Lue keskustelun säännöt.
Muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen?
Kaipaisin nyt vähän vertaistukea, en keljuilua. Löytyykö palstalta muita kolmekymppisiä joiden on vaikea löytää sitoutumiskykyistä kumppania seurusteluun ja mahdolliseen perheen perustamiseen? Tuntuu että nykypäivän deittimarkkinat on yhtä pikku kivan ja seksin hakemista, haaremin keräämistä ja multideittailua. Avoimet suhteet, polysuhteet ja yhdenillanjutut ovat pinnalla ja tulee välillä se olo että arvostaako kukaan enää monogaamista suhdetta. Tämä tuottaa surua koska itse toivoisin seurustella vain sen yhden kanssa, muuttaa ajan kanssa kenties yhteen ja perustaa sen perheenkin, mutta se on vaikeaa kun yksi jos toinenkin etsii vain pikkukivaa tai parin kk:n pikasuhdetta. Mikäli haluan saada lapsen ja perheen tässä elämässä, ei minulla ole loputtomasti aikaa etsiä kumppania saati pettyä kun joku ei sitten suurista sanoistaan huolimatta sitoudukaan tai luovuttaa heti kun tulee vastaan ensimmäinen pieni keskustelu/ongelma. Tuntuu että deittisovelluksia käyttävät ovat pahimpia: vastassa on sitoutumiskammoinen ihminen joka on saanut jo paljon takkiinsa tai ihminen joka nirsoaa ja etsii aina vain parempaa ja parempaa ja on selkeästi jäänyt koukkuun deittiappiin loputtomaan tarjontaan. Tuntuu että nykymaailmassa ei malteta tai edes viitsitä panostaa enää yhteen kerralla ja oikeasti näin rakentaa ja saada jotakin yhteistä aikaan. Kun on aina olemassa se seuraava ja seuraava.
Kommentit (1943)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kai miehetkin nyt haluaa tuntea seksuaalistakin kemiaa siihen kumppaniinsa eikä vain samanlaista keskustelukemiaa kuin jonkun random naapurin eläkeläisen kanssa pihatalkoista tms kanssa jutellessa? En ole ollut tietoinen että sellainen pilke silmäkulmassa jonkinsortin flirttailu onkin miesten mielestä vain joku alffojen spesiaalikyky. Sehän riippuu siis täysin siitä että molemmat tuntee jotain vetoa toisiaan kohtaan, ei tarvitse osata mitään pelimiesoppaita.
Rehellisesti sanottuna en mä ole koskaan mitään pilkesilmäkulmaflirttiä naisilta tarvinnut, että voisin tuntea seksuaalista himoa. Huomaan kyllä välillä naisen kehonkielestä, että olenko haluttu vai en.
Kuten sanottu niin jos huomaan 1.treffeillä, että naisella on treenattu hoikka kroppa muodokkaalla pepulla niin kyllä minä seksiä haluan vaikka juteltaisiin vain pihatalkoista.
Sama juttu täällä. En tarvitse mitään erityistä kipinän tunnetta. Kunhan naisella on muodokas pylly ja vähintäänkin siedettävän näköiset kasvot, niin mä olen ihan good to go. Ei siinä muuta tarvita.
Eli oikeanlainen ulkonäkö saa teidät syttymään. No, sitten varmaan miehet ymmärtävät sen, että naisiakin kiinnostaa miehen ulkonäkö, ja että se voi myös naisille olla olennainen osa, että tekee mieli harrastaa seksiä juuri sen miehen kanssa.
Juu, oikeanlainen ulkonäkö saa minut syttymään.
