Äitiys kaduttaa minua. Tai siis pelottaa,vasta nyt. Aikoinaan mietin vain ettå miten pärjään vauvan kanssa vaikka olisi pitänyt murehtia miten pärjään erityisen teinin kanssa

Olisit kasvattanut penskaasi, nyt on myöhäistä.

Anime lähtee kyllä hakkaamalla lapsesta.

Vähän sama meillä. Raskausaikana mietin vaan miten jaksan valvoa vauvan kanssa,piti

tulla ihan terve lapsi. No 6vuotiaana todettiin lievä kehitysvamma ja ADHD,nyt kun 10vuotias meno ihan mahdotonta.

Ei sitä jotenkin ajatellut että se vauva kasvaa teiniksi. Ja vielä erityisteiniksi.

Hirveitä raivareita ja keskittymiskyky 0.

Ihmisten ei pitäisi kysyä toisilta "Uskotko jaksavasi vauvan kanssa?" Vaan "Tajuathan ettei se vauva ole vauva kauan?"

A.p

Tuo elämällle merkityksen. Ja arvot aikuisen elämään.

Oletteko kokeilleet lääkitystä? Tai varmasti olette tilanteen raskaudesta päätellen. Minulla myös adhd/autismin kirjolla oleva esiteini ja olen laskenut vaatimustasoa reippaasti ja osan jutuista annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Laku-kuntoutus?

Ja jep, on tosiaan pienet lapset pienet murheet, isot lapset

Miten se etukäteen murehtiminen auttaisi sinua nyt?

Tuo on muuten jännä juttu,nyt kun mietin tajusin ettå positiivinen testin jälkeen miettii todellakin pärjäämisestä ja jaksamista PIKKUVAUVAN kanssa.

Ei sitä ettå siitä tulee uhmaikäinen ja sitten teini ikäinen.

Jumalauta,vauvahan on vielä helppo kun se pysyy mihin lasket sen ja lopettaa itkemisen kun saa tutin. Mutta kuunteleppa 3 tuntia 2veen raivaria kun annoit väärän värisen mukin.

Tai odota hermorauniona kotiin 14 veetå jonka piti tulla jo tunti sitten.

Ei se teinivaihe ikuisuuksia kestä.

Emällä kehitysvamma mutta sikisi silti hillittömästi. Myös paritteli kovaäänisesti pornoulisten samassa huoneessa jossa teinit yrittivät nukkua.

Mä mietin aina, että miten se vauva pärjää mun kanssa.

Ei kukaan mieti sitä etukäteen, eipä taitaisi monikaan tehdä lapsia jos kaikki tuollaiset pitäisi ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Täytyy vain yrittää parhaansa ja toivoa että se riittää...

Samaa ihmetellyt. Kaikki kyseli myötätuntoisena, miten jaksan vauvan kanssa. No hyvin, sehän nukkui jotain 20 tuntia päivässä vaikka lopun ajan ehkä huusikin. Paljon vaikeampia vaiheita ollut 2v, 6v, 8v, 12-13. v.

ihanaa