Miten te pitkäaikaiset/ ikisinkut pärjäätte?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minkäänlaista kateutta, päinvastoin. Joskus muistelen millaista parisuhteissani oli ja puistattaa. 

Hullu olisin jos vielä antaisin pois vapauteni. 

Mikä siinä oli niin pahaa?

Jos tietäisin huonoista puolista, niin ehkä en sitten niin kaipaisi suhteeseen.

Ap

No kun olen tämän ikisinkkuuden itse halunnut ja valinnut, pärjään tietysti aivan mainiosti.

En tietenkään kadehdi pariskuntien elämää vaan olen oikein onnellinen heidän puolestaan. He ovat valinneet toisin ja varmasti valintaansa tyytyväisiä. Kun me kaikki ollaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Yli 10v sinkkuuden jälkeen sitä jotenkin vaan vaipuu tylsyyteen/tyhjyyteen. Ei tunne kateutta koska on olo että ne perheelliset/pariskunnat kuuluu johonkin eri todellisuuteen.

Ainakaan ei tarvitse pelätä väkivaltaa, kodin menetystä, epävarmuutta jne.

-ikisinkku n35v

Tuo että kuuluu erilaiseen totuuteen, on niin totta kun voi olla!

Kun muut puhuvat parisuhteista tai mahdollisista kumppaneista ja mitä voisi yhdessä tehdä ja näin on niin kaukana minun maailmasta.

Kaiholla vain kuuntelen, en varmaan koskaan saa tietää millaista se on.

Ap

Minua ei kukaan määrää imuroimaan, leikkaamaan nurmikkoa, viemään roskia, juuri sillä hetkellä kun määrääjä saa sen päähänsä. Ei valitusta siitä kun jäi kahvikuppi pöydälle. Ei myrtsiä naamaa ja murjotusta kun ei ole tullut kukkia pariin päivään. Ei tarvitse kysellä lupia jos haluaa lähtä käväseen kaverin kanssa parilla.

Nyt on täysi vapaus eikä ikinä tarvitse kuunnella valitusta tai miettiä mistä päin nyt tuulee.

Useimmissa tuttavapariskunnissani mies on alistetussa asemassa. Jollei nainen onnistu alistamaan miestään niin sitten tulee ero.

Rahallisesti pärjään hyvin yksinkin, tienaan kahden keskituloisen verran itse.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minkäänlaista kateutta, päinvastoin. Joskus muistelen millaista parisuhteissani oli ja puistattaa. 

Hullu olisin jos vielä antaisin pois vapauteni. 

Ikisinkku ei ole sellainen, jolla on ollut parisuhteita (jopa monikossa).

Ikisinkku on ihminen, joka ei ole koskaan seurustellut saati ollut parisuhteessa.

Hyvin pärjään, olen ollut erakko aina. En pystyisi parisuhteeseen kuin toisen erakon rauhaa rakastavan yksilön kanssa jonka kanssa ei tarvitse vetää mitään roolia. Huonointa aikaa elämässäni on ollut koulu ja opiskelu, mutta niistä selvittiin henkisillä arvilla, tärkeintä on että tiedostan itse etteivät muiden aiheuttamat arvet määrittelee minua. Leuka pystyssä metsään ja lintujen kanssa höpöttämään.

Mitä teette kun kateus ja haikeus nousee kun näette pariskuntia? Tulen surulliseksi ja kateelliseksi. Vertaan itseäni noihin naisiin että miksi he ovat saaneet miehen ja minä en. (Varsinkin jos nainen on lihava).

Miten pärjäätte kun olette aina yksin, kuin muilla on parinsa? Huonosti mutta pakkohan se on. En voi (valitettavasti) pakottaa ketään rakastumaan muhun.

Kun ihmiset katoavat saadessaan kumppanin? Oon tottunut jo, kavereita ei ole ollut 15 vuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. Kaikki on jo nähty ja nyt vain nautitaan rauhasta.

Varmaan eri asia jos on kokenut parisuhteet, eikä ollut sitten oma juttu.

Mutta jos ei koskaan ole parisuhteessa ollut, se on aika eri juttu.

Katsella vaan muita rakastuneita ja muilla on tuki ja kumppani.

Yleensä olet parisuhteessa niin yksin kuin ikinä voi olla, olet autiolla saarella ihmisten ympäröimänä ja puoliso on pahin uhkasi. Joten elättelet aikamoisia haavekuvia. Minä olen työkyvyttömyys eläkkeellä parisuhteideni traumoista, niitä ei yritetty edes mitenkään hoitaa kun oli niin pahoja. Nauti siitä että olet saanut pitää terveytesi koska olet sinkkuna pysynyt.

Ihan hyvin, jopa parisuhteessa olevat ovat kiinnostuneita seurastani.

Miksi perheelliset valittavat yksinäisyyden tunteestaan? Varmaan siksi, että parisuhteeseen ei pidä lähteä ennen kuin osaa möllöttää itsensä kanssa itsestään.

Tämä palstahan on täynnä valituksia äärimmäisen yksin olevilta ihmisiltä. "Kun minulla ei ole ketään muita kuin puoliso, lapset, lemmikit, työkaverit ja pari ystävää."

Yksinäisyys on mielentila, joka ei riipu siitä, onko ihminen toisten ihmisten ympäröimä vai todella fyysisesti ja konkreettisesti yksin.

