Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
"Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea."
Pari juttua:
1. Onko PKS:lla oikeasti paljon enemmän sinkkunaisia, kuin miehiä? Vai onko tämä vaan joku urbaani legenda? Tilastotietäjiä paikalla?2. Kenen mielestä näiden naisten taso on korkea? Heidän itsensä mielestä? Vai miesten mielestä? Kuka tahansahan voi sanoa olevansa mitä tahansa, kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu. Mutta se mikä oikeasti merkkaa, on tulokset.
1. Kyllä on. Naiset hakeutuvat pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja töihin. Miehet jäävät herkemmin kotiseuduilleen.
2. Esimerkiksi monen miehen. Tunnen paljon sinkkumiehiä, joilla on yleisesti naisia kiinnostavia maskuliinisia ominaisuuksia ja esimerkiksi harrastuksia, ja treffeistä ei ole pulaa. Jatkuvasti uusia kiinnostavia matcheja ja paljon tykkäyksiä myös itseään nuoremmilta naisilta. Pohjoisessa asuva tuttu sinkkumies kertoi, että kaikki kiinnostavimmat naiset asuvat etelässä.
Ymmärsit kakkoskohdan väärin. Totta kai maskuliinisilla ja komeilla miehillä on halukkaita naisia treffailtavaksi ja pantavaksi vaikka joka viikon päivälle, ei se ollut se kysymys.
Kysymys oli että kenen mielestä ne ilman kumppania jääneet PKS:n sinkkunaiset ovat korkeatasoisia? Heidän omasta mielestään? Kun yleensä kyllä korkeatasoiset ihmiset kumppanin löytävät itselleen jos vaan haluavat, kun taas ne yksin jääneet on yleensä aika matalatasoisia. Eiköhän homma myös pks:lla mene todellisuudessa juuri noin.
Meinaatko että vaikka pk-seudulla olisi täsmälleen sama määrä tasokkaita miehiä ja naisia? Jos näin olisi, silloin tuskin kenelläkään olisi mitään ongelmia pariutumisessa. Mutta kun tosiasiassa se menee niin että miehissä näitä tasokkaita on paljon vähemmän kuin naisissa. Jokainen jolla on silmät päässä tietää tämän. Tasokas nainen pysyy ennemmin sinkkuna kuin ottaa huomattavasti itseä heikompitasoisen miehen.
Tämä on totta. Ja se selkeästi osuu joillakin ketjulaisilla arkaan paikkaan. Pääkaupunkiseudulla on paljon itsestään huolehtivia, kauniita ja elämässään pärjääviä naisia. Vastaavanlaisille miehille on valinnanvaraa paljon.
Itsekkäitä naisia joiden elämään ei mahdu muuta kuin oma napa. Kumma että miehet jää yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehelle oman muurahaispesän rakentaminen on tärkeämpää kuin lapset. Koska puolet avioliitoista päättyy eroon mikä hajottaa miehen rakentaman pesän, miehet rakentavat sen mieluummin yksin.
Naisille vastaava elämäntyö ovat lapset. He voivat aivan hyvin hankkia ne yksinkin eli mikään kynnyskysymys ei miehen saaminen liittoon ole naisillekaan.
Missä vika kun puolet avioliitoista päättyy eroon? Avioliitossa on kaksi osapuolta; mies ja nainen. Syy on molemmissa.
