Lue keskustelun säännöt.
Miksi iltapäivälehtien toimittajat kirjoittavat puhekieltä? Eikö ne oikein osaa suomea? "Joskus hän pystyy kävellä sata metriä"
15.07.2022 |
Tuo pystyy tehdä -rakenne esiintyy aika ajoin juuri Iltalehdessä ja Ilta-Sanomissa.
Hiljattain oli myös "joutuu antaa".
Kommentit (176)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen toimittajat olivat sivistyneitä yliopiston käyneitä (poliittisesti värittyneitä), mutta nykyään leikkaa liimaa peruskoulusta valmistuneita nuoria, joita saa palkattua nollatuntisopimuksella. Samoin on käynyt kääntäjille.
Näinpä. Itse olen suomen kielen maisteri, mutta harvempi toimittaja nykyään on. Lisäksi tietysti laatua laskee se, että oikolukijoita käytetään enää harvoin ja jutut kirjoitetaan hirveällä kiireellä. Eipä sillä, eivät kaikki suomen kielen opiskelijatkaan täydellisiä kirjoittajia ole. Muistan yliopisto-opinnoista (10 v sitten) kirjoituskurssin, jossa aina tunneilla käytiin läpi joka ikisen opiskelijan sille viikolle kirjoittama teksti. Yksi meistä kirjoitti viikosta toiseen käsittämättömän heikkoja ja sekavia tekstejä, vaikka oli ennen opintoja työskennellyt paikallislehdissä toimittajana.
Miksi toimittajan pitäisi olla suomen kielen maisteri? Eihän hän ole kielitieteilijä, vaan tiedon toimittaja. Journalismi on oppiaine, josta on toimittajalle huomattavasti enemmän hyötyä kuin suomen kielen kielitieteellisestä opiskelusta. Halutessaan toimittajalle riittävän määrän suomen kielioppia oppii peruskoulun tai viimeistään lukion aikana. Myös se, että lukee paljon erilaisia tekstejä, kehittää kielitaitoa.
Journalistin eli toimittajan koulutukseen kuuluu olennaisena osana runsaasti äidinkielen opintoja. Äidinkieli on avainasemassa viestinnässä, ja se on tärkeimpiä oppiaineita muutenkin kuin toimittajan koulutuksessa.
Pelkkä kieliopin tai oikeakielisyyden opiskelu ei riitä. Pitäisi lukea paljon hyviä tekstejä ja olla riittävän looginen ja vaativa mieli huomaamaan käsitteiden ja sanojen tarkat merkitykset ja sävyt.
Miksi luulet, että journalistin suomen kielen opinnot ovat pelkkää kielioppia?
Kiinnostaako sinua ihan oikeasti se, että miksi minä luulen jotakin, vai olisitko ihan vaan voinut kertoa miten asia on, jos sinulla on parempaa tietoa? Tiedätkö sinä jotakin vai et?
Voi hyvänen aika tätä kulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mantatäti kirjoitti:
Hyvä nosto! Olen ihmetellyt samaa.
Nuorten toimittajien ammattitaito on mennyt alaspäin jo kauan aikaa. Asiaosaamista nyt ei ole koskaan ollutkaan; viime aikoina on sitten yleistynyt tämä kirjoitustaidottomuus.
Äidinkieli kunniaan!
Taso laskee kun ei jaksa poistua toimistolta ja juttujen aiheen otetaan omasta some kuplasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen toimittajat olivat sivistyneitä yliopiston käyneitä (poliittisesti värittyneitä), mutta nykyään leikkaa liimaa peruskoulusta valmistuneita nuoria, joita saa palkattua nollatuntisopimuksella. Samoin on käynyt kääntäjille.
