Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Mutta millä perusteella valitset sen, kenen kanssa sitoudut parisuhteeseen? Kai se kuitenkin tutustumista ensin edellyttää, ja kai siihen kuitenkin yhteensopivuutta tarvitaan. Ja tunteita - rakastumista, rakkautta. Vai onko se sinusta pilvilinnoja? En ainakaan itse anna kaikkeani suhteessa muuten kuin ihmiselle, joka oikeasti tuntuu minulle sopivalta ja oikealta kumppanilta. Antaisitko sinä?
Annan. Parisuhteeseen sitoudutaan, se tarkoittaa että toisen ominaisuudet hyväksytään, ei niitä aleta rukkaamaan eikä odotella että joku toinen on "yhteensopiva". Yhteensopivuus tarkoittaa tässä kontekstissa nimittäin sitä, että sinulla on tuo ostoslista ja miehen pitää täyttää ne vaatimukset. No, aika moni odottelee sitä yhteensopivuutta vielä lapsentekoiän jälkeen.
Parisuhteeseen sitoudutaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä suhdetta. Kertakäyttökulttuurissamme kun ei viitsitä nähdä asioiden eteen minkäänlaista vaivaa, päätetään vaihtaa mukamas parempaan. No, se päättyy tähän lankaan: "Missä kaikki hyvät miehet?"
Mitä tarkoitat ostoslistalla? Ja mitä taas toisen ominaisuuksien hyväksymisellä? Onko sinusta siis huono asia, jos joku toivoo kumppania, jonka kanssa elämänarvot sopisivat yhteen, jonka kanssa lapsitoiveet kohtaavat ja jonka kanssa seksi toimii - vai pitäisikö sinusta siis vain hyväksyä kumppanin arvomaailma, joka on täysin erilainen kuin oma, ja se että lapsitoiveet ovat täysin erilaiset tai että seksi ei toimi ollenkaan? Pitäisi hyväksyä ja päättää vain sitoutua, koska ostoslista on jonkin periaatteen vastainen, vai?
Jokaisella on kuitenkin jotain proferenssejä ja toiveita, joilain enemmän ja joillain vähemmän. ja mitä tuohon yhteensopivuuteen tulee, niin kyllähän jopa kaverisuhteissa ihmiset haluavat, että toisen kanssa synkkaa ja on kiva olla - miksi parisuhteessa muka yhteensopivuudella ei olisi mitään merkitystä? Typerintä sitoutua ihmiseen, jonka kanssa ei sovita yhteen henkisesti eikä seksuaalisesti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja josta ei oikein edes osaa sanoa, miksi on suhteessa juuri sen ihmisen kanssa - mitä järkeä sellaisessakaan olisi? Kai se nyt on lähinnä fiksua tietää, mitä haluaa ja mistä tykkää, ja tunnistaa ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti sopii yhteen.
Jos olet aivan tavallinen nainen, on käsittämätöntä vaatia Disney-prinssiä itselleen ja olettaa päätyvänsä miksikään muuksi kuin netissä miehiä parjaavaksi ikisinkuksi.
Kyllä, kannattaa laskea niitä omia vaatimuksia jos ei halua olla yksin. Ihmettelen vain, että miksi nämä päälle kolmekymppiset naiset harmittelevat että eivät löydä miestä kun kerran ovat sen ihan itse valinneet.
Mies haluaa naiselta lapsilähtöisyyttä, ulkonäöltä tavallisesta ylöspäin olevaa vaimoa. Siinä on miehen ostoslista. Mies tarjoaa siihen läheisyyttä, tukea, taloudellista vakautta ja turvaa.
Tässä ketjussa olevat naiset vaativat pankkiirilääkärimallia joka on intohimoinen, spontaani kun häneltä odotetaan sitä, ajatuksenlukija, viiniä ja matkustelua piffaava, kotityöt hoitava pornotähti jonka sietää olla kiitollinen pelkästään siitä että saa edes hengittää naisen kanssa samaa ilmaa.
Ei ole minulta pois että naisilla on preferenssit, siitä vain. Ehdottomasti kannattaa pitää noista vaatimuksista kiinni, johan se on vuoden vanhassa tuhannen viestin langassa nähty että näitä miehiä on jonoksi asti. Jostain syystä tämän langan naiset vain kroonisesti kävelevät niistä jotenkin ohi.
Entä jos ei halua noista kummankaanlaista miestä? Kauhean tylsältä kuulostaa, jos miehen anti suhteeseen on joko taloudellinen vakaus ja turva tai sitten viinit ja matkustelu. Okei, läheisyys ja (vastavuoroinen) tuki on tietenkin hyvä, ja kyllä hyvässä suhteessa saisi intohimoakin olla, ja ehkä vähän pornoakin. Mutta miksi miehen pitäisi tarjota turvaa - mitä vastaan? Nykyisin yhteiskunta on jo aika turvallinen, ja suurin riski taitaa olla liikenne.
Ja mikä logiikka siinä on, että tavallinen mies toivoo hyvää ulkonäköä, mutta naisen täytyisi tyytyä vain taloudelliseen vakauteen ja siihen, että suhteessa on suhteeseen itsestäänkuuluvat perusasiat kuten läheisyys ja toisen tukeminen? Kai ymmärrät, että ulkonäköpreferenssejä on naisillakin. Mutta niitä toiveita on muissakin asioissa - on tärkeää, että suhteessa on vetovoimaa (ja sitä kautta tulee intohimo), että henkilöt oikeasti viihtyvät yhdessä ja tykkäävät olla toistensa seurassa, että yhdessäolo on luontevaa ja hauskaa ja ollaan sopivan samanhenkisiä. Niin seksin kuin henkisen puolen pitää matchata. Ei se vaan riitä, että toinen on turvallinen ja käy töissä.
Tuon aiemman kommentoijan mielestä syntyy hyvä matsi, kunhan nainen on hyvännäköinen lapsentekokone. Ei mikään ihmekään, etteivät kaikki halua tuohon asemaan vaan etsivät jotain vakaammalla ja syvällisemmällä pohjalla olevaa suhdetta. Mitä sitten kun ulkonäkö rapistuu ja lapset muuttavat pois kotoa? Erohan siinä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkä ne hyvät miehet vaan ehtivät pariutua ennen sitä kolmeekymppiä tai eivät etsi seuraa siitä naisväestä joka on ovat deittaileet kaksikymppisenä ja nyt etsivät epätoivoisena jotain täydellistä isää pompotettavaksi
Asia on juuri näin. Fiksuimmat naiset alkoivat 25-vuotiaina nappaamaan itselleen ne hyvät miehet, eli ne jotka olivat jo töissä tai joilla on potentiaalia tulla hyvin toimeentuleviksi perheenisiksi.
Jotkut puolestaan keskittyivät uraansa ja viiniin ja matkusteluun. Elämä on valintoja, ja niillä on seuraukset.
Eli ilmeisesti hyvät miehet eivät opiskelleet? Omituista vastakkainasettelua tyyliin työssäkäynti vs. matkustelu, vaikka oikeastihan eniten ja todennäköisimmin matkustelevat nimenomaan ne, jotka käyvät töissä. Työttömillä harvemmin on varaa matkusteluun... tai viiniharrastukseenkaan.
En ymmärrä alkuunkaan miten tuosta tulkitset työssäkäymisen ja työttömyyden vertailun, saatika miten on mahdollista kuvitella sen olevan tämän keskustelun punainen lanka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Mutta millä perusteella valitset sen, kenen kanssa sitoudut parisuhteeseen? Kai se kuitenkin tutustumista ensin edellyttää, ja kai siihen kuitenkin yhteensopivuutta tarvitaan. Ja tunteita - rakastumista, rakkautta. Vai onko se sinusta pilvilinnoja? En ainakaan itse anna kaikkeani suhteessa muuten kuin ihmiselle, joka oikeasti tuntuu minulle sopivalta ja oikealta kumppanilta. Antaisitko sinä?
