Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
On täällä kyllä katkeria ja ilmeisen laaduttomia ihmisiä?
Omassa kaveripiirissä muutamalle tuli ero kolmikymppisenä, ja kaikki nämä löysivät aika nopeasti uuden ja sopivamman kumppanin.
Esim. 32v kaverini jolla kolme lasta ja ero takana, löysi 34v miehen jolla yksi lapsi ja ero takana.
Nykyään ovat jo naimisissa ja sopivat hyvin toisilleen.
Toinen kaveri 31v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 27v lapsettoman miehen jonka kanssa sopivat hyvin toisilleen ja mies pyysi alle vuoden seurustelun jälkeen kaverin isältä kättä (kaveri arvosti tätä, on perinteinen kuten tuo mieskin).
Kolmas kaveri oli 29v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 29v lapsettoman miehen jonka kanssa on nykyään yhteinenkin lapsi ja elävät ilmeisen onnellista elämää. Naimisiin eivät ole menneet enkä tiedä haluavatkokaan, ovat olleet jo vuosia yhdessä.Pakostikin tulee mieleen, että miten teillä joillain on niin vaikeaa? Millaisia olette itse, millainen on makunne?
Omassa elinpiirissä kun tuntuu, että kaikki halukkaat löytävät yleensä nopeasti sopivan kumppanin.
Mistä nuo tuttusi löysivät uudet miehet? Tinderistä tai muusta appista vai harrastuksista vai mistä? Ihana kuulla tällaisiakin tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä kyllä katkeria ja ilmeisen laaduttomia ihmisiä?
Omassa kaveripiirissä muutamalle tuli ero kolmikymppisenä, ja kaikki nämä löysivät aika nopeasti uuden ja sopivamman kumppanin.
Esim. 32v kaverini jolla kolme lasta ja ero takana, löysi 34v miehen jolla yksi lapsi ja ero takana.
Nykyään ovat jo naimisissa ja sopivat hyvin toisilleen.
Toinen kaveri 31v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 27v lapsettoman miehen jonka kanssa sopivat hyvin toisilleen ja mies pyysi alle vuoden seurustelun jälkeen kaverin isältä kättä (kaveri arvosti tätä, on perinteinen kuten tuo mieskin).
Kolmas kaveri oli 29v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 29v lapsettoman miehen jonka kanssa on nykyään yhteinenkin lapsi ja elävät ilmeisen onnellista elämää. Naimisiin eivät ole menneet enkä tiedä haluavatkokaan, ovat olleet jo vuosia yhdessä.Pakostikin tulee mieleen, että miten teillä joillain on niin vaikeaa? Millaisia olette itse, millainen on makunne?
Omassa elinpiirissä kun tuntuu, että kaikki halukkaat löytävät yleensä nopeasti sopivan kumppanin.Turbolammas has posted
Defenssi se on tuokin.
vAiN lAmBuLiT sAaVaT rAkKauTtA
vAiN lAmPaAt oNnIsTuVaT pArIuTuMaAn
Lol
Vierailija kirjoitti:
On täällä kyllä katkeria ja ilmeisen laaduttomia ihmisiä?
Omassa kaveripiirissä muutamalle tuli ero kolmikymppisenä, ja kaikki nämä löysivät aika nopeasti uuden ja sopivamman kumppanin.
Esim. 32v kaverini jolla kolme lasta ja ero takana, löysi 34v miehen jolla yksi lapsi ja ero takana.
Nykyään ovat jo naimisissa ja sopivat hyvin toisilleen.
Toinen kaveri 31v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 27v lapsettoman miehen jonka kanssa sopivat hyvin toisilleen ja mies pyysi alle vuoden seurustelun jälkeen kaverin isältä kättä (kaveri arvosti tätä, on perinteinen kuten tuo mieskin).
Kolmas kaveri oli 29v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 29v lapsettoman miehen jonka kanssa on nykyään yhteinenkin lapsi ja elävät ilmeisen onnellista elämää. Naimisiin eivät ole menneet enkä tiedä haluavatkokaan, ovat olleet jo vuosia yhdessä.Pakostikin tulee mieleen, että miten teillä joillain on niin vaikeaa? Millaisia olette itse, millainen on makunne?
