Mistä sukupuolten välinen vihanpito ja katkeruus johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Noinhan se on, ja jokainen tuntenee noita tapauksia. Ihminen on sillä tavalla tyhmä, että luulee rakkauden kestävän, parisuhteen pysyvän samanlaisena eikä usko kumppanista paljastuvan oikeaa pirulaista eron sattuessa. Paras oppi naisille on turvata oma taloudellinen selustansa - pitkällä tähtäimellä. Ei kannata koristaa vanhusiällä eläkeläisköyhien tilastoja.

Mutta kun sitten taas on naisia, joille on lusikalla annettu. He valitsevat pöljästi, mutta minkäs heille teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Tpivottavasti nainen tajuaa edes laittaa asumiskuluissa säästämänsä eurot johonkin fiksuun lisäämään arvoa. Esim. sijoitusasuntoon tai osakkeisiin. Mutta hieman epäilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Tpivottavasti nainen tajuaa edes laittaa asumiskuluissa säästämänsä eurot johonkin fiksuun lisäämään arvoa. Esim. sijoitusasuntoon tai osakkeisiin. Mutta hieman epäilyttää.

Tarinan mieshenkilö kertoi tienaavansa huomattavasti naisystävää enemmän. Toisaalta mies ilmiselvästi pitää 80 m2 rivariasuntoa suurena taloudellisena saavutuksena. Noista tiedoista on helppo päätellä pariskunnan tulotaso. Naisen kuukausitulot ovat todennäköisesti  varsin pienet. Suuresti uskallan epäillä naiselta löytyviä mahdollisia sijoitustaitoja. Sitä paitsi jos nainen ymmärtäisi tuon miten hän kartuttaa tällä hetkellä vain ja ainoastaan miehen omaisuutta, hän ei olisi tuollaiseen diiliin alkanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, helppoa elämää tosiaan sinne rakkauden linnaan. 

Minä taas alan töihin (etätöissä tänään) . Alan tienaamaan mukavaa vähän alle viiden tonnin (brutto) kuukausipalkkaani, jolla pystyn elättämään itseni eikä tarvitse edes teoriassa etsiä helppoa ja mukavaa elämää kotiorjana. Ihana vapaus.

Ja tämä tarina on oikeasti tosi, opiskeleminen hyvään ammattiin on ollut elämäni fiksuin päätös. Ja jos olen niin onnellinen että selviän hengissä ja terveenä eläkeikään asti, se kertautuu mukavana eläkkeenä ja edelleen itsenäisenä elämänä. 

Suosittelen tätä kaikille naisille - itsenäisyyttä. Parisuhteessa tai ilman, molemmissa se onnistuu kunhan vaan valitsee järkevästi sekä työn että miehen. 

Vai 5000 ja vielä brutto? Hyvä ammatti? XD

Niin. Brutto eli ennen veroja. Sinun mielestäsi se on joko:

A)  utopistinen palkka naiselle

B) huono palkka joka ei riitä taloudelliseen itsenäisyyteen

Kumpaa mahdat hymiölläsi tällä kertaa tarkoittaa? Vai sekoitatko bruton ja neton (yleistä jos ei paljon raha-asioita tarvitse miettiä ja esim. todellisuudessa elää sosiaalituilla). 

ALLE 5000 brutto miinus verot on netto. Mitäs se tuon kohdalla sitten on? 3000-3500? Kananpaskaa moiset tulot jos vielä asuntolaina yms. maksettavana. Ja vielä inflaation kera. >D

Sitten kun akka lentää vielä 5kymppisenä pellolle "hyvästä työstään" niin leipäjono kutsuu. >D

Köyhää naista ei kukaan vilkaise päinkään, ei edes köyhä mies.

Ja siinähän se "itsenäisen naisen" elämän ihanuus onkin: Olla vanhanapiikana ja samalla kutkutella itseään kaikilla miehillä joita m i n ä en huoli.

Nainen ei voi elää ilman miehen huomiota, ei edes hyväammattinen vanhapiika.

