Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa ja miten tästä pääsee eroon?
11.07.2022 |
Ensinnäkin minulla on varmaankin syömishäiriö. Välillä, siis useamman kerran viikossa tulee hetki, että alan syödä enkä voi lopettaa vaan ahmin lisää mitä kaikkea kaapista löydän. Ei noihin liity mitään tunteita, aivot vaan jotenkin naksahtaa autopilotille ja alan ahmia kunnes ei ole enää mitään mitä himottaa syödä tai tulee todella ähky olo. Sitten syön vain vähän tai paastoan jonkin aikaa, koska en halua lihoa. Olen vielä normaalipainoinen.
Toiseksi, olen todella todella saamaton. Teen jatkuvasti suunnitelmia ja listoja mitä pitäis tehdä ja mitä haluan tehdä tai saavuttaa, mutta en koskaan saa toteutettua niitä. Saatan aloittaa joskus, mutta se alun into lopahtaa nopeasti. Käytännössä löhöän sohvalla lähes kaiken vapaa-ajan ja selaan nettiä, haaveilen ja teen aina välillä uusia suunnitelmia. Olen yrittänyt sitä taktiikkaa, että en ajattele mitään vaan ryhdyn vain tekemään, mutta se ei vaan oikein toimi. Mikään missä joudun itse vastaamaan itseni eteenpäin menemisestä. Jonkun pitäisi pakottaa minut tekemään asioita, mutta ei kukaan halua tai jaksa.
En ole tällä hetkellä työtön, mutta vihaan työtäni. Siis olen vihannut kaikkia töitä mitä olen elämässäni tehnyt, vaikka olisin aluksi luullut, että se voisi olla kivaakin. Saan ne kuitenkin tehtyä juuri ja juuri, koska jotenkin pitää elääkin.
En mieluiten halua mihinkään terapeutille, koska maksaa liikaa ja on varmaan hirveet jonotkin. Jos netistä löytyy joku ilmainen ohjelma tai luulet, että jostain tietystä kirjasta tms. voisi saada edes auttavaa opastusta, vinkkaa ihmeessä.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että työ vie niin paljon energiaa, ettei vapaa-ajalla jaksa kuin löhötä ja syödä väsymykseen?
Olen itse hyvin samantyylinen ja huomaan, että kun ei ole stressiä, saan paremmin asioita aikaiseksi, enkä jatkuvasti himoitse makeaa. Sitä en osaa sanoa, mikä voisi olla sellainen työ, joka jättäisi energiavarantoja myös vapaa-ajalle.
Ehkä, mutta lomallakin menee aika samalla kaavalla vaikka olisi koko kuukauden loma... suunnitten yleensä, että ryhdistäydyn loman aikana kun ei työt haittaa, mutta se ei koskaan toteudu 😰
Ap
Jollakin perustavanlaatuisella tasolla siis toimit jatkuvasti sisintäsi vastaan, etkä hyväksy, että näin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kun se näyttää täydelliseltä, se on täydellistä, vaikka tuntuu kurjalta"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko aina ollut samanlainen? Hakeudu neuropsykiatrisiin testeihin. Jos sinulla on esimerkiksi jokin keskittymiskyvyn ja toiminnanohjauksen ongelma, siihen voi saada lääkityksen.
Jos sinulla on joskus ollut jokin kiva harrastus, jota olet jaksanut tehdä, palaa sen pariin.
Lopeta paastoaminen, se luultavasti laukaisee sinulla ahmimista.
Lapsena minulla oli muutama harrastus enkä ollut näin saamaton. Ainoastaan lukeminen on sellainen mikä niistä enää kiinnostaa, mutta sitäkään en saa aikaiseksi kuin harvoin.
Ap
Miksi koet, että sinun pitäisi saada lukemista aikaiseksi?
Hankkiudu eroon tosta orja-mentaliteetista, ap.
Vierailija kirjoitti:
Olet perfektionisti. Et pysty tekemään mitään, kun alitajuisesti ajattelet, että se menee pieleen, etkä pysty saattamaan sitä loppuun kuten haluaisit. Lisäksi sabotoi itseäsi myös ylensyönnillä. Opettele arvostamaan itseäsi äläkä vaadi itseltäsi liikaa.
