iten pystyy psyykkaamaan itsensä pitämään niistä joista ei viehäty? (eli "alempitasoisista" kuin joihin ihastuu)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää löytää hyvä aihio jota sitten hienovaraisesti muokkaa haluamaansa suuntaan. Ei, pahasta pojasta ei ehkä tule kilttiä koti-isää mutta kouluttamattoman voi saada kouluttautumaan, työttömän töihin, lihavan laihtumaan...

Ikään kuin työttömyys olisi jotenkin rikollista. Itse olen ollut työtön jo viitisen vuotta mutta olen fyysisesti ja henkisesti kovemmassa kunnossa kuin koskaan ennen. Minulla on ollut aikaa keskittyä asioihin mistä oikeasti pidän, kuten lenkkeilyyn, nyrkkeilyyn ja lukemiseen. Töissä ollessani en jaksanut kuin ehkä lukea pari sivua jostain kirjasta nukkumaan käydessäni. Urheilu jäi lähes kokonaan pois koska en jaksanut eikä minulla ollut motivaatiota vaikka en edes tehnyt mitään kovinkaan fyysistä työtä.

Kyllä se työttömyys vaikuttaa moneen asiaan. Työttömänä et saa edes asuntolainaa. Elintaso jää matalaksi. Harva haluaa perhettä elämäntapatyöttömän kanssa

Vai oletko joku rikas perijä?

Jos on rikas perijä niin ei haittaa vai?

Eli kyse ei ole työttömyydestä, vaan ainoastaan rahasta

Minä rakastuin ulkomaalaiseen tyhjätaskuun. Miehellä ei ollut oleskelulupaa, ammattia eikö yhtään rahaa. Kyllä se oli luonne johon rakastuin. Kymmenen vuotta myöhemmin hän puhuu suomea, on vakituisessa ok palkkaisessa työssä ja omistaa asunnon Helsingistä. Hän aloitti tyhjästä.

Minulla oli jo silloin omistusasunto, mutta en ollut rikas.

En pystyisi olemaan elämäntapatyöttömän kanssa. Meillä ei olisi mitään yhteistä.

Ei toisen rahoilla elellä. En voisi itsekään tuudittautua siihen. En vain pystyisi luottamaan. Lisäksi olen hyvin ylpeä, mikään kerjääminen ei sovi minulle tai että olisin sovittelevampi rahan takia.

Entä jos se elämäntapatyötön on voittanut vaikka lotossa 30 miljoonaa eikä aio ikinä mennä töihin, mutta asuu jossain 300 neliön kartanossa Kulosaaressa, käy 5 krt vuodessa luxuslomilla Malediiveilla jne ja viettää arkipäivät harrastellen liikuntaa ja ystävien kanssa seurustelua tms? Mahtaisiko arvonne jo silloin kohdata vaikka kyseessä on ehta elämäntapatyötön, kiiltävimmissä puitteissa vain?

Kulosaari? En halua muuttaa pääkaupunkiseudulle. En tykkää kaukomatkoistakaan, koska aikaerorasitukset on hirveitä. Miten niillä ystävillä on aikaa seurustella kaikki päivät, onko nekin elämäntapatyöttömiä? Silloinhan se kartano on täynnä jotain pössytteleviä pitkätukkia, hyi olkoon, jotka elää miehen siivellä. Eipä oikein houkuttele.

Koita jo ymmärtää että sillä tarkoitetaan sitä että olet yhdessä sellaisen kanssa joka ei sinua viehätä. Jos se suhde on niin tärkeä niin sitten tingit muusta.

Otat tarpeeksi monta kertaa henkisesti turpaasi suhdeyrityksissä tasosi yläpuolella olevien kanssa. Lopulta sisäistät paikkasi hierarkiassa ja osaat paremmin tyytyä.

Tai sitten olet ilman ja hankit koiran/kissan seuraksi.

Onpa raskasta ajatella päivästä toiseen tuollaisia asioita