Usea nainen saisi mielellään miehiltä vähemmän huomiota kuin mitä saa. Siksi me esimerkiksi juttelemme keskenämme niin mielellämme täällä alunperin ihan vain naisille suunnatulla keskustelupalstalla. Mitä te miehet täällä käytte huomiohuoraamassa? Sitä en ymmärrä.

he eivät saa huomiota keltään ja äiti on töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, helppoa elämää tosiaan sinne rakkauden linnaan. 

Minä taas alan töihin (etätöissä tänään) . Alan tienaamaan mukavaa vähän alle viiden tonnin (brutto) kuukausipalkkaani, jolla pystyn elättämään itseni eikä tarvitse edes teoriassa etsiä helppoa ja mukavaa elämää kotiorjana. Ihana vapaus.

Ja tämä tarina on oikeasti tosi, opiskeleminen hyvään ammattiin on ollut elämäni fiksuin päätös. Ja jos olen niin onnellinen että selviän hengissä ja terveenä eläkeikään asti, se kertautuu mukavana eläkkeenä ja edelleen itsenäisenä elämänä. 

Suosittelen tätä kaikille naisille - itsenäisyyttä. Parisuhteessa tai ilman, molemmissa se onnistuu kunhan vaan valitsee järkevästi sekä työn että miehen. 

Vai 5000 ja vielä brutto? Hyvä ammatti? XD

Niin. Brutto eli ennen veroja. Sinun mielestäsi se on joko:

A)  utopistinen palkka naiselle

B) huono palkka joka ei riitä taloudelliseen itsenäisyyteen

Kumpaa mahdat hymiölläsi tällä kertaa tarkoittaa? Vai sekoitatko bruton ja neton (yleistä jos ei paljon raha-asioita tarvitse miettiä ja esim. todellisuudessa elää sosiaalituilla). 

ALLE 5000 brutto miinus verot on netto. Mitäs se tuon kohdalla sitten on? 3000-3500? Kananpaskaa moiset tulot jos vielä asuntolaina yms. maksettavana. Ja vielä inflaation kera. >D

Sitten kun akka lentää vielä 5kymppisenä pellolle "hyvästä työstään" niin leipäjono kutsuu. >D

Köyhää naista ei kukaan vilkaise päinkään, ei edes köyhä mies.

Ja siinähän se "itsenäisen naisen" elämän ihanuus onkin: Olla vanhanapiikana ja samalla kutkutella itseään kaikilla miehillä joita m i n ä en huoli.

Nainen ei voi elää ilman miehen huomiota, ei edes hyväammattinen vanhapiika.

Usea nainen saisi mielellään miehiltä vähemmän huomiota kuin mitä saa. Siksi me esimerkiksi juttelemme keskenämme niin mielellämme täällä alunperin ihan vain naisille suunnatulla keskustelupalstalla. Mitä te miehet täällä käytte huomiohuoraamassa? Sitä en ymmärrä.

he eivät saa huomiota keltään ja äiti on töissä?

Tämä on ihan sama kun istuu baarissa tai terassilla, niin vttu aina on useampi ukko änkäämässä pöytään. Ettekö vttu tajua, että pöytään tullaan, jos kutsutaan, ei muuten. Varsinkin känniset lrisijät on pahimpia. Kun sanot suoraan että en/ emme halua sinua pöytääni/ pöytäämme istumaan, niin alkaa kiroilu, vttuilu ja uhkailu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

Niin, se toimii nyt. Mutta tyttis ei kerrytä eläkemääräänsä, elää luultavasti tt-tuella vaikkei halua töihin. Ja kun hänen pitäisi jäädä eläkkeelle? Ne kotityöt on silti tehtävä ja minimieläkkeellä ostettava ne ruuat. Entä jos hän sairastuu? Tai jos mies sairastuu tai vaikka kuolee? Hänellä ei ole mitään turvaa ja on kussut omat työasiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Sitten tuo jätkät valittaa ja kysyy, että paljonko perin vuokraa? Jokainen tajuaa, että ei se peri, kun silloin pitää olla vuokrasopimus tai nainen voi vaatia isuuden asunnosta, ja vuokrasta pitää maksaa vero. Jätkät säästää kun saa ruuan ilmaiseksi. Naisen pitäisi sitten kyllä laskuttaa kodin hoidosta.

