Oon HERMORAUNIO 2v ja 4v poikiemme kanssa!!

Ihanaa saada näin " hyviä" vastauksia ja kokemuksia, kun itsellä on oikeesti vaikeeta hallita omaa käytöstään välillä.... Eli muillakin on joskus samanlaista. Sen kai halusin kuulla :) En ole siis täysin epäonnistunut ja kasvattamassa kahta toivotonta tapausta. Se on vaan sitä lapsuuden rajojen kokeilua yms.

Nyt pitää luottaa siihen, että murkkuikä on sitten helpompi meillä, eikös vaan ? =)



Hyvää yötä kaikille!



-Ap

Säännöt on, mutta eivät aina tehoa tai sitten vain jonkin aikaa. Pojat 3,5v ja 5kk sekä tytär 2v. Meno ihan mahdotonta ja sohvat mieluisin pomppimispaikka. Totella ei nauretaan vain päälle ja tehdään kaikkea kiellettyä, kun silmä välttää. Tilanne paheni, kun mies palasi töihin ja vanhimmalle pojalle jää vähemmän aikaa. Pinna minullakin välillä kireänä ja kymmeneen laskemista harrastan taajaan. Pojan olen laittanut omaan huoneeseen rauhoittumaan, kun ei tottele. Siinä olen ollut ehdoton. Nyt alkaa tuntua, että nuo kiellot ainakin välillä tehoavat.

haluan uskoa, että heistä tulee olemaan seuraa toisilleen kunhan ovat vähän enemmän " tasoissa" .



Mutta heikkoina hetkinä tulee kyllä mieleen, että onkohan ihminen sittenkin tarkoitettu yksipentuiseksi, siis kun kahdesta on niin paljon enemmän työtä ja lapset tuntuvat enemmän häiritsevän kuin ilostuttavan toisiaan.

jos satuttelevat toisiaan. Yleensä näen jo, kun sellainen tilanne on syntymässä ja jos tulee konflikti, syyllinen menee jäähylle ja sieltä tullessaan pyytää anteeksi. Tällä hetkellä pienempi on hanakampi haastamaan riitaa.



Mitään eivät ole rikkoneet koskaan, siinä olen päässyt helpolla! Ja meillä on erikseen sellainen reuhuhuone, jossa saa leikkiä, peuhata ja liikkua vähän rajummin. Muualla asunnossa ollaan siivommin.



se tyttöjen äiti

kuulosti tutulta, pari vuotta sitten kun esikoinen oli 4 v tuntui että päivät on yhtä huutoa ja karjumista, mikään ei auttanut. Minun mielestäni 4-vuotiaalla oli ihan selvästi joku uhmakausi. (oli myös 2-vuotiaana).



Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritä olla huutamatta vaikka mikä olisi. Lapsi tottuu karjumiseen jos se on päivittäistä ja sitten tarvittaisiin jo kovempia keinoja kurin saamiseksi. Mitä rauhallisempana itse pysyy, sen rauhallisempana uhmiskin. Mene vaikka hyppimään ulos tasajalkaa ja tule sen jälkeen vasta juttelemaan lapsen kanssa. Huutamisesta tulee kierre, kun äiti huutaa niin lapsenkin täytyy huutaa.



Nyt meillä on rauhallista (ainakin yleensä, heh heh), lapset 6 ja 3.

väitetään mitä väitetään, mutta pojat ovat usein rajuja, vilkkaita ja kovia liikkumaan. ei auta, kun aika.

tee mahdollisemman helppoa ruakaa ja kokeile jos kumpikin suostuisi tekemään omassa huoneessa jotain. mulla on kummatkin päikkärissä. poikia on valvottava koko ajan, kun toinen on vielä kehari ja toinen vilkas. ruuan laittoon tai mihinkään muuhun ei ole aikaa keskittyä. on vain pakko valvoa.

ollaan monesti miehen kanssa mietitty, kun meno rajuimmillaan eikä mikään kielto tunnu tepsivän ja koti on kuin pommin jäljiltä, että onkohan muilla tällaista!? Pojat leikkii taistelua ja mätkivät toisiaan kaikella mitä nyt käteen sattuu tarttumaan ja juoksevat ympäri kämppää ja harjoituttavat äänihuuliaan samalla. Puhelimessa en ole puhunut moneen aikaan kunnolla kenenkään kanssa, toivotonta edes yrittää. Hermot on menny monesti! Jäähypenkki on meillä käytössä ja jos leluja ei jaksa kerätä, niin olen laittanut pussiin ja pussin piiloon, et niillä ei sit leikitäkään kun ei kerran kerätä jaksa. Ja sit on sovittu, et esim legot saadaan taas käyttöön, kun leikin jälkeen ne siivotaan omaan laatikkoonsa. Toimii meillä! Tietävät, että jos leluja ei kerää, niin ne katoavat.



Sohvalla ja sängyllä ei hypitä ja sitä sääntöä on noudatettava! Siitä joutuu jäähypenkille. Kieltoja ei sit muita niin hirveästi ole...aika vapaasti saavat tiettyyn rajaan asti riehua ja temmeltää. Liikuntakerhossa käydään kerran viikossa. Harrastukset on hyviä jo tämän ikäisellä. Uimassa varmasti käytäisiin, mut lähin uimahalli on 100 km päässä :(

Meillä oli yhteen aikaan tuollaista myös, kun kaksoset olivat pieniä. Vasta nyt kun ovat 5-vuotiaita niin eivät enää tee mitään kiellettyä (tai tosi harvoin:-))). Aikaisemmin se oli just tuota sohvalla pomppimista, piirtelyä joka paikkaan, jotain leikattiin saksilla rikki, leviteltiin pesuainetta tms. Meillä tyttö ja poika. Meillä tyttö on ollut se joka ei usko eikä välitä! Poika on jotenkin ollut aina järkevämpi vaikka kyllähän hänkin osaa.



Paitsi sitten tuo riitely ja tappelu... Sehän ei kai lopu koskaan! Tänäänkin poika pudotti jonkun raskaan koriste-esineen tytön päähän -> kuhmu ja huutoa. Tällaista tää on joka päivä.



On kyllä ihan puppua tuo " että kahdesta on aina seuraa toisilleen" . No onhan heistä, mutta kyllä me vanhemmat jatkuvasti joudumme olemaan väliä selvittelemässä. Että harvoinpa sitä nyt vain saisi tässä rauhassa olla ja nuo hoitaisivat itse itsensä... Toki sellaisiakin hetkiä on enemmän ja enemmän onneksi!



Kun ovat erikseen niin ovat niin rauhallisia ja ihania lapsia! Nautin suorastaan kun saa askarrella yhden kanssa rauhassa. Silloin eivät koskaan riehu vaan leikkivät rauhassa. Harvoinpa vaan näin on.



Nyt meillä on vauvakin, joten tekemistä riittää!

tyttö on NIIN itsepäinen, että ei mitään rajaa. Tosin, nyt yhtenä päivänä huomasin, että kotona on ihan kivaa heidän kanssaan. Ehkä se pitää sitten paikkansa, että 5-v on sopuisampi...



Hirveästi tsemppiä ap:lle ja kaikille muillekkin mölyapinoiden kanssa asustaville!