Omassa elinpiirissä kun tuntuu, että kaikki halukkaat löytävät yleensä nopeasti sopivan kumppanin.
Joskus se vaikeus tulee siitäkin, ettei vain ole niin helposti ihastuvaa tyyppiä. Jos sinänsä viihtyy sinkkuna ja on tyytyväinen elämäänsä, ei ole niin valtavaa tarvetta saada suhde, ja silloin ihastuu lähinnä, jos joku todellinen sielunkumppani osuu kohdalle. Ja sen sielunkumppanin löytyminen voi olla vaikeampaa sellaisille, jotka eivät ole ihan perusmassaa, vaan jotain marginaalisempia persoonia (joko hyvässä tai pahassa). Jos on valtavirrasta poikkeava ajatusmaailma, jo se riittää siihen, että kaltaisiaan kohtaa harvemmin, eikä heistä jokainen sitten kolahda romanttisessa mielessä. Ja sitten jotkut eivät edes aktiivisesti etsi mitään. Monihan voi suhteen päätyttyä halutakin olla jonkun aikaa itsekseen, istuskella mökillä ja viettää aikaa vaikka mahdollisten lastensa kanssa, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?
Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.
No mutta ollaan siis kaikki samaa mieltä ettei mitään ihastuneita miehiä pyöri missään. Pillunkipeät saa vongata rauhassa, miksi niitä lähtisi ihan treffeille asti kuuntelemaan.
Voi se mies sitten siellä terapissa ihmetellä miksi ei ole pillua vonkaamalla löytänyt parisuhdetta.
Kyllä niitä ihastuneita miehiä pyörii, vaikka haluatte väännellä sanoja.
Miehiä, jotka on niin ihastuneita kuin nyt naiseen, jota ei syvemmin tunne, voi olla ihastunut. Niitä pyörii suunnilleen jokaisen naisen ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
On täällä kyllä katkeria ja ilmeisen laaduttomia ihmisiä?
Omassa kaveripiirissä muutamalle tuli ero kolmikymppisenä, ja kaikki nämä löysivät aika nopeasti uuden ja sopivamman kumppanin.
Esim. 32v kaverini jolla kolme lasta ja ero takana, löysi 34v miehen jolla yksi lapsi ja ero takana.
Nykyään ovat jo naimisissa ja sopivat hyvin toisilleen.
Toinen kaveri 31v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 27v lapsettoman miehen jonka kanssa sopivat hyvin toisilleen ja mies pyysi alle vuoden seurustelun jälkeen kaverin isältä kättä (kaveri arvosti tätä, on perinteinen kuten tuo mieskin).
Kolmas kaveri oli 29v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 29v lapsettoman miehen jonka kanssa on nykyään yhteinenkin lapsi ja elävät ilmeisen onnellista elämää. Naimisiin eivät ole menneet enkä tiedä haluavatkokaan, ovat olleet jo vuosia yhdessä.Pakostikin tulee mieleen, että miten teillä joillain on niin vaikeaa? Millaisia olette itse, millainen on makunne?
Omassa elinpiirissä kun tuntuu, että kaikki halukkaat löytävät yleensä nopeasti sopivan kumppanin.
Ihan samalla tavalla on omassa lähipiirissäni homma mennyt: ne keillä suhde on päättynyt, on aika nopeasti löytäneet aina uuden kumppanin.
Tunnen kyllä siis myös muutaman ikisinkun, mutta heidän tapauksessaan on ihan ilmiselvää miksi he ovat ikisinkkuja (ulkonäkö ei paras mahdollinen, eikä myöskään mielenterveys).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?
Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.
No mutta ollaan siis kaikki samaa mieltä ettei mitään ihastuneita miehiä pyöri missään. Pillunkipeät saa vongata rauhassa, miksi niitä lähtisi ihan treffeille asti kuuntelemaan.
Voi se mies sitten siellä terapissa ihmetellä miksi ei ole pillua vonkaamalla löytänyt parisuhdetta.Kyllä niitä ihastuneita miehiä pyörii, vaikka haluatte väännellä sanoja.