Annan. Parisuhteeseen sitoudutaan, se tarkoittaa että toisen ominaisuudet hyväksytään, ei niitä aleta rukkaamaan eikä odotella että joku toinen on "yhteensopiva". Yhteensopivuus tarkoittaa tässä kontekstissa nimittäin sitä, että sinulla on tuo ostoslista ja miehen pitää täyttää ne vaatimukset. No, aika moni odottelee sitä yhteensopivuutta vielä lapsentekoiän jälkeen.
Parisuhteeseen sitoudutaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä suhdetta. Kertakäyttökulttuurissamme kun ei viitsitä nähdä asioiden eteen minkäänlaista vaivaa, päätetään vaihtaa mukamas parempaan. No, se päättyy tähän lankaan: "Missä kaikki hyvät miehet?"
Mitä tarkoitat ostoslistalla? Ja mitä taas toisen ominaisuuksien hyväksymisellä? Onko sinusta siis huono asia, jos joku toivoo kumppania, jonka kanssa elämänarvot sopisivat yhteen, jonka kanssa lapsitoiveet kohtaavat ja jonka kanssa seksi toimii - vai pitäisikö sinusta siis vain hyväksyä kumppanin arvomaailma, joka on täysin erilainen kuin oma, ja se että lapsitoiveet ovat täysin erilaiset tai että seksi ei toimi ollenkaan? Pitäisi hyväksyä ja päättää vain sitoutua, koska ostoslista on jonkin periaatteen vastainen, vai?
Jokaisella on kuitenkin jotain proferenssejä ja toiveita, joilain enemmän ja joillain vähemmän. ja mitä tuohon yhteensopivuuteen tulee, niin kyllähän jopa kaverisuhteissa ihmiset haluavat, että toisen kanssa synkkaa ja on kiva olla - miksi parisuhteessa muka yhteensopivuudella ei olisi mitään merkitystä? Typerintä sitoutua ihmiseen, jonka kanssa ei sovita yhteen henkisesti eikä seksuaalisesti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja josta ei oikein edes osaa sanoa, miksi on suhteessa juuri sen ihmisen kanssa - mitä järkeä sellaisessakaan olisi? Kai se nyt on lähinnä fiksua tietää, mitä haluaa ja mistä tykkää, ja tunnistaa ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti sopii yhteen.
Jos olet aivan tavallinen nainen, on käsittämätöntä vaatia Disney-prinssiä itselleen ja olettaa päätyvänsä miksikään muuksi kuin netissä miehiä parjaavaksi ikisinkuksi.
Kyllä, kannattaa laskea niitä omia vaatimuksia jos ei halua olla yksin. Ihmettelen vain, että miksi nämä päälle kolmekymppiset naiset harmittelevat että eivät löydä miestä kun kerran ovat sen ihan itse valinneet.
Mies haluaa naiselta lapsilähtöisyyttä, ulkonäöltä tavallisesta ylöspäin olevaa vaimoa. Siinä on miehen ostoslista. Mies tarjoaa siihen läheisyyttä, tukea, taloudellista vakautta ja turvaa.
Tässä ketjussa olevat naiset vaativat pankkiirilääkärimallia joka on intohimoinen, spontaani kun häneltä odotetaan sitä, ajatuksenlukija, viiniä ja matkustelua piffaava, kotityöt hoitava pornotähti jonka sietää olla kiitollinen pelkästään siitä että saa edes hengittää naisen kanssa samaa ilmaa.
Ei ole minulta pois että naisilla on preferenssit, siitä vain. Ehdottomasti kannattaa pitää noista vaatimuksista kiinni, johan se on vuoden vanhassa tuhannen viestin langassa nähty että näitä miehiä on jonoksi asti. Jostain syystä tämän langan naiset vain kroonisesti kävelevät niistä jotenkin ohi.
Entä jos ei halua noista kummankaanlaista miestä? Kauhean tylsältä kuulostaa, jos miehen anti suhteeseen on joko taloudellinen vakaus ja turva tai sitten viinit ja matkustelu. Okei, läheisyys ja (vastavuoroinen) tuki on tietenkin hyvä, ja kyllä hyvässä suhteessa saisi intohimoakin olla, ja ehkä vähän pornoakin. Mutta miksi miehen pitäisi tarjota turvaa - mitä vastaan? Nykyisin yhteiskunta on jo aika turvallinen, ja suurin riski taitaa olla liikenne.
Ja mikä logiikka siinä on, että tavallinen mies toivoo hyvää ulkonäköä, mutta naisen täytyisi tyytyä vain taloudelliseen vakauteen ja siihen, että suhteessa on suhteeseen itsestäänkuuluvat perusasiat kuten läheisyys ja toisen tukeminen? Kai ymmärrät, että ulkonäköpreferenssejä on naisillakin. Mutta niitä toiveita on muissakin asioissa - on tärkeää, että suhteessa on vetovoimaa (ja sitä kautta tulee intohimo), että henkilöt oikeasti viihtyvät yhdessä ja tykkäävät olla toistensa seurassa, että yhdessäolo on luontevaa ja hauskaa ja ollaan sopivan samanhenkisiä. Niin seksin kuin henkisen puolen pitää matchata. Ei se vaan riitä, että toinen on turvallinen ja käy töissä.
Niin, taloudellinen vakaus ja turva. Se on aika hyvin. Mutta koska se on ilmeisesti "tylsää" niin voi vapaasti ihmetellä 30-40- vuotiaana miksei löydy jännittäviä miehiä ja surkutellaan yksinoloa.
Valtaosa ihmisistä on melko tavallisia. Disney-prinssejä on vain elokuvissa, eivätkä nekään prinssit huoli mitään taviksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Ah, miehet <3
Suhteelle ei tarvitse antaa kaikkea ja oikeasti yhteensopivuus on THE juttu. Jos oikeasti v*tuttaa nähdä toisen naama nii todellakin erotaan! Varsinkin kun miehistä kuoriutuu alkuhuuman jälkeen ihmeellisiä sikoja, jotka olettaa ettei mitään tarvitse koskaan siivota ja ainoaksi huomioksi riittää kukat naistenpäivänä. Todellakin potkitaan pihalle ja jatketaan matkaa. Älkää jääkö huonoon suhteeseen vaan syyllisyydestä.
Suhde ei ole huono kun alkuhuuma laantuu. Aivan käsittämätöntä, tuo on lapsentasoinen käsitys rakkaudesta ja parisuhteesta. Alkuhuuman laantuminen ei tarkoita että toisen naama kyllästyttää.
Se on nimenomaan tuollainen ajattelutapa jonka puskemisen vuoksi on näitä päälle kolmekymppisiä sinkkunaisia ihmettelemässä mistä sitä oikein saisi perheen väsättyä itselleen. Tuollainen asenne on suunnaton karhunpalvelus naisille. Helppohan sinun on perheellisenä sieltä huudella. Alkuhuuman laantuminen ei tarkoita että suhde on huono, sitä kutsutaankin alkuhuumaksi. Sen jälkeen alkaa varsinainen työ.
Parisuhde vaatii työtä, se on kovaa hommaa. Joka päivä ei ole Disney-satua, vaan arki osuu naamaan kovaa. Väsyttää, harmittaa, on uupunut, on ärtynyt. Silloin mitataan kuinka sitoutuneita oikeasti ollaan. Feministit tykkäävät kyllä kertoa että jos arki tuntuu arjelta, on vika miehessä. Tarpeeksi kun vaihtaa niin voi tuurilla olla viisikymppinen sinkku ja jatkaa tuota valehtelemista kun itse ei enää voi saada lapsia.
