Olen ankea ja nihkeä, kun vaadin, että sopimuksista pidetään kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sovittu, että tunnin kuluttua lähdetään kauppaan eikä mies ole lähtövalmis, osaan mennä yksinäni. Tosin silloin jää miehelle herkut ostamatta, mistä minä tiedän, mitä hän tänään olisi halunnut.

Osaan mennä yksinkin ja menenkin usein, mutta siis aloitukseni esimerkissä tarkoitin tilannetta, jossa on nimenomaan sovittu yhteisestä tekemisestä, johon meillä liittyy usein vaikkapa myös lounaalla käynti ja sellainen mukava yhdessäolo. En siis tarkoittanut vain ruokakaupassa kipaisua. Ap

Miehen käytöksestä voi päätellä, että häntä ei oikeasti kiinnosta nämä yhteiset tekemiset ollenkaan. En ikimaailmassa patistelisi ja hoputtaisi aikuista ihmistä. Kaikenlaista sitä saa lukeakin..

Mistä keksit että patistelebön tai hoputan? En tee niin. Ap

"Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään"

Totta, niin vaadinkin. Mutta en hoputa enkä patistele. Vaan olen itse tunnin päästä kengät jalassa eteisessä valmiina lähtöön ja jos toinen ei ole (eikä selkeästi lähiminuutteina tule olemaankaan), niin harmistus ja joskus olen suuttunutkin. Ap

What about asuntojen vesimaksut? Yhteisesti se yhtiöjärjestyskin on sovittu.

Miten taloyhtiön yhtiöjärjestystä koskeva juridinen kysymys liittyy aloitukseeni, jonka aiheena on ihmissuhteet?

Ap

Onko sinulle eri asia pitää kiinni juridisesti sovitusta kuin ihmissuhteissa sovitusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sovittu, että tunnin kuluttua lähdetään kauppaan eikä mies ole lähtövalmis, osaan mennä yksinäni. Tosin silloin jää miehelle herkut ostamatta, mistä minä tiedän, mitä hän tänään olisi halunnut.

Osaan mennä yksinkin ja menenkin usein, mutta siis aloitukseni esimerkissä tarkoitin tilannetta, jossa on nimenomaan sovittu yhteisestä tekemisestä, johon meillä liittyy usein vaikkapa myös lounaalla käynti ja sellainen mukava yhdessäolo. En siis tarkoittanut vain ruokakaupassa kipaisua. Ap

Miehen käytöksestä voi päätellä, että häntä ei oikeasti kiinnosta nämä yhteiset tekemiset ollenkaan. En ikimaailmassa patistelisi ja hoputtaisi aikuista ihmistä. Kaikenlaista sitä saa lukeakin..

Mistä keksit että patistelebön tai hoputan? En tee niin. Ap

"Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään"

Totta, niin vaadinkin. Mutta en hoputa enkä patistele. Vaan olen itse tunnin päästä kengät jalassa eteisessä valmiina lähtöön ja jos toinen ei ole (eikä selkeästi lähiminuutteina tule olemaankaan), niin harmistus ja joskus olen suuttunutkin. Ap

What about asuntojen vesimaksut? Yhteisesti se yhtiöjärjestyskin on sovittu.

Miten taloyhtiön yhtiöjärjestystä koskeva juridinen kysymys liittyy aloitukseeni, jonka aiheena on ihmissuhteet?

Ap

Onko sinulle eri asia pitää kiinni juridisesti sovitusta kuin ihmissuhteissa sovitusta?

Pidän itse kiinni molemmista, mutta varmasti ymmärrät, että juridiikka ja ihmissuhteet ovat teemana aivan eri. Ja mitä tulee esim. taloyhtiön yhtiöjärjestykseen, niin varmasti tiedät senkin, että ne on usein kirjoitettu aika ylimalkaisesti niin, että jokaista harvinaisempaa erikoistapausta tai erityistilannetta ei niissä ole alapykälin erikseen eritelty, vaan lopullinen tulkinta ratkaistaan tarvittaessa eri oikeusasteissa (jos joku osapuoli haluaa riitauttaa sopimuksen tulkinnan). Ap

Tuo että pidät rikottua sopimusta henkilökohtaisena ja tahallisena väärinkohteluna on kyllä ankeaa

Vierailija kirjoitti:

Tuo että pidät rikottua sopimusta henkilökohtaisena ja tahallisena väärinkohteluna on kyllä ankeaa

Millä tavalla se on ankeaa, että pidän rikottua sopimusta ja petettyä lupausta tahallisena väärinkohteluna? Kyseessä on kuitenkin tilanteet, joissa se toinen ihminen olisi halutessaan ihan hyvin pystynyt pitämään sovitusta kiinni. (Koska tietenkin ymmärrän, että jos vaikka sairastuu, niin sovittu asia täytyy perua ja se on ihan ok). Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo että pidät rikottua sopimusta henkilökohtaisena ja tahallisena väärinkohteluna on kyllä ankeaa

Sinä taidat olla sopimusten rikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on sovittu, että tunnin kuluttua lähdetään kauppaan eikä mies ole lähtövalmis, osaan mennä yksinäni. Tosin silloin jää miehelle herkut ostamatta, mistä minä tiedän, mitä hän tänään olisi halunnut.