Älkää naiset suostuko. Yhteen ei kannata muuttaa. Miehet on juurikin tuommoisia: hyöty hyöty hyöty ja pillua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Tpivottavasti nainen tajuaa edes laittaa asumiskuluissa säästämänsä eurot johonkin fiksuun lisäämään arvoa. Esim. sijoitusasuntoon tai osakkeisiin. Mutta hieman epäilyttää.

Tarinan mieshenkilö kertoi tienaavansa huomattavasti naisystävää enemmän. Toisaalta mies ilmiselvästi pitää 80 m2 rivariasuntoa suurena taloudellisena saavutuksena. Noista tiedoista on helppo päätellä pariskunnan tulotaso. Naisen kuukausitulot ovat todennäköisesti  varsin pienet. Suuresti uskallan epäillä naiselta löytyviä mahdollisia sijoitustaitoja. Sitä paitsi jos nainen ymmärtäisi tuon miten hän kartuttaa tällä hetkellä vain ja ainoastaan miehen omaisuutta, hän ei olisi tuollaiseen diiliin alkanut.

Rivari on varmaan tuolle miehelle suuri taloudellinen sijoitus, meille muille ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, helppoa elämää tosiaan sinne rakkauden linnaan. 

Minä taas alan töihin (etätöissä tänään) . Alan tienaamaan mukavaa vähän alle viiden tonnin (brutto) kuukausipalkkaani, jolla pystyn elättämään itseni eikä tarvitse edes teoriassa etsiä helppoa ja mukavaa elämää kotiorjana. Ihana vapaus.

Ja tämä tarina on oikeasti tosi, opiskeleminen hyvään ammattiin on ollut elämäni fiksuin päätös. Ja jos olen niin onnellinen että selviän hengissä ja terveenä eläkeikään asti, se kertautuu mukavana eläkkeenä ja edelleen itsenäisenä elämänä. 

Suosittelen tätä kaikille naisille - itsenäisyyttä. Parisuhteessa tai ilman, molemmissa se onnistuu kunhan vaan valitsee järkevästi sekä työn että miehen. 

Vai 5000 ja vielä brutto? Hyvä ammatti? XD

Niin. Brutto eli ennen veroja. Sinun mielestäsi se on joko:

A)  utopistinen palkka naiselle

B) huono palkka joka ei riitä taloudelliseen itsenäisyyteen

Kumpaa mahdat hymiölläsi tällä kertaa tarkoittaa? Vai sekoitatko bruton ja neton (yleistä jos ei paljon raha-asioita tarvitse miettiä ja esim. todellisuudessa elää sosiaalituilla). 

ALLE 5000 brutto miinus verot on netto. Mitäs se tuon kohdalla sitten on? 3000-3500? Kananpaskaa moiset tulot jos vielä asuntolaina yms. maksettavana. Ja vielä inflaation kera. >D

JA tuon sanoo palstalla asuva mies, joka ei tienaa senttiäkään itse :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Olen seurannut tätä sekavaa keskustelua siitä, kuinka jonkun ihmisen tekemä kotityö on hinnoittelematta parisuhteessa. Keinotekoista vääntämistä siitä, kuinka miehen omaisuus jälleen kerran alistaa naista. Jos nainen asuu miehen katon alla, miehen omaisuuden väitetään alistavan naista.

Ei siinä ole järjen hiventä. Ei ihme, että asiat ovat tässä maassa menneet niin vaikeaan jamaan, kun parisuhdetta jo lähtötilanteessa arvioidaan näillä nollasummakriteereillä, ja yritetään työntää jotain kotityötä yhtälöön. Siinä vaiheessa kun kuka tahansa nainen alkaa selittää miehelle, joka tuo omaisuutensa, tarmonsa ja energiansa perheen eteen, että hänen kotityönsä on hinnoittelematta, on aika vaihtaa naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Olen seurannut tätä sekavaa keskustelua siitä, kuinka jonkun ihmisen tekemä kotityö on hinnoittelematta parisuhteessa. Keinotekoista vääntämistä siitä, kuinka miehen omaisuus jälleen kerran alistaa naista. Jos nainen asuu miehen katon alla, miehen omaisuuden väitetään alistavan naista.

