Lue keskustelun säännöt.
ADD ja arjen suunnitelmallisuuden puute
15.07.2022 |
Muita, joiden on hankala suunnitella arkea yhtä päivää pidemmälle? Esim. kaupassa pitää käydä joka päivä?
Arvatkaa ahdistiko pahimpina korona-aikoina kun ihmiset täälläkin kehuskelivat, että ostavat kuukaudet ruokatarpeet kerralla... Itse en osaa tehdä ruokaa yhtä päivää enemmälle ajalle, kun en yksinkertaisesti osaa suunnitella tulevaisuutta pidemmälle. Myös lomamatkan varaaminen on asia, jota en osaa suunnitella etukäteen vaan teen jonkun äkkiratkaisun hetken mielijohteesta.
Kommentit (25)
Täällä sama.
(Jos joku kysyy minulta että missä näen olevani 5 vuoden päästä, niin voi ahdistus, tietäisinpä edes huomisen. 🤪)
Viikonloppuisin olisi kiva tehdä jotain, mutta lähden yleensä aivan liian myöhään kysymään seuraa tapahtumiin.
Muut ovat sopineet menonsa jo aikapäiviä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos kärsii muutenkin add-oireista, niin ei voi olla varma, että esim. somen ja netin jatkuva käyttö pahentaa niitä entisestään. Samoin videopelit voivat pahentaa.
Yleensäkin älypuhelimen käyttö pahentaa...
Vierailija kirjoitti:
No jos kärsii muutenkin add-oireista, niin ei voi olla varma, että esim. somen ja netin jatkuva käyttö pahentaa niitä entisestään. Samoin videopelit voivat pahentaa.
Yleensäkin älypuhelimen käyttö pahentaa...
Tämähän on tieteellisesti todistettu, että näin ei ole. Tästä oli Tiede-lehdessäkin pitkä juttu.
Kyllä neurotyypillinen aikuinen pystyy hillitsemään mielihalujaan ja osaa järjestellä elämänsä pitkällekin aikajaksolle.
Nämä somessa ja netissä roikkuvat ovat juurikin näitä ADD/ADHD-aikuisia.
Ajan ja muistamisen kanssa ylipäätään ongelmia, siksi epäillään ADD:tä. Venytän tekemisiä (kivoja tai vähemmän kivoja) jatkuvasti, kunnes aikaa ei ole enää riittävästi suorittaa niitä. Bussille lähtö usein päätyy siihen, että meni jo... Paikkojen hahmottamisessa ongelmaa kotikaupungissakin. Rasittavaa.
Miksi sitä pitäisi niin suunnitella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ollut ADD-diagnoosi lapsesta asti. Koskaan en ole osannut suunnitella tulevaisuutta. Nykyään pärjään usean tukipalvelun avuin.
Mä käyn kaupassa kerran viikossa ja ostan koko viikon ruoat, koska inhoan kaupassakäyntiä. Mutta noin muuten mun elämä on lähinnä toivotonta jumittamista ja prokrastinointia lähes kaikilla elämän osa-alueilla. Olen aina myöhässä ja lykkään yhden sähköpostin kirjoittamista jopa kuukausia. Välillä en poistu kotoa viikkoon muualle paitsi kauppaan. Masennuksen takia olen työkyvyttömyyseläkkeellä joka aiheuttaa häpeää ja sosiaalista erakoitumista kaiken muun lisäksi. Diagnoosia ADD:hen ei ole koska vanhemmat pitivät minua vain laiskana ja tyhmänä kun joskus yli 15v sitten aloin epäillä sitä. Ehkä ensi vuonna voisin hakeutua tutkimuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu asiaan. Mieti mitä ruokaa syöt tänään ja mitä huomenna, katso niihin ohje ja tee kauppalista sen mukaan. Pitää vaan opetella ennakoimaan asioita.
Mulla ei oo mitään diagnoosia mutta tulevaisuuden tai minkään suunnittelu on kyllä jotenkin aivan käsittämättömän hankalaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo mitään diagnoosia mutta tulevaisuuden tai minkään suunnittelu on kyllä jotenkin aivan käsittämättömän hankalaa
Ei pidä ottaa liikaa stressiä siitä. Pienin askelin opetella uutta. Aloittaa vaikka pitämällä kotona siivouspäivä kerran viikossa.
Aika kuluu vaikka sitä ei suunnittele. Omaan intuitioon kannattaa luottaa. Tehdä asioita sen mukaan mikä tuntuu itsestään oikealta.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu asiaan. Mieti mitä ruokaa syöt tänään ja mitä huomenna, katso niihin ohje ja tee kauppalista sen mukaan. Pitää vaan opetella ennakoimaan asioita.
