Mistä sukupuolten välinen vihanpito ja katkeruus johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurin sanelemaa suuressa osin. Naisia alistettu vuodesta nakki monessa eri kulttuurissa. Toisissa ollaan kehitytty, toisissa ei. Lähtenyt siitä kun tuntuu ihmisillä olevan joku sisään iskostettu halu käyttää valtaa ja alistaa. Nainen oli se "heikompi" osapuoli, joten mikäs siinä. Tämän jälkeen löydettiin muita alistettavia kohteita, kuten eriväriset tai eriseksuaaliset. 

Eräs hyvin todenmukainen sanonta menee: "When you're accustomed to privilege equality feels like oppression." Ilmankos heterot kitisee kaikista myönnytyksistä mitä homoseksuaalit saavat, vaikkei se olisi MITENKÄÄN heiltä pois vaan ainoastaan takaisi näille ihmisille samat oikeudet.

Tosiaan aivan sama juttu siinä naisten oikeuksien panttaamisessa. Ei siinä oikeastaan mitään perustetta ollut miksei naiset saisi äänestää, mutta on vain omista etuoikeuksista "pois" moinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoma mediako on putinistien hallussa?

Ehkä. Ilmastoasioissa varmaan löytyy yhteistä.

Sori nyt vaan, mutta mitään muuta täällä ei vilisemällä vilise kuin sanoman ja eri järjestöjen keskustelunaloittajia ja somevastaavia.

Putinistit ovat joka paikassa. Varsinkin somessa.

Yhdysvalloissa meni läpi niinkin hyvin, että siellä äänestettiin pöhkö Trump pressaksi ja rokotevastaiset vouhottajatkin otti kaiken todesta 6-0. Ja tämä kaikki saatiin aikaan tekaistuilla verkkosivuilla ja videoilla!

Ihmettelen suuresti, miten nuo salaliittoteoreetikotkaan ei tajua tutkia sitä, miten isolla rahalla Putin tukee verkkosisältöä, joka on tarkoitettu sekoittamaan länsimaita ja luomaan valtionsisäistä sekasortoa.

Se on ihan se ja sama, ketä siellä Amerikassa on ykkösenä, niin kauan kuin vasurit itkupotkii maata paskaks. Ne hajottaa vielä koko maan. Trumpin aikana mellakoita tukemalla, Bidenin aikana ihan sillä omalla politiikalla, josta Biden ikävä kyllä pieniä osasia vie eteenpäin. Eikä se Bidenin politiikka Putinilla niin epämieluista ole.

Amerikalle itselleen Trump on ehdottomasti paras viime aikojen pressa. Ehkä turhan hyvä, kansasta osa on ajanut jo ojaan, ei ne mitään ansaitse.

Tuo vasurit on melkoinen vitsi Yhdysvaltojen kohdalla. Tiedät varmaan että demokraatit ovat aatesuunnaltaan suunnilleen yhtä oikealla kuin meillä kokoomus.

Suurin osa on ihanan oikeistolaisia. Etenkin talouspolitiikassa.

Mutta on siellä pieni vasemmistolaitakin, joka menee koko ajan enemmän vasemmalle muista riippumatta ja tuo ihan älyttömiä juttuja, jotka menee osalle kunnon demokraatteja läpi. Ja vasemmistoliberalismi vaikuttaa muuallakin kuin politiikassa. Medioissa, koulutuksessa, nuorison keskuudessa, somessa.

Ai kuten se aborttioikeuden kieltäminen? Ilmiselvästi vasemmistolaiset  senkin tekivät!

Ei. Kunnia siitä republikaaneille. Mutta huomaa, ettei tällaistakaan päätöstä voi enää päättää ilman hirveää someraivoa ja vihapuheita.

Aborttikielto saa naiset ottamaan taas henkarit ja sukkapuikot käyttöön ja siitä tulee valtavasti turhia kuolemia. Sitäkö sinä miehenä haluat?