Itselläni on kokemus 16 vuoden toimivasta ja onnellisesta parisuhteesta, ja ei, alkuhuuman jälkeen suhde ei tunnu työltä. Arki voi olla välillä raskasta ja ärsyttävää, mutta SUHDE ei ole raskas ja ärsyttävä. Ne raskaat ja ärsyttävät asiat ovat suhteen ulkopuolelta tulevia, ja ne voi kohdata kumppanin kanssa yhdessä tai kumppanin tukemana. Minusta parisuhde ei ole kovaa hommaa. Oikean ihmisen kanssa se tuntuu luontevalta ja hyvältä.
Mutta eihän "työ" ole synonyymi kovalle ja raskaalle. Se tarkoittaa tekemistä. Toimimista jonkun asian eteen.
Juu, tuo on ehdottomasti tämän keskustelun keskeinen asia. Työn määritelmä parisuhteessa mekaniikan lakien kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Mutta millä perusteella valitset sen, kenen kanssa sitoudut parisuhteeseen? Kai se kuitenkin tutustumista ensin edellyttää, ja kai siihen kuitenkin yhteensopivuutta tarvitaan. Ja tunteita - rakastumista, rakkautta. Vai onko se sinusta pilvilinnoja? En ainakaan itse anna kaikkeani suhteessa muuten kuin ihmiselle, joka oikeasti tuntuu minulle sopivalta ja oikealta kumppanilta. Antaisitko sinä?
Annan. Parisuhteeseen sitoudutaan, se tarkoittaa että toisen ominaisuudet hyväksytään, ei niitä aleta rukkaamaan eikä odotella että joku toinen on "yhteensopiva". Yhteensopivuus tarkoittaa tässä kontekstissa nimittäin sitä, että sinulla on tuo ostoslista ja miehen pitää täyttää ne vaatimukset. No, aika moni odottelee sitä yhteensopivuutta vielä lapsentekoiän jälkeen.
Parisuhteeseen sitoudutaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä suhdetta. Kertakäyttökulttuurissamme kun ei viitsitä nähdä asioiden eteen minkäänlaista vaivaa, päätetään vaihtaa mukamas parempaan. No, se päättyy tähän lankaan: "Missä kaikki hyvät miehet?"
Mitä tarkoitat ostoslistalla? Ja mitä taas toisen ominaisuuksien hyväksymisellä? Onko sinusta siis huono asia, jos joku toivoo kumppania, jonka kanssa elämänarvot sopisivat yhteen, jonka kanssa lapsitoiveet kohtaavat ja jonka kanssa seksi toimii - vai pitäisikö sinusta siis vain hyväksyä kumppanin arvomaailma, joka on täysin erilainen kuin oma, ja se että lapsitoiveet ovat täysin erilaiset tai että seksi ei toimi ollenkaan? Pitäisi hyväksyä ja päättää vain sitoutua, koska ostoslista on jonkin periaatteen vastainen, vai?
Jokaisella on kuitenkin jotain proferenssejä ja toiveita, joilain enemmän ja joillain vähemmän. ja mitä tuohon yhteensopivuuteen tulee, niin kyllähän jopa kaverisuhteissa ihmiset haluavat, että toisen kanssa synkkaa ja on kiva olla - miksi parisuhteessa muka yhteensopivuudella ei olisi mitään merkitystä? Typerintä sitoutua ihmiseen, jonka kanssa ei sovita yhteen henkisesti eikä seksuaalisesti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja josta ei oikein edes osaa sanoa, miksi on suhteessa juuri sen ihmisen kanssa - mitä järkeä sellaisessakaan olisi? Kai se nyt on lähinnä fiksua tietää, mitä haluaa ja mistä tykkää, ja tunnistaa ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti sopii yhteen.
Jos olet aivan tavallinen nainen, on käsittämätöntä vaatia Disney-prinssiä itselleen ja olettaa päätyvänsä miksikään muuksi kuin netissä miehiä parjaavaksi ikisinkuksi.
Kyllä, kannattaa laskea niitä omia vaatimuksia jos ei halua olla yksin. Ihmettelen vain, että miksi nämä päälle kolmekymppiset naiset harmittelevat että eivät löydä miestä kun kerran ovat sen ihan itse valinneet.
Mies haluaa naiselta lapsilähtöisyyttä, ulkonäöltä tavallisesta ylöspäin olevaa vaimoa. Siinä on miehen ostoslista. Mies tarjoaa siihen läheisyyttä, tukea, taloudellista vakautta ja turvaa.
Tässä ketjussa olevat naiset vaativat pankkiirilääkärimallia joka on intohimoinen, spontaani kun häneltä odotetaan sitä, ajatuksenlukija, viiniä ja matkustelua piffaava, kotityöt hoitava pornotähti jonka sietää olla kiitollinen pelkästään siitä että saa edes hengittää naisen kanssa samaa ilmaa.
Ei ole minulta pois että naisilla on preferenssit, siitä vain. Ehdottomasti kannattaa pitää noista vaatimuksista kiinni, johan se on vuoden vanhassa tuhannen viestin langassa nähty että näitä miehiä on jonoksi asti. Jostain syystä tämän langan naiset vain kroonisesti kävelevät niistä jotenkin ohi.
Entä jos ei halua noista kummankaanlaista miestä? Kauhean tylsältä kuulostaa, jos miehen anti suhteeseen on joko taloudellinen vakaus ja turva tai sitten viinit ja matkustelu. Okei, läheisyys ja (vastavuoroinen) tuki on tietenkin hyvä, ja kyllä hyvässä suhteessa saisi intohimoakin olla, ja ehkä vähän pornoakin. Mutta miksi miehen pitäisi tarjota turvaa - mitä vastaan? Nykyisin yhteiskunta on jo aika turvallinen, ja suurin riski taitaa olla liikenne.
Ja mikä logiikka siinä on, että tavallinen mies toivoo hyvää ulkonäköä, mutta naisen täytyisi tyytyä vain taloudelliseen vakauteen ja siihen, että suhteessa on suhteeseen itsestäänkuuluvat perusasiat kuten läheisyys ja toisen tukeminen? Kai ymmärrät, että ulkonäköpreferenssejä on naisillakin. Mutta niitä toiveita on muissakin asioissa - on tärkeää, että suhteessa on vetovoimaa (ja sitä kautta tulee intohimo), että henkilöt oikeasti viihtyvät yhdessä ja tykkäävät olla toistensa seurassa, että yhdessäolo on luontevaa ja hauskaa ja ollaan sopivan samanhenkisiä. Niin seksin kuin henkisen puolen pitää matchata. Ei se vaan riitä, että toinen on turvallinen ja käy töissä.
Tuon aiemman kommentoijan mielestä syntyy hyvä matsi, kunhan nainen on hyvännäköinen lapsentekokone. Ei mikään ihmekään, etteivät kaikki halua tuohon asemaan vaan etsivät jotain vakaammalla ja syvällisemmällä pohjalla olevaa suhdetta. Mitä sitten kun ulkonäkö rapistuu ja lapset muuttavat pois kotoa? Erohan siinä tulee.
Ei, vaan lapsilähtöinen, miestään tukeva. Ulkonäöksi riittää mitä hyvänsä tavallisen näköisestä ylöspäin. Noilla eväillä pääsee perheelliseksi, silloin on vaimonatskua. Mies jää suhteeseen lasten poismuuton ja vanhenemisen jälkeen sen vuoksi että hän on investoinut suhteeseen. Miehet sitoutuvat.