Väitän että syy on jo julkisesti todettu, avioliittoa ei enää pidetä arvossa eräänlaisena pyhänä asiana jonka eteen tehdään töitä. Nykyään lyödään hanskat tiskiin heti kun tuntuu jokin asia hiemankin ikävältä. Sitä se hedonismi ja ateismi teettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Täällä sama paitsi en tapaile tai seurustele vaan menen naimisiin. Sitä ennen tietenkin tutustutaan ja suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus. Nykyään on toi tapailu tuotu uudeksi harmaaksi lisä alueeksi seurustelun lisäksi. Jos oikein arvaan se on pääasiassa seksiä ja naisen pohdintaa miltä hänestä tänään tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Kun katson ympärilläni olevia naisia, jotka ovat jääneet jossain elämänvaiheessa sinkuksi, niin kaikki ovat löytäneet uuden pysyvän kumppanin hyvin nopeasti. Hyvin nopeasti = puoli vuotta. Oikeassa elämässä en ole huomannut tällaista ollenkaan, että naisilla olisi jotain vaikeuksia löytää kumppaneita ainakaan isommissa kaupungeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle oman muurahaispesän rakentaminen on tärkeämpää kuin lapset. Koska puolet avioliitoista päättyy eroon mikä hajottaa miehen rakentaman pesän, miehet rakentavat sen mieluummin yksin.
Naisille vastaava elämäntyö ovat lapset. He voivat aivan hyvin hankkia ne yksinkin eli mikään kynnyskysymys ei miehen saaminen liittoon ole naisillekaan.
Missä vika kun puolet avioliitoista päättyy eroon? Avioliitossa on kaksi osapuolta; mies ja nainen. Syy on molemmissa.
Väitän että syy on jo julkisesti todettu, avioliittoa ei enää pidetä arvossa eräänlaisena pyhänä asiana jonka eteen tehdään töitä. Nykyään lyödään hanskat tiskiin heti kun tuntuu jokin asia hiemankin ikävältä. Sitä se hedonismi ja ateismi teettää.
Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, että jos avioparilla ei ole vaikka lapsia, niin miksi suhteen eteen pitäisi tehdä töitä ja miksi pitäisi kituuttaa, kun voi aivan yhtä hyvin erota? Toki monesti avioparilla on lapsia ja silloin asioita joutuu (pitäisi joutua) vähän punnitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
"Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea."
Pari juttua:
1. Onko PKS:lla oikeasti paljon enemmän sinkkunaisia, kuin miehiä? Vai onko tämä vaan joku urbaani legenda? Tilastotietäjiä paikalla?2. Kenen mielestä näiden naisten taso on korkea? Heidän itsensä mielestä? Vai miesten mielestä? Kuka tahansahan voi sanoa olevansa mitä tahansa, kyllä tähän maailmaan puhetta mahtuu. Mutta se mikä oikeasti merkkaa, on tulokset.
1. Kyllä on. Naiset hakeutuvat pääkaupunkiseudulle opiskelemaan ja töihin. Miehet jäävät herkemmin kotiseuduilleen.
2. Esimerkiksi monen miehen. Tunnen paljon sinkkumiehiä, joilla on yleisesti naisia kiinnostavia maskuliinisia ominaisuuksia ja esimerkiksi harrastuksia, ja treffeistä ei ole pulaa. Jatkuvasti uusia kiinnostavia matcheja ja paljon tykkäyksiä myös itseään nuoremmilta naisilta. Pohjoisessa asuva tuttu sinkkumies kertoi, että kaikki kiinnostavimmat naiset asuvat etelässä.
Ymmärsit kakkoskohdan väärin. Totta kai maskuliinisilla ja komeilla miehillä on halukkaita naisia treffailtavaksi ja pantavaksi vaikka joka viikon päivälle, ei se ollut se kysymys.
Kysymys oli että kenen mielestä ne ilman kumppania jääneet PKS:n sinkkunaiset ovat korkeatasoisia? Heidän omasta mielestään? Kun yleensä kyllä korkeatasoiset ihmiset kumppanin löytävät itselleen jos vaan haluavat, kun taas ne yksin jääneet on yleensä aika matalatasoisia. Eiköhän homma myös pks:lla mene todellisuudessa juuri noin.
Meinaatko että vaikka pk-seudulla olisi täsmälleen sama määrä tasokkaita miehiä ja naisia? Jos näin olisi, silloin tuskin kenelläkään olisi mitään ongelmia pariutumisessa. Mutta kun tosiasiassa se menee niin että miehissä näitä tasokkaita on paljon vähemmän kuin naisissa. Jokainen jolla on silmät päässä tietää tämän. Tasokas nainen pysyy ennemmin sinkkuna kuin ottaa huomattavasti itseä heikompitasoisen miehen.