En ole mies. Jos silti saan vastata, niin vastaan, että se on ihan jokaisen oma ratkaisu enkä minä ole vastuussa kenenkään itseaiheutetuista ongelmista.

Jos sinä naisena tulet raiskauksesta raskaaksi, niin sinulle on varmaan ok synnyttää ja pitää tuo lapsi. Et ilmeisesti kykene ymmärtämään, että kaikille ei ole.

No minulle tuskin tulisi mieleenkään, että lapsen voisi jotenkin olla synnyttämättä, jos se minun sisälläni on.

Joillekin se selvästi tulee mieleen ja ymmärrän tietysti, jos ajatus ahdistaa, mutta kykenen myös olla välittämättä, mikä kellekin on ok. Sillä ei ole mitään väliä. Kaikki ei aina mene ok.

Pahimmillaan raskaus menee alusta loppuun raskauspahoinvoinnista kärsiessä eli se tietää jatkuvaa oksentelua päivästä toiseen. Välillä pitää mennä osastolle tippaan. Siinä pitää todella haluta sitä lasta, että kestää tuon. Vaikka ei noin pahaa olisikaan, raskaus on kirjaimellisesti raskasta aikaa, jonka aikana on hirveän paljon rajoituksia ja lopuksi kauhean kivulias synnytys. Itse en eläisi ohjeiden mukaan, jos minun sisällä kasvaisi raiskaajan lapsi. Jos joku inisisi, että raskaana ei juoda viiniä tai syödä tuorejuustoja, niin varmaan löisin.

Aha. Kaikkea pahaa ei voi laeillakaan maailmasta poistaa. Mutta en itse usko, että pahat teot jäisi jotenkin rankaisematta.

En tiedä, mitä tarkoitat tuossa pahalla, mutta sehän ei ole pahaa, jos jatkan elämääni kuten ennenkin. Alkoholin ja lääkkeiden käyttö voi lisääntyä, mutta sehän on minun oikeuteni.

Se on ihan selvää, ettet ymmärrä mitä on pahuus, kun ajattelet, että jotkut lainkirjaimet sen määrittelevät.

Ennen vanhaan puhuttiin moraalista ja luulisi nykyäänkin suurimman osan ymmärtävän ko. käsitteen. Sinä olet nyt ehkä tieten tahtoen jättänyt sivistyksesi vähän vajaaksi. Hassua, että edes lähdit eettisestä kysymyksestä keskustelemaan.

Kun nyt luen viestisi uudelleen huomaan, ettet kertaakaan käyttänyt oikein-väärin käsitteitä. Ilmeisesti tämä on sitä hedonismia, että kaikki argumentit liittyy hetkellisen mielihyvän kokemiseen ja omaan napaan aina.

Itse rupesit kommentoimaan jostain pahuudesta, mutta et selventänyt, mistä pahuudesta on kyse. Se ei voi olla mitään syömistä tai juomista, koska jokaisella on oikeus syödä ja juoda mitä haluaa.

Edelleenkään sun oikeutesi ei oikeuta sua vahingoittamaan toista.

