Mikä yhteiskunnallisesti merkittävä onnettomuus tai katastrofi on koskettanut sinua henkilökohtaisesti?

Assburger kirjoitti:

Suomen vahvan elektroniikkaklusterin kiipeäminen Nokia-kelkkaan ja alasajo.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Tämä Ukrainan sota on ensimmäinen, joka on kyennyt järkyttämään mielenrauhaani toden teolla.

Venäjän täydellinen roistomaisuus, selvät suunnitelmat Suomen haltuunottamiseksi, monien suomalaisten poliitikkojen ja bisnesmiesten sinisilmäisyys tai mahdollisesti pöyristyttävä, maanpetturuutta hipova opportunismi...

Sodan suorat talousvaikutukset ja epävarmuus toimeentulosta.

Vierailija kirjoitti:

9/11

Enoni oli töissä pohjoistornissa ja oli yksi siellä kuolleista. Heidän yrityksensä toimisto sijaitsi törmäyskohdan yläosassa.

Häntä ei koskaan löydetty, mutta hänen henkilökorttinsa löytyi. Vaikka enon kohtalo oli ensipäivien ja -viikkojen jälkeen melko selvää, se epävarmuus jatkui silti. Tavallaan jatkuu edelleen, vaikka tapahtuneesta on jo yli 20 vuotta.

Tekeehän ne vieläkin tunnistustyötä ainakin jollain lailla. Viimeksi viime kesänä oli juttu missä kerrottiin että joku oli tunnistettu tallessa olevista kudoksista. Kuulemma kudosnäytteitä on tallessa ja tunnistamatta vielä tuhansia. Omaisille iso asia jos saa edes varmuuden tunnistamisesta.

Estonia. Oltiin risteilyllä Silja Symphonyllä, kun sinne pelastettiin Estoniasta väkeä.

Titanic, isomummoni veljen ensimmäinen vaimo ja lapsi kuolivat siellä.

Aasian tsunami. Äiti kuoli sielä.

Hermannin kouluisku. Olin yksi uhreista.

Ap kai tarkoittaa juuri sitä, mitä kysyy, eli suuronnettomuuden tai katastrofien konkreettisia henkilökohtaisia linkkejä.

Tsunamissa kuolivat yhden ystäväperheeni jäsenet yhtä lukuun ottamatta.

Jouduin työmatkalle Lontooseen heti 2005 pommi-iskujen jälkeen. En uskaltanut käyttää metroa lainkaan, toisin kuin yleensä. Tunnelma koko kaupungissa oli kummallinen.

Assburger kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Suomen vahvan elektroniikkaklusterin kiipeäminen Nokia-kelkkaan ja alasajo.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Tämä Ukrainan sota on ensimmäinen, joka on kyennyt järkyttämään mielenrauhaani toden teolla.

Venäjän täydellinen roistomaisuus, selvät suunnitelmat Suomen haltuunottamiseksi, monien suomalaisten poliitikkojen ja bisnesmiesten sinisilmäisyys tai mahdollisesti pöyristyttävä, maanpetturuutta hipova opportunismi...

Sodan suorat talousvaikutukset ja epävarmuus toimeentulosta.

Tämä. Keväällä jotenkin heräsin siihen, että meillä on naapurina aivan hirvittävä valtio, jolla ehkä oli jo suunnitelma meidänkin varalle.

Olin lapsi Kosovon sodan aikaan ja silloin ei ollut vielä somea. Sota Euroopassa oli kaukainen ajatus, vaikka sitä Euroopan alueella käytiinkin.

Tällä kertaa uutiskuvat pomppivat silmille kun aamulla lukee uutiset. Hirveitä kohtaloita, kyyneleet silmissä on monet aamut aloitettu.

Vierailija kirjoitti:

Ap kai tarkoittaa juuri sitä, mitä kysyy, eli suuronnettomuuden tai katastrofien konkreettisia henkilökohtaisia linkkejä.

Tsunamissa kuolivat yhden ystäväperheeni jäsenet yhtä lukuun ottamatta.

Jouduin työmatkalle Lontooseen heti 2005 pommi-iskujen jälkeen. En uskaltanut käyttää metroa lainkaan, toisin kuin yleensä. Tunnelma koko kaupungissa oli kummallinen.

Nimenomaan. Toki nuo yleisellä tasolla koskettavat jokaista, mutta tässä kyse henkilökohtaisista kokemuksista.

Isänisäni ammuttiin jatkosodassa ja isäni jäi orvoksi yksivuotiaana. Se vaikutti merkittävästi hänen elämäänsä ja myös minun elämääni, vaikka synnyinkin vasta 23 vuotta myöhemmin.

Pupu

Meitä sotaveteraanien lapsia on vaikka kuinka paljon, ja tietysti meitä jokaista on tavallaan ne sodat koskettaneet henkilökohtaisesti, koska vanhempamme siellä sodassa olivat.  Minulle on jäänyt hyvin mieleen se, että isä valvoi usein öisin ja poltti tupakkaa sängynlaidalla istuen, vaikka ei oikeasti ollut edes tupakkamiehiä.  Tupakointi vain ilmeisesti jotenkin rauhoitti.  Tai oli ainakin helpommin selitettävä syy valvomiselle, kuin se, että ajatukset vaivasivat.

Kun olimme vähän isompia, hän kertoi meille joitakin asioita, jotka olivat ihan kauheita ja ne järkyttävät minua vieläkin, kun muistan.  Isä ei ollut kuin juuri 20 täyttänyt, kun lähti sotaan, suoraan armeijasta.

Suomen tapa tappaa yritteliäisyys verotuksella eli tekemällä työn teosta lähes kannattamatonta