Mitä tuohon "naiset ja miehen ulkonäkö" asiaan tulee, niin ei minulle ainakaan ole mitenkään epäselvää että naisilla on tietyt ulkonäkökriteerit ja vaatimukset miehille. On muuten todella mielenkiintoista nähdä miten naiset käyttäytyvät kun he näkevät OIKEASTI hyvännäköisen miehen:
Yksi parhaista kavereistani on yli 190 cm pitkä, kropaltaan kuin veistos ja omaa komeat, jykevät kasvonpiirteet. Osa naisista menee aivan totaalisen sekaisin hänen seurassaan: alkavat takellella sanoissaan, änkyttävät, tuijottavat suu auki, unohtavat mitä olivat tekemässä tai minne menossa jne jne.
Olisi hauskaa joskus seota noin toisen ulkonäöstä. Mutta epäilen, että omalla kohdallani sellaista reaktiota ei saisi aikaan tuo kaverisi, en oikein tykkää "jykevistä" piirteistä. Itse painotan ulkonäössä enemmän muita asioita: tykkään rock-henkisyydestä ja vähän boheemista ulkonäöstä, ja loppu tuleekin sitten persoonan mukana. Niin no joo, normaalipainoinen pitää olla, en pysty viehättymään ylipainoisista. Ja itselleni ihannepituus ei ole mikään liki kaksimetrinen, vaan joku maltillisemman pituinen, varmaan joku 175-180 olisi paras.
Kerran nuorena olen kyllä ihastunut ensisilmäykseltä yhteen mieheen, oli aika kaunispiirteinen mies, jolla oli pitkä tukka ja just sellainn rock-tyyli. Nykyisin tosin olen huomannut, ettei pelkkä ulkonäkö enää oikein tee vaikutusta - sen takia en ikinä kiinnostu kenestäkään tuntemattomasta esim. baarissa eikä kenenkään kohdalla tule tunnetta että haluaisi mennä juttelemaan.
Mulle taas tärkein seikka on silmät ja katse. Kun tämä on kohdallaan, ei ole muulla mitään väliä :D
Olen myös jo "siinä iässä" ettei pelkkä ulkonäkö jaksa viehättää(jos on koskaan jaksanutkaan) mutta katse ja silmät toimii edelleen. Menen aina hämilleni kun miehen harrastuskaveri puhuu minulle silmiin katsoen. Ei vain voi mitään, ottaa vatsanpohjasta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ihan ok, jos päihteet ovat ehdoton ei. Jokainen määrittelee itse omat kriteerinsä.
Oma mieheni polttelee toisinaan pilveä sen tuoman hyvän olon takia, mutta tekee sen niin diskreetisti, että jos hän ei itse kertoisi asiasta, en välttämättä edes huomaisi sitä. Hän on ihan tavallinen johtotehtävissä työskentelevä liikunnallinen nelikymppinen mies, ei sekoileva sohvaperuna. Itse en käytä kannabista (tai muitakaan toistaiseksi laittomia päihteitä), mutta en näe ongelmaksi asiaa, joka ei vaikuta negatiivisesti mihinkään elämässämme.
Tiedän itsekin pössyttelijöitä jotka ovat tehtävissä joissa potkut tulee heti jos testataan positiiviseksi. Se ei silti muuta sitä etten halua olla parisuhteessa huumeita käyttävän miehen kanssa. En halua huumeita elämääni, vaikka se jokaisen oma valinta onkin, ja juuri siksi saan itsekin valita. Vaikka mies olisi presidentti niin silti minulle ei kävisi huumeita käyttävä mies. En siis anna käyttämistä "anteeksi" sillä että mies on jotain extrahienoa noin niin kuin muuten.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin perheen, ja haluaisin parisuhteen jonkun naisen kanssa, joka on kanssani samoilla linjoilla elämästä. Naisen luonne ja elämäntavoitteet merkitsevät minulle paljon enemmän kuin esimerkiksi mikään naisen ulkonäköön liittyvä. Ihastun naisessa luonteeseen ja olemukseen, en ulkonäköön.
