Lue keskustelun säännöt.
iten pystyy psyykkaamaan itsensä pitämään niistä joista ei viehäty? (eli "alempitasoisista" kuin joihin ihastuu)
11.07.2022 |
Kun täällä annetaan aina neuvoa että pitää "laskea tasoa" jos ei löydy kumppania, niin miten sen tason laskeminen käytännössä tapahtuu?
Itse olen yrittänyt useamman kerran tapailla ja hieman jopa seurustella sellaisen josta en ole ollut kiinnostunut, mutta tämä vastapuoli oli hyvin kiinnostunut minusta.
Eli yritin ns. "laskea tasoa" kumppaninhaun suhteen.
Jokainen näistä yrityksistä on päättynyt huonosti...Mikä siis on se salaisuus jolla tasoa lasketaan? Sitä kun täälläkin niin usein hoetaan, että jokin salaisuus varmasti löytyy jota en ole tajunnut.
Kommentit (44)
Minä en kyllä mitenkään voi ymmärtää näitä "tasoja"?
Siis onko niin että näihin tasoihin kuuluu pituus, paino, moitteeton ulkonäkö, raha, omaisuus jne?
Kulissiako siis etsitte, näyttelyesinettä?
Minä haluan ihmisen, en pahvikulissia ja falskia kuorta.
Itselleni ehdottomasti tärrkein asia josta en tingi on sydämen sivistys. Jos miehellä on terve tunne-elämä, kykenee rakastamaan oikeasti ja aidosti ihmistä minussa, arvostaa ja kunnioittaa itseään, minua ja toisia.
Terve itsetunto ilman ruikutusta ja itsensä väheksymistä sen enempää kuin oman egon nostoa toisten kustannuksella, herkkyyttä ja rohkeutta näyttää se, ollaan jo pitkällä.
Täyttä alkottomuutta en vaadi, mutta omien rajojen tuntemista ja niissä pysymistä. Alkoholi ei saa olla keskeisessä asemassa elämässä vaan pieni lisä mukavassa seurassa silloin tällöin harvakseen jääden sitten siihen. Ei kapakoissa juoksua.
Työhaluton ei saa olla. Se kuuluu jo itsekunnioitukseen.
Tuntuu sille että jopa aikuiset ihmiset ovat hyvin teini-ikäisen tasolla noine vaatimuksineen. Ulkonäkö nostetaan korkeimmalle. Mummoni sanoi ettei komeankaan p-ska syötäväksi kelpaa, ja totta puhui.
Nykyajan pinnallisuus on todella järkyttävää.
Toistan nyt että vaadin paljon tai oikeammin edellytän, mutta en ulkokuorta jolla mitään ei tee jos sisin on mätä. Edellytän henkisesti tasapainoista tervettä, ehdottomasti rehellistä sydän paikallaan olevaa ihmistä jos kumppania haen. Ja siinä se haaste onkin! Mistä sellaisen nykyaikana löytää?!
Moni väittää sellainen olevansa mutta kuitenkin sitten heti seuraavassa lauseessa tulee esiin se ruikutus että enhän minä kuitenkaan kelpaa. Naiset ei huoli tällaista jne. Ja juuri tuo asenne romahduttaakin sitten koko asetelman. Ruikutus, itsesääli, itseviha: asioita joita en siedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustu avoimin mielin, älä ole niin ulkonäkökeskeinen. Tutustu oikeasti ihmisiin, älä mieti niitä tasojasi. Eli anna mahdollisuus. Joskus voi käydä niin, että kun tutustut paremmin johonkin, joka ei alunperin viehättänyt ollenkaan, ihastut ja rakastut. Viehätys tulee sen myötä. Ei kuitenkaan kannata alkaa seurustelemaan ellei ole vähintäänkin ihastunut.
Eli: Tutustu avoimin mielin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?
Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Vierailija kirjoitti:
Minä en kyllä mitenkään voi ymmärtää näitä "tasoja"?
Siis onko niin että näihin tasoihin kuuluu pituus, paino, moitteeton ulkonäkö, raha, omaisuus jne?
Kulissiako siis etsitte, näyttelyesinettä?
Minä haluan ihmisen, en pahvikulissia ja falskia kuorta.
Itselleni ehdottomasti tärrkein asia josta en tingi on sydämen sivistys. Jos miehellä on terve tunne-elämä, kykenee rakastamaan oikeasti ja aidosti ihmistä minussa, arvostaa ja kunnioittaa itseään, minua ja toisia.
Terve itsetunto ilman ruikutusta ja itsensä väheksymistä sen enempää kuin oman egon nostoa toisten kustannuksella, herkkyyttä ja rohkeutta näyttää se, ollaan jo pitkällä.
Täyttä alkottomuutta en vaadi, mutta omien rajojen tuntemista ja niissä pysymistä. Alkoholi ei saa olla keskeisessä asemassa elämässä vaan pieni lisä mukavassa seurassa silloin tällöin harvakseen jääden sitten siihen. Ei kapakoissa juoksua.
Työhaluton ei saa olla. Se kuuluu jo itsekunnioitukseen.