Miehiä, jotka on niin ihastuneita kuin nyt naiseen, jota ei syvemmin tunne, voi olla ihastunut. Niitä pyörii suunnilleen jokaisen naisen ympärillä.
Okei, yhtälö kävi jo hankalammaksi, jos se ihastunut mies voi olla jopa sellainen, jota en tunne. No täytyy kyllä sanoa, että enpä todellakaan osaa silloin tällaista "ihastusta" mitenkään havaita. Sen nyt vielä tajuan, että joku tuttu työkaveri voi olla ihastunut, vaikkei ole tuonut asiaa esiin, mutta että joku tuntematonkin... Taidetaan tarkoittaa nyt ihastumisella vähän eri asioita, koska itse miellän kyseisen sanan vähän toisin.
Edelleen kysyisin, että MIHIN mies ihastuu, jos ei edes tunne naista? Ei tule mieleen kuin ulkonäkö (tai tosiaan tieto siitä, että toisella on vagina), mutta edelleen kysyn, että koskevatko tällaiset tuntemattomiin ihastumiset siis vain hyvännäköisiä naisia, vai meneekö joku mies oikeasti ihastumaan johonkin ylipainoiseen, kouvolatukkaiseen naiseenkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?
Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.
No mutta ollaan siis kaikki samaa mieltä ettei mitään ihastuneita miehiä pyöri missään. Pillunkipeät saa vongata rauhassa, miksi niitä lähtisi ihan treffeille asti kuuntelemaan.
Voi se mies sitten siellä terapissa ihmetellä miksi ei ole pillua vonkaamalla löytänyt parisuhdetta.Kyllä niitä ihastuneita miehiä pyörii, vaikka haluatte väännellä sanoja.
Miehiä, jotka on niin ihastuneita kuin nyt naiseen, jota ei syvemmin tunne, voi olla ihastunut. Niitä pyörii suunnilleen jokaisen naisen ympärillä.
Okei, hyvä tietää. Koitan muistaa tämän sitten, kun seuraavan kerran on sellainen tunne, että en kelpaa ikinä kenellekään, enkä varmaan ikinä löydä suhdetta. Kerro kuitenkin nyt vihdoin, mistä tunnistaa ne ihastuneet miehet? Itselleni on useamman kerran käynyt niin, että olen luullut miehen olevan kiinnostunut, kun on tullut usein töissä juttelemaan, ollut avulias, jne. Mutta sitten, kun olen tehnyt jonkinlaisen aloitteen, onkin käynyt ilmi, että hänelle se oli pelkkää työkaveruutta (ei siis ollut edes seksin perässä). Joten kertokaa nyt, miten ne kiinnostuneet sitten tunnistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitten, kun olen tehnyt jonkinlaisen aloitteen, onkin käynyt ilmi, että hänelle se oli pelkkää työkaveruutta (ei siis ollut edes seksin perässä). Joten kertokaa nyt, miten ne kiinnostuneet sitten tunnistaa?
Ehkä mies on alunperin ollut oikeasti ihastunut sinuun, mutta on kulunut aikaa siinä välillä ennen sinun aloitettasi, ja mies on ehtinyt löytää suhteen sinä aikana. Sitten täytyy selitellä jotain "pelkkää työkaveruutta" -juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Okei, mulla on valtavasti ihailijoita, miksi kukaan ei sitten koskaan ole näyttänyt tätä kiinnostustaan? Miksi kukaan ei halua viettää aikaa kanssani? Miksi omat aloitteeni tyrmätään järjestelmällisesti? Miksi minun kiinnostukseni on pilkan ja ivan aihe? Miksi minä en ole päätynyt parisuhteeseen, jos olen niin ihailtu? Miksi kukaan ei halua minua jos kuolaavat perääni?
Käsittämättömän vaikeita paradokseja ymmärtää normaalilla älyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Okei, mulla on valtavasti ihailijoita, miksi kukaan ei sitten koskaan ole näyttänyt tätä kiinnostustaan? Miksi kukaan ei halua viettää aikaa kanssani? Miksi omat aloitteeni tyrmätään järjestelmällisesti? Miksi minun kiinnostukseni on pilkan ja ivan aihe? Miksi minä en ole päätynyt parisuhteeseen, jos olen niin ihailtu? Miksi kukaan ei halua minua jos kuolaavat perääni?