Näistä huolimatta en ole löytänyt naista, joka haluaisi oikeasti sitoutuneen parisuhteen ja tehdä lapsia. En ole ilmeisesti riittävän tasokas mies, en ole komea enkä isotuloinen. Olisin kyllä valmis tekemään kotona paljon, sekä "naisten töitä" että "miesten töitä", ja tuomaan pöytään rahaa sen minkä pystyn, mutta ilmeisesti minussa on vikana se, ettei nainen saa minulla ystävättäriään kateelliseksi ja sukulaisiaan haltioituneeksi.
Naiset sanovat haluavansa perhettä ja oikean parisuhteen, mutta teot puhuu sen puolesta että halutaan kipinää, jännää sekä luksusta.
M39
Kerroin ystävilleni ja sukulaisilleni miehestäni kun olimme olleet jo vuoden yhdessä...
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että vähänkään pidemmässä suhteessa paljastuu paljon mt-ongelmaisia naisia. Yritä siinä sitten sitoutua kun yhtenä päivänä ollaan melkein eroamassa ja sitten hetken päästä halutaankin jo vauvaa....
Aiemmin näistä vissiin vaiettiin ja vaan asuttiin saman katon alla kun kerran naimisiinkin menty. Mutta mitään romanttista ei siihen väliin sitten varmaan mahtunut.
Minä puolestaan olen kohdannut vastaavanlaisen vuoristoratamiehen...ensin puhui (omasta aloitteesta, ei minun) haaveistaan kuten parisuhteesta, perheestä ja vauvakuumeesta ja vei keskustelua aiheesta...Oli ihan silminnähden innoissaan kun olin samoilla tavoitteilla liikkeellä, teki suunnitelmia (halusi muuttaa yhteen puolen vuoden sisällä, miehen oma idea) ja kulki sydämmet silmillä...Parin vkon päästä olikin peloissaan, kritisoi ja arvioi vakavana kaikkea mikä ei hänen mielestään yhdessä olossamme toiminut....Kyselin haluaako edelleen muuttaa yhteen ja ilmaisin että minua hieman tuollaiset puheet pelotti ja että niistä sai sen kuvan että haluaakos vielä minut. Vakuutteli että haluaa muuttaa yhteen ja haluaa minut mutta tarvitsee aikaa. Alkoi kuukausien kuluessa tiputella asioita pois kuten seksi, suutelu....mutta oli silti poikaystävä ja sanoi että haluaa olla mutta pelottaa. Sanoi ettei pääse tunteisiin kiinni ja ne jonnekkin katosi. Sitten halusi kuitenkin ne tunteet etsiä ja olla poikaystävä. Milloin oli onnellinen ja milloin äreä ja etäinen. Lopuksi jätti kun ei tunteitaan löytänyt tai uskaltanut sitoutua täysillä minuun...Nykypäivänä sitten haluaisi kumminkin tavata, ainakin vähän pitää hauskaa (ei seksiä) ja viettää aikaa yhdessä muttei mennä enää aiemmin kokemiinsa tunteisiin, romanssiin, pussata tai sitoutua. Ahdistushäiriöinen ja luultavasti myös masentunut, liekö muutakin, tämä mies. Ihana kyllä mutta suhteessa todella epävakaa kun ei koskaan tiennyt milloin saa pussata ja milloin ei ja saako vielä seuraavanakin tapaamiskertana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin perheen, ja haluaisin parisuhteen jonkun naisen kanssa, joka on kanssani samoilla linjoilla elämästä. Naisen luonne ja elämäntavoitteet merkitsevät minulle paljon enemmän kuin esimerkiksi mikään naisen ulkonäköön liittyvä. Ihastun naisessa luonteeseen ja olemukseen, en ulkonäköön.
Näistä huolimatta en ole löytänyt naista, joka haluaisi oikeasti sitoutuneen parisuhteen ja tehdä lapsia. En ole ilmeisesti riittävän tasokas mies, en ole komea enkä isotuloinen. Olisin kyllä valmis tekemään kotona paljon, sekä "naisten töitä" että "miesten töitä", ja tuomaan pöytään rahaa sen minkä pystyn, mutta ilmeisesti minussa on vikana se, ettei nainen saa minulla ystävättäriään kateelliseksi ja sukulaisiaan haltioituneeksi.