Näinpä. Itse olen suomen kielen maisteri, mutta harvempi toimittaja nykyään on. Lisäksi tietysti laatua laskee se, että oikolukijoita käytetään enää harvoin ja jutut kirjoitetaan hirveällä kiireellä. Eipä sillä, eivät kaikki suomen kielen opiskelijatkaan täydellisiä kirjoittajia ole. Muistan yliopisto-opinnoista (10 v sitten) kirjoituskurssin, jossa aina tunneilla käytiin läpi joka ikisen opiskelijan sille viikolle kirjoittama teksti. Yksi meistä kirjoitti viikosta toiseen käsittämättömän heikkoja ja sekavia tekstejä, vaikka oli ennen opintoja työskennellyt paikallislehdissä toimittajana.
Miksi toimittajan pitäisi olla suomen kielen maisteri? Eihän hän ole kielitieteilijä, vaan tiedon toimittaja. Journalismi on oppiaine, josta on toimittajalle huomattavasti enemmän hyötyä kuin suomen kielen kielitieteellisestä opiskelusta. Halutessaan toimittajalle riittävän määrän suomen kielioppia oppii peruskoulun tai viimeistään lukion aikana. Myös se, että lukee paljon erilaisia tekstejä, kehittää kielitaitoa.
Journalistin eli toimittajan koulutukseen kuuluu olennaisena osana runsaasti äidinkielen opintoja. Äidinkieli on avainasemassa viestinnässä, ja se on tärkeimpiä oppiaineita muutenkin kuin toimittajan koulutuksessa.
Pelkkä kieliopin tai oikeakielisyyden opiskelu ei riitä. Pitäisi lukea paljon hyviä tekstejä ja olla riittävän looginen ja vaativa mieli huomaamaan käsitteiden ja sanojen tarkat merkitykset ja sävyt.
Miksi luulet, että journalistin suomen kielen opinnot ovat pelkkää kielioppia?
Kiinnostaako sinua ihan oikeasti se, että miksi minä luulen jotakin, vai olisitko ihan vaan voinut kertoa miten asia on, jos sinulla on parempaa tietoa? Tiedätkö sinä jotakin vai et?
Voi hyvänen aika tätä kulttuuria.
Kyllä. Minua kiinnostaa ihan oikeasti, mistä olet saanut sellaisen käsityksen. Voit ihan omin sanoin kertoa. Ei tarvitse pillastua. Keskustelupalstalla on ideana vaihtaa ajatuksia. Sen sijaan ideana ei ole haastaa riitaa, jos toinen jotain kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hän onnistui saada yhteys hänen vaimoon" - tällaisen lauseen kuulin hiljattain eräällä videolla... Puhujan äidinkieli oli suomi.
Tämä on yleistynyt ihan hurjasti viime aikoina, että sanotaan esim. "hänen vaimo". Jos halutaan lyhentää "hänen vaimonsa", niin onhan pelkkä "vaimonsa" lyhyempi muoto kuin "hänen vaimo". Miksi käyttää väärää muotoa, kun oikea olisi lyhyempi ja ytimekkäämpi?
Alepalla taisi olla jokin aika sinne mainos, jossa luki "sinun kauppa" tai jotain vastaavaa. Mietin joka kerta ohi mennessä, että eikö "kauppasi" olisi ollut paljon parempi. Yksi suomen kielen hieno ja harvinainen piirrehän nimenomaan on se, kuinka vähin sanoin voidaan kuvata jotain, mihin esim. englannin kielessä tarvitaan monta sanaa. Miksi emme vaali uniikkia kieltämme?
Ehkä suomi on pikku hiljaa muuttumassa siihen suuntaan, että lyhyet irralliset sanat yleistyy? Ainakin sellainen tyyli tuntuu usein raikkaalta ja nuorekkaalta. Liitteet ja päätteet tuntuu usein vähän liian juhlallisilta, ehkä vähän vanhahtavilta ja joskus jopa kömpelöiltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret käyttävät myös sanoja väärin (merkitys ymmärretty väärin). Sitten oppivat toisiltaan, kun ainoa seurattu/luettu sisältö on vertaisryhmiltä.
Tästä hyvä esimerkki on sana "konsepti". Sehän tarkoittaa jonkinlaista suunnitelmaa tai luonnosta, mutta sitä näkee jatkuvasti käytettävän värissä yhteyksissä.