Tämä on totta. Ja se selkeästi osuu joillakin ketjulaisilla arkaan paikkaan. Pääkaupunkiseudulla on paljon itsestään huolehtivia, kauniita ja elämässään pärjääviä naisia. Vastaavanlaisille miehille on valinnanvaraa paljon.
Itsekkäitä naisia joiden elämään ei mahdu muuta kuin oma napa. Kumma että miehet jää yksin.
Jos suhtaudut noin naisiin, en ihmettele, jos heidän kiinnostuksensa ei herää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Kun katson ympärilläni olevia naisia, jotka ovat jääneet jossain elämänvaiheessa sinkuksi, niin kaikki ovat löytäneet uuden pysyvän kumppanin hyvin nopeasti. Hyvin nopeasti = puoli vuotta. Oikeassa elämässä en ole huomannut tällaista ollenkaan, että naisilla olisi jotain vaikeuksia löytää kumppaneita ainakaan isommissa kaupungeissa.
Sama. Omassa sosiaalisessa piirissäni (asun pääkaupunkiseudulla) naiset ovat pariutuneet kyllä tosi nopeasti uudelleen, jos ovat kumppanistaan eronneet.
Toki tunnen kyllä myös muutaman sellaisen naisen joille ei vaan kumppania löydy millään, mutta kun näet nämä naiset ja juttelet heidän kanssaan vähän aikaa, niin on kyllä helppo päätellä mikseivät miehet heitä halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelle oman muurahaispesän rakentaminen on tärkeämpää kuin lapset. Koska puolet avioliitoista päättyy eroon mikä hajottaa miehen rakentaman pesän, miehet rakentavat sen mieluummin yksin.
Naisille vastaava elämäntyö ovat lapset. He voivat aivan hyvin hankkia ne yksinkin eli mikään kynnyskysymys ei miehen saaminen liittoon ole naisillekaan.
Missä vika kun puolet avioliitoista päättyy eroon? Avioliitossa on kaksi osapuolta; mies ja nainen. Syy on molemmissa.
Väitän että syy on jo julkisesti todettu, avioliittoa ei enää pidetä arvossa eräänlaisena pyhänä asiana jonka eteen tehdään töitä. Nykyään lyödään hanskat tiskiin heti kun tuntuu jokin asia hiemankin ikävältä. Sitä se hedonismi ja ateismi teettää.
Eivät ne entisen maailman avioparitkaan mitään töitä suhteen eteen tehneet. Kituuttivat samassa talossa, kun oli taloudellisesti ja sosiaalisesti pakko. Parisuhde oli toissijainen asia, kunhan mies hankki elannon ja nainen pisti leivän pöytään. Ehkä joku nainen olisi saattanut hurjana haluta korjata 1950-luvulla parisuhdetta, mutta sen ajan miehet pitivät sellaista "akkojen kotkotuksena".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Jokaisen elämäntilanne on aina ihmisen itsensä vastuulla. Jokaisen omalla vastuulla on miettiä, onko odotukset ja toiveet kumppanin suhteen realistisia. Ja silloinkaan se ei tarkoita, että kenenkään tulisi tyytyä epäkiinnostavaan kumppaniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Kun katson ympärilläni olevia naisia, jotka ovat jääneet jossain elämänvaiheessa sinkuksi, niin kaikki ovat löytäneet uuden pysyvän kumppanin hyvin nopeasti. Hyvin nopeasti = puoli vuotta. Oikeassa elämässä en ole huomannut tällaista ollenkaan, että naisilla olisi jotain vaikeuksia löytää kumppaneita ainakaan isommissa kaupungeissa.