Naiset sanovat haluavansa perhettä ja oikean parisuhteen, mutta teot puhuu sen puolesta että halutaan kipinää, jännää sekä luksusta.
M39
No siis kyllähän sinäkin kipinää haluat, se vain kohdistuu sinulla jo alkuvaiheessa luonteeseen. Eli onhan sinullakin kriteereitä. Sinun pitää ehkä muuttaa jotain hakukriteereissäsi, esim usein miehet haluavat että nainen on "iloinen" mutta kuka helvett* jaksaa olla koko ajan iloinen?
Eiköhän tuolla iloisella tarkoiteta ihan vaan sellaista perusasennetta elämän. Toisilla naisilla kun on todella paljon negatiivisuutta ja riidanhalua ja se on monen miehen mielestä raskasta.
Olen pannut merkille että miehet jotka valittavat naisen negatiivisuudesta ovat itse yleensä tosi negatiivisia, ja projisoivat tämän oman ikävän piirteensä naiseen. Ottavat samanlaisen valittajan kuin itse ovat, ja sitten valittavat siitä että nainen valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että vähänkään pidemmässä suhteessa paljastuu paljon mt-ongelmaisia naisia. Yritä siinä sitten sitoutua kun yhtenä päivänä ollaan melkein eroamassa ja sitten hetken päästä halutaankin jo vauvaa....
Aiemmin näistä vissiin vaiettiin ja vaan asuttiin saman katon alla kun kerran naimisiinkin menty. Mutta mitään romanttista ei siihen väliin sitten varmaan mahtunut.
Kaikenlainen friikkeily on naisille nykyään sallitumpaa, mukaanlukien yhtenä alalajina mt-ongelmat. Miehen kuuluu sallia naiselle omituisuudet, mutta miehen itsensä täytyy olla prikuulleen muotinmukainen jos aikoo saada naisseuraa nykypäivänä.
Suhde perustuu vapaaehtoisuuteen, ja jokainen voi itse päättää kriteerinsä. On miehen oma valinta, jos hyväksyy mt-ongelmat naisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin hassua puhua sitoutumiskammoisuudesta kun on paljon ihmisiä ketkä ei halua sitoutua.
Sitoutumiskammoinen on mun mielestä sellainen kuka haluaa parisuhteen mutta ei uskalla sitoutua.
Itse en parisuhdetta kaipaa mutta naisseuraa kaipaan koska minullakin on haluja joten leimataanko minut sitoutumiskammoiseksi?Hyvä pointti. Ja lisäksi puhutaan sitoutumiskammosta silloinkin, kun henkilö ei halua tietyn ihmisen kanssa suhdetta vaan vaikka seksiä, jos syynä on se, että kemiaa on ja seksiä tekee mieli, mutta henkilö ei herätä suurempaa kiinnostusta ainakaan suhdemielessä. Joskus puhutaan sitoutumiskammosta silloinkin, jos ei vaan kohtaa sellaista ihmistä, joka kolahtaisi, ja jos ei ihastu kehenkään.
Tämä on niin totta. Kuulun niihin jotka kohtaavat tosi harvoin ihmisen joka kolahtaisi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sitoutumiskammon kanssa. Sitten kun kolahtaa, olen todellakin valmis sitoutumaan vaikka heti ja etenemään suhteessa hyvin nopeastikin. Tunnen kyllä kun osuu kohdalle jotain ainutlaatuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas kiva huomata että tekemäni aloitus on saanut aikaan näin paljon vastauksia ja keskustelua. Näitä on ollut kiva lukea vaikka aihe on välillä aika paljonkin alkuperäisestä aiheesta rönsyillytkin. Tinder on ilmeisesti monellekkin tuonut huonoja kokemuksia siinä missä aiemmat suhteetkin - tai se että niihin ei ole saanut edes mahdollisuuksia erinäisistä syistä johtuen. Kiva tietää että en ole ajatuksineni yksin.