Ei siinä ole järjen hiventä. Ei ihme, että asiat ovat tässä maassa menneet niin vaikeaan jamaan, kun parisuhdetta jo lähtötilanteessa arvioidaan näillä nollasummakriteereillä, ja yritetään työntää jotain kotityötä yhtälöön. Siinä vaiheessa kun kuka tahansa nainen alkaa selittää miehelle, joka tuo omaisuutensa, tarmonsa ja energiansa perheen eteen, että hänen kotityönsä on hinnoittelematta, on aika vaihtaa naista.

Mikä huuto ja vinkuminen siitä alkaisikaan jos mies alkaisi hinnoittelemaan työt mitä tekee kotona. Joka nainen alkaisi huutamaan että ei suostu maksamaan kun kotityöt kuuluu kaikille tai jotain vastaavaa mutta näppärästi se unohdetaan siinä vaiheessa kun nainen haluaa hinnoitella itse tekemät kotityöt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Olen seurannut tätä sekavaa keskustelua siitä, kuinka jonkun ihmisen tekemä kotityö on hinnoittelematta parisuhteessa. Keinotekoista vääntämistä siitä, kuinka miehen omaisuus jälleen kerran alistaa naista. Jos nainen asuu miehen katon alla, miehen omaisuuden väitetään alistavan naista.

Ei siinä ole järjen hiventä. Ei ihme, että asiat ovat tässä maassa menneet niin vaikeaan jamaan, kun parisuhdetta jo lähtötilanteessa arvioidaan näillä nollasummakriteereillä, ja yritetään työntää jotain kotityötä yhtälöön. Siinä vaiheessa kun kuka tahansa nainen alkaa selittää miehelle, joka tuo omaisuutensa, tarmonsa ja energiansa perheen eteen, että hänen kotityönsä on hinnoittelematta, on aika vaihtaa naista.

Jostain syystä kaverin poikaystävä ei pitänyt yhtään hyvänä järjestelynä, että asuisi kaverini omistusasunnossa kotitöitä vastaan. Siis sen ei olis tarvinnut edes maksaa kun omat ruokansa, mutta ei käynyt sittenkään. Väitti, ettei ala ilmaiseksi kotiorjaksi. Outoa, kun tuonhan pitäisi olla ihan hirveän hyvä diili miesten mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Olen seurannut tätä sekavaa keskustelua siitä, kuinka jonkun ihmisen tekemä kotityö on hinnoittelematta parisuhteessa. Keinotekoista vääntämistä siitä, kuinka miehen omaisuus jälleen kerran alistaa naista. Jos nainen asuu miehen katon alla, miehen omaisuuden väitetään alistavan naista.

Ei siinä ole järjen hiventä. Ei ihme, että asiat ovat tässä maassa menneet niin vaikeaan jamaan, kun parisuhdetta jo lähtötilanteessa arvioidaan näillä nollasummakriteereillä, ja yritetään työntää jotain kotityötä yhtälöön. Siinä vaiheessa kun kuka tahansa nainen alkaa selittää miehelle, joka tuo omaisuutensa, tarmonsa ja energiansa perheen eteen, että hänen kotityönsä on hinnoittelematta, on aika vaihtaa naista.

Mikä huuto ja vinkuminen siitä alkaisikaan jos mies alkaisi hinnoittelemaan työt mitä tekee kotona. Joka nainen alkaisi huutamaan että ei suostu maksamaan kun kotityöt kuuluu kaikille tai jotain vastaavaa mutta näppärästi se unohdetaan siinä vaiheessa kun nainen haluaa hinnoitella itse tekemät kotityöt

Luettelepa nyt tähän, mitä töitä miehet noin pääsääntöisesti tekevät rivitalo-osakkeessa, jos lähdetään siitä että ne perinteiset kotitytöt lankeaa naiselle (kuten tässä on oikeutena ja kohtuutena pidetty). Jännityksellä odotan, tuleeko lampunvaihdon ja naulan lyömisen lisäsi jotain muutakin. (Nuo molemmat hoidan meillä minä, mutta leikitään nyt, että olisivat miestentöitä jostain syystä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Olen seurannut tätä sekavaa keskustelua siitä, kuinka jonkun ihmisen tekemä kotityö on hinnoittelematta parisuhteessa. Keinotekoista vääntämistä siitä, kuinka miehen omaisuus jälleen kerran alistaa naista. Jos nainen asuu miehen katon alla, miehen omaisuuden väitetään alistavan naista.