Osaan mennä yksinkin ja menenkin usein, mutta siis aloitukseni esimerkissä tarkoitin tilannetta, jossa on nimenomaan sovittu yhteisestä tekemisestä, johon meillä liittyy usein vaikkapa myös lounaalla käynti ja sellainen mukava yhdessäolo. En siis tarkoittanut vain ruokakaupassa kipaisua. Ap

Miehen käytöksestä voi päätellä, että häntä ei oikeasti kiinnosta nämä yhteiset tekemiset ollenkaan. En ikimaailmassa patistelisi ja hoputtaisi aikuista ihmistä. Kaikenlaista sitä saa lukeakin..

Mistä keksit että patistelebön tai hoputan? En tee niin. Ap

"Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään"

Totta, niin vaadinkin. Mutta en hoputa enkä patistele. Vaan olen itse tunnin päästä kengät jalassa eteisessä valmiina lähtöön ja jos toinen ei ole (eikä selkeästi lähiminuutteina tule olemaankaan), niin harmistus ja joskus olen suuttunutkin. Ap

What about asuntojen vesimaksut? Yhteisesti se yhtiöjärjestyskin on sovittu.

Palstalla on joku uusi vesimaksuhullu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse miettinyt tätä lupausten pitämisasiaa. Yksi isoimmista lupauksista, joita ihminen voi antaa, on lupaus "tahdon" rakastetulle. Tahdon olla liitossa kanssasi.

Kuitenkaan tätä lupausta ei kovin korkealle arvosteta, kun puolet avioliitoista päätyy eroon. Pitävätkö eronneet muut pienemmät lupaukset paremmin.

Itse olen hyvin varovainen siinä, mitä lupaan kenellekään, koska en halua rikkoa lupauksiani, pidän sitä huonon karman tuottajana.

Oletko koskaan pysähtynyt miettimään että siinähän ei oikeastaan luvata mitään. Kysymys on tahdotko, ja vastaus on tahdon. Ja se varmaan useimmille onkin siinä hetkessä totta, että tahtoo, silloin, että rakastaa myötä-ja vastamäessä. Mutta sitähän ei tiedä toteutuuko. Ei kysytä lupaatko vielä 30 vuoden päästäkin tai voitko vannoa että vielä 50 vuoden päästä rakastat, vaikka nyt tahdotkin.

Moni meistä tahtoo 20-30-vuotiaana asioita joiden toteutuminen ei ole heidän lupauksistaan tai haluamisistaan kiinni.

Oletko koskaan pysähtynynt miettimään että siinähän tahdotaan kunnes kuolema meidät erottaa?

Tahdotaan _sillä hetkellä_ toimia tavalla X kunnes kuolema erottaa. Dii.

:D :D :DEi ihme ettei avioliitot kestä nykyään :D :D :D

Ei vihkikaavan sisällön pohdiskelu kerro mitään ihmisen sitoutumisesta - tai enintään hyvää, jos edes miettii mitä oikeastaan tahtoessaan väittää. Itsellä on näin 36-vuotiaana kasassa 14 aviovuotta (ja 22 yhdessäolovuotta) ilman uskottomuutta tai eroaikeita joten olen kaiketi ikäisekseni kohtuullisen hyvin osoittanut sitoutumista. Silti tulkitsen vihkikaavan sanat juuri noin, niinhän siinä sanotaan. Tosin meidän vihkikaavassa (siviilivihkiminen) väitettiin että avioliitto solmitaan yhteiskunnan säilymiseksi, joten pidän ehkä kuitenkin tärkeämpänä keskinäisiä keskusteluja kuin vihkikaavaa. Vaikka se juridinen sopimuspaketti haluttiinkin.

Meillä on ollut välillä miehen kanssa ongelmaa siitä, että jostain syystä ollaan eri käsityksessä siitä, onko jokin asia sovittu vai vielä auki. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta ratkaisuna on ollut rautalangasta vääntävät kysymykset: Ollaanko me nyt sovittu että tehdään näin, vai jätetäänkö tämä vielä hautumaan? Kysynkö uudestaan, ja koska?