En tiedä mitä tarkoittaa "syvällinen" tässä asiayhteydessä. Mies etsii itselleen vaimoa ja sen myötä perhettä, tuossa on todella heikoilla jos avaus lähtee jostain filosofoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Ah, miehet <3
Suhteelle ei tarvitse antaa kaikkea ja oikeasti yhteensopivuus on THE juttu. Jos oikeasti v*tuttaa nähdä toisen naama nii todellakin erotaan! Varsinkin kun miehistä kuoriutuu alkuhuuman jälkeen ihmeellisiä sikoja, jotka olettaa ettei mitään tarvitse koskaan siivota ja ainoaksi huomioksi riittää kukat naistenpäivänä. Todellakin potkitaan pihalle ja jatketaan matkaa. Älkää jääkö huonoon suhteeseen vaan syyllisyydestä.
Suhde ei ole huono kun alkuhuuma laantuu. Aivan käsittämätöntä, tuo on lapsentasoinen käsitys rakkaudesta ja parisuhteesta. Alkuhuuman laantuminen ei tarkoita että toisen naama kyllästyttää.
Se on nimenomaan tuollainen ajattelutapa jonka puskemisen vuoksi on näitä päälle kolmekymppisiä sinkkunaisia ihmettelemässä mistä sitä oikein saisi perheen väsättyä itselleen. Tuollainen asenne on suunnaton karhunpalvelus naisille. Helppohan sinun on perheellisenä sieltä huudella. Alkuhuuman laantuminen ei tarkoita että suhde on huono, sitä kutsutaankin alkuhuumaksi. Sen jälkeen alkaa varsinainen työ.
Parisuhde vaatii työtä, se on kovaa hommaa. Joka päivä ei ole Disney-satua, vaan arki osuu naamaan kovaa. Väsyttää, harmittaa, on uupunut, on ärtynyt. Silloin mitataan kuinka sitoutuneita oikeasti ollaan. Feministit tykkäävät kyllä kertoa että jos arki tuntuu arjelta, on vika miehessä. Tarpeeksi kun vaihtaa niin voi tuurilla olla viisikymppinen sinkku ja jatkaa tuota valehtelemista kun itse ei enää voi saada lapsia.
Itselläni on kokemus 16 vuoden toimivasta ja onnellisesta parisuhteesta, ja ei, alkuhuuman jälkeen suhde ei tunnu työltä. Arki voi olla välillä raskasta ja ärsyttävää, mutta SUHDE ei ole raskas ja ärsyttävä. Ne raskaat ja ärsyttävät asiat ovat suhteen ulkopuolelta tulevia, ja ne voi kohdata kumppanin kanssa yhdessä tai kumppanin tukemana. Minusta parisuhde ei ole kovaa hommaa. Oikean ihmisen kanssa se tuntuu luontevalta ja hyvältä.
Mutta eihän "työ" ole synonyymi kovalle ja raskaalle. Se tarkoittaa tekemistä. Toimimista jonkun asian eteen.
Jos ei tarkoiteta kovaa ja raskasta, ei varmaan kannata kirjoittaa parisuhteesta, että "se on kovaa hommaa". "Kova homma" kuulostaa joltain aivan muulta kuin normaali ihmissuhteeseen panostaminen ja sen ylläpitäminen. Kuten itse kirjoitin, ei ainakaan minun suhteessani suhteen ylläpitäminen tunnu kovalta hommalta, vaan ihan luontevasti se tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Mutta millä perusteella valitset sen, kenen kanssa sitoudut parisuhteeseen? Kai se kuitenkin tutustumista ensin edellyttää, ja kai siihen kuitenkin yhteensopivuutta tarvitaan. Ja tunteita - rakastumista, rakkautta. Vai onko se sinusta pilvilinnoja? En ainakaan itse anna kaikkeani suhteessa muuten kuin ihmiselle, joka oikeasti tuntuu minulle sopivalta ja oikealta kumppanilta. Antaisitko sinä?
Annan. Parisuhteeseen sitoudutaan, se tarkoittaa että toisen ominaisuudet hyväksytään, ei niitä aleta rukkaamaan eikä odotella että joku toinen on "yhteensopiva". Yhteensopivuus tarkoittaa tässä kontekstissa nimittäin sitä, että sinulla on tuo ostoslista ja miehen pitää täyttää ne vaatimukset. No, aika moni odottelee sitä yhteensopivuutta vielä lapsentekoiän jälkeen.
Parisuhteeseen sitoudutaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä suhdetta. Kertakäyttökulttuurissamme kun ei viitsitä nähdä asioiden eteen minkäänlaista vaivaa, päätetään vaihtaa mukamas parempaan. No, se päättyy tähän lankaan: "Missä kaikki hyvät miehet?"
Mitä tarkoitat ostoslistalla? Ja mitä taas toisen ominaisuuksien hyväksymisellä? Onko sinusta siis huono asia, jos joku toivoo kumppania, jonka kanssa elämänarvot sopisivat yhteen, jonka kanssa lapsitoiveet kohtaavat ja jonka kanssa seksi toimii - vai pitäisikö sinusta siis vain hyväksyä kumppanin arvomaailma, joka on täysin erilainen kuin oma, ja se että lapsitoiveet ovat täysin erilaiset tai että seksi ei toimi ollenkaan? Pitäisi hyväksyä ja päättää vain sitoutua, koska ostoslista on jonkin periaatteen vastainen, vai?
Jokaisella on kuitenkin jotain proferenssejä ja toiveita, joilain enemmän ja joillain vähemmän. ja mitä tuohon yhteensopivuuteen tulee, niin kyllähän jopa kaverisuhteissa ihmiset haluavat, että toisen kanssa synkkaa ja on kiva olla - miksi parisuhteessa muka yhteensopivuudella ei olisi mitään merkitystä? Typerintä sitoutua ihmiseen, jonka kanssa ei sovita yhteen henkisesti eikä seksuaalisesti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja josta ei oikein edes osaa sanoa, miksi on suhteessa juuri sen ihmisen kanssa - mitä järkeä sellaisessakaan olisi? Kai se nyt on lähinnä fiksua tietää, mitä haluaa ja mistä tykkää, ja tunnistaa ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti sopii yhteen.
Jos olet aivan tavallinen nainen, on käsittämätöntä vaatia Disney-prinssiä itselleen ja olettaa päätyvänsä miksikään muuksi kuin netissä miehiä parjaavaksi ikisinkuksi.
Kyllä, kannattaa laskea niitä omia vaatimuksia jos ei halua olla yksin. Ihmettelen vain, että miksi nämä päälle kolmekymppiset naiset harmittelevat että eivät löydä miestä kun kerran ovat sen ihan itse valinneet.
Mies haluaa naiselta lapsilähtöisyyttä, ulkonäöltä tavallisesta ylöspäin olevaa vaimoa. Siinä on miehen ostoslista. Mies tarjoaa siihen läheisyyttä, tukea, taloudellista vakautta ja turvaa.
Tässä ketjussa olevat naiset vaativat pankkiirilääkärimallia joka on intohimoinen, spontaani kun häneltä odotetaan sitä, ajatuksenlukija, viiniä ja matkustelua piffaava, kotityöt hoitava pornotähti jonka sietää olla kiitollinen pelkästään siitä että saa edes hengittää naisen kanssa samaa ilmaa.
Ei ole minulta pois että naisilla on preferenssit, siitä vain. Ehdottomasti kannattaa pitää noista vaatimuksista kiinni, johan se on vuoden vanhassa tuhannen viestin langassa nähty että näitä miehiä on jonoksi asti. Jostain syystä tämän langan naiset vain kroonisesti kävelevät niistä jotenkin ohi.