Toivottavasti meistä etsijöistä vielä jokainen löytää sen hyvän ja sitoutumiskykyisen kumppanin.
Vaikutat ihanalta. Haluun niiiiiin tavara sut livenä ja katsoa mihin se johtaa. Tapaamisiin -🥰
Kiitos mutta etpäs taida onnistua törmäämään minuun livenä kun et tiedä missä päin Suomea asun eikä käytössäni ole Tindereitä tai muitakaan seuranhakusovelluksia mistä minut löytäisit.
Toi kommentti oli nyt lähinnä retorinen, ehkä hiukan flirttailevakin heijastuma ja kiitos sinulle fiksusta keskustelusta, jonka saatoit aikaan. Uskon kuitenkin kohtaloon ja olen ikuinen optimisti minäkin.Hyvää kesää!
Viestini oli poistettu ekalta sivulta eli tuo mitä oli lainattu viestissä 12, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytän ensi keväänä 30, ja vaikka en lapsia haluakaan, tunnistan tuon että sitoutuvia miehiä on vähäkkäästi liikenteessä.
Seurustelin itse 7v. ikävuosina 20-27, kunnes ukko jätti. Äskettäin kariutui lupaavasti alkanut parisuhde, siksi kun mies huomasikin ettei haluakaan sitoutua.
En etsi mitään ihmemiestä. Haluan kotona viihtyvän pelinörtin, joka intoutuisi aika ajoin ulos kotoa ystäviä tapaamaan, museoon, hitto vieköön vaikka lähipubiin pelaamaan biljardia yhdessä. Ulkoiltaisiin yhdessä, katsottaisiin elokuvia ja rakennettaisiin kivaa kotia ja elämää kumppaneina. Ihan halajan sellaista peruselämää, jossa kummallakin on omia kiinnostuksia, mutta on intoa myös tehdä juttuja yhdessä. Plussaa olisi, jos toinen on aktiivinen seksin suhteen, koska itse olen ja entiset eivät ole niinkään olleet.
En minä mielestäni mahdottomia pyydä. Kunhan toinen on tolkuissaan, fiksu keskustelukumppani ja pitää itsestään huolta.
oho toivottavasti löydät noi kuullostaa kivalle. biliksen lomassa pari kaljaa. ja tykkään olla kotona. tykkäätkö viellä tutkia vanhoi linnoi? ja kiinnostaako historia muutenkin kuin museot?.
tuli tästä kiireestä muuten mieleen. et tapasin tosi kauniin naisen mielestäni. ite rölli tasoa. mut joo ei se nainen herättänyt mussa tunteita. mut meni pari vuotta ja nähtiin viikottain ja juteltiin kaikesta ja vähän jopa aina naurettiinkin toistemme jutuille myöhemmin. ni joo mulla alkoi sitten vuosien kuluessa heräämään tunteita sain sen katseesta sellasta rakkaudellista energiaa. alussa ei ollut niin. mut siis sellasia helliäkin tunteita et haluis vaan ottaa syliin ja paijaa ja sit myöhemmin jopa seksuaalisia tunteita siitä sen katseesta.
mut tää oli vuosien prosessi et niitä tunteita syttyi ja se avonaisuus syttyi ja uskalsi jutella kaikesta. muistan kun tää nainen laittoi jalkansa rahille ja sanoi et ihankuin olisi kotona. meillä oli jopa sama sisustus maku. sillä erolla et tää nainen oli toteuttanut sitä ja mä vaan puheen asteella. ku tiedän mitä haluan mut en osaa sommitella.
ehkä ne nopeet ihastumiset oli pelkkiä himon luomia tunteita ja sellaset syvemmät tunteet tulee ajan kanssa. sitkun himon tunne laantuu ni näkee ehkä paremmin.