Käsittämättömän vaikeita paradokseja ymmärtää normaalilla älyllä.
Ei missään luvattu, että ne ihailijat olisi alfamiehiä.
Ihan ohi aiheen, mutta mua jaksaa aina naurattaa tämä kuinka samat miehet jankuttaa ensin siitä, että naiset ovat miehen lompakolla ja sitten toisessa keskustelussa siitä kuinka palkkaerot ovat huuhaata :D
Tilastokeskuksen mukaan miehet tienaavat keskimäärin 16 % enemmän kuin naiset. Omalla kohdallani tämä tarkoittaisi sitä, että kumppanini tienaisi bruttona 520 € enemmän. Tuolla summalla ei huimasti elintasoa nosteta. Se elintason nousu tulee siitä, että yhteisistä tuloista katettujen yhteisten menojen jälkeen kummallekin jää enemmän rahaa käyttöön, eli kumpikin nostaa toistensa elintasoa.
Tämähän on tietenkin kaikille normaaleille ihmisille ihan selvä asia, mutta palstamiehet elävät jossain mielikuvitusmaailmassa, jonka mukaan Suomi on täynnä rikkaita miehiä ja varattomia naisia. Samassa mielikuvitusmaailmassa ihmisten motiivi pariutumiseen on vain ja ainoastaan tunteeton hyötyminen. Kurjaa tietenkin, että nämä miehet ovat kasvaneet niin sairaassa ympäristössä, etteivät ole nähneet yhtä ainoaa normaalia ihmissuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä kyllä katkeria ja ilmeisen laaduttomia ihmisiä?
Omassa kaveripiirissä muutamalle tuli ero kolmikymppisenä, ja kaikki nämä löysivät aika nopeasti uuden ja sopivamman kumppanin.
Esim. 32v kaverini jolla kolme lasta ja ero takana, löysi 34v miehen jolla yksi lapsi ja ero takana.
Nykyään ovat jo naimisissa ja sopivat hyvin toisilleen.
Toinen kaveri 31v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 27v lapsettoman miehen jonka kanssa sopivat hyvin toisilleen ja mies pyysi alle vuoden seurustelun jälkeen kaverin isältä kättä (kaveri arvosti tätä, on perinteinen kuten tuo mieskin).
Kolmas kaveri oli 29v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 29v lapsettoman miehen jonka kanssa on nykyään yhteinenkin lapsi ja elävät ilmeisen onnellista elämää. Naimisiin eivät ole menneet enkä tiedä haluavatkokaan, ovat olleet jo vuosia yhdessä.Pakostikin tulee mieleen, että miten teillä joillain on niin vaikeaa? Millaisia olette itse, millainen on makunne?
Omassa elinpiirissä kun tuntuu, että kaikki halukkaat löytävät yleensä nopeasti sopivan kumppanin.Joskus se vaikeus tulee siitäkin, ettei vain ole niin helposti ihastuvaa tyyppiä. Jos sinänsä viihtyy sinkkuna ja on tyytyväinen elämäänsä, ei ole niin valtavaa tarvetta saada suhde, ja silloin ihastuu lähinnä, jos joku todellinen sielunkumppani osuu kohdalle. Ja sen sielunkumppanin löytyminen voi olla vaikeampaa sellaisille, jotka eivät ole ihan perusmassaa, vaan jotain marginaalisempia persoonia (joko hyvässä tai pahassa). Jos on valtavirrasta poikkeava ajatusmaailma, jo se riittää siihen, että kaltaisiaan kohtaa harvemmin, eikä heistä jokainen sitten kolahda romanttisessa mielessä. Ja sitten jotkut eivät edes aktiivisesti etsi mitään. Monihan voi suhteen päätyttyä halutakin olla jonkun aikaa itsekseen, istuskella mökillä ja viettää aikaa vaikka mahdollisten lastensa kanssa, jne.