No hupsis. Siinähän toinen vahingoittaa minua joten ollaan tasapuolisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Laske silti huviksesi, mitä tekee puolet hoitovastikkeesta, vedestä ja sähköstä, ja sitten laske, pajonko sinun ruokaasi menee kuukaudessa. Sitten voit miettiä, mikä on erotus ja mihin suuntaan, eli jäätkö velkaa jo ruuistasi, vai tekeekö avokki miten halvalla vaiko vallan ilmaiseksi sulle sitä kotitaloustyötä. Ehkä vähän auttaa suhteuttamaan asioita, kun seuraavan kerran tekee mielesi kuvitella, että olet tuossa suhteessa nettomaksaja ja hyväntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Kaksi sen ikäistä ihmistä joilla on se lisääntymisikä jo ohi. Molemmat kertaalleen eronneet, ja molemmilla on edellisistä liitoista jo aikuiset lapset. Aikuisten ihmisten järkisuhde jossa on myös rakkautta. Helppo ja mukava elämä molemmille. Teiniajan utopiat on jo takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Laske silti huviksesi, mitä tekee puolet hoitovastikkeesta, vedestä ja sähköstä, ja sitten laske, pajonko sinun ruokaasi menee kuukaudessa. Sitten voit miettiä, mikä on erotus ja mihin suuntaan, eli jäätkö velkaa jo ruuistasi, vai tekeekö avokki miten halvalla vaiko vallan ilmaiseksi sulle sitä kotitaloustyötä. Ehkä vähän auttaa suhteuttamaan asioita, kun seuraavan kerran tekee mielesi kuvitella, että olet tuossa suhteessa nettomaksaja ja hyväntekijä.

Uusintana hitaampi älyisille. Emme edelleenkään laske rahoja, vaan nautimme molemmat sitä laatuaikaa jota molemmat saamme toisiltamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Kaksi sen ikäistä ihmistä joilla on se lisääntymisikä jo ohi. Molemmat kertaalleen eronneet, ja molemmilla on edellisistä liitoista jo aikuiset lapset. Aikuisten ihmisten järkisuhde jossa on myös rakkautta. Helppo ja mukava elämä molemmille. Teiniajan utopiat on jo takana.

Helppo toki sinulle, mutta mikä tuosta tekee helpon naisystävällesi? Kun yksin tekee kaiken?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Laske silti huviksesi, mitä tekee puolet hoitovastikkeesta, vedestä ja sähköstä, ja sitten laske, pajonko sinun ruokaasi menee kuukaudessa. Sitten voit miettiä, mikä on erotus ja mihin suuntaan, eli jäätkö velkaa jo ruuistasi, vai tekeekö avokki miten halvalla vaiko vallan ilmaiseksi sulle sitä kotitaloustyötä. Ehkä vähän auttaa suhteuttamaan asioita, kun seuraavan kerran tekee mielesi kuvitella, että olet tuossa suhteessa nettomaksaja ja hyväntekijä.

Uusintana hitaampi älyisille. Emme edelleenkään laske rahoja, vaan nautimme molemmat sitä laatuaikaa jota molemmat saamme toisiltamme.

Naisystäväsi laatuaika taitaa kulua aika pitkälti keittiössä, pyykkituvassa ja imurin varressa. Mutta sinulle toki laadukasta, sen uskon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Laske silti huviksesi, mitä tekee puolet hoitovastikkeesta, vedestä ja sähköstä, ja sitten laske, pajonko sinun ruokaasi menee kuukaudessa. Sitten voit miettiä, mikä on erotus ja mihin suuntaan, eli jäätkö velkaa jo ruuistasi, vai tekeekö avokki miten halvalla vaiko vallan ilmaiseksi sulle sitä kotitaloustyötä. Ehkä vähän auttaa suhteuttamaan asioita, kun seuraavan kerran tekee mielesi kuvitella, että olet tuossa suhteessa nettomaksaja ja hyväntekijä.

Uusintana hitaampi älyisille. Emme edelleenkään laske rahoja, vaan nautimme molemmat sitä laatuaikaa jota molemmat saamme toisiltamme.

(Heitänkö pihalle vai perinkö vuoraa 🤔)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Kaksi sen ikäistä ihmistä joilla on se lisääntymisikä jo ohi. Molemmat kertaalleen eronneet, ja molemmilla on edellisistä liitoista jo aikuiset lapset. Aikuisten ihmisten järkisuhde jossa on myös rakkautta. Helppo ja mukava elämä molemmille. Teiniajan utopiat on jo takana.

Helppo toki sinulle, mutta mikä tuosta tekee helpon naisystävällesi? Kun yksin tekee kaiken?