Entä jos ei halua noista kummankaanlaista miestä? Kauhean tylsältä kuulostaa, jos miehen anti suhteeseen on joko taloudellinen vakaus ja turva tai sitten viinit ja matkustelu. Okei, läheisyys ja (vastavuoroinen) tuki on tietenkin hyvä, ja kyllä hyvässä suhteessa saisi intohimoakin olla, ja ehkä vähän pornoakin. Mutta miksi miehen pitäisi tarjota turvaa - mitä vastaan? Nykyisin yhteiskunta on jo aika turvallinen, ja suurin riski taitaa olla liikenne.
Ja mikä logiikka siinä on, että tavallinen mies toivoo hyvää ulkonäköä, mutta naisen täytyisi tyytyä vain taloudelliseen vakauteen ja siihen, että suhteessa on suhteeseen itsestäänkuuluvat perusasiat kuten läheisyys ja toisen tukeminen? Kai ymmärrät, että ulkonäköpreferenssejä on naisillakin. Mutta niitä toiveita on muissakin asioissa - on tärkeää, että suhteessa on vetovoimaa (ja sitä kautta tulee intohimo), että henkilöt oikeasti viihtyvät yhdessä ja tykkäävät olla toistensa seurassa, että yhdessäolo on luontevaa ja hauskaa ja ollaan sopivan samanhenkisiä. Niin seksin kuin henkisen puolen pitää matchata. Ei se vaan riitä, että toinen on turvallinen ja käy töissä.
Niin, taloudellinen vakaus ja turva. Se on aika hyvin. Mutta koska se on ilmeisesti "tylsää" niin voi vapaasti ihmetellä 30-40- vuotiaana miksei löydy jännittäviä miehiä ja surkutellaan yksinoloa.
Valtaosa ihmisistä on melko tavallisia. Disney-prinssejä on vain elokuvissa, eivätkä nekään prinssit huoli mitään taviksia.
No minä en sitten ilmeisesti ole tavis, koska suhteessani on intohimoa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhteensopivuutta ja kipinää, vetovoimaa. Ei tarvinnut tyytyä pelkkään taloudelliseen vakauteen ja turvaan (jotka minulla olisi ollut sinkkunakin, eli ei miehen myötä noihin tullut mitään lisää, enkä sellaista kaivannutkaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei mitä tuolla lapsilähtöisyydellä tässä tapauksessa oikein tarkoitetaan? Se kirjoittaja voisi vastata, joka on sitä termiä toistellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Mutta millä perusteella valitset sen, kenen kanssa sitoudut parisuhteeseen? Kai se kuitenkin tutustumista ensin edellyttää, ja kai siihen kuitenkin yhteensopivuutta tarvitaan. Ja tunteita - rakastumista, rakkautta. Vai onko se sinusta pilvilinnoja? En ainakaan itse anna kaikkeani suhteessa muuten kuin ihmiselle, joka oikeasti tuntuu minulle sopivalta ja oikealta kumppanilta. Antaisitko sinä?
Annan. Parisuhteeseen sitoudutaan, se tarkoittaa että toisen ominaisuudet hyväksytään, ei niitä aleta rukkaamaan eikä odotella että joku toinen on "yhteensopiva". Yhteensopivuus tarkoittaa tässä kontekstissa nimittäin sitä, että sinulla on tuo ostoslista ja miehen pitää täyttää ne vaatimukset. No, aika moni odottelee sitä yhteensopivuutta vielä lapsentekoiän jälkeen.
Parisuhteeseen sitoudutaan. Se tarkoittaa nimenomaan sitä suhdetta. Kertakäyttökulttuurissamme kun ei viitsitä nähdä asioiden eteen minkäänlaista vaivaa, päätetään vaihtaa mukamas parempaan. No, se päättyy tähän lankaan: "Missä kaikki hyvät miehet?"
Mitä tarkoitat ostoslistalla? Ja mitä taas toisen ominaisuuksien hyväksymisellä? Onko sinusta siis huono asia, jos joku toivoo kumppania, jonka kanssa elämänarvot sopisivat yhteen, jonka kanssa lapsitoiveet kohtaavat ja jonka kanssa seksi toimii - vai pitäisikö sinusta siis vain hyväksyä kumppanin arvomaailma, joka on täysin erilainen kuin oma, ja se että lapsitoiveet ovat täysin erilaiset tai että seksi ei toimi ollenkaan? Pitäisi hyväksyä ja päättää vain sitoutua, koska ostoslista on jonkin periaatteen vastainen, vai?
Jokaisella on kuitenkin jotain proferenssejä ja toiveita, joilain enemmän ja joillain vähemmän. ja mitä tuohon yhteensopivuuteen tulee, niin kyllähän jopa kaverisuhteissa ihmiset haluavat, että toisen kanssa synkkaa ja on kiva olla - miksi parisuhteessa muka yhteensopivuudella ei olisi mitään merkitystä? Typerintä sitoutua ihmiseen, jonka kanssa ei sovita yhteen henkisesti eikä seksuaalisesti, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä ja josta ei oikein edes osaa sanoa, miksi on suhteessa juuri sen ihmisen kanssa - mitä järkeä sellaisessakaan olisi? Kai se nyt on lähinnä fiksua tietää, mitä haluaa ja mistä tykkää, ja tunnistaa ne ihmiset, joiden kanssa oikeasti sopii yhteen.
Jos olet aivan tavallinen nainen, on käsittämätöntä vaatia Disney-prinssiä itselleen ja olettaa päätyvänsä miksikään muuksi kuin netissä miehiä parjaavaksi ikisinkuksi.
Kyllä, kannattaa laskea niitä omia vaatimuksia jos ei halua olla yksin. Ihmettelen vain, että miksi nämä päälle kolmekymppiset naiset harmittelevat että eivät löydä miestä kun kerran ovat sen ihan itse valinneet.
Mies haluaa naiselta lapsilähtöisyyttä, ulkonäöltä tavallisesta ylöspäin olevaa vaimoa. Siinä on miehen ostoslista. Mies tarjoaa siihen läheisyyttä, tukea, taloudellista vakautta ja turvaa.
Tässä ketjussa olevat naiset vaativat pankkiirilääkärimallia joka on intohimoinen, spontaani kun häneltä odotetaan sitä, ajatuksenlukija, viiniä ja matkustelua piffaava, kotityöt hoitava pornotähti jonka sietää olla kiitollinen pelkästään siitä että saa edes hengittää naisen kanssa samaa ilmaa.
Ei ole minulta pois että naisilla on preferenssit, siitä vain. Ehdottomasti kannattaa pitää noista vaatimuksista kiinni, johan se on vuoden vanhassa tuhannen viestin langassa nähty että näitä miehiä on jonoksi asti. Jostain syystä tämän langan naiset vain kroonisesti kävelevät niistä jotenkin ohi.
Entä jos ei halua noista kummankaanlaista miestä? Kauhean tylsältä kuulostaa, jos miehen anti suhteeseen on joko taloudellinen vakaus ja turva tai sitten viinit ja matkustelu. Okei, läheisyys ja (vastavuoroinen) tuki on tietenkin hyvä, ja kyllä hyvässä suhteessa saisi intohimoakin olla, ja ehkä vähän pornoakin. Mutta miksi miehen pitäisi tarjota turvaa - mitä vastaan? Nykyisin yhteiskunta on jo aika turvallinen, ja suurin riski taitaa olla liikenne.
