Miksi naiset ihannoivat miehiä ja miehisyyttä niin kovasti?

Juon toki viina kuin mies, mutta se ei ole kauhean hyvä asia, sillä juovun edelleen kuin nainen... :D Noo vitsi vitsinä, mutta miksiköhän naiset aina morkkaavat toisiaan kehittelemällä asioita, joita " muut naiset" AINA tekevät?

Vierailija:

miksiköhän naiset aina morkkaavat toisiaan kehittelemällä asioita, joita " muut naiset" AINA tekevät?

Huomasin tuon otsikkoni muotoiluvirheen jo ennenkuin luin tekstisi. Tarkoitukseni oli otsikoida kirjoitus niin, että siitä huomaa, etten koko naiskuntaa pidä miesten ihannoijina....mutta nythän siinä kävi juuri niin :)

ap

Mä vaan inhoan sitä, että ihmiset niputetaan ryhmiin, kuten " suomalaiset" , " naiset" , " kotiäidit" , jotka tekevät kaikki jotain kamalia juttuja.



Mutta kyllähän tuota mainitsemaasi ihannointia kuulee. Henkkoht luulen, että kyseiset ihmiset eivät vain ajattele asioita sen syvällisemmin. Heidän lähipiirissään on ehkä paljon suuriäänisiä, hallitsevia mieshahmoja, ja yleensäkin sellainen asenneilmasto, että mies=hyvä. Naiset eivät pidä niin suurta ääntä hyvistä puolistaan, varsinkaan egoltaan isojen miesten lähellä. Eli ajattelutapa on suunnilleen sellainen, että antaa poikien mesota.

Joku muukin piti sinua saivartelijana, niin minäkin edelleen.



Sinä viet tämän yksinkertaisen aiheen hyvin kauas alkuperästään. Mutta sitähän ne siellä yliopsitossa opettavatkin, yksinkertaisen ja itsestäänselvän sanomista mahdollisimman hienosti, monimutkaisesti, mutkikkain sanakääntein ja pitkin lausein :)



Siis. Kyse ei ole siitä, mitkä ovat miehisiä ominaisuuksia, tai mitkä ovat naisellisia ominaisuuksia. Kuka on jätkämäinen ja kuka ei ole jätkämänen. Jokainen olkoon juuri sellainen kuin on :)



Jos ihminen on aidosti ja rennosti oma itsensä(olipa hän millainen hyvänsä, kunhan säteilee sisäistä hyvää oloaan), hän aiheuttaa minussa positiivisia tuntemuksia. Jos ihmisestä huokuu epäaitous, pätemisen tarve jne. hän saa minut tuntemaan negatiivisia tuntemuksia.



Tämä " miehisyyttä ihannoiva nainen" , josta aloituksessa puhuin, on tätä jälkimmäistä sorttia. Hänen lähellään olevat aistivat, että hänellä on tarve päteä ympärillä olevilleen miehisyyttä ihannoimalla. Todistelemalla, että ei ole naisellinen tai todistelemalla, että on _yhtä hyvä kuin mies_, vaikka tämän pitäisi olla jokaiselle itsestään selvää.





Joko akateeminen ihminen ymmärtää työläisen ajatuksenjuoksua? Kysyit, miksi viestisi riepovat. Jostakin syystä viesteistäsi tulee läpi ylimielisyys. En tiedä, onko sen ilmaiseminen tekstissäsi tahatonta vai tahallista. Luulisi, että kun muuten noin hienosti kirjoitat, että osaisit ilmaista itseäsi lempeämmin? Ei keskustelussa/väittelyssä tarvitse muiden keskustelijoiden persusta nuoleskella (sitäkin jotkut jaksavat), mutta kyllä ystävällinen vaikutelma viestissä auttaa hedelmällisen keskustelun paremmin alkuun kuin töykeä meininki.







ap

Itse en ole moista oikeastaan huomannut, ehkäolen vähän sokea. Omasta puolestani voin todeta, että rakastan olla NAISELLINEN NAINEN. Enkä tosiaan haluaisi olla " yksi jätkistä" , yöks.



On ihanaa olla Nainen!