Hyvä juttu heille. Jotkut ihmiset ovat nopeita pariutumaan sukupuoleen katsomatta, eikä tämä korreloi ulkonäön ja tason kanssa. Kaikenlaisiin ihmisiin kuuluu niitä, joiden on helppoa kiinnostua ihmisistä ja ryhtyä parisuhteeseen. Se, onko suhde sitten oikeasti hyvä, onkin toinen juttu. Moni päätyy nopeasti suhteesta toiseen esimerkiksi siksi, etteivät he osaa olla yksin. On yleistä, ettei päättyneitä parisuhteita juuri käsitellä, vaan etsitään vain nopeasti uusi. Joskus käy sitten yksinkertaisesti hyvä tuuri, ja löytää nopeasti uuden sopivan kumppanin esimerkiksi tuttavapiirin kautta.
Se, miksi tosielämässä joku löytää tai ei löydä kumppania, on monimutkaista eikä helposti selitettävissä. Monet tuntuvat kuitenkin pitävän yleistyksistä ja yksinkertaistuksista.
Jos kaupungissa on 500 sinkkunaista ja 200 sinkkumiestä, niin viehättävin 20% tarkoittaa 100 naista, 40 miestä. Tässä jakaumassa sadasta kiinnostavimmasta naisesta siis yli puolet jäisi ilman samankaltaista mieskandidaattia. Viehättävimmällä 20% miehistä taas riittäisi valinnanvaraa. Tämä ei ole naisten liiallista valikoivuutta, vaan kylmää matematiikkaa. Se, miten tuossa jakaumassa parisuhteen etsintä ja löytäminen sitten todellisuudessa menee on monimutkaisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse 35v mies. Haluaisin perheen ja elämänkumppanin. Löytyy hyväpalkkainen työ ja sivutoiminen yritys joiden puolesta kuulun ylimpään tulodesiiliin. Urheilen 2-5 kertaa viikossa ja oon pidemmästä päästä. Pidän itseni ja asiani kunnossa kaikin puolin, vaikka aina löytyykin parannettavaa.
Tapaillut kaikenlaisia tyyppejä, ja aina asiat katkee samaan tapaan: Suhteesta tulee joku omituinen vaatimusten esterata. En halua olla olemassa vaan siksi että nainen saa fantasiansa ja tarpeensa tyydytetyksi. Haluan rauhaa enkä ylimääräistä työtä kumppanista, teen jo valmiiksi paljon.
Etenkin Helsingissä ihan tavallisillakin naisilla on tähtitieteelliset vaatimukset miehelle, mutta eivät kuitenkaan tarjoa takaisin sitä mitä miehenä haluan: Rauhaa ja rakkautta.
Luulen että some, hömppäviihde ja deittisovellusten silmitön määrä vonkaajamiehiä ovat vääristäneet naisten käyttäytymistä epähaluttavaan suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Täällä sama paitsi en tapaile tai seurustele vaan menen naimisiin. Sitä ennen tietenkin tutustutaan ja suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus. Nykyään on toi tapailu tuotu uudeksi harmaaksi lisä alueeksi seurustelun lisäksi. Jos oikein arvaan se on pääasiassa seksiä ja naisen pohdintaa miltä hänestä tänään tuntuu.
Et tapaile tai seurustele vaan menet naimisiin? Monennellako tapaamiskerralla?
Suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus? Entä missä roolissa tässä kuviossa ovat tunteet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisilla rima on liian korkealla miesten suhteen. Ei kaikki miehet voi olla niitä miesmalleja ja korkeakoulutettuja jotka ovat hyväpalkkaisessa työssä.
Niin, kaikilla meillä palstan naisilla on puolisona korkeakoulutettu hyväpalkkainen miesmalli (joka työskentelee myös kirurgina ja harrastaa lentämistä). Kuten kaikilla palstamiesten tuntemilla naisilla; siskoilla, serkuilla, naapureilla, työkavereilla, lähikaupan kassalla jne.
