Lue keskustelun säännöt.
Mikä minua vaivaa ja miten tästä pääsee eroon?
11.07.2022 |
Ensinnäkin minulla on varmaankin syömishäiriö. Välillä, siis useamman kerran viikossa tulee hetki, että alan syödä enkä voi lopettaa vaan ahmin lisää mitä kaikkea kaapista löydän. Ei noihin liity mitään tunteita, aivot vaan jotenkin naksahtaa autopilotille ja alan ahmia kunnes ei ole enää mitään mitä himottaa syödä tai tulee todella ähky olo. Sitten syön vain vähän tai paastoan jonkin aikaa, koska en halua lihoa. Olen vielä normaalipainoinen.
Toiseksi, olen todella todella saamaton. Teen jatkuvasti suunnitelmia ja listoja mitä pitäis tehdä ja mitä haluan tehdä tai saavuttaa, mutta en koskaan saa toteutettua niitä. Saatan aloittaa joskus, mutta se alun into lopahtaa nopeasti. Käytännössä löhöän sohvalla lähes kaiken vapaa-ajan ja selaan nettiä, haaveilen ja teen aina välillä uusia suunnitelmia. Olen yrittänyt sitä taktiikkaa, että en ajattele mitään vaan ryhdyn vain tekemään, mutta se ei vaan oikein toimi. Mikään missä joudun itse vastaamaan itseni eteenpäin menemisestä. Jonkun pitäisi pakottaa minut tekemään asioita, mutta ei kukaan halua tai jaksa.
En ole tällä hetkellä työtön, mutta vihaan työtäni. Siis olen vihannut kaikkia töitä mitä olen elämässäni tehnyt, vaikka olisin aluksi luullut, että se voisi olla kivaakin. Saan ne kuitenkin tehtyä juuri ja juuri, koska jotenkin pitää elääkin.
En mieluiten halua mihinkään terapeutille, koska maksaa liikaa ja on varmaan hirveet jonotkin. Jos netistä löytyy joku ilmainen ohjelma tai luulet, että jostain tietystä kirjasta tms. voisi saada edes auttavaa opastusta, vinkkaa ihmeessä.
Kommentit (54)
Hienosti olet tunnistanut itsessäsi olevia piirteitä!
1. kysymys: trauma äidin kanssa lapsena. Ja koska nyt "myyt itseäsi" työlle jota vihaat, vihaat itseäsi. Rankaiset itseäsi siitä, että olet korruptoitunut (masokismia) ja passiivisuutesi on tämän protestointia. (Ei siis mitään "jumiutumista" vaan syvin tahtosi!)
2. kysymys: tekemällä itsestäsi hyödyllinen jollekin toiselle (tulevalle lapselle?), suhtautumalla jokaiseen pieneen haluusi kunnioitettavana, sekä suunnittelemalla alanvaihto - väliaikaisen työttömyydenkin uhalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla kyse masennuksesta?
Itselläni on masennus ja ahdistuneisuushäiriö, ja hyvin samanlaista kuin mitä ap kuvaili (paitsi että en varsinaisesti ahmi mutta syön aika paljon herkkuja henkiseen pahaan oloon)
Niin, tuo jumittaminen onkin muuten todella hyvä termi tuohon kaikkeen, nyt kun sitä enemmän ajattelen. Minäkin todella jumitan. Jotenkin väsähdän jo heti lähtötelineisiin, vaikka on hyvät aikeet paljoon. Aivot vaan tilttaa ja myös fyysisesti vireys putoaa.
T. Edellinen ( nro 21 )
Ironista, että se "jumittaminen" on JÄRJEN ääni - jota hanakkaasti vain kieltäydytte ottamasta tosissanne. Järjen ääni se siellä vain yrittää tulla kuulluksi, mutta ette tartu siihen, ettekä vie asiaa eteenpäin, jolloin todellinen jämähtäminen onkin kaikki muu, mitä teette...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ironista, että se "jumittaminen" on JÄRJEN ääni - jota hanakkaasti vain kieltäydytte ottamasta tosissanne. Järjen ääni se siellä vain yrittää tulla kuulluksi, mutta ette tartu siihen, ettekä vie asiaa eteenpäin, jolloin todellinen jämähtäminen onkin kaikki muu, mitä teette...
