Lue keskustelun säännöt.
Upea muusikko/bändi, mutta livenä pska?
14.07.2022 |
Tulipa tuossa mieleeni, kun katselin muutamia Heaven and Hell-bändin keikkoja. Oli kerrassaan nautittavaa, mutta aina kun soolokitaristi lähti revittelemään sooloa, suunnilleen kiemurtelin tuskasta. Muistan kuulleeni myös muita bändejä, jotka ovat levyillä upeita, mutta livenä löysiä, tylsiä, kaoottisia tms. Teillä näkemyksiä?
Kommentit (28)
Suomibändi Kemopetrol aikoinaan oli unettava bändi livenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksaaja/äänitekniikka on livenä avainasemassa. Olen kuullut montakin keikkaa, jopa kohtuu nimekkäidenkin, joista ei saanut livenä yhtään mitään selvää. Harrastelijabändeissä tämä tuntuu olevan jopa enemmän sääntö kuin poikkeus, kun ei viitsitä panostaa live-ääneen ja miksaajakin (jos sellaista edes on) on aina joku naapurin Jaakko tuoppi kourassa mikserin takana.
Nuapurin Jaakko, se bändin ulkojäsen, joka ei osaa soittaa mitään, mutta on kaikkien (ryyppy-)kaveri! :D
Dream Theater, etenkin laulusolisti James LaBrie on löysä ja välinpitämätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apulanta on livenä pazka
Levyillä myös 😂
Pakko nyt sanoo yksi suosikki (äänitteiden kautta) bändini, eli Sir Elwoodin Hiljaiset värit. Suurin odotuksin muutaman kerran mennyt, mutta lavakarismaa ei juuri ole, läsnäolo on vain vähän sinne päin, eikä erinomaisia sanoituksia ja sovituksia juuri edes kuule, kun äänitejnologia on tyyliä kaikki hanat kaakkoon olo mikä hana vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oasis on livenä paska. Ja levyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apulanta on livenä pazka
Levyillä myös 😂
Öhö öhö onpa trendikästä ja nokkelaa haukkua Apulantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heaven and Hell. Eli Tony Iommi? Jos näin on niin vika on kyllä kuulijassa. Ehkä rock-historian vaikutusvaltaisimpia kitaristeja.
Pariisin Kevät kuulostaa livenä ihan karaokelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmat lähtee kuitenkin yleensä lavalta. Ei ymmärretä soittovoluumien päälle, eikä PA:ta voi oikein edes käyttää kuin lauluvahvistimena kun rumpali soittaa kuin King Kong, kitaristit muuten vaan kybällä ja laulaja vikisee hiljaa.
mixerman - kommentti siis tälle
mixerman kirjoitti:
Ongelmat lähtee kuitenkin yleensä lavalta. Ei ymmärretä soittovoluumien päälle, eikä PA:ta voi oikein edes käyttää kuin lauluvahvistimena kun rumpali soittaa kuin King Kong, kitaristit muuten vaan kybällä ja laulaja vikisee hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ei vaan onnistu, siis tälle:
------------------------------------------------
Joku sanoi:
"Miksaaja/äänitekniikka on livenä avainasemassa. Olen kuullut montakin keikkaa, jopa kohtuu nimekkäidenkin, joista ei saanut livenä yhtään mitään selvää. Harrastelijabändeissä tämä tuntuu olevan jopa enemmän sääntö kuin poikkeus, kun ei viitsitä panostaa live-ääneen ja miksaajakin (jos sellaista edes on) on aina joku naapurin Jaakko tuoppi kourassa mikserin takana."
--------------------------------------------------
Omien kokemusten perusteella:
Teflon Brothers: spotifyssa ok, livenä tuntuu enempi sellaiselta känniporukan karaokelaulannalta .
Apulanta: harrastelijamaiset lavasteet ja jotenkin vaisu. Kymmen, kakskytä vuotta sitten livenä kova.
Scooter: levyllä kova, livenä sellainen "soitetaan nyt nää pakolliset ja lähdetään pois"
Sophie Ellis Bextor. Hyvä ääni livenäkin mutta esiintyminen jähmeää ja fiilis kateissa.
mixerman kirjoitti:
Ongelmat lähtee kuitenkin yleensä lavalta. Ei ymmärretä soittovoluumien päälle, eikä PA:ta voi oikein edes käyttää kuin lauluvahvistimena kun rumpali soittaa kuin King Kong, kitaristit muuten vaan kybällä ja laulaja vikisee hiljaa.
Tämä on totta, varsinkin pienissä paikoissa. Rumpalit hevi-pelteineen on melkonen riesa, kun soiton dynamiikassa on tasan yksi taso ja se on täysiä. Myös mikkiä pelkäävä laulaja on hankala saada kuulumaan. Hyvä bändi osaavilla soittajilla, jotka ymmärtävät "miksata itseään" kuulostaa hyvältä jopa ilman PA:takin, ja tällaista on ilo miksata.
Vierailija kirjoitti:
Heaven and Hell. Eli Tony Iommi? Jos näin on niin vika on kyllä kuulijassa. Ehkä rock-historian vaikutusvaltaisimpia kitaristeja.
No niin minäkin olen mieltänyt. Ja levyllähän soitto on upeaa, ja livenäkin oli silloin kun ei vetänyt omaa sooloa. Ehkä en vaan sitten tajua hänen suuruuttaan semmoisen osalta. Minusta kuulosti siltä kuin olisi vetänyt nuotin vierestä ja epärytmissä jotain ihan omaa häröilyään bändin päälle. Ja suunnilleen kolme keikkaa katoin. Ihan fiiliksissähän toi veti, vähän kuin Andy McCoykin aina.
En ole kuullut kuin Spotifyn ja Youtuben välityksellä, mutta minulle on syntynyt mielikuva, ettei The Clash olisi ollut kovin tiukka livebändi. Miten on? Onko täällä porukkaa, joka on nähnyt The Clashin livenä sen parhaina päivinä 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa. Monet punk-ajan bändit olivat, vaikkeivät olisi osanneet edes soittaa, aggressiivisia ja energisiä.