mut joo nykyään pitäisi tehdä vaikutus ekoilla treffeillä. mut itte menee lukkoon virallisilla treffeillä enkä ole avonainen vaan sulkeutunut.
mut tälläin ku viimeks tavattiin lähes sponttaanisti.
nainen tanssi asemalaiturilla musan tahtiin kauniisti. ni sit näin sen muutamaa viikkoa myöhemmin baarissa ja menin sanoon et tanssit silloin tosi kauniisti ja siitä se jatkui. virallisilla treffeillä en oikeen osaa olla kun mietin liikaa miten olla ja musta tulee pingottaja t m35
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin hassua puhua sitoutumiskammoisuudesta kun on paljon ihmisiä ketkä ei halua sitoutua.
Sitoutumiskammoinen on mun mielestä sellainen kuka haluaa parisuhteen mutta ei uskalla sitoutua.
Itse en parisuhdetta kaipaa mutta naisseuraa kaipaan koska minullakin on haluja joten leimataanko minut sitoutumiskammoiseksi?Hyvä pointti. Ja lisäksi puhutaan sitoutumiskammosta silloinkin, kun henkilö ei halua tietyn ihmisen kanssa suhdetta vaan vaikka seksiä, jos syynä on se, että kemiaa on ja seksiä tekee mieli, mutta henkilö ei herätä suurempaa kiinnostusta ainakaan suhdemielessä. Joskus puhutaan sitoutumiskammosta silloinkin, jos ei vaan kohtaa sellaista ihmistä, joka kolahtaisi, ja jos ei ihastu kehenkään.
Tämä on niin totta. Kuulun niihin jotka kohtaavat tosi harvoin ihmisen joka kolahtaisi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sitoutumiskammon kanssa. Sitten kun kolahtaa, olen todellakin valmis sitoutumaan vaikka heti ja etenemään suhteessa hyvin nopeastikin. Tunnen kyllä kun osuu kohdalle jotain ainutlaatuista.
Mulle ehdoton ei on nopea eteneminen, itse jopa vuosia juttelen ja tutustun naisiin ennen kuin alan mitää vakavaa miettiä.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Joo, näinhän se on. Itsekin oon just nyt mökillä keskellä metsää. Koko ajan saa hätistellä ja läiskiä mäkäräisiä, hyttysiä ja ihastuneita miehiä. Ei saa edes puskapissalla käydä rauhassa, kun koko ajan parveilevat ympärillä. Ja nukkuminen on ihan mahdotonta, kun tulevat korvan juureen inisemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsin hassua puhua sitoutumiskammoisuudesta kun on paljon ihmisiä ketkä ei halua sitoutua.
Sitoutumiskammoinen on mun mielestä sellainen kuka haluaa parisuhteen mutta ei uskalla sitoutua.
Itse en parisuhdetta kaipaa mutta naisseuraa kaipaan koska minullakin on haluja joten leimataanko minut sitoutumiskammoiseksi?Hyvä pointti. Ja lisäksi puhutaan sitoutumiskammosta silloinkin, kun henkilö ei halua tietyn ihmisen kanssa suhdetta vaan vaikka seksiä, jos syynä on se, että kemiaa on ja seksiä tekee mieli, mutta henkilö ei herätä suurempaa kiinnostusta ainakaan suhdemielessä. Joskus puhutaan sitoutumiskammosta silloinkin, jos ei vaan kohtaa sellaista ihmistä, joka kolahtaisi, ja jos ei ihastu kehenkään.
Tämä on niin totta. Kuulun niihin jotka kohtaavat tosi harvoin ihmisen joka kolahtaisi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sitoutumiskammon kanssa. Sitten kun kolahtaa, olen todellakin valmis sitoutumaan vaikka heti ja etenemään suhteessa hyvin nopeastikin. Tunnen kyllä kun osuu kohdalle jotain ainutlaatuista.
Mulle ehdoton ei on nopea eteneminen, itse jopa vuosia juttelen ja tutustun naisiin ennen kuin alan mitää vakavaa miettiä.