Tietysti noin, mutta valitteleeko nuo sitten palstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan ohi aiheen, mutta mua jaksaa aina naurattaa tämä kuinka samat miehet jankuttaa ensin siitä, että naiset ovat miehen lompakolla ja sitten toisessa keskustelussa siitä kuinka palkkaerot ovat huuhaata :D
Tilastokeskuksen mukaan miehet tienaavat keskimäärin 16 % enemmän kuin naiset. Omalla kohdallani tämä tarkoittaisi sitä, että kumppanini tienaisi bruttona 520 € enemmän. Tuolla summalla ei huimasti elintasoa nosteta. Se elintason nousu tulee siitä, että yhteisistä tuloista katettujen yhteisten menojen jälkeen kummallekin jää enemmän rahaa käyttöön, eli kumpikin nostaa toistensa elintasoa.
Tämähän on tietenkin kaikille normaaleille ihmisille ihan selvä asia, mutta palstamiehet elävät jossain mielikuvitusmaailmassa, jonka mukaan Suomi on täynnä rikkaita miehiä ja varattomia naisia. Samassa mielikuvitusmaailmassa ihmisten motiivi pariutumiseen on vain ja ainoastaan tunteeton hyötyminen. Kurjaa tietenkin, että nämä miehet ovat kasvaneet niin sairaassa ympäristössä, etteivät ole nähneet yhtä ainoaa normaalia ihmissuhdetta.
SAMASTA työstä maksetaan saman verran oli sukupuoli mikä tahansa. Naiset vaan on niin laiskoja ettei ne viitsi tehdä samaa määrää töitä kuin miehet, eikä varsinkaan samanlaatuista (kaivokset ym.). Rahaa kuitenkin halutaan miehiltä tekemättä mitään mm. veroista maksettavan sosiaaliturvan kautta. Miehet maksaa pääosan oikeista veroista (yksityinen sektori) ja naiset taas on sosiaaliturvan suurkäyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Lähdetään siitä, että miehiä ei ole pyörinyt ympärillä ikinä. Ja toinen ikävä käänne sun misogyniseen teoriaan on, että minä olen todella siveydensipuli, en ole kertaakaan ollut sukupuoliyhteydessä elämäni aikana. Kerro mulle että miten saan ympärilleni minusta kiinnostuneita miehiä (työskentelen miesvaltaisella alalla enkä ole edes kotiini kahlittu) kun itse en tätä osaa ja miten "jalostan näidtä parisuhdehaluisia", kun kukaan ei satu haluamaan minua yhtään mihinkään? Älä luettele asioita mitä minun ei tulisi tehdä kun et tiedä minusta mitään, vaan kerro mitä minun tulisi tehdä.
Miten pukeudut? Onko ylipainoa huomattavasti? Minkä pituiset hiukset sinulla on?
( ja nämä ei sitten ole "misogyniaa", vaan yritys selvittää jos on jotain low hanging fruitseja, joilla saat nopeasti lisää miehiä kiinnostumaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitten, kun olen tehnyt jonkinlaisen aloitteen, onkin käynyt ilmi, että hänelle se oli pelkkää työkaveruutta (ei siis ollut edes seksin perässä). Joten kertokaa nyt, miten ne kiinnostuneet sitten tunnistaa?
Ehkä mies on alunperin ollut oikeasti ihastunut sinuun, mutta on kulunut aikaa siinä välillä ennen sinun aloitettasi, ja mies on ehtinyt löytää suhteen sinä aikana. Sitten täytyy selitellä jotain "pelkkää työkaveruutta" -juttuja.
Kaikki on mahdollista. Kyse oli kuitenkin viikoista, ei kuukausista. Kaipa ne miesten ihastukset sitten syttyvät ja sammuvat helposti ja nopeasti, kohteet vaihtuvat tiuhaan, jne. Se tietysti selittäisi sen, miten jokaisella naisella on paljon ihailijoita, jos kerran mies ihastuu ensin pariksi viikoksi yhteen, sitten taas muutamaksi viikoksi toiseen, jne. Kaipa yksi mies ehtii käydä ihastuksissaan läpi paitsi koko työyhteisön ja harrastusporukat, myös naapuruston, oman kaupunginosan, kotikaupungin ja vähän naapurikuntiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?
Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.