Ei siinä ole järjen hiventä. Ei ihme, että asiat ovat tässä maassa menneet niin vaikeaan jamaan, kun parisuhdetta jo lähtötilanteessa arvioidaan näillä nollasummakriteereillä, ja yritetään työntää jotain kotityötä yhtälöön. Siinä vaiheessa kun kuka tahansa nainen alkaa selittää miehelle, joka tuo omaisuutensa, tarmonsa ja energiansa perheen eteen, että hänen kotityönsä on hinnoittelematta, on aika vaihtaa naista.

Jostain syystä kaverin poikaystävä ei pitänyt yhtään hyvänä järjestelynä, että asuisi kaverini omistusasunnossa kotitöitä vastaan. Siis sen ei olis tarvinnut edes maksaa kun omat ruokansa, mutta ei käynyt sittenkään. Väitti, ettei ala ilmaiseksi kotiorjaksi. Outoa, kun tuonhan pitäisi olla ihan hirveän hyvä diili miesten mielestä.

Sinä et ymmärrä. Ne kotityöt ovat paljon vaativampia, työläämpiä ja raskaampia, jos tekijällä on kivekset. Tästä on olemassa ihan tutkimusnäyttöä. Samalla tavalla kun kivekset housuissa aiheuttavat flunssaoireiden satakertaistumisen verrattuna siihen, että potijalla ei ole kiveksiä. Ota selvää asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Olen seurannut tätä sekavaa keskustelua siitä, kuinka jonkun ihmisen tekemä kotityö on hinnoittelematta parisuhteessa. Keinotekoista vääntämistä siitä, kuinka miehen omaisuus jälleen kerran alistaa naista. Jos nainen asuu miehen katon alla, miehen omaisuuden väitetään alistavan naista.

Ei siinä ole järjen hiventä. Ei ihme, että asiat ovat tässä maassa menneet niin vaikeaan jamaan, kun parisuhdetta jo lähtötilanteessa arvioidaan näillä nollasummakriteereillä, ja yritetään työntää jotain kotityötä yhtälöön. Siinä vaiheessa kun kuka tahansa nainen alkaa selittää miehelle, joka tuo omaisuutensa, tarmonsa ja energiansa perheen eteen, että hänen kotityönsä on hinnoittelematta, on aika vaihtaa naista.

Jostain syystä kaverin poikaystävä ei pitänyt yhtään hyvänä järjestelynä, että asuisi kaverini omistusasunnossa kotitöitä vastaan. Siis sen ei olis tarvinnut edes maksaa kun omat ruokansa, mutta ei käynyt sittenkään. Väitti, ettei ala ilmaiseksi kotiorjaksi. Outoa, kun tuonhan pitäisi olla ihan hirveän hyvä diili miesten mielestä.

No itse asiassa sinäpä sen sanoit! Eihän se ole ilmainen kotiorja, kun se saa vastineeksi asumista. En tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Olen seurannut tätä sekavaa keskustelua siitä, kuinka jonkun ihmisen tekemä kotityö on hinnoittelematta parisuhteessa. Keinotekoista vääntämistä siitä, kuinka miehen omaisuus jälleen kerran alistaa naista. Jos nainen asuu miehen katon alla, miehen omaisuuden väitetään alistavan naista.

Ei siinä ole järjen hiventä. Ei ihme, että asiat ovat tässä maassa menneet niin vaikeaan jamaan, kun parisuhdetta jo lähtötilanteessa arvioidaan näillä nollasummakriteereillä, ja yritetään työntää jotain kotityötä yhtälöön. Siinä vaiheessa kun kuka tahansa nainen alkaa selittää miehelle, joka tuo omaisuutensa, tarmonsa ja energiansa perheen eteen, että hänen kotityönsä on hinnoittelematta, on aika vaihtaa naista.

Jostain syystä kaverin poikaystävä ei pitänyt yhtään hyvänä järjestelynä, että asuisi kaverini omistusasunnossa kotitöitä vastaan. Siis sen ei olis tarvinnut edes maksaa kun omat ruokansa, mutta ei käynyt sittenkään. Väitti, ettei ala ilmaiseksi kotiorjaksi. Outoa, kun tuonhan pitäisi olla ihan hirveän hyvä diili miesten mielestä.