Ja mikä logiikka siinä on, että tavallinen mies toivoo hyvää ulkonäköä, mutta naisen täytyisi tyytyä vain taloudelliseen vakauteen ja siihen, että suhteessa on suhteeseen itsestäänkuuluvat perusasiat kuten läheisyys ja toisen tukeminen? Kai ymmärrät, että ulkonäköpreferenssejä on naisillakin. Mutta niitä toiveita on muissakin asioissa - on tärkeää, että suhteessa on vetovoimaa (ja sitä kautta tulee intohimo), että henkilöt oikeasti viihtyvät yhdessä ja tykkäävät olla toistensa seurassa, että yhdessäolo on luontevaa ja hauskaa ja ollaan sopivan samanhenkisiä. Niin seksin kuin henkisen puolen pitää matchata. Ei se vaan riitä, että toinen on turvallinen ja käy töissä.
Tuon aiemman kommentoijan mielestä syntyy hyvä matsi, kunhan nainen on hyvännäköinen lapsentekokone. Ei mikään ihmekään, etteivät kaikki halua tuohon asemaan vaan etsivät jotain vakaammalla ja syvällisemmällä pohjalla olevaa suhdetta. Mitä sitten kun ulkonäkö rapistuu ja lapset muuttavat pois kotoa? Erohan siinä tulee.
Ei, vaan lapsilähtöinen, miestään tukeva. Ulkonäöksi riittää mitä hyvänsä tavallisen näköisestä ylöspäin. Noilla eväillä pääsee perheelliseksi, silloin on vaimonatskua. Mies jää suhteeseen lasten poismuuton ja vanhenemisen jälkeen sen vuoksi että hän on investoinut suhteeseen. Miehet sitoutuvat.
En tiedä mitä tarkoittaa "syvällinen" tässä asiayhteydessä. Mies etsii itselleen vaimoa ja sen myötä perhettä, tuossa on todella heikoilla jos avaus lähtee jostain filosofoinnista.
Olen eri, mutta entä sitten? Ei minua ainakaan haittaa, että jos itse etsin henkistä ja seksuaalista yhteensopivuutta, ja mies etsii vaimoa ja perhettä, niin minä olen sitten "heikoilla", kun pohdiskelen vääränlaisia miehen mielestä. Emme vain ole sopivat toisillemme, ja meillä on erilaiset lähtökohdat suhteelle - emme siis ole hyvä match. Minulle täysin ok olla "heikoilla" sellaisessa asetelmassa, jossa kumpikaan meistä ei oikeasti haluaisi toista. Tavoitteeni ei olekaan sopia vaimoksi joka ikiselle tai kenelle tahansa miehelle. Ja itse asiassa avioliittokin on yhdentekevä - etsin itselleni sopivaa kumppania, jonka kanssa tunteet ja kipinät ovat molemminpuolisia. Se riittää - muut saavat vapaasti pitää minua huonona vaihtoehtona, se on täysin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asioiden loputon tutkistelu, pohdiskelu, filosofointi, teoretisointi + terapiassa itsensä etsiminen on nykyään in. ennen vanhaan 90-luvulla kävin ravintoloissa ja hain naisia tanssimaan/tai muuten vaan koetin heittää juttua ja jotenkin kävi niin että juoduin parisuhteeseen ja lapsikin syntyi
Vierailija kirjoitti:
asioiden loputon tutkistelu, pohdiskelu, filosofointi, teoretisointi + terapiassa itsensä etsiminen on nykyään in. ennen vanhaan 90-luvulla kävin ravintoloissa ja hain naisia tanssimaan/tai muuten vaan koetin heittää juttua ja jotenkin kävi niin että juoduin parisuhteeseen ja lapsikin syntyi
Tarkoitatko, että päädyit jonkun randomin kanssa parisuhteeseen ihan riippumatta siitä, kuinka hyvin tulitte juttuun ja tykkäsittekö toisistanne, tunsitteko seksuaalista halua toisianne kohtaan ja sujuiko teillä yhdessäolo? Että mitään syvällisempää ei ollut, vaan tartuit vaan kiinni ekaan, joka lähti tanssimaan, mutta että hän olisi voinut olla ihan kuka tahansa muukin? Että mitään kiinnostusta ei ollut puolin eikä toisin? Niinkö se ennen meni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko ketjussa ei ole yhtäkään viestiä missä nainen itse kertoo mitä tarjottavaa hänellä olisi miehelle. Ei yhtäkään. Pelkkää ostoslistaa vaatimuksista että pitäisi miestä saada ja miehen pitää olla tulinen, intohimoinen, huumorintajuinen, rikas, luotettava jne jne. samaa haihattelua viestistä toiseen, ja että on miesten vika että he eivät halua sitoutua.
Väärin.
Kaikki haluaa samaa asiaa: Perustaa perheen. Ei miehet ole mitään sitoutumisongelmaisia, vaan he eivät täytä näitä tavallistenkaan naisten käsittämättömiä vaatimuksia. Se ei ole sitoutumisongelma, se on teidän ongelmanne. Yksikään teistä ei ole kypsä parisuhteeseen näköjään edes kolmekymppisenä, koska mitään muuta ei tehdä kuin esitetään maailmankaikkeuteen vaatimus, ja sitten aletaan odottelemaan. Tiedättekö miksi ei löydy miestä? Koska ette kerro mitä teillä on miehelle tarjottavaa. Miestä ei löydy koska olette etuoikeutettuja ja itsekkäitä.
Jos haluat miehen ja perheen, kerro mitä sinulla on tarjottavaa miehelle. Miehilläkin kun on jokin muu funktio tuossa kuin olla vain tarjoamassa prinsessalle elintasoa ja siitintä. Jos et halua olla sinkku, kerro mitä sinä voit tarjota miehelle. Ja se ei muuten ole että olet kouluttautunut uraohjus, se ei miehiä kiinnosta.
Mitä mies haluaa? Hän haluaa ei-lihavan, itsestään huolta pitävän, lapsilähtöisen, miestään tukevan naisen. Toisinsanoen hän haluaa hyvän vaimon. Jos et aio olla hyvä vaimo, ei sinua mies tule huolimaan mihinkään muuhun kuin seksiin, koska ethän sinä tarjoa hänelle mitään muuta. Ja sen vuoksi deittisovellusralli jatkuu, koska siskot kilpailevat siellä pelkästään seksillä, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän jo vuosia sitten. Kyllä saatte miehet harrastamaan kanssanne seksiä, ilmeisesti se on sen verran voimaannuttavaa että siitä pidetään kiinni. Jos sen sijaan päätättekin ryhtyä hyväksi vaimoksi, ns. vaimomatskuksi, niin sitten on mahdollisuus perheeseenkin. Mutta se edellyttää että pitäisi nöyrtyä sen verran, että kertoo potentiaalisille kumppaneille mitä sinulla on hänelle tarjottavaa. Jos sanot että pelkästään merkityksetöntä seksiä, hän kyllä ottaa sen ja jatkaa sitten matkaansa.
Lopuksi vielä: Jos olet yli 30-vuotias, on yhdentekevää miten paljon tienaat tai mitä luulet saavuttaneesi tai ansaitsevasi parisuhdemarkkinoilla. Se tulinen ja rikas pankkiirilääkäri ei sinua huoli, ensinnäkään niitä ei ole kovin montaa tuolla, ja ne jotka eivät ole vielä pariutuneet, ovat ihan itse valinneet olla pariutumatta ja harrastavat irtoseksiä parikymppisten bimbojen kanssa. Hän ei sinusta vaimoa tee. Tuolla on sen sijaan pilvin pimein päälle 30-vuotiaita perusinsinöörejä, raksapenoja ja kaivinkonekuskeja jotka niin ikään haluavat perheen. Hänellä tuskin on pääomatuloja ja varmaan ryyppää kavereidensa kanssa perjantaisin, mutta hänestä saa rakastavan perheenisän ja aviomiehen. Hän tarvitsee tukea ja rakkautta kuten kaikki muutkin. Silti, jos sinä ylenkatsot häntä etkä aio olla hänelle hyvä vaimo, ei hänkään huoli sinua kuin seksiin.