Minkähänlaista olisi, jos pitäisi joka päivä uudelleen ja uudelleen itselleen vakuutella, että kaikilla naisilla on tuollainen mies, ja samaan aikaan kaikki ympäristöstä tulevat viestit (mm. käynti Prismassa) suorastaan huutaisi sitä vastaan?
Prismassa pariskuntia katsomalla sen kyllä näkee yksiselitteisesti miten pariutuminen OIKEASTI toimii:
Kauniilla ihmisillä on kaunis kumppani kainalossaan, taviksella on toinen tavis vierellään, ja rumat ovat rumien kanssa.
Eli tavis- ja rumat miehetkin pariutuvat? MOT.
Valtaosa tuntemistani taviksista on parisuhteessa. Tunnen jopa muutaman ruman ihmisen, jotka ovat parisuhteessa.
Niin minäkin. Ja siksi minua hämmästyttää tällä palstalla ja tässäkin ketjussa jatkuvasti toistuva väite, että vain gigaleukaiset lentäjäkirurgit pariutuvat. Kun meistä ihan jokainen näkee ympärillään, että totuus on toinen.
Tällä palstalla esitetään paljonkin aika älyttömiä väitteitä.
Ne sinkuiksi haluamattaan jääneet ketä mä tunnen, osuu valtaosin näihin kahteen kategoriaan:
1. Rumat: heidän on vaan todella vaikea löytää kumppania, koska juuri kukaan ei heistä kiinnostu.
2. Tavikset, joiden odotukset ovat täysin epärealistiset: nämä ihmiset eivät löydä kumppania, koska oma ulkonäkö ei vaan riitä niihin ihmisiin joita he himoitsevat, eivätkä he kykene kiinnostumaan "oman tasoisistaan".
Sinun kuplassani, sinun arvioimanasi on noin. Omassa kuplassani täällä pääkaupunkiseudulla taas vaikuttaa olevan paljon tasokkaita ja kauniita sinkkunaisia, joille ei ole tarjolla kaltaisiaan sinkkumiehiä. Sinkkunaisia on täällä yksinkertaisesti paljon enemmän, ja heidän tasonsa on korkea. Moni valitsee mieluummin olla sinkkuna, kuin tyytyä huonoon suhteeseen epäkiinnostavan miehen kanssa.
Toisaalta pk-seutu on karkkikauppa sinkkumiehelle, jolla on vähänkään naisia kiinnostavia, maskuliinisia ominaisuuksia ja kykyä hyödyntää niitä. Moni mies tuo profiilissaan esille, mikäli hänellä on yhtään mitään perinteisesti maskuliiniseksi miellettyjä ominaisuuksia, harrastuksia tai jos esim. työskentelee edes satunnaisesti jossain turvallisuusalan tehtävissä tai harrastaa vpk:tä. Eikä se ole sattumaa.
Onko mitään säälittävämpää kuin ensin epäonnistua kumppanin saamisessa, ja sen jälkeen yrittää epätoivoisesti selitellä asiaa noin päin: "hei, oikeesti, mä jäin sinkuksi vaan sen takia kun mä itse olen niin korkeatasoinen, eikä mun tasoa vastaavia miehiä vaan ole paljoa".
Monen ihmisen on vaikea myöntää itselleen, että heidän oman toimintansa ja omien valintojensa takia he jäivät tahtomattaan sinkuksi.
Tämän takia harrastetaan tuollaista mentaaliakrobatiaa, jossa keksitään mitä mielikuvituksellisempia selityksiä sille miksi se kumppani jäi saamatta.
Eikä tarvitse tehdä muuta kuin kantaa vastuu siitä että on yksin. Tajuaisi että sen sijaan että kehittelee näitä selityksiä ja verukkeita yksinoloonsa, katsoisi peiliin ja toteisi itselleen että ehkäpä vika on itsessään. On helppo löytää kumppani, pitää ensin vain todeta että esittämällä vaatimuksia, sellaista tuskin löytyy.