Joku tälläinen "näkymätön vääntö" siellä on ap:n (ja monen vastaavanlaisen ihmisen) mielessä meneillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tällainen (ei tälläinen) ...suomi olla joskus vaikea
Vierailija kirjoitti:
Minulla melkein tasan samat jutut.
ADD on todettu, en tiedä liittyykö se näihin vai ei, mutta luulisin että ainakin aikaansaamattomuuden se voisi liittyä.
Välillä tulee sellainen hetkellinen vaihe jolloin saan todella paljon aikaiseksi lyhyessä ajassa kun jotain on pakko tehdä ja sitten jälkeenpäin mietin että eihän se nyt ollut ollenkaan niin hankalaa kuin olin ajatellut. Sitten palaudun normaaliin aikaansaamattomuuden tilaani.
Joo, aloituksessa on sama mentaliteetti - ja se on luonteeltaan syklistä. (Esimerkiksi syyllisyydentunto omasta riittämättömyydestä saattaa ajoittua aina viikonloppuun.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko niin, että työ vie niin paljon energiaa, ettei vapaa-ajalla jaksa kuin löhötä ja syödä väsymykseen?
Olen itse hyvin samantyylinen ja huomaan, että kun ei ole stressiä, saan paremmin asioita aikaiseksi, enkä jatkuvasti himoitse makeaa. Sitä en osaa sanoa, mikä voisi olla sellainen työ, joka jättäisi energiavarantoja myös vapaa-ajalle.
Ehkä, mutta lomallakin menee aika samalla kaavalla vaikka olisi koko kuukauden loma... suunnitten yleensä, että ryhdistäydyn loman aikana kun ei työt haittaa, mutta se ei koskaan toteudu 😰
ApJollakin perustavanlaatuisella tasolla siis toimit jatkuvasti sisintäsi vastaan, etkä hyväksy, että näin olisi.
Mutta se tapahtuu tiedostamatta.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa aika kallonkutistajalle ja ravitsemushoitajalle.
Tilaa ensin aika terveyskeskukseen/työterveyshuoltoon.
Mulla oli aivan samanlaista ajoittaista ylensyömistä, saamattomuutta, jumittumista ja ärtymistä työhön ja muihin vaatimuksiin, koska yksinkertaisesti ei ollut voimia ja töihin meneminen ja siellä oleminen oli oikeasti aikanoinen ponnistus joka päivä. Tietysti siitä sillä hetkellä tulee ns. normaalia ja sitä vain ajattelee olevansa sellainen laiska ja riittämätön ihminen.
Mulla diagnosoitiin masennuskin, mutta en jatkanut niitä lääkkeitä kahden viikon jälkeen. Sitten tuli aika toiselle lääkärille, joka laittoi ihan mun pyytämättä verikokeisiin kilpirauhaskokeen. Mulla
todettiinkin kilpirauhasen vajaatoiminta.
Nyt tämä masennus on ollut remissiossa yli 3 vuotta ja olen kuin olisin saanut uuden elämän ja uudet paristot! Eli mulle toimiva masennuslääke oli tyroksiini. Ja oikeasti oikea diagnoosi olisi ehkä alunperinkin ollut hypotyreoosi eikä masennus.
Mulla on myös aina ollut todella matala hemoglobiini, vaikka olen syönyt eri rautalisiä tunnollisesti päivittäin pitkän aikaa. En tiedä johtuuko kilpirauhasläkkeestä vai siitä, että
sen myötä jaksan liikkua enemmän ja syödä monipuolisemmin, mutta myös rauta-arvot ovat korjaantuneet.
Kaiken kaikkiaan vointi on nyt hyvä, ja myös nuo jumitukset ja tunne jatkuvasta suossa tarpomisesta ovat helpottaneet, vaikka joskus huonosti nukutun yön jälkeen samanlainen jumittaminen tai uupumuksen tunne toki vieläkin vaivaavat. Kannattaa siis pyytää terveyskeskuksesta jotain ihan perus verikokeita ja kilpirauhaskoe jatkuvan väsymyksen takia.