Vierailija:

Eikö teitä muita tosiaan rassaa, että koska teillä on emätin haarovälissä, niin teitä pidetään itkupilleinä ja teknisesti tumpeloina ja muuten vaan hölmöinä ja irrationaalisina? Kyllä minua ainakin harmittaa, että ihmiset jotka eivät minua tunne, olettavat sukupuoleni perusteella minun olevan tietynlainen, ja käyttäytyvät sitten minua kohtaan sen oletuksensa pohjalta. Itselleni ei tiulisi mieleenkään tehdä noin kauaskantoisia johtopäätöksiä pelkän sukupuolen perusteella.

Ei rassaa. Jos antaisin sen rassata, en voisi elää tässä maailmassa tulematta hulluksi. Vaikka kuinka ärsyyntyisin toisten ajatuksista, mitä se hyödyttäisi? Ei toisia typerin perustien arvostelevat ihmiset mailmasta lopu minun kiukutteluni johdosta. Tekisin vain oman elämäni vaikeaksi tympääntymällä joka päivä toisten sanomisista ja tekemisistä. Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Ne ihmiset, jotka heittelevät typeriä arvioita ihmisestä pelkän hatarna oletuksen pohjalta eivät ole kunnioitukseni arvoisia. Heidän mielipiteensä eivät saa kunnioitustani, siispä ne eivät minua kosketa millään tavalla.

Kun taas sellaiset ihmiset, jotka eivät tuomitse sukupuolen, rodun, uskonnon, vaatetuksen, koulutuksen jne. tai muutenkaan hataralla perusteella ihmisiä, ovat yleensä lämminhenkisiä, viisaita ihmisiä. Heitä ja heidän mielipiteitään arvostan. Sellaiseksi haluan itsekin jonakin päivänä tulla vaikka matka on pitkä.

Matkallani viisaammaksi mietiskelen tällaisia, aloituksessani mainitun kaltaisia asioita. Pohtimalla näitä jäsentelen myös omia heikkouksiani. Mietin, " teenkä minä joskus tuoolaista? Osaanko hyväksyä isteni hyväksi, arvokkaaksi ihmiseksi juuri tällaisena kuin olen? Vai todistelenko jollakin tavalla muille hyvyyttäni ihmisenä?" Luultavasti, mutta huomaamattani. Kuten kai hekin, jotka miehisyyttä ihannoivat :)

ap

Mä ainakin koen olevani jotenkin kovin " miesmäinen" vaikka olenkin nainen. En pidä kumpaakaan mitenkään parempana mutta huomaan että olen luonteeltani enemmän mies-tyyppiä. Eli kun yhteiskunta jo luokittelee pojat ja tytöt erilaisiksi niin minä huomaan että mulla on paljon poikamaisia ominaisuuksia. Olen silti erittäin naisellinen ulkonäöltäni ja pidän miehistä, joten siksi olen ajatellut että olen homo joka on syntynyt naiseksi :)

Mulla on paljon homoja ystävinäni ja heidän seurassaan mulla on kaikkein " normaalein" olo. Naisten kanssa tulen toimeen mutten koe laumasielu-tunnetta. Miesten kanssa olen enemmän vapautunut kuin naisten ja se on sellaista samanlaista ystävyyttä kuin miehillä keskenään eli siihen ei liity seksuaalista jännitettä. Mutta siis se kaikkein ihanin olo mulla on homoporukassa :)

Ja mun mies on ns. homomainen mies joka kuitenkin on seksin suhteen ihan hetero. Eli hän on meistä se naisellisempi osapuoli monissa asioissa. Toki minä näytän enemmän naiselta ja olen tunteellisempi, mutta mun olemus on enemmän miesmäinen. Ja minä olen se joka tekee meillä ne perinteiset miesten hommat ja kannan painavat jutut, mies taas tekee parempaa ruokaa ja silittää sika hyvin.

Minä myös koen olevani nainen ja ajattelen että ihmiset on tasa-arvoisia (kumpikaan ei ole parempi). Tyttäreni on erittäin naisellinen ja tuen häntä siinä, en todellakaan yritä hänestä tehdä miesmäistä tai ihannoida miesten juttuja, päinvastoin. Poikia mulla on kaksi, mutta sukupuolen suhteen kaikki on tasa-arvoisia ja minä ylpeä heidän jokaisen ominaisuuksista.