M30
Ei siinäkään mitään, varmasti löytyy samanlaisia naisiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin perheen, ja haluaisin parisuhteen jonkun naisen kanssa, joka on kanssani samoilla linjoilla elämästä. Naisen luonne ja elämäntavoitteet merkitsevät minulle paljon enemmän kuin esimerkiksi mikään naisen ulkonäköön liittyvä. Ihastun naisessa luonteeseen ja olemukseen, en ulkonäköön.
Näistä huolimatta en ole löytänyt naista, joka haluaisi oikeasti sitoutuneen parisuhteen ja tehdä lapsia. En ole ilmeisesti riittävän tasokas mies, en ole komea enkä isotuloinen. Olisin kyllä valmis tekemään kotona paljon, sekä "naisten töitä" että "miesten töitä", ja tuomaan pöytään rahaa sen minkä pystyn, mutta ilmeisesti minussa on vikana se, ettei nainen saa minulla ystävättäriään kateelliseksi ja sukulaisiaan haltioituneeksi.
Naiset sanovat haluavansa perhettä ja oikean parisuhteen, mutta teot puhuu sen puolesta että halutaan kipinää, jännää sekä luksusta.
M39
Kerroin ystävilleni ja sukulaisilleni miehestäni kun olimme olleet jo vuoden yhdessä...
Näin someaikana yksi miehen tärkeimmistä funktioista nykyisille nuorille ja nuorehkoille naisille on miehen esittely instassa ja fb:ssä ja tiktokissa. Tavoiteltu mies on tyylikäs kaluste instagramittajan kuviin.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että vähänkään pidemmässä suhteessa paljastuu paljon mt-ongelmaisia naisia. Yritä siinä sitten sitoutua kun yhtenä päivänä ollaan melkein eroamassa ja sitten hetken päästä halutaankin jo vauvaa....
Aiemmin näistä vissiin vaiettiin ja vaan asuttiin saman katon alla kun kerran naimisiinkin menty. Mutta mitään romanttista ei siihen väliin sitten varmaan mahtunut.
Tervetuloa vuoteen 2022! Kumppanuusvanhemmuus Bulgariassa/Turkissa, ja Amerikassa oleva vuokrakohtu on nykyään in. Sekin sopii ettet ota ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Tule uskoon ja etsi puolisoa uskiksista, yksiavioisuus ihanteena, eikä aiempia seksijuttuja ole juuri kellään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa taas ankeuttajat liikkeellä. Olettekohan tosiaan tyytyväisiä elämiinne, kun olette noin kärkkäästi syyllistämässä, tuomitsemassa ja leuhkimassa. Vietin itse villejä sinkkuvuosia lähes kolmivitoseksi: matkustin, sarjadeittailin ja pidin hauskaa muutenkin. Pari vuotta sitten löysin deittiappista miehen, jonka kanssa olen onnellinen ja perustanut perheen. Hän on kiltti, luotettava ja älykäs. Hän on paras ystäväni. Räiskyvää intohimoa ei ollut, mutta sen sijaan sain yhä kasvavan rakkauden. Tsemppiä kaikille puolisoa etsivälle. Kannattaa olla aktiivinen eikä luovuttaa, vaikka sopiva kumppani ei tulisi vastaan pitkäänkään aikaan.
Ei riitä, että löytää sen upean miehen joka vetää maton jalkojen alta, pitää myös itse olla kiehtova sen miehen mielestä. Jotenkin tuntuu hölmöltä alkaa aikuiselle ihmiselle kertomaan, että kaikkea ei saa mitä haluaa. Kaikista ei tule astronautteja tai edes luokanopettajia vaikka se olisi suurin unelma ja sen eteen tekisi 30 vuotta töitä. Samoin kaikki eivät saa parisuhdetta koskaan - vaikka törmäisi kymmeniin rakastettaviin miehiin (tai naisiin). Jos sulla itselläsi ei nappulat riitä, niin sä jäät ilman sitä opettajanpestiä tai parisuhdetta. Maailma kun ei pyöri pelkästään sillä mitkä sun omat tavoitteesi ovat.