Sinä et ymmärrä. Ne kotityöt ovat paljon vaativampia, työläämpiä ja raskaampia, jos tekijällä on kivekset. Tästä on olemassa ihan tutkimusnäyttöä. Samalla tavalla kun kivekset housuissa aiheuttavat flunssaoireiden satakertaistumisen verrattuna siihen, että potijalla ei ole kiveksiä. Ota selvää asioista.

Höpötipöpöti. Ei niin mitään logiikkaa mun miesten aivojen mukaan. Nimittäin meikäläinen siivoaa mun kolmesataaneliötä yksin joka tapauksessa. Siis neliöthän sen pitää joka tapauksessa siivota! Ilmaista asumista tarjolla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Ihan tosi? Kirjoitut tuolla aiemmin näin: Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Miten tuosta on luettavissa, että et koe naisystävääsi loiseksi, joka hyötyy sinusta? Missä on tuo mainostamasi rakkaus ja naisystävän työpanoksen arvostus?

Kysymys lähti nimenomaan siitä kun itse mietit ensin että muutatko miesystäväsi kanssa saman katon alle, ja onko se yhdessä olo rahallisesti minkä arvoista. Minä heitin vain hypoteettinen vastakysymyksen. Ja annoin toki vastauksen myös omasta näkökulmasta. Minä en mittaa rahassa parisuhteen arvoa ja sen rahallista kannattavuutta. Siinä ehkä ero?

Ja minä myös tiedän että minä tienaan huomattavasti enemmän meidän yhteiseen talouteen, enkä edes oleta että kulut laitetaan tasan.

Eihän teillä todellakaan kulut mene tasan, sellaista rivarikolmiota ei ole olemassa, minkä yhtiövastike, sähkö ja vesi maksaisi yhtä paljon kuin teidän syömänne ruuat + tyttöystävän ylimääräinen työpanos.  Nimissäsi olevan asunnon lainanmaksua et voi sälyttää tyttöystäväsi kontolle, eihän hän sitä omista. Tästähän sinä ilmiselvästi suutuit kun laskin, että jos kulut laskettaisiin yhteen, se olisitkin sinä joka maksaisi tyttöystävälle päin.

Toki näyttää olevan varsin yleinen miesten käsitys, että perhe-elämän työpanokselle ei koskaan lasketa arvoa. Mutta niin tapahtuu vain silloin kun pelkästään nainen ne kotityöt tekee. Ajatusmaailmasi tuli hyvin esiin siitä kun kerroit joskus AUTTAVASI tyttöystävääsi siivoamaan (omaa asuntoasi).

Tosiasia kuitenkin lienee, että tyttiksen menot ovat nyt huomattavasti alemmat kuin mitä ne olisivat, jos hän maksaisi asumisestaan jotain. Kahden ihmisen ruokakulut ovat huomattavasti alemmat kuin yhden ihmisen ruokakulut ja vuokra/lainanlyhennys asunnosta. En minä tuohon itse lähtisi naisena, mutta jos tuo molempia osapuolia tyydyttää, niin mikäpä siinä.

On tietysti tuon miehenkin menot huomattavasti pienemmät kun tyttis maksaa ruuat kokonaan. Lisäksi mies saa ilmaisen kodinhoidon.

Tuo keissi on itseasiassa oikein kouluesimerkki miten huono naisen asema monessa parisuhteessa on edelleen taloudellisesti. Asunto on kokonaan miehen nimissä. Mies maksaa asuntoon liittyvät menot eli joka ikinen kuukausi miehen omaisuus kasvaa. Nainen maksaa ruuat, mistä ei jää mitään jäljelle. Tulee ero, nainen ei omista pennin lanttia, vaikka hänen panoksensa on joka kuukausi ollut vähintään miehen panosta vastaava, mutta miehen taloudellinen panos on pelkästään lisännyt hänen omaisuuttaan. Nainen jää täysin tyhjän päälle eron sattuessa.