No mutta ollaan siis kaikki samaa mieltä ettei mitään ihastuneita miehiä pyöri missään. Pillunkipeät saa vongata rauhassa, miksi niitä lähtisi ihan treffeille asti kuuntelemaan.
Voi se mies sitten siellä terapissa ihmetellä miksi ei ole pillua vonkaamalla löytänyt parisuhdetta.Kyllä niitä ihastuneita miehiä pyörii, vaikka haluatte väännellä sanoja.
Miehiä, jotka on niin ihastuneita kuin nyt naiseen, jota ei syvemmin tunne, voi olla ihastunut. Niitä pyörii suunnilleen jokaisen naisen ympärillä.
Okei, yhtälö kävi jo hankalammaksi, jos se ihastunut mies voi olla jopa sellainen, jota en tunne. No täytyy kyllä sanoa, että enpä todellakaan osaa silloin tällaista "ihastusta" mitenkään havaita. Sen nyt vielä tajuan, että joku tuttu työkaveri voi olla ihastunut, vaikkei ole tuonut asiaa esiin, mutta että joku tuntematonkin... Taidetaan tarkoittaa nyt ihastumisella vähän eri asioita, koska itse miellän kyseisen sanan vähän toisin.
Edelleen kysyisin, että MIHIN mies ihastuu, jos ei edes tunne naista? Ei tule mieleen kuin ulkonäkö (tai tosiaan tieto siitä, että toisella on vagina), mutta edelleen kysyn, että koskevatko tällaiset tuntemattomiin ihastumiset siis vain hyvännäköisiä naisia, vai meneekö joku mies oikeasti ihastumaan johonkin ylipainoiseen, kouvolatukkaiseen naiseenkin?
no ei se ulkonäkö tuo sitä ihastusta. mä oon seurustellu kaikenäköisten ja kokoisten naisten kanssa. jostain on vaan tullut sydämmeen hyvä fiilis ja mennyt sitä tunnetta kohti. noh nuorempana tää oli ongelma kun sitten aina juoksin uuden hyvän tunteen mukana ja naiset vaihtui monesti. Mut toisaalta jos en olisi juossut ni en olisi törmännyt lapseni äitiin ja hieno lapsi olisi jäännyt saamatta. et onneksi silloin juoksin jatkuvasti hullaantuneena. nykyään mun tunteet syttyy tosi hitaasti. se miten tulee toimeen toisen kanssa sytyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Koskeeko tämä myös pulskaa yh:ta vai vain hyvännäköisiä naisia? Eli onko jokaisella tylsännäköisellä tai tätimäisellä ja persoonaltaankin tylsällä naisella ainakin yksi ihailija? Sehän on kiinnostavaa, jos näin on. Miten saisin selville kuka/ketkä ovat omalla kohdallani näitä ihailijoita?
Ainakin tuntemillani tätimäisillä ja rumilla 35 naisilla on ollut tähänastisessa elämässä kauhea määrä miehiä, että joku heitäkin tuntuu ihailevan. Tai vähintäänkin heidän vaginaansa.
Viimeinen lause olikin sitten se ainoa millä merkitystä. Ei miehet ihastu naiseen, niitä kiinnostaa tökätä oma munansa jonnekin. Ei se ole mitään ihastusta tai ihailua.
No ihan naisten oma vika, että valkkaavat niistä munantökkäyshaluisista ne narsistisimmat pelimiehet. Kannattaisko ehkä olla antamatta heti sitä vagia, ja jalostaa ympärillä pyörivien kunnollisten miesten munantökkäyshaluista parisuhdehaluja?
Miksi? Sitähän voi vain ignoorata ne ympärillään pyörivät munantökkäyshaluiset miehet ja jatkaa elämäänsä. Poittihan tässä pörräävät ihailijat -keskustelussa onkin se, että miehet vain odottavat vihreää valoa päästäkseen treffeille (ja ilmeisesti sänkyyn), mutta naisia ei kiinnosta. Suosittelen, että jatketaan samaa kiinnostumatonta linjaa jatkossakin. Miksi muuttaisimme hyväksi havaittua toimintaa ja alkaisimme sekaantua noihin mainittuihin "ympärillä pörrääviin ihastuneisiin miehiin" ja tuhlaisimme aikaamme heidän "jalostamiseensa"?
