Mies pitää lomansa täysin erillään muusta perheestä.
Kun muut lomaillaan on töissä.
Lomailee syksyllä ja kenties elokuussa, kun muut ollaan jo töissä ja koulussa.
Harmittaa.
Eniten harmittaa, että syy tähän olen minä. Ei halua olla kanssani. Ja lapset sitten kärsivät myös asiasta.
Olen kyllä kysynyt, haluaisiko lomailla lasten kanssa ilman minua. Ei halua. Vetoaa töihin. 2viikonloppua on järjestänyt niin, että on lasten kanssa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen katsonut peiliin. Ja kyllä tiedän miksi hän ei halua kanssani enää olla. On kertonut nämä asiat.
Olisi hän silti voinut järjestää itselleen vaikka viikon loman lasten kanssa, jolloin olisivat viettäneet aikaa yhdessä.
Kysyin useamman kerran haluaako. Olisin itse jättäytynyt silloin pois. Ei kiinnostanut.
No mitkäs syyt se on kertonut?
En taida niitä nyt tässä tarkemmin avata. Näkemyseroja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen katsonut peiliin. Ja kyllä tiedän miksi hän ei halua kanssani enää olla. On kertonut nämä asiat.
Olisi hän silti voinut järjestää itselleen vaikka viikon loman lasten kanssa, jolloin olisivat viettäneet aikaa yhdessä.
Kysyin useamman kerran haluaako. Olisin itse jättäytynyt silloin pois. Ei kiinnostanut.
No mitkäs syyt se on kertonut?
En taida niitä nyt tässä tarkemmin avata. Näkemyseroja.
Jep, eli noin lyhyemmin sanottuna mies on oikeassa, ja tarvitsee myrkyllisestä naisesta lomaa.
No, tulkitkaa ihan miten haluatte.
Silti, edelleen olisi voinut järjestää lomaa yhdessä lastensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
No, tulkitkaa ihan miten haluatte.
Silti, edelleen olisi voinut järjestää lomaa yhdessä lastensa kanssa.
Ei niitä voi sulta kaiketi ottaa lomalle, koska sitten soittelisit jatkuvasti perään ja jäkättäisit millon mistäkin turhasta paskasta jos asiat ei tapahdu just niinku sä haluat.
Saahan lapset olla kuitenkin isänsä kanssa muulloinkin.
Mies kestää, sinä et. Mies selviytyy niinkuin aina, muuta itsesi tai kärsi niinkuin miehesi.
Täällä sama. Mies lomailee yksin, minä lasten kanssa. Täysin uupuneen palaan sitten töihin uupumaan lisää.
Kyllä sinkun elämä on ihanaa. Ei tarvitse katsella tuollaisia kieroilijakiukkuperseitä.
Miksi ette keskustele asioitanne selviksi. Joko asioihin tulee jotain muutosta parempaan tai sitten reilusti ja asiallisesti erotkaa. Lapsille uupunut ja tympääntynyt vanhempi tuskin on sen parempi vaihtioehto kuin eronnutkaan vanhempi.
Kauheata kitkuttelua, turhaantumista, katkeruutta, uhriutumista ja uupumista, mikä tuohon elämään ihmisen ajaa?
Tämä myös näille jotka ovat aloittajan kanssa vastaavassa tilanteessa.
Joopa joo...
En usko sanaakaan:((