Sopivaa kumppania ei todellakaan ole helppoa löytää. Oli se oma taso mikä tahansa. Joidenkin on helpompi löytää tapailuseuraa kuin toisten. Mutta ei ole helppoa löytää ihmistä jonka kanssa tapailu voisi edetä parisuhteeksi.
Täällä sama paitsi en tapaile tai seurustele vaan menen naimisiin. Sitä ennen tietenkin tutustutaan ja suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus. Nykyään on toi tapailu tuotu uudeksi harmaaksi lisä alueeksi seurustelun lisäksi. Jos oikein arvaan se on pääasiassa seksiä ja naisen pohdintaa miltä hänestä tänään tuntuu.
Et tapaile tai seurustele vaan menet naimisiin? Monennellako tapaamiskerralla?
Suunnitellaan yksityiskohtaisesti yhteinen tulevaisuus? Entä missä roolissa tässä kuviossa ovat tunteet?
Ne on ne suunnittelijat sitten vielä kolmekymppisinä suunnittelemassa. Asioita voi suunnitella loputtomiin, toiset pariutuivat ajoissa ja päättivät että sen kautta lähdetään toteuttamaan suunnitelmia.
Vierailija kirjoitti:
Itse 35v mies. Haluaisin perheen ja elämänkumppanin. Löytyy hyväpalkkainen työ ja sivutoiminen yritys joiden puolesta kuulun ylimpään tulodesiiliin. Urheilen 2-5 kertaa viikossa ja oon pidemmästä päästä. Pidän itseni ja asiani kunnossa kaikin puolin, vaikka aina löytyykin parannettavaa.
Tapaillut kaikenlaisia tyyppejä, ja aina asiat katkee samaan tapaan: Suhteesta tulee joku omituinen vaatimusten esterata. En halua olla olemassa vaan siksi että nainen saa fantasiansa ja tarpeensa tyydytetyksi. Haluan rauhaa enkä ylimääräistä työtä kumppanista, teen jo valmiiksi paljon.
Etenkin Helsingissä ihan tavallisillakin naisilla on tähtitieteelliset vaatimukset miehelle, mutta eivät kuitenkaan tarjoa takaisin sitä mitä miehenä haluan: Rauhaa ja rakkautta.
Luulen että some, hömppäviihde ja deittisovellusten silmitön määrä vonkaajamiehiä ovat vääristäneet naisten käyttäytymistä epähaluttavaan suuntaan.
Sinun on otettava itse vastuu siitä, millaisia naisia tapailet. Etsitkö esimerkiksi pelkästään itseäsi nuorempia naisia? Tilastojenkin valossa pariskuntien ikäero on tyypillisesti varsin pieni. On paljon ikäisiäsi noin 35-vuotiaita naisia, jotka toivovat löytävänsä elämänkumppanin jonka kanssa perustaa perhe, kuten sinäkin. Jotkut naiset saattavat havahtua lapsitoiveisiinsa vasta siinä vaiheessa, kun 35 alkaa lähestyä.
Entä miten suhtaudut kumppanin mahdollisesti edellisessä suhteessa syntyneisiin lapsiin? Monella ikäiselläsi naisella on jo entuudestaan lapsi tai lapsia, ja heillä on haaveita lisälapsista. Tiedän, että monet miehet kuitenkin sivuuttavat nämä naiset, vaikka heissä ei olisi esimerkiksi ulkoisesti mitään vikaa.
Onko sinulla mielessäsi jokin kaava jonka mukaan asioiden pitää tapahtua? 2 vuotta seurustelua, vuosi yhdessä asumista, vuosi kihloissa ja naimisiin ennen lapsia jne.? Mitä nuorempi, sen realistisempia nuo kaavat. 35-vuotiaana joutuu jo hyväksymään sen, että sopivan kumppanin löytyessä saattaa joutua toimimaan nopeammin kuin 25-vuotiaana.
En siis tiedä mistä on kyse, mutta on hyvä käydä ne omat toiveet ja odotukset kumppanista läpi ja miettiä niiden realistisuutta.