Itse suunnittelisin huomisen päivän ruuan aina uudelleen, niin että valmiina olisi vaikka kolmen päivän ateriat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei oo mitään diagnoosia mutta tulevaisuuden tai minkään suunnittelu on kyllä jotenkin aivan käsittämättömän hankalaa
Ei pidä ottaa liikaa stressiä siitä. Pienin askelin opetella uutta. Aloittaa vaikka pitämällä kotona siivouspäivä kerran viikossa.
Aika kuluu vaikka sitä ei suunnittele. Omaan intuitioon kannattaa luottaa. Tehdä asioita sen mukaan mikä tuntuu itsestään oikealta.
Joo hyvä kommentti! Onneks oon aivan tyytyväinen arkeeni tälleenkin, en koe mitään tarvetta suunnitella mitään, vaikka joskus siihen ulkopuolelta painostetaankin. Se on parasta, kun voi vaan elää sitä hetkeä ilman tarvetta olla jossain
Kuinka kauan teillä on mennyt, että olette saaneet diagnoosin lähdettyänne testejä tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD. Elämäni on muistilappujen varassa. En osaa tehdä mitään, mikä ei ole lapulla (paitsi tietysti ne asiat, joista kroppa huomauttaa, kuten vessassa käyminen - syöminen ja juominen ei muuten näihin kuulu). Mulla on kirjaimellisesti lapulla ihan kaikki, aikataulutettuna. Nyt on se 17.00-19.00 rako nimeltä "mitä mieli tekee", klo 19.00 on hälytys soittamassa seuraavaan muistettavaan hommaan. Suihkut, hampaidenpesut, bussille lähtemiset... Ihan kaikki
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu asiaan. Mieti mitä ruokaa syöt tänään ja mitä huomenna, katso niihin ohje ja tee kauppalista sen mukaan. Pitää vaan opetella ennakoimaan asioita.
Mä en osaisi millään päättää ja huomaisin illalla että kauppa on jo kiinni, kun selaimessa on auki 25 välilehteä eri ruuista joita olen suunnitellut eri kauppojen hintavertailuineen 🙄
Lopulta söisin kuitenkin vain kalapuikkoja kun hermostun siihen etten osannut päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu asiaan. Mieti mitä ruokaa syöt tänään ja mitä huomenna, katso niihin ohje ja tee kauppalista sen mukaan. Pitää vaan opetella ennakoimaan asioita.
Mä en osaisi millään päättää ja huomaisin illalla että kauppa on jo kiinni, kun selaimessa on auki 25 välilehteä eri ruuista joita olen suunnitellut eri kauppojen hintavertailuineen 🙄
Lopulta söisin kuitenkin vain kalapuikkoja kun hermostun siihen etten osannut päättää.
Mä olen aika pitkään syönyt raakaa kesäkurpitsaa, koska se on nyt halpaa ja siitä saisi kaikenlaisia hyviä lämpimiä ruokia. En sit osaa päättää mitä siitä tekisin ja on muuta tekemistä niin paljon.
Mulla ei vain riitä kykeneminen kaiken suunnitteluun. Koronakaranteenin aikaan jäin työmarkkinatuelle (lapset kotona, työ kotona tehtävää, mutta sellaista, joka vaatii keskittymistä ja josta saa palkkaa vain tehdystä ja palautetusta työstä, ei siitä, että on olemassa tai istuu palaverissa) ja silloin pystyin suunnittelemaan ruuat hyvin. Mieheni kävi kerran viikossa kaupassa. Muuten – en. Tosin asumme sen verran kaukana kaupasta, ettei ihan joka naksaukseen voi kaupassa käydä. Normaali arjen eläminen kuitenkin kuormittaa tosi paljon. En ole masentunut, mutta usein mun viimeinen ajatus illalla ja ensimmäinen ajatus aamulla on se, että haluaisin kuolla.
Mistä se johtuu, että tulevaisuutta ei voi suunnitella? Siis mikä siinä aivotoiminnassa tekee sen?
Mä oon käynyt pahimmilaan 8 kertaa kaupassa saman vuorokauden aikana. Mulla on kauppalista mukana, mutta yleensä ostan vain osan, tai pahimmillaan en mitään, mitä siinä on... Ostan usein kaupasta hirveän kasan herkkuja ja ahmin ne kerralla. Oon saanut kuulla syyllistämistä lähipiiriltä toiminnastani ja se on lietsonut tarkkaamattomuutta ja ahmimista.
ADD-diagnoosin sain keväällä yli kolmikymppisenä.