Tai aplikaatio. Sehän tarkoittaa kirjailua. Oikea vastine englanninkieliselle sanalle application on sovellus, mikäli puhutaan niistä puhelimeen ladattavista asioista.
Tuon sanan suhteen kieli on muuttunut, viralliset sanakirjat laahaavat perässä.
Jep. Appeja ne on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hän onnistui saada yhteys hänen vaimoon" - tällaisen lauseen kuulin hiljattain eräällä videolla... Puhujan äidinkieli oli suomi.
Tämä on yleistynyt ihan hurjasti viime aikoina, että sanotaan esim. "hänen vaimo". Jos halutaan lyhentää "hänen vaimonsa", niin onhan pelkkä "vaimonsa" lyhyempi muoto kuin "hänen vaimo". Miksi käyttää väärää muotoa, kun oikea olisi lyhyempi ja ytimekkäämpi?
Alepalla taisi olla jokin aika sinne mainos, jossa luki "sinun kauppa" tai jotain vastaavaa. Mietin joka kerta ohi mennessä, että eikö "kauppasi" olisi ollut paljon parempi. Yksi suomen kielen hieno ja harvinainen piirrehän nimenomaan on se, kuinka vähin sanoin voidaan kuvata jotain, mihin esim. englannin kielessä tarvitaan monta sanaa. Miksi emme vaali uniikkia kieltämme?
Ehkä suomi on pikku hiljaa muuttumassa siihen suuntaan, että lyhyet irralliset sanat yleistyy? Ainakin sellainen tyyli tuntuu usein raikkaalta ja nuorekkaalta. Liitteet ja päätteet tuntuu usein vähän liian juhlallisilta, ehkä vähän vanhahtavilta ja joskus jopa kömpelöiltäkin.
Nykyteinit lukevat vanhainkodissa lehdistä: "Mp 6/5 XD LOL OMG HOTHOT IIK AWW"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret käyttävät myös sanoja väärin (merkitys ymmärretty väärin). Sitten oppivat toisiltaan, kun ainoa seurattu/luettu sisältö on vertaisryhmiltä.
Tästä hyvä esimerkki on sana "konsepti". Sehän tarkoittaa jonkinlaista suunnitelmaa tai luonnosta, mutta sitä näkee jatkuvasti käytettävän värissä yhteyksissä.
Tai aplikaatio. Sehän tarkoittaa kirjailua. Oikea vastine englanninkieliselle sanalle application on sovellus, mikäli puhutaan niistä puhelimeen ladattavista asioista.
Tuon sanan suhteen kieli on muuttunut, viralliset sanakirjat laahaavat perässä.
Jep. Appeja ne on.
Aviomiesten isät ovat appeja. Puhelimeen ladataan sovelluksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoret käyttävät myös sanoja väärin (merkitys ymmärretty väärin). Sitten oppivat toisiltaan, kun ainoa seurattu/luettu sisältö on vertaisryhmiltä.
Tästä hyvä esimerkki on sana "konsepti". Sehän tarkoittaa jonkinlaista suunnitelmaa tai luonnosta, mutta sitä näkee jatkuvasti käytettävän värissä yhteyksissä.
Tai aplikaatio. Sehän tarkoittaa kirjailua. Oikea vastine englanninkieliselle sanalle application on sovellus, mikäli puhutaan niistä puhelimeen ladattavista asioista.
Tuon sanan suhteen kieli on muuttunut, viralliset sanakirjat laahaavat perässä.
Jep. Appeja ne on.
Joo, ja tämä on beibifoorumi eikä mikään vauvapalsta. Ettäs tiedät!
Vierailija kirjoitti:
Keskenkasvuiset teinitytöt kun päästetään leikkimään toimittajaa ja julistamaan ideologiaansa niin jälki on sen mukaista
On eri asia, että (mahdollisesti naispuolinen) toimittaja kirjoittaa huonosti, kuin että "keskenkasvuiset teinitytöt päästetään leikkimään toimittajaa". Ei tähän nyt kannata tuoda omia sukupuolisodan poteroita mukaan, kun puhutaan äidinkielen taitamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin hiljattain joko Yhteishyvää tai Pirkkaa, en nyt muista kumpaa, ja siellä kerrottiin "vähälaktoosittomista" tuotteista.