Tuntuu sille että jopa aikuiset ihmiset ovat hyvin teini-ikäisen tasolla noine vaatimuksineen. Ulkonäkö nostetaan korkeimmalle. Mummoni sanoi ettei komeankaan p-ska syötäväksi kelpaa, ja totta puhui.
Nykyajan pinnallisuus on todella järkyttävää.
Toistan nyt että vaadin paljon tai oikeammin edellytän, mutta en ulkokuorta jolla mitään ei tee jos sisin on mätä. Edellytän henkisesti tasapainoista tervettä, ehdottomasti rehellistä sydän paikallaan olevaa ihmistä jos kumppania haen. Ja siinä se haaste onkin! Mistä sellaisen nykyaikana löytää?!
Moni väittää sellainen olevansa mutta kuitenkin sitten heti seuraavassa lauseessa tulee esiin se ruikutus että enhän minä kuitenkaan kelpaa. Naiset ei huoli tällaista jne. Ja juuri tuo asenne romahduttaakin sitten koko asetelman. Ruikutus, itsesääli, itseviha: asioita joita en siedä.
Komppaan tätä, ja lisään vielä että katkeruus ja kyynisyys mennyttä elämää kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Ymmärrät varmaan että rahaa tarvitaan elämiseen. Miksi ehdoin tahdoin perustaisi perhettä tilanteeseen, jossa on jatkuvaa puutetta rahasta? Jossa kykenet asumaan vain kunnan vuokraluukussa? Tai jossa olet ainoa elättäjä? Pitkäaikaistyöttömyys kertoo yleensä myös elämänhallinnan ongelmista. Uuvuttavan työnkin voi vaihtaa toiseen, edes osa-aikaiseen.
Taas annetaan hyviäkin neuvoja, mutta viimeistään viikon päästä palaat samalla aiheella.
Vää vää vänkyti vänk. Mitä ap saat tästä jankkauksesta?
Hyväksy tilanteesi tai muuta jotain.
Tai jatka valitsemallasi linjalla, mutta voisitko lopettaa samojen aloitusten tekemisen?
-
No, kaikkea hyvää joka tapauksessa ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.
Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.
En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.
Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidä. Se tason laskeminen on sanottu silloin, kun joku nillittää naisten hiusten pituudesta tai yksittäisestä tatuoinnista. Niillä ei ole mitään merkitystä pitkässä parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.
Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.
En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.
Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.
Entä jos se elämäntapatyötön on voittanut vaikka lotossa 30 miljoonaa eikä aio ikinä mennä töihin, mutta asuu jossain 300 neliön kartanossa Kulosaaressa, käy 5 krt vuodessa luxuslomilla Malediiveilla jne ja viettää arkipäivät harrastellen liikuntaa ja ystävien kanssa seurustelua tms? Mahtaisiko arvonne jo silloin kohdata vaikka kyseessä on ehta elämäntapatyötön, kiiltävimmissä puitteissa vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut pystyvät siihen, kaikki eivät. On naisia, jotka seurustelevat rahan takia, kauniita naisia rumien miesten kanssa.
Mitä kukin arvottaa elämässä tärkeimmäksi.
Joillekin se on raha, toisille status, jollekin ammatti.
Minulle se on ihmisen sisin.
Ap, ei sun tarvitse voida olla ihmisten kanssa, joiden kanssa et halua olla. Vaihtoehto on yksinäisyys.
Ja vaikka laskee rimaa, niin pettyy.
Otin 50v, työttömän miehen, silti sekin hylkäsi
N34 ja 3 lapsen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.
Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.
En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.
Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.Entä jos se elämäntapatyötön on voittanut vaikka lotossa 30 miljoonaa eikä aio ikinä mennä töihin, mutta asuu jossain 300 neliön kartanossa Kulosaaressa, käy 5 krt vuodessa luxuslomilla Malediiveilla jne ja viettää arkipäivät harrastellen liikuntaa ja ystävien kanssa seurustelua tms? Mahtaisiko arvonne jo silloin kohdata vaikka kyseessä on ehta elämäntapatyötön, kiiltävimmissä puitteissa vain?
Minulle ei vaikuttaisi, voin ihan sydämen pohjasta sanoa. Ehkä puoli vuotta menisi, kun olisin niin ihmeissäni kaikesta. Mutta sitten se hälvenisi.
Kyllä se on se ihminen ja hänen ominaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.
Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.
En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.
Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.Entä jos se elämäntapatyötön on voittanut vaikka lotossa 30 miljoonaa eikä aio ikinä mennä töihin, mutta asuu jossain 300 neliön kartanossa Kulosaaressa, käy 5 krt vuodessa luxuslomilla Malediiveilla jne ja viettää arkipäivät harrastellen liikuntaa ja ystävien kanssa seurustelua tms? Mahtaisiko arvonne jo silloin kohdata vaikka kyseessä on ehta elämäntapatyötön, kiiltävimmissä puitteissa vain?
Minulle ei vaikuttaisi, voin ihan sydämen pohjasta sanoa. Ehkä puoli vuotta menisi, kun olisin niin ihmeissäni kaikesta. Mutta sitten se hälvenisi.