Vierailija:

Tämän huomaa monessa asiassa. Yleensä ihannointi kerrotaan piilotettuna lauseessa, ei suoralla ilmoituksella.

Esim.

" Minä olen yksi jätkistä"

" Luisteleeko teidän tyttö hokkareilla vai kaunoilla? Meillä on AINA käytetty VAIN hokkareita"

" Ajan autoa kuin kuka tahansa mies"

" Juon viskiä ihan yhtä lailla kuin miehetkin"

Ja lisää voisi luetella vaikka kuinka paljon. Mikä saa naiset väheksymään omaa sukupuoltaan ja ihannoimaan miesten juttuja?

No, en koe että nuo esimerkit jotenkin olisivat miesten ihannoimista ja naiseuden väheksymistä. Harvemminhan sitä nyt eksplisiittisesti mainitaan tuo " kuin mies" tai " kuin kuka tahansa mies" . Jos asiaa katsoo objektiivisesti, niin onkohan nuo nyt mitään miehisiä juttuja edes? Siis autoilu, jääkiekkoilu, viskin juominen.. Itse asiassa, implisiittisesti annat ymmärtää että miehisyys on just noita asioita: viskin juomista, auton ajamista... ja tuosta voi johtaa, että naiseus on sitten muita juttuja. kaunoluistelua esimerkiksi. Miksi? Mitäs tää kertoo sun maailmankuvasta? Sun omasta asenteesta?

Esim. tuo " olen yksi jätkistä" on aivan naurettava hokema. Minkä ihmeen takia naisen pitäisi käyttäytyä kuin mies, olla yksi miehistä, että olisi yhtä hyvä?? Itse olen ainoa nainen työpaikallani, hyvin miehisellä alalla, mutta en ole yksi jätkistä. Olen rehellisesti nainen, vaikka miesvaltaisella alalla olenkin. Tulen miesten kanssa paremmin toimeen kuin naisten, mutta en tunne tarvetta korostaa olevani jotenkin jätkämäinen.

Jos et ole, niin et ole. Osa meistä kuitenkin on ns. jätkämäisiä (mitä sekin sitten tarkoittaa oikeasti?). Pitäiskö meidän sitten yrittää muuttua koska se ei sulle sovi? Voisko kuitenkin ajatella, että jokainen ihminen (mies tai nainen) on yksilö, jossa on enemmän tai vähemmän tiettyjä piirteitä. Se, että viinan juontia pidetään jätkämäisenä, ei ole muuta kuin yhteiskunnan/kulttuurin konventio. Ei se ole mikään ominaisuus joka tulee kivesten myötä ihmiselle. Näitä sukupuolittuneita ominaisuuksia on PALJON. En silti ymmärrä miksi pitäisi karsastaa jos joku ei mahdu siihen naiseuden tai miehisyyden stereotypiaan.

Vielä vuonna 2006 naisilla on niin huono itstunto, että eivät osaa tuntea itseään hyviksi ihmisiksi ihan naisena, naisen ominaisuuksilla?

No on se nyt kamalaa, nyt pitää sitten erilaisten naisten tuntea huonommuutta siitä etteivät ole riittävän NAISIA? Jos minussa ei ole hoivaviettiä tai siivousgeeniä, niin olenko minä viallinen, epäonnistunut nainen? Jos mä ennemmin juon kaljaa kuin kuivaa valkoviiniä, niin sekin on väärin? Miten tässä voi olla oikein? Ajatteletko, että olen jotenkin tietoisesti tehnyt itsestäni tällaisen, että oikeasti olen nainen (jolla on hoivavietti ja vauvakuume ja pesänrakennusvietti ja hirmuiset emotionaaliset tunnemyrskyt ja joka on irrationaalinen ja kuukautiskiertonsa armoilla, jne jne...) mutta olen vain jostain syystä tietoisesti ryhtynyt " äijäksi" ?