Vähälaktoositon on varmaan vain vähän laktoositon. Muuten sanassa ei ole mitään järkeä.
Oikea sana olisi HYLA, mutta uskokaa tai älkää, kaikki eivät tuota sanaa tunne.
Ei esimerkiksi tuntenut 70 vuotias setänikään, kun hänen piti ruvata vatsan takia välttelemään laktoosia.Vähälaktoositon on yleisesti käytetty sana noissa jutuissa. Joissakin tuoitteissa on tuo on sana selkeäti ja näkyvästi sanottu jo pakkauksen kannessa.
Opettele lukemaan.
Joko VÄHÄLAKTOOSINEN (sis. vähän laktoosia)
tai
LAKTOOSITON (ei sisällä laktoosia).Ei "vähälaktoositon". Toki niukasti lukevat kuvittelevat että tuollainen sana on olemassa.
Lukuharrastuksen vähyys yhdistää huonosti kirjoittavia. Heitä on kaiken ikäisissä.Esimerkiksi muuan pinkin kakka-emojin näköinen poliitikko oli hiljattain kovin huolissaan STAGSFLAATIOSTA ja hoki tuota olematonta sanaa useaan kertaan niin että kuulijoita nauratti. Se on stagflaatio, saatana.
Mikäs juttu tämä on? :D
Kuka on pinkin kakkaemojin näköinen poliitikko? Ei tule äkkiä ketään mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Iltapäivälehtiin pääsevät ne "toimittajat" joilla on huonoimmat paperit... ei penaalin terävimpiä kyniä.
Äh, tässä tökkii nyt pari kohtaa.
En pidä iltapäivälehdistä, monestakin syystä, mutta silti: toimittaja on toimittaja, ei "toimittaja". Monessa yhteydessä esim. aidon asiantuntijan arvoa yritetään vähentää laittamalla sana asiantuntija lainausmerkkeihin. Ei levitetä tätä tapaa, eihän? Toimittaja, josta sinä et pidä, tai josta minä en pidä, on silti toimittaja. Toimittaja, joka tekee yhdyssanavirheitä, on silti toimittaja. Hän voi olla töissä roskalehdessä, mutta hän on silti toimittaja, ei "toimittaja".
Toisaalta oikeinkirjoitus on eri asia kuin älykkyys - kirjoittaminen vaatii harjoittelua. Toimittaja voi olla hyvin yhteiskunnan tapahtumista perillä, ja monipuolisesti eri näkökulmia hoksaava, ja silti kirjoittaa vähän tönkösti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltapäivälehtiin pääsevät ne "toimittajat" joilla on huonoimmat paperit... ei penaalin terävimpiä kyniä.
Äh, tässä tökkii nyt pari kohtaa.
En pidä iltapäivälehdistä, monestakin syystä, mutta silti: toimittaja on toimittaja, ei "toimittaja". Monessa yhteydessä esim. aidon asiantuntijan arvoa yritetään vähentää laittamalla sana asiantuntija lainausmerkkeihin. Ei levitetä tätä tapaa, eihän? Toimittaja, josta sinä et pidä, tai josta minä en pidä, on silti toimittaja. Toimittaja, joka tekee yhdyssanavirheitä, on silti toimittaja. Hän voi olla töissä roskalehdessä, mutta hän on silti toimittaja, ei "toimittaja".
Toisaalta oikeinkirjoitus on eri asia kuin älykkyys - kirjoittaminen vaatii harjoittelua. Toimittaja voi olla hyvin yhteiskunnan tapahtumista perillä, ja monipuolisesti eri näkökulmia hoksaava, ja silti kirjoittaa vähän tönkösti.