Kannattaa myös kokeilla syödä moniviamiinia ja/ tai erityosesti rautaa ja B-vvitamiineja tai ihan esim. sellaisia poretabletteja, joissa on magnesiumia ja B-vitamiineja. Ei ne välttämättä ole ratkaisu, mutta ei niistä haittaakaan ole ja kannattaa se nyt kymppi tai pari laittaa kokeiluun, jos vaikka auttaisikin. Hermosto ja lihakset tarvitsevat näitä aineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kohta eläkkeelle pääsemässä, ja kärsinyt tuollaisesta koko ikäni. Työt olen tehnyt hyvin, koska on motivaatio rahan takia.
Muuten voisin vaikka maata sohvalla kaikki päivät. Voin mietiskellä tuntikausia, tai sitten vain katsella Netflixiä. Oma diagnoosi on ylivilkkaat aivot ja umpilaiska kroppa.
En ole saanut aikaiseksi hommata edes miestä tai lapsia. Laiska mikä laiska.
8276226729 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa aika kallonkutistajalle ja ravitsemushoitajalle.
Tilaa ensin aika terveyskeskukseen/työterveyshuoltoon.
Mulla oli aivan samanlaista ajoittaista ylensyömistä, saamattomuutta, jumittumista ja ärtymistä työhön ja muihin vaatimuksiin, koska yksinkertaisesti ei ollut voimia ja töihin meneminen ja siellä oleminen oli oikeasti aikanoinen ponnistus joka päivä. Tietysti siitä sillä hetkellä tulee ns. normaalia ja sitä vain ajattelee olevansa sellainen laiska ja riittämätön ihminen.
Mulla diagnosoitiin masennuskin, mutta en jatkanut niitä lääkkeitä kahden viikon jälkeen. Sitten tuli aika toiselle lääkärille, joka laittoi ihan mun pyytämättä verikokeisiin kilpirauhaskokeen. Mulla
todettiinkin kilpirauhasen vajaatoiminta.Nyt tämä masennus on ollut remissiossa yli 3 vuotta ja olen kuin olisin saanut uuden elämän ja uudet paristot! Eli mulle toimiva masennuslääke oli tyroksiini. Ja oikeasti oikea diagnoosi olisi ehkä alunperinkin ollut hypotyreoosi eikä masennus.
Mulla on myös aina ollut todella matala hemoglobiini, vaikka olen syönyt eri rautalisiä tunnollisesti päivittäin pitkän aikaa. En tiedä johtuuko kilpirauhasläkkeestä vai siitä, että
sen myötä jaksan liikkua enemmän ja syödä monipuolisemmin, mutta myös rauta-arvot ovat korjaantuneet.Kaiken kaikkiaan vointi on nyt hyvä, ja myös nuo jumitukset ja tunne jatkuvasta suossa tarpomisesta ovat helpottaneet, vaikka joskus huonosti nukutun yön jälkeen samanlainen jumittaminen tai uupumuksen tunne toki vieläkin vaivaavat. Kannattaa siis pyytää terveyskeskuksesta jotain ihan perus verikokeita ja kilpirauhaskoe jatkuvan väsymyksen takia.
Kannattaa myös kokeilla syödä moniviamiinia ja/ tai erityosesti rautaa ja B-vvitamiineja tai ihan esim. sellaisia poretabletteja, joissa on magnesiumia ja B-vitamiineja. Ei ne välttämättä ole ratkaisu, mutta ei niistä haittaakaan ole ja kannattaa se nyt kymppi tai pari laittaa kokeiluun, jos vaikka auttaisikin. Hermosto ja lihakset tarvitsevat näitä aineita.
Voi sen noinkin hoitaa. Vaikeimman kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kohta eläkkeelle pääsemässä, ja kärsinyt tuollaisesta koko ikäni. Työt olen tehnyt hyvin, koska on motivaatio rahan takia.
Muuten voisin vaikka maata sohvalla kaikki päivät. Voin mietiskellä tuntikausia, tai sitten vain katsella Netflixiä. Oma diagnoosi on ylivilkkaat aivot ja umpilaiska kroppa.
En ole saanut aikaiseksi hommata edes miestä tai lapsia. Laiska mikä laiska.
Maladaptive daydreaming?
Mulla taas mennyt ruokahalu kun aloitin minipillerit. Kierukka ei käy.
Siis ehkä jämähdys on arkesi, työsi - ei se hetki, kun sitä elämäsi "normaalin näköistä ja sikäli moitteetonta" jämähtyneisyyttä pysähdyt potemaan.