Ajatella, että vielä vuonna 2006 joku ei ymmärrä, että ihmiset ovat ennenkaikkea yksilöitä, ja että sukupuolielimet eivät määrää ihmisen ominaisuuksia.

Ap:n ajatuksia ymmärrän hyvin. Samoja mietteitä on päässäni risteillyt. Olen tullut siihen johtopäätökseen (siis omassa pienessä päässäni), että kyse on juuri naisten huonosta itsetunnosta suhteessa miehiin, joka johtuu vuosituhanten alistamisesta. Naiset haluaa helposti miellyttää miehiä.

Jos jo aloituksen tekstin ymmärsit noin pahasti pieleen, en usko että aiheen jankkaaminen tätä sinulle sen enempää aukaisee.



Vastauksesi aloitustekstiini oli aivan puutaheinää, joskin taitavasti kirjoitettu. Osaat ilmaista ajatuksiasi huomattavasti sujuvammin kuin minä.



ap

Vierailija:

Mä vaan inhoan sitä, että ihmiset niputetaan ryhmiin, kuten " suomalaiset" , " naiset" , " kotiäidit" , jotka tekevät kaikki jotain kamalia juttuja.

Mutta kyllähän tuota mainitsemaasi ihannointia kuulee. Henkkoht luulen, että kyseiset ihmiset eivät vain ajattele asioita sen syvällisemmin. Heidän lähipiirissään on ehkä paljon suuriäänisiä, hallitsevia mieshahmoja, ja yleensäkin sellainen asenneilmasto, että mies=hyvä. Naiset eivät pidä niin suurta ääntä hyvistä puolistaan, varsinkaan egoltaan isojen miesten lähellä. Eli ajattelutapa on suunnilleen sellainen, että antaa poikien mesota.

Mmm-m, minä inhoan tuota niputtamista myös! En ole näin kirjoittamalla kovin hyvä ilmaisemaan ajatuksiani, ja siksi joskus tulee väärinkäsityksiä. On päivänselvää, että jokaisessa ryhmässä on monenlaisia ihmisiä, ei kaikkia voi yhdeksi päättömäksi laumaksi rytätä.

Aloituksen tekstissä yritinkin selventää juuri tuota, että vielä nykyäänkin on paljon tuollaista asennetta mies=hyvä, nainen=ei ihan niin hyvä kuin mies. Mikä siinä on, että jotkut naiset haluavat ylläpitää tätä ajattelua lyttäämällä omaa sukupuoltaan, omalle sukupuolelleen ominaisia asioita?

ap

Vierailija:

Mä ainakin koen olevani jotenkin kovin " miesmäinen" vaikka olenkin nainen. En pidä kumpaakaan mitenkään parempana mutta huomaan että olen luonteeltani enemmän mies-tyyppiä. Eli kun yhteiskunta jo luokittelee pojat ja tytöt erilaisiksi niin minä huomaan että mulla on paljon poikamaisia ominaisuuksia. Olen silti erittäin naisellinen ulkonäöltäni ja pidän miehistä, joten siksi olen ajatellut että olen homo joka on syntynyt naiseksi :)

Mulla on paljon homoja ystävinäni ja heidän seurassaan mulla on kaikkein " normaalein" olo. Naisten kanssa tulen toimeen mutten koe laumasielu-tunnetta. Miesten kanssa olen enemmän vapautunut kuin naisten ja se on sellaista samanlaista ystävyyttä kuin miehillä keskenään eli siihen ei liity seksuaalista jännitettä. Mutta siis se kaikkein ihanin olo mulla on homoporukassa :)

Ja mun mies on ns. homomainen mies joka kuitenkin on seksin suhteen ihan hetero. Eli hän on meistä se naisellisempi osapuoli monissa asioissa. Toki minä näytän enemmän naiselta ja olen tunteellisempi, mutta mun olemus on enemmän miesmäinen. Ja minä olen se joka tekee meillä ne perinteiset miesten hommat ja kannan painavat jutut, mies taas tekee parempaa ruokaa ja silittää sika hyvin.

