Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten te pitkäaikaiset/ ikisinkut pärjäätte?
11.07.2022 |
Ja tarkoitan nyt ihan oikeasti sinkkuja, eli yksin olevia.
Ei mitään tapailuja, fwb:tä, yhdenillan juttuja, vaan ihan raivo sinkuilta nyt kysyn.
Mitä teette kun kateus ja haikeus nousee kun näette pariskuntia?
Miten pärjäätte kun olette aina yksin, kuin muilla on parinsa?
Kun ihmiset katoavat saadessaan kumppanin?
Kommentit (116)
Siis mikä ihmeen kateus? Näillä mennään, en kadehdi ketään sillä tiedän, etteivät parisuhteetkaan ole niin auvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanpaita kiristellen ja päreitä käristellen laahataan eteem päi
Vierailija kirjoitti:
Ne ikisinkut jota tiedän ei edes hae aktiivisesti suhdetta. Se vaatii rohkeutta itseltäkin. Ja tottakai tuuria myös. Mutta nää ei edes tinderiin suostu liittymään. Se on nykyaikaa, siellä kaikki on. Mielestäni joku okcupid on myös hyvä tuollaiseen. Ja että käy tapahtumissa ja on AVOIN ihmisiä kohtaan. Sitten jos ei tärppää niin ymmärrän jos harmittaa. Nyt ymmärrän myös, mutta tekisi mieli ravistella ja sanoa että no tee sitten jotain.
Saman olen pistänyt merkille, että täälläkin av-palstalla moni nainen on mukamas yksinäinen ja parisuhdetta vailla mutta ei silti suostu tekemään nettideittitilejä tinder/bumble/fb dating/badoo/okcupid.
Eivätkä nämä naiset tee suoria aloitteita miehille myöskään.. Täysin oma vika jos ovat yksin.
En osaa olla kateellinen parisuhteessa oleville, kun en siitä mitään kaipaa. Nautin siitä, että saan tulla ja mennä miten huvittaa, enkä ole tilivelvollinen kenellekään. Saan ostaa juuri sellaisen asunnon kun haluan ja sisustaa sen pelkästään omilla toiveilla. Sama pätee ruokaan, elämänrytmiin, harrastuksiin jne. Parisuhteessa ollessani, näin jälkikäteen tarkasteltuna, en pitänyt siitä ihmisestä, joksi muutuin.
Ainoa asia tosiaan, josta voisi edes pienen osan olla kateellinen, on taloudellinen varmuus ja se, että olisi joku jonka kanssa jakaa esim. asumisen kulut.
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sitten on pahempaa? Olla sinkku vai olla parisuhteessa ja kokea silti kaikki negatiiviset yleensä sinkkuuteen liitetyt asiat: yksinäisyys, tehdä aina kaikki yksin, läheisyyden ja seksin puute, maksaa lasten menot lähinmä yksin, ei ole kenellekään se ensimmäinen ja tärkeä jne. Sinkkuus alkaa näyttää houkuttelevalta näistä lähtökohdista. Tosin itsekin olen kateellinen ja surullinen omasta puolestani katsellessani onnellisia pariskuntia.
Kuin oma elämäni 6v sitten. Päätinkin lähteä, enkä ole katunut päivääkään. Edelleen onnellisesti sinkkuäiti. Huomioimista, läheisyyttä ja seksiä saanut fwb:iltä enemmän kuin parisuhteessa ja oma koti tuntuu kodilta ilman kyttäävää kiukuttelevaa pihtarimiestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä kaipaan kumppanuutta ja rakkautta. Matkustella, haaveilla ja ihmetellä luonnon ihmeitä. Ei olisi huono juttu jos ihotkin iloitsisivat.
Ei ole mitään kateutta tai haikeutta. Olen jumLattoman onnellinen että saan olla rauhassa ja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pärjään? No aika huonosti.
Mielenterveys ei ole paras mahdollinen: yksinäisyys, kosketuksen puute sekä häpeä omasta kelpaamattomuudesta on tehneet tuhoaan henkisesti.
No aika huonosti pärjään, mutta kyllähän se elämä vaan puksuttaa eteenpäin minusta välittämättä ja parhaani mukaan yritän sitä elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pärjään mielikuvituksella ja "leluilla".
Huonosti. Minulla oli aivan mahtava parisuhde ja 12 yhteistä rikasta vuotta ennen kuin jäin leskeksi. Luojan kiitos on lapset, ilman heitä en olisi päässyt pinnalle ollenkaan.
Juuri eilen illalla mietin taas teetä keittäessä haikeana miten surullista on ettei ole ketään kenen kanssa jakaa keittiön ikkunasta aukeava ihana auringonlasku.
Pakko vain sinnitellä. Päivä kerrallaan. Harrastaa jotain ja tavata ystäviä silloin kuin jaksaa. Ja minulla tietysti ne lapset jotka kokoajan vievät aikaa ja elämää eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne itseäni kovinkaan raivosinkuksi.
Tunnen itseni, eli vaikka ajatus seurasta aina lomien ja juhlapyhien aikaan houkuttaa, samalla ajatus seurasta jatkuvasti 24/7 ahdistaa.
Viihdyn yksin ja olen aina viihtynyt. Ehkä eläkkeellä alan etsiä kumppania harrastusmielessä.
Ei se parin löytyminen niin onnea ja autuutta ole, vaikka yhteiskunta yrittää sitä ajatusta myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa olla kateellinen parisuhteessa oleville, kun en siitä mitään kaipaa. Nautin siitä, että saan tulla ja mennä miten huvittaa, enkä ole tilivelvollinen kenellekään. Saan ostaa juuri sellaisen asunnon kun haluan ja sisustaa sen pelkästään omilla toiveilla. Sama pätee ruokaan, elämänrytmiin, harrastuksiin jne. Parisuhteessa ollessani, näin jälkikäteen tarkasteltuna, en pitänyt siitä ihmisestä, joksi muutuin.
Ainoa asia tosiaan, josta voisi edes pienen osan olla kateellinen, on taloudellinen varmuus ja se, että olisi joku jonka kanssa jakaa esim. asumisen kulut.
Meillä mies antaa minun vapaasti päättää kodin sisustamisesta.
Vierailija kirjoitti:
En ole läheisriippuvainen niin hyvin olen pärjännyt.
Naapurin mies auttaa jos on jotain "miesten hommia".
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, että muita kanssaihmisiä hyväksikäytetään,naispuoliset sinkut tuntuu olevan siinä tosi ahkeria (olen itsekin nainen, joten kuulen tällaisesta toisinaan kavereilta). Toivottavasti heität naapurin käteen edes parikymppiä.
Alue: Aihe vapaa
Kumpi sitten on pahempaa? Olla sinkku vai olla parisuhteessa ja kokea silti kaikki negatiiviset yleensä sinkkuuteen liitetyt asiat: yksinäisyys, tehdä aina kaikki yksin, läheisyyden ja seksin puute, maksaa lasten menot lähinmä yksin, ei ole kenellekään se ensimmäinen ja tärkeä jne. Sinkkuus alkaa näyttää houkuttelevalta näistä lähtökohdista. Tosin itsekin olen kateellinen ja surullinen omasta puolestani katsellessani onnellisia pariskuntia.