No kyllä silloin on "toimittaja", jos työnkuvana on kopioida instasta julkkisten postauksia ja tehdä niistä "uutinen". Sitähän moni ip-lehtien "toimittaja" tekee. Oikein tarkkoja kun ollaan sellaisen ammattinimike pitäisi olla tyhjäntoimittaja. Tyhjää sisältöähän tuollainen copy-paste-kirjoittelu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ällöttää jättää -sanan käyttö kun sillä tarkoitetaan lähtemistä.
Julkkis jättää Suomen, p.o. julkkis lähtee Suomesta.
Jättää-sanaa käytetään van siksi että ei kehdata käyttää sanaa hylkää vaikka hylkää olisi paljon klikattavampi sana.
Jättää-sana sisältää myös enemmän dramatiikkaa kuin lähteä-sana.
"Maisa jätti Suomen" kuulostaa huomattavasti raflaavammalta kuin "Maisa lähti Suomesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin hiljattain joko Yhteishyvää tai Pirkkaa, en nyt muista kumpaa, ja siellä kerrottiin "vähälaktoosittomista" tuotteista.
Vähälaktoositon on varmaan vain vähän laktoositon. Muuten sanassa ei ole mitään jär
Oikea sana olisi HYLA, mutta uskokaa tai älkää, kaikki eivät tuota sanaa tunne.
Ei esimerkiksi tuntenut 70 vuotias setänikään, kun hänen piti ruvata vatsan takia välttelemään laktoosia.Vähälaktoositon on yleisesti käytetty sana noissa jutuissa. Joissakin tuoitteissa on tuo on sana selkeäti ja näkyvästi sanottu jo pakkauksen kannessa.
Siis vähälaktoositon tarkoittaa tuotetta, jossa on laktoosia, mutta myös vähän laktoosittomuutta? Eli osittain laktoositon. Huh.
Eikö se silloin ole sama kuin vähälaktoosinen. On laktoosia, mutta vain vähän.
Voi näitä kielikukkasia.
Saattaapa olla, että valmistaja haluaa tarkoituksellisesti ilmaista asian niin, että sitä on vaikea ymmärtää. Kuluttaja ei voi syyttää virheellisestä tiedosta, kun asian voi kääntää niin tai näin päin.
Mutta se on ainakin totta, että nykytoimittajien ei ilmeisesti tarvitse osata kielioppia. Surullista.
Tarpeeksi pitkälle kun tässä mennään, niin voimme vaikka lukea lehdestä juttua, jossa asia on täysin päinvastaiseksi käsitettävissä, kuin mitä se oikeasti on. Siinä voi joutua vaikkapa vastuuseen väärän tiedon levittämisestä.
Iltapäivälehtien "toimittajat" eivät osaa kieltä eivätkä ymmärrä asiayhteyksiä, Itse asiassa moni ei osaa yhtään mitään.
Juuri tuo eilinen "pystyy kävellä" kiinnitti niin paljon huomiota, että meinasin laittaa palautetta. On kyllä erittäin ärsyttävää, vielä kun herättää epäilyn (kesä?)toimittajan sivistystasosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iltapäivälehtiin pääsevät ne "toimittajat" joilla on huonoimmat paperit... ei penaalin terävimpiä kyniä.
Äh, tässä tökkii nyt pari kohtaa.
En pidä iltapäivälehdistä, monestakin syystä, mutta silti: toimittaja on toimittaja, ei "toimittaja". Monessa yhteydessä esim. aidon asiantuntijan arvoa yritetään vähentää laittamalla sana asiantuntija lainausmerkkeihin. Ei levitetä tätä tapaa, eihän? Toimittaja, josta sinä et pidä, tai josta minä en pidä, on silti toimittaja. Toimittaja, joka tekee yhdyssanavirheitä, on silti toimittaja. Hän voi olla töissä roskalehdessä, mutta hän on silti toimittaja, ei "toimittaja".
Toisaalta oikeinkirjoitus on eri asia kuin älykkyys - kirjoittaminen vaatii harjoittelua. Toimittaja voi olla hyvin yhteiskunnan tapahtumista perillä, ja monipuolisesti eri näkökulmia hoksaava, ja silti kirjoittaa vähän tönkösti.