Toi työjako voi toimia nyt. Nainen tekee kotihommat ja mies käy töissä. Entä kun mies jää eläkkeelle? Nainenhan ei "työstään" voi eläkkeelle jäädä, koska kotitöitä tulee jatkossakin, ehkä enemmänkin. Hommat pitäisi sitten jakaa tasan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Kaksi sen ikäistä ihmistä joilla on se lisääntymisikä jo ohi. Molemmat kertaalleen eronneet, ja molemmilla on edellisistä liitoista jo aikuiset lapset. Aikuisten ihmisten järkisuhde jossa on myös rakkautta. Helppo ja mukava elämä molemmille. Teiniajan utopiat on jo takana.

Helppo toki sinulle, mutta mikä tuosta tekee helpon naisystävällesi? Kun yksin tekee kaiken?

Toi työjako voi toimia nyt. Nainen tekee kotihommat ja mies käy töissä. Entä kun mies jää eläkkeelle? Nainenhan ei "työstään" voi eläkkeelle jäädä, koska kotitöitä tulee jatkossakin, ehkä enemmänkin. Hommat pitäisi sitten jakaa tasan.

Naisellle ei myöskään kerry eläkettä, hän elää varmaan jollain työkkärin rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Kaksi sen ikäistä ihmistä joilla on se lisääntymisikä jo ohi. Molemmat kertaalleen eronneet, ja molemmilla on edellisistä liitoista jo aikuiset lapset. Aikuisten ihmisten järkisuhde jossa on myös rakkautta. Helppo ja mukava elämä molemmille. Teiniajan utopiat on jo takana.

Helppo toki sinulle, mutta mikä tuosta tekee helpon naisystävällesi? Kun yksin tekee kaiken?

Toi työjako voi toimia nyt. Nainen tekee kotihommat ja mies käy töissä. Entä kun mies jää eläkkeelle? Nainenhan ei "työstään" voi eläkkeelle jäädä, koska kotitöitä tulee jatkossakin, ehkä enemmänkin. Hommat pitäisi sitten jakaa tasan.

Sitten ne jaetaan kesken. Joten, mikä tässä on ongelma? Meillä noudatetaan konservatiivisia arvoja.

Ja pienenä lisäyksenä. Avopuolisoni tekee meillä enemmän päätöksiä kuin minä koska hän on niissä moraalia vaativissa päätöksen teoissa minua parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Kaksi sen ikäistä ihmistä joilla on se lisääntymisikä jo ohi. Molemmat kertaalleen eronneet, ja molemmilla on edellisistä liitoista jo aikuiset lapset. Aikuisten ihmisten järkisuhde jossa on myös rakkautta. Helppo ja mukava elämä molemmille. Teiniajan utopiat on jo takana.

Helppo toki sinulle, mutta mikä tuosta tekee helpon naisystävällesi? Kun yksin tekee kaiken?

Toi työjako voi toimia nyt. Nainen tekee kotihommat ja mies käy töissä. Entä kun mies jää eläkkeelle? Nainenhan ei "työstään" voi eläkkeelle jäädä, koska kotitöitä tulee jatkossakin, ehkä enemmänkin. Hommat pitäisi sitten jakaa tasan.

Sitten ne jaetaan kesken. Joten, mikä tässä on ongelma? Meillä noudatetaan konservatiivisia arvoja.

Ja pienenä lisäyksenä. Avopuolisoni tekee meillä enemmän päätöksiä kuin minä koska hän on niissä moraalia vaativissa päätöksen teoissa minua parempi.