Hyvät miehet on varattuja jo nuoresta lähtien ja kolmesta kympistä eteenpäin miesten taso alkaa laskea ja jäljelle jäävät ne jotka eivät kelpaa kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 35v mies. Haluaisin perheen ja elämänkumppanin. Löytyy hyväpalkkainen työ ja sivutoiminen yritys joiden puolesta kuulun ylimpään tulodesiiliin. Urheilen 2-5 kertaa viikossa ja oon pidemmästä päästä. Pidän itseni ja asiani kunnossa kaikin puolin, vaikka aina löytyykin parannettavaa.
Tapaillut kaikenlaisia tyyppejä, ja aina asiat katkee samaan tapaan: Suhteesta tulee joku omituinen vaatimusten esterata. En halua olla olemassa vaan siksi että nainen saa fantasiansa ja tarpeensa tyydytetyksi. Haluan rauhaa enkä ylimääräistä työtä kumppanista, teen jo valmiiksi paljon.
Etenkin Helsingissä ihan tavallisillakin naisilla on tähtitieteelliset vaatimukset miehelle, mutta eivät kuitenkaan tarjoa takaisin sitä mitä miehenä haluan: Rauhaa ja rakkautta.
Luulen että some, hömppäviihde ja deittisovellusten silmitön määrä vonkaajamiehiä ovat vääristäneet naisten käyttäytymistä epähaluttavaan suuntaan.
Sinun on otettava itse vastuu siitä, millaisia naisia tapailet. Etsitkö esimerkiksi pelkästään itseäsi nuorempia naisia? Tilastojenkin valossa pariskuntien ikäero on tyypillisesti varsin pieni. On paljon ikäisiäsi noin 35-vuotiaita naisia, jotka toivovat löytävänsä elämänkumppanin jonka kanssa perustaa perhe, kuten sinäkin. Jotkut naiset saattavat havahtua lapsitoiveisiinsa vasta siinä vaiheessa, kun 35 alkaa lähestyä.
Entä miten suhtaudut kumppanin mahdollisesti edellisessä suhteessa syntyneisiin lapsiin? Monella ikäiselläsi naisella on jo entuudestaan lapsi tai lapsia, ja heillä on haaveita lisälapsista. Tiedän, että monet miehet kuitenkin sivuuttavat nämä naiset, vaikka heissä ei olisi esimerkiksi ulkoisesti mitään vikaa.
Onko sinulla mielessäsi jokin kaava jonka mukaan asioiden pitää tapahtua? 2 vuotta seurustelua, vuosi yhdessä asumista, vuosi kihloissa ja naimisiin ennen lapsia jne.? Mitä nuorempi, sen realistisempia nuo kaavat. 35-vuotiaana joutuu jo hyväksymään sen, että sopivan kumppanin löytyessä saattaa joutua toimimaan nopeammin kuin 25-vuotiaana.
En siis tiedä mistä on kyse, mutta on hyvä käydä ne omat toiveet ja odotukset kumppanista läpi ja miettiä niiden realistisuutta.
Miehillä on ihan oikeus katsella sellaisia naisia, kuin haluavat. Jos naisen menneen suhteen lapset eivät kiinnosta, niin sitten ne eivät kiinnosta. Sinäkin naisena todennäköisesti raakkaisit kaljut ja lyhyet miehet ensimmäisenä pois, eikä kenelläkään olisi mitään sitä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvät miehet on varattuja jo nuoresta lähtien ja kolmesta kympistä eteenpäin miesten taso alkaa laskea ja jäljelle jäävät ne jotka eivät kelpaa kellekään.
Miesten taso alkaa laskea 27 ikävuodesta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse 35v mies. Haluaisin perheen ja elämänkumppanin. Löytyy hyväpalkkainen työ ja sivutoiminen yritys joiden puolesta kuulun ylimpään tulodesiiliin. Urheilen 2-5 kertaa viikossa ja oon pidemmästä päästä. Pidän itseni ja asiani kunnossa kaikin puolin, vaikka aina löytyykin parannettavaa.