Voi hyvä luoja... Minä asun mieheni omistamassa asunnossa (vanha kiinteistö muuttotappioalueella). Uskon, että kyseessä on loppuelämän ihmissuhde, mutta jos ero tulisi, niin minullahan se helpompi tilanne olisi! Maksamme asumiskulut puoliksi (ml pienet remontit) ja silti minulle jää säästöön paljon enemmän rahaa kuin jos asuisin yksin. Enhän minä jää millään tavalla tyhjän päälle! Halutessani voisin koska tahansa sijoittaa asuntoon ja laittaa sen vuokralle ja/tai rempata ja myydä voitolla, alkaa vaikka asuntoflippaajaksi. Toistaiseksi sijoitan kuitenkin mieluummin rahastoihin ja reissaan sen verran mitä nyt korona-aikana voi reissata.

En tiedä, palkonko tuossa mainittu nainen ansaitsee, mutta aivan varmasti hänellä jää säästöön enemmän kuin jos hän maksaisi yksin omasta asumisestaan.

Okei, sinä siis maksat asumiskulut puoleksi + omat ja miehesi ruuatkin yksin kuten tarinan tyttöystävä. Sen lisäksi laitat myös kaikki ruuat, siivoat, pyykkäät. Vai onko niin, että maksatkin vain puolet noista menoista, etkä teekään yksin kaikkea kotitalouden työtä? Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei tietenkään olekaan epäreilu, mutta ensimmäinen vaihtoehto on.

Rahastosijoittamisessa kohennat lähinnä rahaston pitäjän taloutta, tuotto sijoittajalle jää lähes kaikissa rahastoissa todella surkeaksi, paljon osakeindeksin alapuolelle.

Olen seurannut tätä sekavaa keskustelua siitä, kuinka jonkun ihmisen tekemä kotityö on hinnoittelematta parisuhteessa. Keinotekoista vääntämistä siitä, kuinka miehen omaisuus jälleen kerran alistaa naista. Jos nainen asuu miehen katon alla, miehen omaisuuden väitetään alistavan naista.

Ei siinä ole järjen hiventä. Ei ihme, että asiat ovat tässä maassa menneet niin vaikeaan jamaan, kun parisuhdetta jo lähtötilanteessa arvioidaan näillä nollasummakriteereillä, ja yritetään työntää jotain kotityötä yhtälöön. Siinä vaiheessa kun kuka tahansa nainen alkaa selittää miehelle, joka tuo omaisuutensa, tarmonsa ja energiansa perheen eteen, että hänen kotityönsä on hinnoittelematta, on aika vaihtaa naista.

Mikä huuto ja vinkuminen siitä alkaisikaan jos mies alkaisi hinnoittelemaan työt mitä tekee kotona. Joka nainen alkaisi huutamaan että ei suostu maksamaan kun kotityöt kuuluu kaikille tai jotain vastaavaa mutta näppärästi se unohdetaan siinä vaiheessa kun nainen haluaa hinnoitella itse tekemät kotityöt

Luettelepa nyt tähän, mitä töitä miehet noin pääsääntöisesti tekevät rivitalo-osakkeessa, jos lähdetään siitä että ne perinteiset kotitytöt lankeaa naiselle (kuten tässä on oikeutena ja kohtuutena pidetty). Jännityksellä odotan, tuleeko lampunvaihdon ja naulan lyömisen lisäsi jotain muutakin. (Nuo molemmat hoidan meillä minä, mutta leikitään nyt, että olisivat miestentöitä jostain syystä.)

Eihän naiset mitään perinteisiä kotitöitä ole tehnyt enää kymmeniin vuosiin! Me miehethän tehdään kaikki ruoat, siivotaan kaikki neliöt, meillä on pesukoneet pyörittää pyykkiä, tehdään kaikki aivan itse. Naiset eivät ole kymmeniin vuosiin osanneet tehdä yhtään mitään keittiössä, koska te olette toisillenne onnistuneet jotenkin uskottelemaan, että se on alempiarvoista työtä.

Ei se ole. Se on ihan arvokasta työtä, mutta te naiset itse toisillenne olette uskotelleet olevanne jotain elämää suurempia uhreja, jos laitatte pyykkikoneen pyörimään tai tyhjäätte tiskikoneen. :D

Hmm. Jostain syystä tuo säikeen aloittanut mies ei silti osaa tai halua noita helppoja pikkuhommia tehdä itse vaan teettää ne naisystävällään. Tosi outoa.