Jos suhteenne ei ole teille kummallekaan ongelma niin mitä väliä sillä on, mitä palstamammat ovat siitä mieltä? Kukin valitkoon elämäntapansa, vaikka se muista olisikin järjetön. Minua ei saisi kuvaamaasi konservatiiviseen suhteeseen kirveelläkään, mutta jos se tyttistäsi tyydyttää niin vain sillä on teille merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kulttuurin sanelemaa suuressa osin. Naisia alistettu vuodesta nakki monessa eri kulttuurissa. Toisissa ollaan kehitytty, toisissa ei. Lähtenyt siitä kun tuntuu ihmisillä olevan joku sisään iskostettu halu käyttää valtaa ja alistaa. Nainen oli se "heikompi" osapuoli, joten mikäs siinä. Tämän jälkeen löydettiin muita alistettavia kohteita, kuten eriväriset tai eriseksuaaliset. 

Eräs hyvin todenmukainen sanonta menee: "When you're accustomed to privilege equality feels like oppression." Ilmankos heterot kitisee kaikista myönnytyksistä mitä homoseksuaalit saavat, vaikkei se olisi MITENKÄÄN heiltä pois vaan ainoastaan takaisi näille ihmisille samat oikeudet.

Tosiaan aivan sama juttu siinä naisten oikeuksien panttaamisessa. Ei siinä oikeastaan mitään perustetta ollut miksei naiset saisi äänestää, mutta on vain omista etuoikeuksista "pois" moinen. 

Miehet saivat yleisen äänioikeuden samalla kuin naisetkin. Äänestäminen muutenkin on nuori asia.

veetuttaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Kaksi sen ikäistä ihmistä joilla on se lisääntymisikä jo ohi. Molemmat kertaalleen eronneet, ja molemmilla on edellisistä liitoista jo aikuiset lapset. Aikuisten ihmisten järkisuhde jossa on myös rakkautta. Helppo ja mukava elämä molemmille. Teiniajan utopiat on jo takana.

Olet siis keski-ikäinen mies, jolla lapsia ja puhut "tyttiksestä"? Uskoo ken tahtoo. Utopiassa eläminen ei onneksi vahingoita ketään, eikä myöskään netissä louskuttaminen. Joten hauskaa päivää ja helppoa elämää :) 

Tänäänkin joku kolumnisti maalaili Keski->Suomen keissistä jotain miesjuttua, vaikka naisia on yhtä lailla tuomittu näistä. Tämän tarkoitus lienee vain luoda sumuverhoa naistekijöiden ympärille, jotta heitä jäisi jarkossakin vähemmän kiikkiin, kun ei osata epäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka paljon mielestänne maksaa kotityöt/kk? Ihan tosissani kysyn. Siitä nimittäin riippuu, että muutanko miesystäväni kanssa yhteen.

Hmm. Naisystäväni asuu minun ostamassa omistus asunnossa josta hän ei ole maksanut penniäkään. Eikä maksa myöskään yhtiövastiketta, ei sähköstä, eikä vedestä. Herää vastakysymys että mikä olisi sopiva vuokra asumisesta tästä 80m2 rt-asunnosta? Ruuat toki valmistaa ja myös maksaa ne, sekä pesee pyykit ja siivoaa asunnon.

Heitänkö pihalle, perinkö vuokraa, vai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu kun kerran ajatellaan kotitalousasioita ja niiden käypää hintaa?

Jos kämppä on pelkästään sinun nimissäsi, sinä maksat sen. Sehän on sinun pelkästään myös jos eroatte. Laskette yhtiövastikkeen, veden ruuat, muut kotitalousmenot yhteen. Lasket jonkinlaisen palkan naisen päivittäiselle työlle, otetaan hatusta vaikka 15 € tunti. Ruuanlaitto, kaupassakäynti, siivous pyykkihuolto vie vaikkapa 10 h viikossa = 43 h kuukaudessa = 645 €/kk. Laskette nämä kaikki yhteen ja jaatte kahdella. Jos ruoka ja naisystävän kotityöt tekevät enemmän kuin puolet, sinä maksat naisystävälle päin. Jos ruoka ja kotityöt ovat vähemmän kuin muut menot, nainen maksaa sinulle päin.

Laskenko saman hinnan myös minun tekemille kotitöille? Minä siivoan myös välillä, autan hyvin mielelläni ihan pyyteettömästi, ja teen lisäksi ihan automaattisesti kaikki ne ns miestentyöt.

