Hävettää ja surettaa, tilanne päiväkodissa

Eikö teidän koulutuksessa todellakaan ole mitään neuvoa tuollaisiin tilanteisiin? Jospa nyt aluksi keskustelisit oman esimiehesi tai kokeneemman kollegasi kanssa, olisi siinä ollut mitään muuta toimintatapaa.

Näin varttuneempana mammana en malta jättää esittämättä kysymystä: miten sinä voit tehdä töitä lasten kanssa, jos olet niin herkkis että otat noin raskaasti sen , että joudut kieltämään lasta, joka siitä pahastuu? Eikö se ole ihan jokapäiväistä työtä?

Ja toinen kysymys: mitä vaka-opettajien koulutukseen sisältyy, jos ei tuollaisten tilanteitten hoitamista opita?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni et toiminut oikein ja jätit lapsen yksin käsittelemään tunteita. Eikä lasta todellakaan pitäisi moittia, sellainen on tarpeetonta. Sun tehtävä on pitää säännöistä kiinni ja soosottamisen ja kieltämisen sijaan sanot kerran ja sitten toimitaan. Ohjaat lasta tekemään sen mitä käskit, vaikka kädestä pitäen eikä niin että jätät jonnekkin mököttämään. Hän selvästi kaipasi apua ja johdatusta, jotta olisi itse päässyt näistä ikävistä fiiliksistä eteenpäin ja apua ei tullut. 

Minusta tuo kotiinlähtökommentti oli myös aika ikävä, ihan kuin se että sinä et ole vihainen on joku palkinto tai korjaava asia. Olisi paljon parempi jos olisit sanonut, että välillä suututtaa ja on huono mieli, mutta huomenna koitetaan uudestaan ja aloitetaan alusta. 

Tämähän on ihan irrallaan aloituksesta. Ja miten lähestyisit lasta, joka selvästi vetäytyy omaan rauhaansa, koska haluaa olla rauhassa? Jos lapsi vetäytyy heti, kun menee ystävällisesti sanomaan jotain. Ei ketään myöskään voi pakottaa keskusteluyhteyteen, se ei ole hedelmällistä. Eri asia sitten, kun pöly on hieman laskeutunut. Sääli lapsen ja myös ap:n kannalta, että ei ehtinyt, ennen kuin työpäivä oli ohi. Eikä omalla ajalla sitä konfliktia jäädä työpaikalle ratkomaan.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän koulutuksessa todellakaan ole mitään neuvoa tuollaisiin tilanteisiin? Jospa nyt aluksi keskustelisit oman esimiehesi tai kokeneemman kollegasi kanssa, olisi siinä ollut mitään muuta toimintatapaa.

Näin varttuneempana mammana en malta jättää esittämättä kysymystä: miten sinä voit tehdä töitä lasten kanssa, jos olet niin herkkis että otat noin raskaasti sen , että joudut kieltämään lasta, joka siitä pahastuu? Eikö se ole ihan jokapäiväistä työtä?

Ja toinen kysymys: mitä vaka-opettajien koulutukseen sisältyy, jos ei tuollaisten tilanteitten hoitamista opita?

On ja oikea Vakaope tietää mitä tehdä. On siis provo, kuten aiemmin laitoin.

Vierailija kirjoitti:

Vielä 90-luvulla päiväkodissa työntekijöillä oli sellainen auktoriteetti, että lapset reagoivat oikeasti häpeämällä jos kiellettiin jämäkästi. Ongelmatapauksia ei laitettu tavalliseen lapsiryhmään. Mutta silloin ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia että lapsi vain jäisi johonkin mököttämään, kyllä joku tuli pyytämään leikkiin tai syömään ja tilanteet vaihtuivat nopeasti.

Höpö höpö. 90-luvulla ne samat häiriköt olivat niissä ryhmissä, heillä vain ei ollut diagnoosia, kutsuttiin vain "vaikeiksi lapsiksi".

Olin itse ysärillä päiväkodissa ja kyllä siellä tuli turpiin toisilta ylivilkkailta lapsilta, heittivät ruokaa pitkin seiniä jne. Toki sillä erolla, että hoitajat sai vielä pakkosyöttää tai pitää tosiaan väkisin kiinni vaikka lapsena oli pakokauhun vallassa. Ei silloin mitään empatiaa saanut, vaan tädit hakivat mököttämästä leikkimään rumasti käskemällä että nyt loppui itku tai saat oikean syyn itkeä. Tosi empaattista ja ihanaa.

Aika taitaa nyt kullata muistojasi ihan urakalla.

Vierailija kirjoitti:

Eikö teidän koulutuksessa todellakaan ole mitään neuvoa tuollaisiin tilanteisiin? Jospa nyt aluksi keskustelisit oman esimiehesi tai kokeneemman kollegasi kanssa, olisi siinä ollut mitään muuta toimintatapaa.

Näin varttuneempana mammana en malta jättää esittämättä kysymystä: miten sinä voit tehdä töitä lasten kanssa, jos olet niin herkkis että otat noin raskaasti sen , että joudut kieltämään lasta, joka siitä pahastuu? Eikö se ole ihan jokapäiväistä työtä?

Ja toinen kysymys: mitä vaka-opettajien koulutukseen sisältyy, jos ei tuollaisten tilanteitten hoitamista opita?

Varmaankin riippuu siitä, missä on koulutuksen saanut. Mutta kyllä opinto-oppaita on netissä ihan avoimesti saatavana. Sieltä voi yliopistokohtaisesti tutustua koulutuksen sisältöön. 

Tunnettu tosiasia on, että opettajankoulutus ei todellakaan, ei varhaiskasvatus- eikä peruskoulutasolla, ei myöskään korkeammalla tasolla, valmista kaikkiin niihin käytännön tilanteisiin, joita erityisesti pienten lasten kanssa tulee vastaan. Ei ole yksiselitteistä ohjetta siitä, miten lasta ojennetaan tai lohdutetaan. Minkälainen fyysinen kosketus esim. lohduttaessa tai rajoittaessa on ok. Sitä ei koulutuksessa käsitellä ainakaan niin, että se olisi yksiselitteistä ja valtakunnassa kaikilla opettajilla täsmälleen sama linja.

Toisaalta koulutuksessa ei opeteta muutenkaan kaikkea, mitä työssä tarvitaan. Kukaan ei esimerkiksi opeta, miten lapsen luistimet sidotaan. Silti varsinkin esiopetuksessa ja koulussa luistelemaan mennään. Se kuuluu opetussuunnitelmaan ja sitten vaan edellytetään, että opettaja tai päiväkodissa lastenhoitaja osaa ne luistimet nyörittää. Tämä ihan esimerkkinä. Ei, kaikkea ei koulussa opeteta.