Miten te pitkäaikaiset/ ikisinkut pärjäätte?

Olen sinkku vela, ja todella hyvin on viime 5 vuotta mennyt. Kotileikkejä tuli sen verta kokeiltua, että ei ole mun juttu. En vaihtaisi tätä enää mihinkään.

M56

Mikä kateus? Tunnen ainoastaan sääliä pariskuntia kohtaan.

Miten voisi kaivata sellaista jota ei ole koskaan kokenut ja josta ei tiedä, että millaista se on?

Muistelen sen ainokaisen suhdekokeilun riitoja ja saamiani haukkuja.

Elän niin, etteivät menoni poikkea oleellisesti yhden kaksinasuvan menoista.

Ahdistaa pelkkä ajatuskin parisuhteesta. Kivempi olla yksin.

En ole läheisriippuvainen niin hyvin olen pärjännyt.

Naapurin mies auttaa jos on jotain "miesten hommia".

Huonosti :( Haluaisin kumppanin mutta taitaa olla mahdotonta. En ole ikinä seurustellut enkä tapaillut miehiä moniin vuosiin. Olen jo 30v. En harrasta irtosuhteita. En uskalla. Muutenkin menee elämässä niin huonosti ettei ole voimavaroja mihinkään ylimääräiseen.

Pidän yksinolosta, ja olen aina asunut yksin. Voisin ehkä seuran takia ryhtyä johonkin friends with benefits-tyyppiseen suhteeseen, mutta omaisuuttakin on sen verran, että en laittaisi hynttyitä yhteen kenenkään kanssa. En varsinaisesti ole kateellinen pariutuneille kavereilleni, koska osa on selvästi onnettomia. Olen vilpittömästi iloinen niiden puolesta, jotka ovat onnellisia.

Suurin osa ihmisistä on kuitenkin sen verran tylsiä, että en itse jaksaisi asua kenenkään kanssa.

N55

Oikein hyvin. Kaikki on jo nähty ja nyt vain nautitaan rauhasta.

Sinkkuus harmittaa minua vain siltä kannalta, että pariskunnilla on toisistaan etenkin taloudellista tukea, kun asiat alkavat mennä huonosti. Jo juttukaveri samassa veneessä on avuksi.

Työtön sinkku 57 v.

Ennen tuo asia vaivasi, mutta en tiedä mitä tapahtui koska viimeisen 5 vuoden aikana tuo tunne on hävinnyt täysin. Jokaisella on oma polkunsa tässä elämässä ja kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita.

M49

Millainen on "raivo sinkku"? Kuin raivo härkä? Jos ihminen pitää suorastaan raivolla kiinni sinkkuudestaan, niin tuskin hän kovin haikeana kadehtii pariskuntia tai pariutuu vain sen takia, ettei tarvitse pärjätä yksinään.

Vierailija kirjoitti:

Miten voisi kaivata sellaista jota ei ole koskaan kokenut ja josta ei tiedä, että millaista se on?

No tämä on juuri minun ongelma.

Koska en ole koskaan suhteeseen ns.päässyt, niin pää täynnä haavekuvia.

Ap

Raivosinkku on yhdyssana, mutta hauska termi sinänsä. 

Haikea ja kateellinen voi olla monista asioista, jopa parilliset saattaa olla sinkkuudesta kateellisia.

Ihan hyvin pärjään.

Kaikkien pariskuntien elämä ei ole kamalaa, mutta on epätodennäköistä, että itsellä olisi hyvä arpaonni. Kuitenkin lasten hankkiminen ja hoitaminen on huomattavasti helpompaa kahdelle kuin yhdelle, jos toinen osapuoli on edes jotenkin tolkuissaan. (Toisaalta jos ei ole, niin seuraa huoltajuusriitoja.)

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. Kaikki on jo nähty ja nyt vain nautitaan rauhasta.

Varmaan eri asia jos on kokenut parisuhteet, eikä ollut sitten oma juttu.

Mutta jos ei koskaan ole parisuhteessa ollut, se on aika eri juttu.

Katsella vaan muita rakastuneita ja muilla on tuki ja kumppani.

Yli 10v sinkkuuden jälkeen sitä jotenkin vaan vaipuu tylsyyteen/tyhjyyteen. Ei tunne kateutta koska on olo että ne perheelliset/pariskunnat kuuluu johonkin eri todellisuuteen.

Ainakaan ei tarvitse pelätä väkivaltaa, kodin menetystä, epävarmuutta jne.

-ikisinkku n35v

Heh, raivo sinkku. Ehkä kaikki sinkut eivät ole sinkkuja tahtomattaan, toisin kuin ap.

Ei ole minkäänlaista kateutta, päinvastoin. Joskus muistelen millaista parisuhteissani oli ja puistattaa. 

Hullu olisin jos vielä antaisin pois vapauteni. 

Vierailija kirjoitti:

Raivosinkku on yhdyssana, mutta hauska termi sinänsä. 

Haikea ja kateellinen voi olla monista asioista, jopa parilliset saattaa olla sinkkuudesta kateellisia.

Mitä syitä on olla kateellinen sinkulle?

Äläkä nyt sano ettei kukaan ainakaan hakkaa, petä, ei toisen addiktio vaivaa tai parisuhteessakin voi olla yksin.