Toisaalta oikeinkirjoitus ja älykkyys vaikuttavat korreloivan monien ihmisten mielessä, etenkin yhdyssanojen suhteen. Siihen on arvioitu olevan perusteltuja syitä. "Yhdyssanavirheet pomppaavat tekstistä ja ärsyttävät. Niissä on sekin heikkous, että mielikuva, joka kirjoittajasta syntyy, ei ole kovin mairitteleva. Hänestä tehdään päätelmiä sen mukaan, miten hän kirjoittaa." (https://yle.fi/uutiset/3-9755268) Jostain muistan lukeneeni myös, että hyvin monille suomenkielisille yhdyssanavirheet aiheuttavat ärtymystä siksi, kun kyse on usein käsitteellisistä asioista ja jos ihminen ei osaa kirjoittaa sanaa oikein, lukija kokee, että ihminen ei ymmärrä käsitteellistä eroa yhteen ja erikseen kirjoitettujen sanojen välillä. Toisin sanoen, lukija kokee, että lukijan ymmärryksessä ja siten älyssä on vajausta. (Ikävä kyllä en löytänyt linkkiä juttuun, jossa tuo sanottiin suoraan.) Mielestäni yksi ärtymyksen syy on myös se, että monet kieliopillisesti hyvää suomea kirjoittavat ihmiset - ammatista riippumatta - ovat nähneet ja ehkä näkevät edelleen vaivaa sen eteen, että kirjoittavat hyvin. Että on silloin peruskoulussa ja lukiossa (ehkä myös ammattikoulussa) tehty ne tylsät äikänläksyt hyvin ja nysvätty niitä pilkkusääntöjä - samaan aikaan kun kaverit on tehneet jotain ehkä kivempaa. Eli että kyse on vähän siitäkin ärtymyksestä, että huonosti suomea kirjoittavat ovat olleet ja ovat edelleen myös laiskempia kuin hyvin suomea kirjoittavat. Demokratian kannalta on tietenkin tärkeää, että myös koulussa ja sen jälkeen kielenhuollon kanssa lusmuilleet saavat hekin sanottavansa julki, ja jos argumentti on huono, ei sitä mikään hyväkielisyys pelasta, ja hyvän argumentin (varsinkin uutta ajattelua esittävän argumentin) painoa ei vähennä se, jos on mennyt pilkutus ja yhdyssanat metsään. Mutta noin pääsääntöisesti siis, ikävä kyllä, monet pitävät kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä vilisevien tekstien kirjoittajia sekä tyhminä että laiskoina. Tämä meni vähän sivuun alkuperäisestä aiheesta (toimittajien huonosta suomen kielestä), mutta liittyy kyllä siihen huoleen ja ihmetykseen, että suomalaisten kielitaidon ylipäänsä katsotaan laskeneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin hiljattain joko Yhteishyvää tai Pirkkaa, en nyt muista kumpaa, ja siellä kerrottiin "vähälaktoosittomista" tuotteista.
Eli suomeksi sanottuna tuote sisältää runsaasti laktoosia?
Tuossa on vähän sama logiikka kuin ilmaisuissa "ilman tekemättä" tai "estää ettei tapahdu". Ei ymmärretä, että sama asia sanotaan kahteen kertaan.
Mikä vika "estää ettei tapahdu":ssa on?
Esim, estän ettei tapahdu onnettomuutta. Voisi ehkä sanoa että estän onnettomuuden, mutta siinä on merkitysero. Jälkimäisessä onnettomuus olisi varma ilman estoa.
Selittäisitkö mikä logiikka tässä merkityserossasi on takana? Vaikka kuinka yritän miettiä, en ymmärrä "järkeilyäsi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen toimittajat olivat sivistyneitä yliopiston käyneitä (poliittisesti värittyneitä), mutta nykyään leikkaa liimaa peruskoulusta valmistuneita nuoria, joita saa palkattua nollatuntisopimuksella. Samoin on käynyt kääntäjille.