Keskusteluhan lähti siitä, että joku nainen väitti ettei naisilla olisi jatkuvasti ihastuneita miehiä ympärillä. Tämän keskustelun alahaaran tarkoitus on vain ollut todistaa, että käytännössä kaikilla naisilla on ympärillään miehiä, jotka lähtisi heti treffeille. Jos nämä miehet eivät käy naiselle, niin ehkä terapiassa nainen ymmärtäisi, ettei voi saada tasoaan parempia miehiä.
Jos nyt kuvitellaan että tasoteoria pitää paikkansa, niin joo. En voi saada tasoani parempia miehiä. Eli täten jään siis yksin, KOSKA KUKAAN _EI_OLE KIINNOSTUNUT MINUSTA. EI KUKAAN.
Tämä on ihan yhtä hedelmällistä kuin jankkaisit että varmasti joku vegaani saa nälän pois pihvillä. Muttakun ne vegaanit eivät halua pihviä. Niinkuin miehet eivät halua minua. Mutta jälleen kerran seuraavassa keskustelussa tämä on pyyhkiytynyt pois muististanne, koska se ei palvele teidän agendaanne jossa väitätte että nainen saa aina. Ei saa. Jotkut eivät saa koskaan.
T. se joku nainen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On täällä kyllä katkeria ja ilmeisen laaduttomia ihmisiä?
Omassa kaveripiirissä muutamalle tuli ero kolmikymppisenä, ja kaikki nämä löysivät aika nopeasti uuden ja sopivamman kumppanin.
Esim. 32v kaverini jolla kolme lasta ja ero takana, löysi 34v miehen jolla yksi lapsi ja ero takana.
Nykyään ovat jo naimisissa ja sopivat hyvin toisilleen.
Toinen kaveri 31v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 27v lapsettoman miehen jonka kanssa sopivat hyvin toisilleen ja mies pyysi alle vuoden seurustelun jälkeen kaverin isältä kättä (kaveri arvosti tätä, on perinteinen kuten tuo mieskin).
Kolmas kaveri oli 29v jolla kaksi lasta ja ero takana, löysi 29v lapsettoman miehen jonka kanssa on nykyään yhteinenkin lapsi ja elävät ilmeisen onnellista elämää. Naimisiin eivät ole menneet enkä tiedä haluavatkokaan, ovat olleet jo vuosia yhdessä.Pakostikin tulee mieleen, että miten teillä joillain on niin vaikeaa? Millaisia olette itse, millainen on makunne?
Omassa elinpiirissä kun tuntuu, että kaikki halukkaat löytävät yleensä nopeasti sopivan kumppanin.Joskus se vaikeus tulee siitäkin, ettei vain ole niin helposti ihastuvaa tyyppiä. Jos sinänsä viihtyy sinkkuna ja on tyytyväinen elämäänsä, ei ole niin valtavaa tarvetta saada suhde, ja silloin ihastuu lähinnä, jos joku todellinen sielunkumppani osuu kohdalle. Ja sen sielunkumppanin löytyminen voi olla vaikeampaa sellaisille, jotka eivät ole ihan perusmassaa, vaan jotain marginaalisempia persoonia (joko hyvässä tai pahassa). Jos on valtavirrasta poikkeava ajatusmaailma, jo se riittää siihen, että kaltaisiaan kohtaa harvemmin, eikä heistä jokainen sitten kolahda romanttisessa mielessä. Ja sitten jotkut eivät edes aktiivisesti etsi mitään. Monihan voi suhteen päätyttyä halutakin olla jonkun aikaa itsekseen, istuskella mökillä ja viettää aikaa vaikka mahdollisten lastensa kanssa, jne.
Tietysti noin, mutta valitteleeko nuo sitten palstalla?
Silloin voivat tietysti valitella, jos oikeasti toivoisivat löytävänsä kumppanin, mutta ongelma on vain se, että niitä samanhenkisiä ei millään meinaa löytyä. Toki sinkkuuteensa tyytyväiset tuskin valittelevat.
Turbolammas has posted