Tsemppiä.
Pari huomiota... Ensinnäkin millä lailla on haihattelua ja epärealistista toivoa, että kumppani olisi intohimoinen, huumorintajuinen ja luotettava?
Ja toiseksi eihän kukaan voi listata, mitä tarjottavaa itsellä on toisella - sehän on täysin tapauskohtaista. Esim. minulla ei ole joillekin miehille tarjota mitään, mutta jollekin muulle voi olla juuri se, mitä hän haluaa. Mieshän sen itse päättää, mitä toivoo ja hakee, ja hän itse vain voi tietää, olenko minä sitä. On täysin tapauskohtaista, millainen suhde kenenkin kanssa voi tulla. Ja esim. jos mies haluaa ei-lihavan naisen, niin eikö mies itse osaa silmämääräisesti päätellä, ketkä naiset ovat lihavia ja ketkä ei-lihavia? Outoa, että pitäisi rautalangasta vääntää, että "tarjoan ei-lihavan naisen seuraa".
Kertoo paljon siitä jos tekstistä ei saanut irti muuta kuin että vaaditaan kumppanin olevan intohimoinen, luotettava ja huumorintajuinen. Valikoivuus tuossa on suorastaan hämmästyttävää, ja näköjään tahallista.
Edelleen: Mies haluaa naiselta vaimomatskua jos aikoo tehdä naisesta vaimon. Jos sinulla ei ole tarjottavana muuta kuin seksiä, saat eteesi miehen joka etsii seksiä, ei vaimoa. Voi olla että sinä olet se poikkeus jolla on jotain tarjottavaa juuri sille miehelle joka on poikkeus. Ottaen huomioon että olet langassa ihmettelemässä ja syyllistämässä miehiä siitä että he eivät sinua huoli, vaikuttaa siltä että se mitä tarjoat ei näytä kelpaavan. Sen sijaan, että otat vastuuta asiasta, päätätkin syyttää miehiä.
Jokainen nainen täällä kuvittelee olevansa se poikkeus jonka ei tarvitse tarjota haluamalleen miestyypille sitä mitä se miestyyppi itse haluaa. Teitä poikkeuksia on nyt täällä tuhannen viestin edestä vuoden ajalta langan olemassaoloa, eikä intohimoista, huumorintajuista, maailmanympärimatkoja päivittäin piffaavaa pankkiirilääriä vieläkään löydy. Sen sijaan että omat vaatimukset vaatisivat vähän tarkastelua, ihmetellään miksei näitä miehiä ole jonoksi asti.
No en ole langalla ihmettelemässä mitään, enkä edes ole sinkku. Ja totta, poimin tekstistä nuo mainitut ominaisuudet, kun ihmettelin oikeasti, mitä huonoa on siinä, jos niitä toivoo kumppanilta - tai että miksi ne olisivat epärealistisia. En myöskään ymmärrä käsitettä vaimomatsku - ja nyt tässä vaiheessa ehkä paikallaan tarkentaa, että olen 45-v perheenäiti, että mikään ikisinkku kolmekymppinen en ole. Mutta vaikka yhden miehen kanssa on pitkässä suhteessa perustettu perhe, ei se silti tarkoita, että olisin jollekin toiselle lainkaan "vaimomatskua". Ja mitään yleistettäväähän tällä osastolla ei ole. Se, jos jollain ei ole tarjota kuin seksiä, tarkoittaa sitä, että henkilöt eivät sovi toisilleen parisuhdemielessä. Ei minullakaan olisi jollekin muulle tarjota kuin seksiä tai ehkei sitäkään - ja silti jollekin muulle voin olla sielunkumppani ja elämänkumppani. Eivät kaikki miehetkään niin kliseisiä ole, että kaikki haluaisivat samaa, tai että kaikilla synkkaisi ja kipinöisi saman naisen kanssa.
Mitä nämä typerät ja lapselliset heitot maailmanympärimatkoja tarjoavista pankkiirilääkäreistä ovat? Kuulostaa ihan joltain venäläiseltä deittailulta tai sitten amerikkalaisesta kulttuurista omaksutulta käsitykseltä. Eihän suomalaisten deittailu tai suhteet tuollaista ole - eikä tarvitse ollekaan. Kannattaisiko teidän vähän soveltaa maan oloihin näitä väittämiä, koska nyt nämä kärjistyksenne vaikuttavat aika absurdeilta.
Suomalainen nainen käyttää mielellään aikaansa haukkuessaan suomalaista miestä. Moni mies hakeekin sen vuoksi vaimon ulkomailta. Fakta on se, että suomalainen mies on maailmalla todella haluttua tavaraa. Toisin kuin kovasti mainostetaan, suomalainen mies ei ole väkivaltainen, ei petä, on kouluttautunut ja käy töissä. Etenkin mitä tulee itä-blokin maiden miehiin jotka vodkanhuuruisina pieksevät ja käyvät maksullisissa ja raahaavat kotiin tauteja, on se raksapena varsinainen lottovoitto.
Tässä langassa näkyy miten hemmoteltuja ja etuoikeutettuja suomalaiset naiset ovat. Otan siihen kantaa, ettei yksikään kykene kertomaan mitä tarjottavaa hänellä on sellaiselle miehelle jonka hän haluaa. Ei, pelkästään listataan vaatimuksia ja syyllistetään miehiä siitä kun ei kelpaa.
Sehän on hienoa, jos kumppani löytyy, eikä sillä kai mitään väliä ole, vaikka löytyisi ulkomailta. Joten mikäs ongelma tuossa sitten on?
Veikkaanpa, ettei kukaan mieskään oikeasti osaisi kertoa, mitä tarjottavaa hänellä olisi. Sekin kun on niin tapauskohtaista. Ei voi luvata rakastavaa suhdetta, kun on ihan henkilöstä kiinni, kenen kanssa sellainen syntyy. Ei voi luvata hyviä keskusteluja, kun sekin on kiinni siitä, miten synkkaa. Eikä voi luvata edes hyvää seksiä, kun siinäkin on kaikilla erilaiset mieltymykset. Paras kertoa vain, millainen itse on, ja toine osapuoli sitten tekee päätöksen, kiinnostaako vai ei.
Ja jo tuo ajattelutapa on jotenkin vinksahtanut. Ei suhteessa ole yleensä ihmisille kyse siitä, että "tarjotaan" jotain, vaan kyse on kahden ihmisen tutustumisesta, kiintymisestä ja yhteensopivuudesta. Kyse ei ole yksipuolisesta tarjoamisesta ja sen kelpuuttamisesta, vaan kyse on kahdenvälisestä vuorovaikutuksesta, jonka kautta rakentuu jotain ihan uutta.
Suhteessa on nimenomaan kyse siitä että kumpikin antaa suhteelle kaikkensa. Pilvilinnoissa eletään jos joku alkuhuuma on mitä odotetaan koko touhulta ja yhteensopivuutta ja tutustumista. Yhteensopivuus ja tutustuminen on mitä lapset tekevät päiväkodissa, aikuiset sitoutuvat parisuhteeseen. Tuo se vasta on todella vinksahtanutta, että kyseessä on jokin kattellaan- tyyppinen juttu, ja kun ei jonainen hetkenä enää mätsääkään, erotaan ja mennään haukkumaan miehiä internetiin.
