiset.

Minulla on tuollainen miespuolinen ystävä ja olemme tunteneet pitkään. Hänellä oli taas yksi näitä elämänvaiheita ja kävi luonani seksin toivossa. Sanoi minulle lähtiessään, että ei edes ollut muistanut miltä näytän. Eipä siinä sitten mitään. Minä olin kyllä muistanut täsmälleen miltä hän näyttää. 

Enpä tiedä, tuleeko asian kanssa koskaan sinuiksi. Olen yrittänyt, mutta aina vain tulee päiviä, jolloin koko v*un elämä tuntuu turhalta, kuten tänään. Muun ajan onkin sitten turta, möllöttää vain ja tuhlaa happea. Sama olisi jo kasvaa rikkaruohoja.