Eli selitätkö, miten se on järjen ääni? Siis pitäisikin vaan jumittaa? ( jonkinlainen loppuunpalaminen ja siihen liittyvä energiatason nollaus ja lepo ???)
Äitinne ei ottanut halujanne tosissaan, joten tekään ette tohdi; suhtaudutte niihin "jumittamisena". Haluatte jotain mutta koette sen olevan KIELLETTYÄ, jolloin halu jää ikään kuin sumuverhon taakse... "Jumitus" on sisäisen totuuden hento ääni, jonka suhteen jarruttelette (jolloin passivoidutte) koska omien halujen tunnistaminen on teille vierasta - niin olette äitinne kanssa oppineet.
Nyt ei ole äitinne (pahimmassa tapauksessa isänne avustajanaan) pilaamassa elämäänne. Mutta reagoimismalli saa toimia, koska ette tajua kyseessä olevan OPITTU ASENNE. Asenne, jolla haluaisitte olla kuningattaria mutta uskotte olevanne orjia.
Mitä jos alkaisitte kohdella sitä orjaa kuin kuningatarta? Koska sanotaanhan, että onni tulee sisältä; sitä ei voi valmiiksi ahmia ulkomaailmasta, lähtökohdan on oltava asenteessa. USKOSSA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ironista, että se "jumittaminen" on JÄRJEN ääni - jota hanakkaasti vain kieltäydytte ottamasta tosissanne. Järjen ääni se siellä vain yrittää tulla kuulluksi, mutta ette tartu siihen, ettekä vie asiaa eteenpäin, jolloin todellinen jämähtäminen onkin kaikki muu, mitä teette...
Eli selitätkö, miten se on järjen ääni? Siis pitäisikin vaan jumittaa? ( jonkinlainen loppuunpalaminen ja siihen liittyvä energiatason nollaus ja lepo ???)
Järjen äänellä en tarkoita mitään auditiivista aistimusta, sanoja, vaan valmiutta oivaltaa omia fiiliksiä muun tekemisen (esim. kotitöiden) ohessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ettei sinulla ole itsekuria.
Mistä sitä saa jollei sitä ole?
Se pitää opetella.
Esim. Jos haluat laihduttaa voit vaikka aloittaa korvaamalla mehun vedellä tai pullan omenalla, aloita pienellä, tärkeintä on että teet ne muutokset ja tiedostat että pitkässä juoksussa ne kannattavat. Lisäät pikkuhiljaa "haasteita" laihduttamiseen. Motivaatio on pa*kapuhetta ja kuraa. Kaikki lähtee itsestäsi sinun tehtäväsi on löytää sisäinen "voimasi".
Ei minuakaan kiinnostaa laihduttaa ja pitää itseäni kunnossa, mutta ei kukaan muukaan tee sitä puolestani. Olet itse itseäsi vastaan tässä maailmassa koko elämäsi, jos et jaksa taistella se on sinun ongelmasi ja yleensä ne ongelmat ovat pääsi sisällä. Ole aito itseäsi kohtaan muuten et tule koskaan muuttumaan. Lopeta valehtelu ja tekosyyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet laiska tuuliviiri jolla ei ole itsekuria.
Vierailija kirjoitti:
Äitinne ei ottanut halujanne tosissaan, joten tekään ette tohdi; suhtaudutte niihin "jumittamisena". Haluatte jotain mutta koette sen olevan KIELLETTYÄ, jolloin halu jää ikään kuin sumuverhon taakse... "Jumitus" on sisäisen totuuden hento ääni, jonka suhteen jarruttelette (jolloin passivoidutte) koska omien halujen tunnistaminen on teille vierasta - niin olette äitinne kanssa oppineet.