No, enpä minä ole laskenut parisuhteen arvoa rahassa, joten tämä on ihan vaan hypoteettinen mietelmä.

Tuli vaan mieleen kun kotitöille asetettiin näemmä jokin rahallinen arvo.

Onko tämä sitä paljon puhuttua parisuhteen tasa-arvoa, hyväksikäyttöä, vai ihan vaan pyyteetöntä yhdessä oloa kahden ihmisen välillä?

Siinähän sitä on miettimistä.

Kerropa meille muille miten massiivinen se sinun kotityöosuutesi sitten on? Edellä kerroit naisystäväsi ostavan ruuan, laittavan ruuan, siivoavan ja pyykkäävän. Kuulostaa minun korviini aika kattavalta työsuoritukselta rivitaloasunnossa. Mitä ihmeen miesten töitä erikseen siellä rivarikämpässä on? Lumenluontia ehkä? Jos sinäkin siivoat, sinä et AUTA naista, vaan teet ihan vain omaa osuuttasi. Toki laskette myös sinun tuntisi siihen laskelmaan. Mitä muuta miestentyötä siellä voisi rivarissa olla? Auton renkaan vaihto x 2 vuodessa, vie yhteensä  1 h. Tosin jos auto on pelkästään sinun, sitäkään ei periaatteessa lasketa.

Sinun edellisestä viestistäsi sai käsityksen, että koet nyt tilanteesi varsin epätasa-arvoiseksi rahallisesti. Ruokaan menee kuitenkin kuukausittain todella  paljon rahaa ja sen  tekemiseen aikaa.  Jos asia mielessä pyörii, silloin  kannattaa todella laskea kuka maksaa ja tekee mitäkin.

Tasa-arvoa on tietysti, että molemmat maksavat ja tekevät yhtä paljon. Jos vaaka heilahtaa niin, että toinen joutuukin tekemään lähes kaiken, silloin ollakseen tasa-arvoinen systeemi sen loikoilijan pitää tietysti olla valmis maksamaan enemmän yhteisistä menoista.

J.K. Itse en ikimaailmassa suostuisi kotiorjaksi kuten naisystäväsi.

Voitko ajatella asiaa siten että avopuolisoni ei ole minun kotiorjani vaan ihan vain avopuoliso jota minä rakastan? Luulen että hän ajattelee samoin. Me emme laske rahoja tai yhteiseen kotielämään käytettyjä tunteja.

Ja pienenä vinkkinä, me emme mittaa rahassa meidän parisuhdetta. Tunne arvoja ei voi mitata rahassa. Jos parisuhteelle asettaa rahallisen arvon, ollaan auttamattomasti väärällä tiellä? Voi toki olla että olen väärässä koska en osaa laskea hyvälle ja onnelliselle parisuhteelle rahallista arvoa.

Mutta jos olisit naisystäväni ja alkaisit laskemaan itsellesi rahallisen arvon, olisit hyvin nopeasti ex tyttöystäväni.

Voipi olla, että tyttiksen fiilikset tuosta diilistä muuttuvat jossain vaiheessa. Parisuhteilla on tapana muuttua.

Epäilemättä muuttuu, äijähän jo valmiiksi katsoo, että tyttis on velkaa ja elää loisena. Ei tuollainen asenne voi olla näkymättä käytöksessä ainakin riitatilanteissa. Ei lupaa yhtään hyvää, ei.

Voisiko olla niin että "tyttiksellä" on hyvä olla ja hänenkin elämä on tällä tavoin paljon helpompaa? Aivan kuten myös minun elämäni. Keskustelemme todella paljon, myös tunteistamme, ja osaamme myös näyttää niitä tunteitamme. Lyhyesti: meillä ei ole hyväksikäyttöä, emmekä elä velan tunteessa toisiamme kohtaan. Voimme puhua, ja me myös puhumme aivan kaikista asioista ja täysin avoimesti, ja meidän parisuhde perustuu meidän kummankin haluun olla yhdessä. Järki ja rakkaussuhde. Yhdistelmä.