Minä myös koen olevani nainen ja ajattelen että ihmiset on tasa-arvoisia (kumpikaan ei ole parempi). Tyttäreni on erittäin naisellinen ja tuen häntä siinä, en todellakaan yritä hänestä tehdä miesmäistä tai ihannoida miesten juttuja, päinvastoin. Poikia mulla on kaksi, mutta sukupuolen suhteen kaikki on tasa-arvoisia ja minä ylpeä heidän jokaisen ominaisuuksista.

Saatamme olla hyvinkin samanlaisia! Kirjoituksesi oli kuin minun näppikseltäni, miestä myöten :D Meilläkin mies on joissakin asioissa " naisellisempi" kuin minä.

ap

Kyse on ennemminkin siitä, että naisilta ei tietyssä mielessä odoteta samanlaista käytöstä kuin miehiltä, ja joskus sellaisesta käytöksestä jopa huvitutaan. Naisia vähätellään usein juuri ajotaidon suhteen (" akka ratissa" ), ja muistan edelleen, kun alkaessani pelata jääkiekkoa minulle sanottiin, että " mitä sinäkin siitä ymmärrät, sehän on miesten laji!" . Ehkä joillekin on jäänyt takaraivoon tämä vähättely ja naisten osaamattomuus " miesten lajeissa" (=stereotypia), ja sen vuoksi jotkut haluavat korostaa tekevänsä jonkun asian yhtä hyvin kuin miehetkin. Näin minä asian näen.



Ja minä en pidä itseäni mitenkään jätkämäisenä, vaikka 8-vuotiaaksi saakka toivoinkin, että mulle kasvaisi pippeli ;)

tai myhäilee tyytyväisenä, jos sitä sellaiseksi mainitaan. Hyi helvata.

en ole innokas fuksi, vaan tämmönen vanha käpy joka on lopen kyllästynyt näihin naiseus-miehisyysjuttuihin. Sattumoisin olen kyllä yliopiston käynyt, ja naistutkimustakin olen erehtynyt perusopintojen verran lukemaan (sitä " naiseuden ylistystä" ei kyllä kukaan voi kuunnella voimatta pahoin!)

Ap: " naiselle on ominaista sellainen ja sellainen" vs " minäkin inhoan ihmisten niputtamista!" ... eikös tuo ole vähän ristiriitaista? Inhoat niputtamista, silti koet etteivät jätkämäiset naiset oikeasti voi olla jätkämäisiä: he vain yrittävät liikaa (joko miellyttää miehiä tai sitten jotain muuta mikä ei ihan ole valjennut minulle), ergo jätkämäisiä naisia ei ole.

Ehkä putkiaivoisuuteni rajoittaa nyt ajatteluani? Lainaan vielä ap:tä:

Mikä siinä on, että jotkut naiset haluavat ylläpitää tätä ajattelua lyttäämällä omaa sukupuoltaan, omalle sukupuolelleen ominaisia asioita?

Voitko siis vielä täsmentää, mikä [b]minulle[/b] on ominaista? Olen siis nainen.

t:8 (odotan mielenkiinnolla)

minä olen varmaan hyvä jätkä. työssä miesvaltaisella alalla, myös ronskia huumoria viljelevä (muutakin huumoria kyllä myös, ja tilannetaju pelaa useimmiten) jne. En myöskään vetoa naiseuteeni, vaan teen osani hommista (joskus hyvin fyysisiä, vaikka siisti sisätyö onkin noin paperilla) siinä kun pystyn.



Minusta hyvä jätkä on ennemminkin kuvaus naisesti, joka ei turhia oikuttele, järjestä kohtauksia ja nipota. Se kuvaa reiluutta ja kohtuullisuutta. Ei sillä minusta naisellisuuden kanssa ainänsä ole tekemistä, vaikka nimitys siihen viittaakin.



Enkä yritä väittää, että naiselliiset naiset (mitä se ikinä onkaan) ovat ehdottomasti aina hankalia ja oikukkaita otuksia, joita mies ei voi ymmärtää. Mutta kuten sanoin, hyvä jätkä on tuollaisen shakespearelaisen oikkupussin vastakohta.