Näinpä. Itse olen suomen kielen maisteri, mutta harvempi toimittaja nykyään on. Lisäksi tietysti laatua laskee se, että oikolukijoita käytetään enää harvoin ja jutut kirjoitetaan hirveällä kiireellä. Eipä sillä, eivät kaikki suomen kielen opiskelijatkaan täydellisiä kirjoittajia ole. Muistan yliopisto-opinnoista (10 v sitten) kirjoituskurssin, jossa aina tunneilla käytiin läpi joka ikisen opiskelijan sille viikolle kirjoittama teksti. Yksi meistä kirjoitti viikosta toiseen käsittämättömän heikkoja ja sekavia tekstejä, vaikka oli ennen opintoja työskennellyt paikallislehdissä toimittajana.
Miksi toimittajan pitäisi olla suomen kielen maisteri? Eihän hän ole kielitieteilijä, vaan tiedon toimittaja. Journalismi on oppiaine, josta on toimittajalle huomattavasti enemmän hyötyä kuin suomen kielen kielitieteellisestä opiskelusta. Halutessaan toimittajalle riittävän määrän suomen kielioppia oppii peruskoulun tai viimeistään lukion aikana. Myös se, että lukee paljon erilaisia tekstejä, kehittää kielitaitoa.
Journalistin eli toimittajan koulutukseen kuuluu olennaisena osana runsaasti äidinkielen opintoja. Äidinkieli on avainasemassa viestinnässä, ja se on tärkeimpiä oppiaineita muutenkin kuin toimittajan koulutuksessa.
Pelkkä kieliopin tai oikeakielisyyden opiskelu ei riitä. Pitäisi lukea paljon hyviä tekstejä ja olla riittävän looginen ja vaativa mieli huomaamaan käsitteiden ja sanojen tarkat merkitykset ja sävyt.
Miksi luulet, että journalistin suomen kielen opinnot ovat pelkkää kielioppia?
Kiinnostaako sinua ihan oikeasti se, että miksi minä luulen jotakin, vai olisitko ihan vaan voinut kertoa miten asia on, jos sinulla on parempaa tietoa? Tiedätkö sinä jotakin vai et?
Voi hyvänen aika tätä kulttuuria.
Kyllä. Minua kiinnostaa ihan oikeasti, mistä olet saanut sellaisen käsityksen. Voit ihan omin sanoin kertoa. Ei tarvitse pillastua. Keskustelupalstalla on ideana vaihtaa ajatuksia. Sen sijaan ideana ei ole haastaa riitaa, jos toinen jotain kysyy.
Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä journalistien opinnoista kuin että se vaikuttaa olevan tulosten puolesta huonoa. Kommentoin edellistä kommentoijaa.
Sinä kyllä haastat edelleen riitaa, mutta tuskin voit itsellesi mitään. Ehkä et ymmärrä että on loukkaavaa sanoa toiselle aikuiselle keskustelussa että hän voi kertoa omin sanoin tai vihjailla että håän on pillastunut.
Tämäpä juuri. Se, että itse teininä luki sukulaisten hyllyistä pölyttyneitä Waltareita sun muita, johti korkeintaan siihen, että äidinkielen opettaja toistuvasti joutui vetämään punakynällä merkintöjä, ettei yhtäkkiä-sanaa kirjoiteta yht'äkkiä ynnä muuta ynnä muuta. Tämä oli jonkin verran ennen tekstiviestien yleistymistä. Kun tekstarit tulivat, ärsytti kun joutui itsekin lyhentelemään sanoja sen 160 merkin rajan vuoksi. Nyt saa kirjoittaa niin paljon kuin haluaa ihan perusmaksun hinnalla, mutta pelkään, että nykyiset äidinkielenopettajat olisivat vain iloisia, jos yläasteikäinen kirjoittaisi liian pitkiä virkkeitä ja käyttäisi vanhentuneita sanamuotoja kuten yht'äkkiä.