En tunne mitään. Välillä mietin mistä jäisi heti paitsi jos olisin parisuhteessa. Kaikki siihen käytetty aika olisi pois harrastuksista, vaikka ei sitä ihan kokoajan jaksa harrastaa. Sinkkuna on vapaus tehdä mitä huvittaa, olen remontoinut kämppää ja paikat olleet kuin pommin jäljiltä yli kuukauden, mutta ketään muu ei ole näkemässä joten mitä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minkäänlaista kateutta, päinvastoin. Joskus muistelen millaista parisuhteissani oli ja puistattaa. 

Hullu olisin jos vielä antaisin pois vapauteni. 

Mikä siinä oli niin pahaa?

Jos tietäisin huonoista puolista, niin ehkä en sitten niin kaipaisi suhteeseen.

Ap

Ei tarvitse harrastaa seksiä vastoin omaa tahtoaan, kukaan ei nalkuta seksistä, ei ole säälittävää porno runkkaria omassa kauniissa kodissa.

Kukaan ei rajoita elämää, ei mykkäkouluja, ei valita ruuasta, ei patalaiskaa lusmuria nurkissa, ei kamalia kova äänisiä sotkevia kumppanin kavereita aina pyörimassä, eikä kukaan huuda karju kiroile lapsellisille videopeleille..

Noin aluksi.

Tätä rauhan määrää ei voi kuvailla!!

Vierailija kirjoitti:

Hyvin pärjään, olen ollut erakko aina. En pystyisi parisuhteeseen kuin toisen erakon rauhaa rakastavan yksilön kanssa jonka kanssa ei tarvitse vetää mitään roolia. Huonointa aikaa elämässäni on ollut koulu ja opiskelu, mutta niistä selvittiin henkisillä arvilla, tärkeintä on että tiedostan itse etteivät muiden aiheuttamat arvet määrittelee minua. Leuka pystyssä metsään ja lintujen kanssa höpöttämään.

Ihana kirjoitus!

Kaikea hyvää ja rauhaa sinulle!

Olen kokeillut seurustelua muutaman kerran. Pisin suhde oli joskus 2008-2009, mutta mies päättikin, ettei tykkääkään ;-) 

Nyt sinkkuna jo kahdeksatta vuotta, en vaihtaisi. Kerkisin kahdessa pidemmässä suhteessa nähdä arjen ja loman, mutta kenenkään kanssa en ole avoliittosille ryhtynyt. Jotenkin mulla oli aina vaikea olo parisuhteessa, pelkäsin jättämistä ja kompensoin tätä korostamalla omaa itsenäisyyttäni, varmaan liikaakin. Ei ole kiva, jos ahdistaa. Ja parisuhteessa voi joskus tuntea olevansa tosi yksin, vaikka se toinen istuisi vieressä. Suojelen omaa mielenterveyttäni ja jätän miehet rauhaan. 

Ei ongelmia, enkä ole kateellinen. Jos joku heikko hetki joskus tulee, muistan vain millaisia naiset ovat ja muutun onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. Kaikki on jo nähty ja nyt vain nautitaan rauhasta.

Varmaan eri asia jos on kokenut parisuhteet, eikä ollut sitten oma juttu.

Mutta jos ei koskaan ole parisuhteessa ollut, se on aika eri juttu.

Katsella vaan muita rakastuneita ja muilla on tuki ja kumppani.

Yleensä olet parisuhteessa niin yksin kuin ikinä voi olla, olet autiolla saarella ihmisten ympäröimänä ja puoliso on pahin uhkasi. Joten elättelet aikamoisia haavekuvia. Minä olen työkyvyttömyys eläkkeellä parisuhteideni traumoista, niitä ei yritetty edes mitenkään hoitaa kun oli niin pahoja. Nauti siitä että olet saanut pitää terveytesi koska olet sinkkuna pysynyt.

Olen pahoillani että sinulle käynyt näin.

Ja ei ole yhtään tarkoitus vähätellä ketään ja heidän kokemuksiaan, mutta jos parisuhteet on niin ikäviä ja yksinäisiä, niin miksi lähtökohta on että kaikki haluaa sellaisen. Miksi lähes kaikki lähtee hommaan, on parisuhteissa. Miksi ne on niin keskiössä ja merkki että elämässä pärjännyt? Miksi monet uudestaan ja uudestaan hakeutuu parisuhteisiin ja on onnettomia (ei kaikki - mutta moni on, ainakin oikeassa elämässä)?

Ap

En kyllä tunne kateutta. Elän täyttä elämää lasteni kanssa. Tunnen riittävästi parisuhteessa eläviä ihmisiä tietääkseni että toimiva parisuhde on yhtä harvinainen kuin lottovoitto ja suurin os on suhteessa tavan, rahan tai eroamiseen liitetyn häpeän ajatuksen vuoksi. Toki joillakin on myös hienosti toimiva ja tasavertainen kumppanuus mutta se on oikeasti todella, todella harvinainen juttu mitä kauemmin ollaan yhdessä. Eli en ole kateellinen enkä haikaile mitään. Elän tätä päivää.

En miellä elämääni ilman suhdetta mielekkääksi. Olen 25 ja en ole seurustellut mutta olen kyllä tapaillut miehiä. Olen pitkään toivonut suhdetta mutta en tietenkään kenen tahansa kanssa. Olen sosiaalinen ja kaipaan todella paljon toisten seuraa. Ennen ei ollut näin kovin vahvasti. Haluni saada suhde tuli kovaksi pari vuotta sitten ja samalla kiinnostuneiden miesten määrä vain laskee ja laskee. ..

Pärjään loistavasti. En vuosiin kokenut läheisyyden kaipuuta tai mitään.  Löytyy harrastuksia ja muuta tekemistä. Jotenkin hankala kuvitella asua jonkun toisen kanssa, ei vain ole minulle. M32