Ihan sillä kokemuksella sanon, kun en ole koskaan seurustellut, harrastanut seksiä, päässyt unelmatyöhöni, menestynyt harrastuksissa, saanut pysyviä ihmissuhteita, pärjännyt koulussa tai saanut sitä haaveideni maalaistaloa. Joskus on viisaampaa todeta että neliskanttinen palikka ei mene pyöreästä reiästä vaikka kuinka hakkaisi. Säästyy edes se mielenterveys kun ei aseta liian suuria tavotteita.
Sellaisia naisia ei taida paljoa olla joilla ei olisi ihastuneita miehiä ympäristössään pörräämässä?
Jaa-a, mä elän ainakin ihan reaalimaailmassa enkä missään satukirjassa jossa prinssi saapuu valkealla ratsullaan neidon luo. Ei ole ollut itselläni koskaan, ja siskollanikaan ei niitä varsinaisesti pörrää ympärillä vaikka on menestynyt kilpatanssija ja on sosiaalisemmat ympyrät kuin minulla, asuu kaupungissa ja on menevä ihminen. Eikä muutenkaan tule mieleen sellaisia tapauksia, työelämässä on parisuhteissa eläviä naisia mutta eivät ole sellaisia joiden ympärillä pörräisi miehiä kuolaamassa perään, ihan tavallisia duunareita ne ovat. Että mihinhän perustat näkemyksesi? Ruokkimaan omaa katkeruuttasi?
Olen eri, mutta olen suunnilleen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa. Suunnilleen jokaisella naisella, joka edes sen verran liikkuu ihmisten ilmoilla (esim töissä/ opiskeluissa/ harrastuksessa), että muutamaa miestä tapaa elämässään edes kuukausittain, on ihailijoita ympärillään. Naiset eivät ymmärrä sitä miten helposti miehet ihastuvat, ja miten vaikeaa miehelle on nykyisessä ilmapiirissä osoittaa ihastuksensa arjessa tavattavaan naiseen, jos nainen ei selkeästi näytä vihreää valoa. Tämän seurauksena about jokaisella naisella, joka neukkukuutiostaan joskus poistuu, on ympärillään miehiä, jotka lähtisivät heti treffeille kyseisen naisen kanssa, jos mahdollisuus tulisi.
Toki tietenkin harva näistä miehistä kelpaisi laatukriteereistä huomattavan tarkoille naisille, mutta se on eri asia se. Ihailijoita löytyy, se on pääasia.
Mitä arvoa tai merkitystä miehen ihastuksella on, jos se ei kohdistu henkilöön, vaan mies "on ihastunut" jokaiseen näkemäänsä naiseen? Ja toisaalta jos naiset eivät kerran edes tiedä miesten ihastuksista, eihän se silloin heihin mitenkään vaikuta. Moni nainen kuvittelee, etteivät kelpaa kenellekään - sehän onkin mukava yllätys, jos pulskalla ja rääväsuiselle kouvolatukkaisella yh:llakin on lauma ihailijoita odottamassa vain "vihreää valoa". Vai tarkoititko nyt ihailussa kylpevillä naisilla hoikkia, pitkätukkaisia ja kauniita naisia?
Ei mies ole ihastunut jokaiseen näkemäänsä naiseen. Ei tarvitse olla naisen ympärillä kuin muutamia miehiä, niin jollekulle niistä hän on yksi miehen harvoista ihastuksista.
Naisena on todettava että onneksi niitä muotteja on yhtä paljon kun on naisiakin. Oma mieheni ei soveltunut monienkaan naisten muotteihin mutta minulle hän on täydellinen. Minun onneni on, että hän ei ollut varattu tavatessamme, joten onneksi niitä muotteja on joka lähtöön.