Tapaillut kaikenlaisia tyyppejä, ja aina asiat katkee samaan tapaan: Suhteesta tulee joku omituinen vaatimusten esterata. En halua olla olemassa vaan siksi että nainen saa fantasiansa ja tarpeensa tyydytetyksi. Haluan rauhaa enkä ylimääräistä työtä kumppanista, teen jo valmiiksi paljon.
Etenkin Helsingissä ihan tavallisillakin naisilla on tähtitieteelliset vaatimukset miehelle, mutta eivät kuitenkaan tarjoa takaisin sitä mitä miehenä haluan: Rauhaa ja rakkautta.
Luulen että some, hömppäviihde ja deittisovellusten silmitön määrä vonkaajamiehiä ovat vääristäneet naisten käyttäytymistä epähaluttavaan suuntaan.
Sinun on otettava itse vastuu siitä, millaisia naisia tapailet. Etsitkö esimerkiksi pelkästään itseäsi nuorempia naisia? Tilastojenkin valossa pariskuntien ikäero on tyypillisesti varsin pieni. On paljon ikäisiäsi noin 35-vuotiaita naisia, jotka toivovat löytävänsä elämänkumppanin jonka kanssa perustaa perhe, kuten sinäkin. Jotkut naiset saattavat havahtua lapsitoiveisiinsa vasta siinä vaiheessa, kun 35 alkaa lähestyä.
Entä miten suhtaudut kumppanin mahdollisesti edellisessä suhteessa syntyneisiin lapsiin? Monella ikäiselläsi naisella on jo entuudestaan lapsi tai lapsia, ja heillä on haaveita lisälapsista. Tiedän, että monet miehet kuitenkin sivuuttavat nämä naiset, vaikka heissä ei olisi esimerkiksi ulkoisesti mitään vikaa.
Onko sinulla mielessäsi jokin kaava jonka mukaan asioiden pitää tapahtua? 2 vuotta seurustelua, vuosi yhdessä asumista, vuosi kihloissa ja naimisiin ennen lapsia jne.? Mitä nuorempi, sen realistisempia nuo kaavat. 35-vuotiaana joutuu jo hyväksymään sen, että sopivan kumppanin löytyessä saattaa joutua toimimaan nopeammin kuin 25-vuotiaana.
En siis tiedä mistä on kyse, mutta on hyvä käydä ne omat toiveet ja odotukset kumppanista läpi ja miettiä niiden realistisuutta.
Tapaillut ihan kaikenlasia tyyppejä nuoresta vanhempaan.
Vanhemmilla on ollut kiirepaniikki lapsien hankintaan, ja siitä tulee ongelma nopeasti. En halua olla pelkkänä siitosorina naiselle jolle lapsiaikomukset menee ylitse kaiken muun. Ois kiva olla ihminen ja kumppani eikä spermanluovuttaja.
Nuoremmilla ollut usein epäkypsyys ja epävakaus, arvaan kun nuoruuden opettavat kommellukset vielä käymättä läpi.
Odotukset naisille: ei sekoilua, ei jatkuvia vaatimuksia tai turhaa itsekeskeistä draamailua. Kaikki muu on se ja sama, oli sitten lapsia tai kiire niiden hankkimiseen, ylipainoa, tai alipainoa. Oli sitten mitä tahansa muita tilanteita elämässä, niiden kanssa voi oppia elämään.
Juurikin näin. PK-seudulla on paljon "tasokkaita naisia" jotka ovat todella taitavia joko 40-vuotiaita lapsettomia sinkkuja tai keinohedelmöitettyjä yksinhuoltajaäitejä.
Onnea valitsemallaan tiellä. Jostain syystä he kuitenkin, onnellisuudestaan huolimatta, tekevät tällaisia lankoja Vauvan keskustelupalstalle.