Sain kutsun saattohoitoon
Kärsin haimasyövästä joka on edennyt aivoihin saakka ja nyt tuli postista tällainen kutsu.
Olen elänyt oikeastaan ihan ok elämän, mutta surettaa ja pelottaa kuolla jo vähän alle 50-vuotiaana.
Pelottaa kuolla. Mutta ei mulla oikeastaan ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin saattohoito, sillä en halua kokea tuskallista kuolemaa. Olen taas koko päivän uskotellut itselleni että kuolema on osa elämää ja ei se satu (välttämättä).
Viimeisen vuoden ajan olen suunnitellut sukulaisten kanssa hautajaisia. Puolisoa minulla ei siis koskaan ole ollut.
Tuntuu vieläkin että olisin unessa tai jossakin. Mutta ei. Se kutsu on edelleen siellä yöpöydän päällä allekirjoitettomana. Kun minä allekirjoitan sen, se taitaa olla elämäni suurin ja hyvin mahdollisesti viimeinen päätökseni.
Oli pakko purkaa tämä tunne jonnekkin. Eli anonyymille palstalle. En käy täällä kovin usein mutta nyt oli pakko. En oikein tykkää esim Suomi24:stä koska se on jotenkin niin sekava sivusto.
Kommentit (56)
Tässähän tulee melkein kyynel silmäkulmaan kun lukee tätä. Ja tosiaan tsemppiä ja jaxuhalit Ap:lle. <3
Nyt tuli itku! Voimia Sinulle , rakas kanssaihminen ! Ei ole sanoja lohduttamaan!
Paljon voimia.🌼 En oikein tiedä, mitä muuta kirjoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne. En vaan ite sattumoisin koe kuolemaan niin kamalaksi ja negatiiviseksi, sillä rankemmalta tää elämä itsessään vaikuttaa.
samoin mulla, kärsin kakssuuntasesta ja elämä on välillä iha pskaa
M29
Ei kuolemaa tarvitse pelätä, se on kuin suloiseen uneen vaipumista. Elämän loppuminen tietenkin surettaa, mutta sen parhaan osan elämästäsi olet jo elänyt.
Olen pahoillani. Jos jaksat, lue Anita Moorjanin kirja, Kuolema antoi minulle elämän. Anita sairastui syöpään, oli jo terminaalivaiheessa, kunnes palasi takaisin. Kaikki on mahdollista
Kannattaa suostua saattohoitoon mikäli se tarjoaa kivuttoman lähdön. En siis tiedä mikä on vaihtoehto, mutta jos se on riittävä kipulääkitys niin ehdottomasti se.
Ikävä että näin kävi sinulle :(
Ikävä sanoa, mutta saattohoito ei ole synonyymi kivuttomalle lopulle.
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Jos jaksat, lue Anita Moorjanin kirja, Kuolema antoi minulle elämän. Anita sairastui syöpään, oli jo terminaalivaiheessa, kunnes palasi takaisin. Kaikki on mahdollista
Haimasyöpä on paha. Minun tuttava maksoi 1.5 miljoonaa kruunua Saksaan että auttaisivat .Ei voittanut syöpää.
Mä oon NIIN pahoillani. Tekisin mitä vain että voisin antaa kehoni sinulle.
Rankkaa. Sinun tilanteessasi yrittäisin saada käsiini lsd:tä ja paljon kivunlievityslääkkeitä ja matkustaisin lempipaikkaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Jos jaksat, lue Anita Moorjanin kirja, Kuolema antoi minulle elämän. Anita sairastui syöpään, oli jo terminaalivaiheessa, kunnes palasi takaisin. Kaikki on mahdollista
Haimasyöpä on paha. Minun tuttava maksoi 1.5 miljoonaa kruunua Saksaan että auttaisivat .Ei voittanut syöpää.
Täällähän on pidetty syöpää suurinpiirtein flunssaan verrattavana ja väitetty että ALS ja Alzheimer ovat muka pahempia sairauksia kuin syöpä. Eivät ole vaan syöpä, varsinkin haimasyöpä on sairauksista pahimipia.
Vierailija kirjoitti:
oletapas ilkeä.
N99
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani. Jos jaksat, lue Anita Moorjanin kirja, Kuolema antoi minulle elämän. Anita sairastui syöpään, oli jo terminaalivaiheessa, kunnes palasi takaisin. Kaikki on mahdollista
Haimasyöpä on paha. Minun tuttava maksoi 1.5 miljoonaa kruunua Saksaan että auttaisivat .Ei voittanut syöpää.
Täällähän on pidetty syöpää suurinpiirtein flunssaan verrattavana ja väitetty että ALS ja Alzheimer ovat muka pahempia sairauksia kuin syöpä. Eivät ole vaan syöpä, varsinkin haimasyöpä on sairauksista pahimipia.
Riippuu todella paljon syövästä. Jotkut hoituu pois ihan helposti, toiset vie kuukaudessa hautaan. Ja kyllähän ALS on todella kamala sairaus.
Vierailija kirjoitti:
Kurja tilanne. En vaan ite sattumoisin koe kuolemaan niin kamalaksi ja negatiiviseksi, sillä rankemmalta tää elämä itsessään vaikuttaa.
Niin, entä sitten kun se on edessä kuten ap lla eikä ole enää sille vaihtoehtoa? Et voi enää leikitellä ajatuksella...
Ap, toivon että olet viettänyt täyttä elämää. Ajattelen sinua tulevina päivinä.
Tsemppiä AP:lle.