Mikä yhteiskunnallisesti merkittävä onnettomuus tai katastrofi on koskettanut sinua henkilökohtaisesti?

Estonia... Se saarella lasten ampuminen.

Minua ei haitannut mutta mieheni oli äärettömän suruissaan kun yleinen kusipömpeli suljettiin Eduskuntatalon puistossa.

Hän ei voi enää tavata homoystäviään virtsanhajuisessa vessassa.

Estonia. never forget

Rehellisesti henk.koht toinen maailmansota ja ylisukupolviset traumat. Niin järkyttäviä juttuja tapahtui ja järkyttävät seuraukset.

Suomen vahvan elektroniikkaklusterin kiipeäminen Nokia-kelkkaan ja alasajo.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

90- luvun laman seurauksena rikkinäinen koti, ero ja alkoholismi.

9/11, Tsunami 2004 ja Estonia.

Yhtään läheistäni ei ole kuollut tuollaisessa isommassa tragediassa, mutta Estonia jätti ikuisen jäljen.

Persut hallituksessa, toivat nämä lemmikkinsä tänne meidän riesaksi.

Korkeintaan Suomen ensimmäiset kouluampumiset, mikään muu evvk.

Pornoistuminen ja muu löyhämoraalisuus. Nykyään ei osata enää lähestyä naisia kauniisti flirttaillen, vaan aivan törkeästi.

Eyjafjallajökull tulivuoren purkaus Islannissa vuonna 2010.

Lentoni koti-Suomeen viivästyi muutaman päivän. Noina muutamina päivinä tapasin nykyisen mieheni.

Lontoon heinäkuun 2005 pommi-iskut, ne ekat.

Olin silloin teini ja siellä kesälomalla isäni luona. Olin ollut yökylässä kaverin luona ja minun piti aamulla mennä takaisin isän luo. Tyypillisen teiniminäni aamu toki oli enemmänkin aamupäivää kuin aamua, joten lähdin vasta aamupäivällä takaisin isälle. Matkalla ihmettelin suljettua metroa, missä ihmiset käännytettiin pois asemilta. En tietenkään tiennyt silloin vielä tapahtuneesta mitään. Kun olin kävelemässä takaisin, isä soitti ja kertoi mitä oli nähnyt uutisissa. Isä kielsi menemästä mihinkään julkiseen liikenteeseen ja vannotti, etten menisi. Mietittiin, mikä olisi turvallisinta tai järkevintä ja päädyttiin siihen, että minä kävelen kotiin ja hän kävelee vastaan. Koko päivä jäi mieleen erilaisena ja pelottavana, ahdistavana ja epätietoisena, koska moneen tuntiin kukaan ei tiennyt tarkkaan, mitä oli tapahtunut, ja mitä voisi vielä ehkä tapahtua.

Estonia on ahdistava. Mitenkähän moni kuoli siellä pakokauhun vallassa hukkumalla, kun ei päässyt laivan sisältä tai edes hytistä ulos. Hyh. Siellä kun tuskin kukaan enää uppoamishetkellä nukkui, koska Estonia ei uponnut rauhallisesti, vaan kieri ja pyöri, eli ihmiset laivan sisällä putosi sängyistään ja lenteli ympäri seiniä.

Ensimmäinen mikä jäi paremmin mieleen ja jonka tajusin olevan isompi juttu oli Tshernobyl, olin silloin 10v. ja ne kuvat kiireellä hylätyistä koululuokista ja huvipuistolaitteista syöpyi ikuisesti mieleen.

Estonia, 9/11 ja tsunami koskettivat paitsi yleisesti, myös justiin se ajatus että itse olisi sellaisessa tilanteessa kun tajuaa että tulee hetken kuluttua kuolemaan ja pelastautumisyrityksetkin ovat enemmän tai vähemmän epätoivoisia.

Sotiin ja muuhun rähinään olen vanhemmiten enemmän tai vähemmän turtunut ja kyynistynyt, mutta sukujuuret on lähtöisin Ukrainasta joten varmaan siksi tämä on mennyt ihan ennenkokemattomalla tavalla tunteisiin.

edelliset eduskuntavaalit

Vierailija kirjoitti:

Estonia on ahdistava. Mitenkähän moni kuoli siellä pakokauhun vallassa hukkumalla, kun ei päässyt laivan sisältä tai edes hytistä ulos. Hyh. Siellä kun tuskin kukaan enää uppoamishetkellä nukkui, koska Estonia ei uponnut rauhallisesti, vaan kieri ja pyöri, eli ihmiset laivan sisällä putosi sängyistään ja lenteli ympäri seiniä.

En tiiä kumpien kohtalo oli pahempi: niiden, jotka oli oikeanpuoleisen laidan hyteissä ja painuivat kyljen mukana veden alle ensimmäisinä, vaiko niiden, jotka oli vasemmalla laidalla ja saivat katsella katoksi muuttunutta ikkunaa ja mahdotonta pakotietä ihan viimeiseen asti odottaessaan veden tulvimista hyttiin (paitsi, jos olivat vielä tajuissaan kun laiva keikahti kokonaan katolleen ja viettivät viimeiset hetkensä sysipimeässä hyisen kylmässä koko ajan pienenevässä ilmataskussa).

Estonia.

Ei kai kenellekään käynyt mielessäkään 90-luvun puolivälissä, että sen kokoinen matkustaja-alus voisi upota Itämerellä. Se kuitenkin oli niin lähellä. Sama paattihan oli liikennöinyt aiemmin sekä Siljana että Viikkarina, joten moni suomalainen oli matkustanut sillä.

9/11. Olin ekalla luokalla sillon ja shokeerava juttu lapselle

9/11

Enoni oli töissä pohjoistornissa ja oli yksi siellä kuolleista. Heidän yrityksensä toimisto sijaitsi törmäyskohdan yläosassa.

Häntä ei koskaan löydetty, mutta hänen henkilökorttinsa löytyi. Vaikka enon kohtalo oli ensipäivien ja -viikkojen jälkeen melko selvää, se epävarmuus jatkui silti. Tavallaan jatkuu edelleen, vaikka tapahtuneesta on jo yli 20 vuotta.