Jos tästä saa joku ulkopuolinen jonkin hyväksikäytön, parisuhdevankilan tai muuta vastaavaa, sille minä en voi mitään. Ehkä me tiedämme kumminkin paremmin missä mennään?

Kukin tekee miten tahtoo, mutta vinkki: Jos meinaatte lapsia tehdä, niin siinä valossa kannattaa toteuttaa tasapuolisempaa jakoa kotitöiden suhteen tai katastrofin ainekset on koossa.

Kaksi sen ikäistä ihmistä joilla on se lisääntymisikä jo ohi. Molemmat kertaalleen eronneet, ja molemmilla on edellisistä liitoista jo aikuiset lapset. Aikuisten ihmisten järkisuhde jossa on myös rakkautta. Helppo ja mukava elämä molemmille. Teiniajan utopiat on jo takana.

Helppo toki sinulle, mutta mikä tuosta tekee helpon naisystävällesi? Kun yksin tekee kaiken?

Toi työjako voi toimia nyt. Nainen tekee kotihommat ja mies käy töissä. Entä kun mies jää eläkkeelle? Nainenhan ei "työstään" voi eläkkeelle jäädä, koska kotitöitä tulee jatkossakin, ehkä enemmänkin. Hommat pitäisi sitten jakaa tasan.

Sitten ne jaetaan kesken. Joten, mikä tässä on ongelma? Meillä noudatetaan konservatiivisia arvoja.

Ja pienenä lisäyksenä. Avopuolisoni tekee meillä enemmän päätöksiä kuin minä koska hän on niissä moraalia vaativissa päätöksen teoissa minua parempi.

Mitä tarkoitat noilla moraalia vaativilla päätöksillä, joissa olet huono? 🤔

Jep, helppoa elämää tosiaan sinne rakkauden linnaan. 

Minä taas alan töihin (etätöissä tänään) . Alan tienaamaan mukavaa vähän alle viiden tonnin (brutto) kuukausipalkkaani, jolla pystyn elättämään itseni eikä tarvitse edes teoriassa etsiä helppoa ja mukavaa elämää kotiorjana. Ihana vapaus.

Ja tämä tarina on oikeasti tosi, opiskeleminen hyvään ammattiin on ollut elämäni fiksuin päätös. Ja jos olen niin onnellinen että selviän hengissä ja terveenä eläkeikään asti, se kertautuu mukavana eläkkeenä ja edelleen itsenäisenä elämänä. 

Suosittelen tätä kaikille naisille - itsenäisyyttä. Parisuhteessa tai ilman, molemmissa se onnistuu kunhan vaan valitsee järkevästi sekä työn että miehen. 

Vierailija kirjoitti:

Jep, helppoa elämää tosiaan sinne rakkauden linnaan. 

Minä taas alan töihin (etätöissä tänään) . Alan tienaamaan mukavaa vähän alle viiden tonnin (brutto) kuukausipalkkaani, jolla pystyn elättämään itseni eikä tarvitse edes teoriassa etsiä helppoa ja mukavaa elämää kotiorjana. Ihana vapaus.

Ja tämä tarina on oikeasti tosi, opiskeleminen hyvään ammattiin on ollut elämäni fiksuin päätös. Ja jos olen niin onnellinen että selviän hengissä ja terveenä eläkeikään asti, se kertautuu mukavana eläkkeenä ja edelleen itsenäisenä elämänä. 

Suosittelen tätä kaikille naisille - itsenäisyyttä. Parisuhteessa tai ilman, molemmissa se onnistuu kunhan vaan valitsee järkevästi sekä työn että miehen. 

Vai 5000 ja vielä brutto? Hyvä ammatti? XD