Ei minusta tunnu, että ihailen miesmäisyyttä, miehissä löytyy taas sitten sellaisia putkinäköisiä materialistisia luupäitä (varmaan suhteessa saman verran kuin noita oikkupussinaisia...), että en tosiaankaan haluaisi tulla samanlaiseksi. Vaikka pidänkin viskistä (ihan oikeasti!) ja ajan autoa hyvin. Kun vaan olen tällainen.

Olkoon kukin juuri sitä, mitä todella on. Mutta kumpa jokainen olisi aidosti sitä mitä on, eikä väkisin tunkisi itseään johonkin muottiin vain siksi, että se on " mukamas hienompi" .



Aloitusviestissäni ihmettelin niitä, jotka LEVENTELEVÄT olevansa " hyviä jätkiä" , korostavat, että he eivät ole " vain" naisia, vaan ennenkaikkea hyviä jätkiä. Nämä ihmiset siis vaahtoavat tästä ja tuovat sitä esille.



ap

se " rehvastelu" sua siis riepoo ap?

Yritän just miettiä millasia sellaset rehvastelijat on. Mietin olenko tavannut tällasia ihmisiä, nyt ei kyllä leikkaa sen vertaa et osaisin sanoa..

juuri ap:n kuvaukse kaltainen wannabee ' hyväjätkä'

Uskoisin sen johtuvan siitä että vietin lapsuuteni melkoisen sovinistisessa ympäristössä :(



Opiskeluaikoina kuitenkin huomasin että naiseus onkin iloinen ja hyvä asia :) Nykyisin olen iloinen sukupuolestani ja koen olevani naisellinen vaikkei minulla suurta hoivaviettiä olekaan eikä ' siivousgeeniä' ;D

ennenkuin määritellään mistä puhutaan (premissit kuntoon, vasta sitten voidaan tehdä johtopäätöksiä!).



a) pitäisi määritellä se naiseus/naisen ominaisuudet. Onko se sama kuin naisellisuus (omasta mielestäni ei)



b) sama juttu tuon miehisyyden/mieheyden suhteen



c) on otettava toinen kahdesta katsantokannasta: joko ajatellaan dikotomisesti että mies ja nainen ovat ikäänkuin vastakkaiset, eli eroavat toisistaan jotenkin silmiinpistävän merkittävästi ihan luonnollisista (tai muista) syistä, mutta että kummankin sukupuolen " ominaisuudet" ovat tasa-arvoisia (esim. tunteellisuus on erilaista mutta ei vähempiarvoista kuin loogisuus) jne.



Tai sitten oletetaan, että naiset ja miehet ovat samanlaisia, ja jos jotain eroja on, ne ovat sattumaa, kasvatuksen tulosta, kulttuurin ja yhteiskunnan ristipaineiden aikaansaannosta (itse ajattelen tämän jälkimmäisen koulukunnan oppien mukaan). Jos tästä vielä sikiää kunnon keskustelu, niin lavennan miksi olen tullut tähän tulokseen (tutkimukset yms) nyt ei ehdi enempää tästä :)



Mikä tai kuka on tuo mystinen nainen (tai mies) josta puhutaan? Lausahtdus " Nainen on tunteellisempi" niputtaa naiset samaan kastiin, unohtaen että jo ihan tutkimustenkin mukaan sukupuolten väliset erot ovat mittauksissa osoittautuneet merkittävästi pienemmiksi kuin saman sukupuolen sisällä olevat vaihtelut. Arkielämän havainnointikin jo tukee tätä väitettä, joskin se on tietenkin riippuvaista siitä missä itse kukin viettää aikaansa. Omassa akateemisessa yhteisössäni toimitaan varmasta tosi erilailla kuin vaikkapa kotiäitien kokoontuessa hiekkalaatikolle lastensa kanssa. Samoin vaikkapa hoitoalan työpaikoissa kulttuuri voi olla jotain ihan muuta kuin esimerkiksi it-alan firmassa.



Aihe on tosi kiinnostava, toivon että aiheen aloittaja ja muutkin jaksaisivat perustella näkemyksiään, vain siten voidaan saada hedelmällistä keskustelua aikaan.



t:8 (edelleen odotellen)