mun elämä joko murenee huomenna tai puhkeaa kukkaan...

...lienee tunteet pinnassa.



:) hauskaa syssyistä päivää teille kohtalosisareni.



AP

Hieno juttu, että pikkuiset olivatkin yhä tallessa. Pidetään peukkuja, että teille vielä vauvelikin tulisi, taikka vaikka toiset kaksi. Ymmärrän hyvin ilosi, sillä itsellenikin hoidot ovat varsin tuttuja.



Meillä on meneillään hillitön pähkäily, että mitä pakkasukoille tehdään. Kaksi hoidoilla alkunsa saanutta lasta jo on, ja toisaalta hirvittää, että miten talous kestää ja kun parisuhdekin on ajoittain aika huonolla mallilla, niin ei sitä tietenkään tietentahtoen halua enempää lapsia kärsimään. Mutta sitten toisaalta tuntuu, että pitäis niillekin raukoille tarjota mahdollisuus elämään. Ja jollei niitä käytä, niin mitä niille sitten tehdään?



Ennen omakohtaista kokemusta lapsettomuudesta olin sitä mieltä, että voisin hyvinkin lahjoittaa munasolujani tai alkaa jopa kohdunvuokraajaksi, mutten enää. Jos alkiot lahjoitettais jollekin, niin sit kuitenkin loppuikäni bongailisin lapsia, että kuka noista näyttää samalta kuin omat piltit. Et ehkä se tiede ois sit se paras vaihtoehto.



Tän siitä saa, kun ihminen alkaa leikkiä Jumalaa! Ei ole helppoa päättää toisten elämästä.