Ah, miehet <3
Suhteelle ei tarvitse antaa kaikkea ja oikeasti yhteensopivuus on THE juttu. Jos oikeasti v*tuttaa nähdä toisen naama nii todellakin erotaan! Varsinkin kun miehistä kuoriutuu alkuhuuman jälkeen ihmeellisiä sikoja, jotka olettaa ettei mitään tarvitse koskaan siivota ja ainoaksi huomioksi riittää kukat naistenpäivänä. Todellakin potkitaan pihalle ja jatketaan matkaa. Älkää jääkö huonoon suhteeseen vaan syyllisyydestä.
Suhde ei ole huono kun alkuhuuma laantuu. Aivan käsittämätöntä, tuo on lapsentasoinen käsitys rakkaudesta ja parisuhteesta. Alkuhuuman laantuminen ei tarkoita että toisen naama kyllästyttää.
Se on nimenomaan tuollainen ajattelutapa jonka puskemisen vuoksi on näitä päälle kolmekymppisiä sinkkunaisia ihmettelemässä mistä sitä oikein saisi perheen väsättyä itselleen. Tuollainen asenne on suunnaton karhunpalvelus naisille. Helppohan sinun on perheellisenä sieltä huudella. Alkuhuuman laantuminen ei tarkoita että suhde on huono, sitä kutsutaankin alkuhuumaksi. Sen jälkeen alkaa varsinainen työ.
Parisuhde vaatii työtä, se on kovaa hommaa. Joka päivä ei ole Disney-satua, vaan arki osuu naamaan kovaa. Väsyttää, harmittaa, on uupunut, on ärtynyt. Silloin mitataan kuinka sitoutuneita oikeasti ollaan. Feministit tykkäävät kyllä kertoa että jos arki tuntuu arjelta, on vika miehessä. Tarpeeksi kun vaihtaa niin voi tuurilla olla viisikymppinen sinkku ja jatkaa tuota valehtelemista kun itse ei enää voi saada lapsia.
Itselläni on kokemus 16 vuoden toimivasta ja onnellisesta parisuhteesta, ja ei, alkuhuuman jälkeen suhde ei tunnu työltä. Arki voi olla välillä raskasta ja ärsyttävää, mutta SUHDE ei ole raskas ja ärsyttävä. Ne raskaat ja ärsyttävät asiat ovat suhteen ulkopuolelta tulevia, ja ne voi kohdata kumppanin kanssa yhdessä tai kumppanin tukemana. Minusta parisuhde ei ole kovaa hommaa. Oikean ihmisen kanssa se tuntuu luontevalta ja hyvältä.
Mutta eihän "työ" ole synonyymi kovalle ja raskaalle. Se tarkoittaa tekemistä. Toimimista jonkun asian eteen.
Jos ei tarkoiteta kovaa ja raskasta, ei varmaan kannata kirjoittaa parisuhteesta, että "se on kovaa hommaa". "Kova homma" kuulostaa joltain aivan muulta kuin normaali ihmissuhteeseen panostaminen ja sen ylläpitäminen. Kuten itse kirjoitin, ei ainakaan minun suhteessani suhteen ylläpitäminen tunnu kovalta hommalta, vaan ihan luontevasti se tapahtuu.
Selvä, ei varmaan kannata. Voitit. Tämä lanka käsittää jatkossa siis työn määritelmää parisuhteen kontekstissa.
Vierailija kirjoitti:
Hei mitä tuolla lapsilähtöisyydellä tässä tapauksessa oikein tarkoitetaan? Se kirjoittaja voisi vastata, joka on sitä termiä toistellut.
Että haluaa lapsia ja haluaa pitää niistä huolta. Mies haluaa että nainen välittää enemmän lapsistaan kuin urastaan. Voi tulla monelle shokkina, ihmeellistä kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asioiden loputon tutkistelu, pohdiskelu, filosofointi, teoretisointi + terapiassa itsensä etsiminen on nykyään in. ennen vanhaan 90-luvulla kävin ravintoloissa ja hain naisia tanssimaan/tai muuten vaan koetin heittää juttua ja jotenkin kävi niin että juoduin parisuhteeseen ja lapsikin syntyi
Tarkoitatko, että päädyit jonkun randomin kanssa parisuhteeseen ihan riippumatta siitä, kuinka hyvin tulitte juttuun ja tykkäsittekö toisistanne, tunsitteko seksuaalista halua toisianne kohtaan ja sujuiko teillä yhdessäolo? Että mitään syvällisempää ei ollut, vaan tartuit vaan kiinni ekaan, joka lähti tanssimaan, mutta että hän olisi voinut olla ihan kuka tahansa muukin? Että mitään kiinnostusta ei ollut puolin eikä toisin? Niinkö se ennen meni?
Tässä ei ole mitään vikaa. Nimenomaanhan tuossa on sitä intohimoa, eikö?
Löytyy toisella kierroksella olevia nelikymppisiä, jos vain kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Varmasti oikein osuva kuvaus nykyajan käytänteistä. Moni voisi sanoa, että taidan olla tuollainen "sitoutumiskammoinen" ihminen. Itsekin olen ajatellut niin, mutta uskon myös siihen, että kun löytää oikean sielunkumppanin, ei sitoutuminen enää pelota. En kuitenkaan varsinaisesti deittaile ketään, mutta jos jotain juttua meinaa kehittyä, niin sanon kyllä avoimesti heti alussa etten etsi mitään vakavaa. En halua johtaa ketään harhaan, joten siksi koen rehellisyyden tässä asiassa välttämättömäksi. Viihdyn erinomaisesti yksin, mutta en pane vastaan jos tielle sattuu joku joka saa jalat alta. Sitten mietitään vakavasti että miten edetään :)
N31
Täh? Et etsi mitään vakavaa mutta silti haluat vakavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
asioiden loputon tutkistelu, pohdiskelu, filosofointi, teoretisointi + terapiassa itsensä etsiminen on nykyään in. ennen vanhaan 90-luvulla kävin ravintoloissa ja hain naisia tanssimaan/tai muuten vaan koetin heittää juttua ja jotenkin kävi niin että juoduin parisuhteeseen ja lapsikin syntyi
Tarkoitatko, että päädyit jonkun randomin kanssa parisuhteeseen ihan riippumatta siitä, kuinka hyvin tulitte juttuun ja tykkäsittekö toisistanne, tunsitteko seksuaalista halua toisianne kohtaan ja sujuiko teillä yhdessäolo? Että mitään syvällisempää ei ollut, vaan tartuit vaan kiinni ekaan, joka lähti tanssimaan, mutta että hän olisi voinut olla ihan kuka tahansa muukin? Että mitään kiinnostusta ei ollut puolin eikä toisin? Niinkö se ennen meni?
Tässä ei ole mitään vikaa. Nimenomaanhan tuossa on sitä intohimoa, eikö?
Siinä että ei ole mitään seksuaalista halua ja kiinnostusta toiseen ihmiseen? Taisit luea lainaamasi kommentin vähän huolimattomasti.
Täydellisesti hyödynnettävissä oleva resurssi voi olla vaikea löytää.
Kertokaapa miten löytää nelikymppisenä naisen jolla on a) pitkä kynsipeti ja b) pehmeät varpaat. Siihen päälle pitäisi lisätä semisti ok-paino, hyvä hygienia ja vähän tuhmaa luonnetta. Koska kaikki mitä löydän on selvästi ylipainoisia, koppurajalkoja ja tynäsormia. Onko tosiaan niin, että nuo on jo viety?
Mutta eihän "työ" ole synonyymi kovalle ja raskaalle. Se tarkoittaa tekemistä. Toimimista jonkun asian eteen.