Nyt ei ole äitinne (pahimmassa tapauksessa isänne avustajanaan) pilaamassa elämäänne. Mutta reagoimismalli saa toimia, koska ette tajua kyseessä olevan OPITTU ASENNE. Asenne, jolla haluaisitte olla kuningattaria mutta uskotte olevanne orjia.
Mitä jos alkaisitte kohdella sitä orjaa kuin kuningatarta? Koska sanotaanhan, että onni tulee sisältä; sitä ei voi valmiiksi ahmia ulkomaailmasta, lähtökohdan on oltava asenteessa. USKOSSA.
Uskolla tarkoitan tässä uskoa siihen, että olet hyvän kohtelun arvoinen.
Ja että sinulla on, pienten tekojen kautta, valtaa kohdella itseäsi arvokkaasti. (Ahmimisen eli rankaisemisen sijaan). Tämä ei tietenkään sulje pois uskonnon mahtia elämässäsi, jos olet uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi ajatella, että itsearvostus on itsestäänselvyys. Ei todellakaan ole. Se on tekoja. Joka ikinen liikkeesi on teko. Ansaitsekso ihanan suihkussakäynnin, vai oletko ollut "tuhma" ja rankaiset itseäsi ahmimalla himosi pois ällötykseen asti? Unohda listat ja kiinnitä enemmän huomiota siihen, miten jokaisella teollasi PALKITSET tai RANKAISET itseäsi.
Kun palkitset itseäsi ihan vain olemassaolon oikeudesta, alat uskoa olevasi arvokas, jolloin et enää koe niin suurta tarvetta rankaista itseäsi - ja miettiä kuumeisesti, mistä onni tulisi ulkopuolelta... vähän kuin tyhjään kuoreen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Listojen kanssa voit haahuilla siellä täällä ja toivoa, että onni maagisesti putoaa taivaalta tai muuten osuu kohdalle. Se on hassunkurinen uskomus, joka vielä 4-vuotiaalle on ymmärrettävä. Mutta sinä olet jo aikuinen, ja sinun on aika karistaa tuota maagista uskomusta harteiltasi. Ei ole mitään täydellistä tekijää x, joka sinuun "asetettuna" tekisi elämästäsi yhtäkkiä täydellistä. Niin kauan kuin uskot että on, jahtaat onnea kuin haamua (vaikka jatkuvasti vaihtaisit harrastusta, työtä, kumppania, ystäviä...) ja aina jotain puuttuu. Koska asenteesi itseesi on jumissa: 4-vuotiaan tasolla.
Tietysti voihan olla, että AI ihmiseen asennettuna vielä joskus tekee hänestä autuaan!
Vierailija kirjoitti:
Kun palkitset itseäsi ihan vain olemassaolon oikeudesta, alat uskoa olevasi arvokas, jolloin et enää koe niin suurta tarvetta rankaista itseäsi - ja miettiä kuumeisesti, mistä onni tulisi ulkopuolelta... vähän kuin tyhjään kuoreen!
Voisi runollisesti ajatella, että äiti ei "puhaltanut sinuun riittävästi sielua", kun olit pieni lapsi. Ja nyt etsit sitä täyttymystä: kuin lahjaa äidiltä...
Ole sinä nyt se äiti itsellesi, jota oma äitisi ei mielestäsi aikoinaan kyennyt olemaan.
Minulla melkein tasan samat jutut.
ADD on todettu, en tiedä liittyykö se näihin vai ei, mutta luulisin että ainakin aikaansaamattomuuden se voisi liittyä.
Välillä tulee sellainen hetkellinen vaihe jolloin saan todella paljon aikaiseksi lyhyessä ajassa kun jotain on pakko tehdä ja sitten jälkeenpäin mietin että eihän se nyt ollut ollenkaan niin hankalaa kuin olin ajatellut. Sitten palaudun normaaliin aikaansaamattomuuden tilaani.
Tilaa aika kallonkutistajalle ja ravitsemushoitajalle.
Missähän näihin testeihin voisi päästä? Tk: n kautta ei varmaan onnistu?
Itsellä ihan samoja ongelmia! Et ole ap yksin! Tsemppiä meille kaikille jumittajille!