Kyllä se on se ihminen ja hänen ominaisuutensa.
En kyllä näe miten esim oma kitkutteluni tylsässä kopperossa 5 pv viikossa keskipalkalla, parin tunnin päivittäisellä vapaa-ajalla, on esim sinulle teoriassa jotenkin jalompaa ja kiinnostavampaa kuin jos voisin tehdä elämälläni aivan mitä huvittaa ja olla hyvinvoiva ja energinen (kuten tuo kuvitteellinen lottovoittaja).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.
Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.
En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.
Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.
Siitäkin voi olla elämässä ylpeä, että ei ole koskaan esittänyt mitään tai mielistellyt ketään. En vaikka toisella olisi rahaa ihan helvetisti.
Jos joku ihminen ei ole tuntunut oikealta, niin en ole ollut sen kanssa.
Sama asenne minulla on vähän kaikessa. Kyse on myös itseriittoisuudesta. Työelämässä olen lisäksi itseohjautuva.
Sama taso-ongelma minullakin on. Mutta olen hyväksynyt yksinäisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.
Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.
En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.
Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.Entä jos se elämäntapatyötön on voittanut vaikka lotossa 30 miljoonaa eikä aio ikinä mennä töihin, mutta asuu jossain 300 neliön kartanossa Kulosaaressa, käy 5 krt vuodessa luxuslomilla Malediiveilla jne ja viettää arkipäivät harrastellen liikuntaa ja ystävien kanssa seurustelua tms? Mahtaisiko arvonne jo silloin kohdata vaikka kyseessä on ehta elämäntapatyötön, kiiltävimmissä puitteissa vain?
Minulle ei vaikuttaisi, voin ihan sydämen pohjasta sanoa. Ehkä puoli vuotta menisi, kun olisin niin ihmeissäni kaikesta. Mutta sitten se hälvenisi.
Kyllä se on se ihminen ja hänen ominaisuutensa.En kyllä näe miten esim oma kitkutteluni tylsässä kopperossa 5 pv viikossa keskipalkalla, parin tunnin päivittäisellä vapaa-ajalla, on esim sinulle teoriassa jotenkin jalompaa ja kiinnostavampaa kuin jos voisin tehdä elämälläni aivan mitä huvittaa ja olla hyvinvoiva ja energinen (kuten tuo kuvitteellinen lottovoittaja).
Silloin vaikuttaisivat muut ominaisuudet, eivät raha. En ehkä pitäisi sinusta elämäntapatyöttömänä, koska et ole osannut järjestää elämääsi. Ehkä olet laiska, saamaton, kunnianhimoton tai sairas.
Mikään noista ominaisuuksista ei ole hyvä.
Jos on köyhä, pitää tehdä suunnitelmia köyhyyden voittamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.
Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.
En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.
Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.Entä jos se elämäntapatyötön on voittanut vaikka lotossa 30 miljoonaa eikä aio ikinä mennä töihin, mutta asuu jossain 300 neliön kartanossa Kulosaaressa, käy 5 krt vuodessa luxuslomilla Malediiveilla jne ja viettää arkipäivät harrastellen liikuntaa ja ystävien kanssa seurustelua tms? Mahtaisiko arvonne jo silloin kohdata vaikka kyseessä on ehta elämäntapatyötön, kiiltävimmissä puitteissa vain?
Miksi tällä palstalla kuvitellaan, että Kulosaari olisi joku kaikkien haluama asuinpaikka täynnä kartanoita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...
Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?
Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta
Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.
Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.
En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.
Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.Entä jos se elämäntapatyötön on voittanut vaikka lotossa 30 miljoonaa eikä aio ikinä mennä töihin, mutta asuu jossain 300 neliön kartanossa Kulosaaressa, käy 5 krt vuodessa luxuslomilla Malediiveilla jne ja viettää arkipäivät harrastellen liikuntaa ja ystävien kanssa seurustelua tms? Mahtaisiko arvonne jo silloin kohdata vaikka kyseessä on ehta elämäntapatyötön, kiiltävimmissä puitteissa vain?
Minulle ei vaikuttaisi, voin ihan sydämen pohjasta sanoa. Ehkä puoli vuotta menisi, kun olisin niin ihmeissäni kaikesta. Mutta sitten se hälvenisi.
Kyllä se on se ihminen ja hänen ominaisuutensa.En kyllä näe miten esim oma kitkutteluni tylsässä kopperossa 5 pv viikossa keskipalkalla, parin tunnin päivittäisellä vapaa-ajalla, on esim sinulle teoriassa jotenkin jalompaa ja kiinnostavampaa kuin jos voisin tehdä elämälläni aivan mitä huvittaa ja olla hyvinvoiva ja energinen (kuten tuo kuvitteellinen lottovoittaja).
sivusta: Sä olet se sama ihminen, olet sitten työtön tai se lottovoittaja. Mulle tuolla ei olisi merkitystä, kunhan sulla olisi muuten järkevä elämä, etkä makaisi vaan äitisi kellarissa pelaamassa pleikkaria.
Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa
Vai oletko joku rikas perijä?