Lue keskustelun säännöt.
Olen ankea ja nihkeä, kun vaadin, että sopimuksista pidetään kiinni?
10.07.2022 |
Ihmiset vaikuttaa pitävän minua rasittavana nillittäjänä, kun oletan ja edellytän, että sovituista asioista pidetään kiinni. Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään eikä tunnin päästä aleta makoilemaan sängyssä kännykän kanssa tai tekemään välipalaa. Olen nimittäin itse tasan tunnin päästä kengät jalassa eteisessä. Tai jos on sovittu, että kahden viikon päästä lähdetään viikonlopuksi mökille, niin sitä ei peruta ellei kyseessä ole sairastuminen tai pakollinen työeste. Toisaalta en kyllä vaadi, että moniakaan asioita sovittaisiin etukäteen, vaan monet asiat voi jättää viime tippaan päätettäviksi. Mutta jos jotain on sovittu, niin siitä on pidettävä kiinni tai hermostun, suutunkin, koska mielestäni minua on silloin kohdeltu tahallisesti väärin.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä lupausten pitämisasiaa. Yksi isoimmista lupauksista, joita ihminen voi antaa, on lupaus "tahdon" rakastetulle. Tahdon olla liitossa kanssasi.
Kuitenkaan tätä lupausta ei kovin korkealle arvosteta, kun puolet avioliitoista päätyy eroon. Pitävätkö eronneet muut pienemmät lupaukset paremmin.
Itse olen hyvin varovainen siinä, mitä lupaan kenellekään, koska en halua rikkoa lupauksiani, pidän sitä huonon karman tuottajana.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään että siinähän ei oikeastaan luvata mitään. Kysymys on tahdotko, ja vastaus on tahdon. Ja se varmaan useimmille onkin siinä hetkessä totta, että tahtoo, silloin, että rakastaa myötä-ja vastamäessä. Mutta sitähän ei tiedä toteutuuko. Ei kysytä lupaatko vielä 30 vuoden päästäkin tai voitko vannoa että vielä 50 vuoden päästä rakastat, vaikka nyt tahdotkin.
Moni meistä tahtoo 20-30-vuotiaana asioita joiden toteutuminen ei ole heidän lupauksistaan tai haluamisistaan kiinni.
Oletko koskaan pysähtynynt miettimään että siinähän tahdotaan kunnes kuolema meidät erottaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tyypit peruu sovitut jutut kun he hyötyvät niistä jotenkin. Kummasti kuitenki ku si pää on se joka pitää kiini sopimuksesta eikä petoksen tekijä.
Tämä koskee niin rahalainasmista,å lähtöaikoja kuin työelämääkin ja paljon muuta. Vastenmielistä elää tällaisten kanssa kun itse ei koskaan uskaltaisi olla yhtä törkeä ja kuitenkin aina se jota vihataan.
En halua myöhästyä toisten takia, maksaa toisten elämää tai tehdä ilman korvausta toisen töitä Jne.
Itse noudatan aina sovittua.
Kummasti olen se syyllinen kun jonkun toisen työt ei maistuneet minulle, ajoin omalla autolla ajoissa juhlapaikalle odottamatta myöhästyjää ja tein isommasta lainasta velkakirjan tyypille jolla pienetkin vioittunut jää roikkumaa.
Tässä tulee ihan mieleen että on suuri määrä ihmisiä jotka kokoajan käyttää muita hyväkseen eivätkä kestä sitä että se ei aina onnistukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä lupausten pitämisasiaa. Yksi isoimmista lupauksista, joita ihminen voi antaa, on lupaus "tahdon" rakastetulle. Tahdon olla liitossa kanssasi.
Kuitenkaan tätä lupausta ei kovin korkealle arvosteta, kun puolet avioliitoista päätyy eroon. Pitävätkö eronneet muut pienemmät lupaukset paremmin.
Itse olen hyvin varovainen siinä, mitä lupaan kenellekään, koska en halua rikkoa lupauksiani, pidän sitä huonon karman tuottajana.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään että siinähän ei oikeastaan luvata mitään. Kysymys on tahdotko, ja vastaus on tahdon. Ja se varmaan useimmille onkin siinä hetkessä totta, että tahtoo, silloin, että rakastaa myötä-ja vastamäessä. Mutta sitähän ei tiedä toteutuuko. Ei kysytä lupaatko vielä 30 vuoden päästäkin tai voitko vannoa että vielä 50 vuoden päästä rakastat, vaikka nyt tahdotkin.
Moni meistä tahtoo 20-30-vuotiaana asioita joiden toteutuminen ei ole heidän lupauksistaan tai haluamisistaan kiinni.
Oletko koskaan pysähtynynt miettimään että siinähän tahdotaan kunnes kuolema meidät erottaa?
Tahdotaan _sillä hetkellä_ toimia tavalla X kunnes kuolema erottaa. Dii.
Itse inhoan tuota ajan kanssa riitelemistä.Olen itse aina viimeisellä minuutilla paikalla.Tuttava soittaa aina puolta tuntia ennen treffejä että odottaa .Inhoan niitä tilanteita.
Vierailija kirjoitti:
Itse inhoan tuota ajan kanssa riitelemistä.Olen itse aina viimeisellä minuutilla paikalla.Tuttava soittaa aina puolta tuntia ennen treffejä että odottaa .Inhoan niitä tilanteita.
Mä olisin ihan että siinähän odottaa, jos kuvittelee, että muut tulevat paikalle 1/2 h ennen sovittua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä lupausten pitämisasiaa. Yksi isoimmista lupauksista, joita ihminen voi antaa, on lupaus "tahdon" rakastetulle. Tahdon olla liitossa kanssasi.
Kuitenkaan tätä lupausta ei kovin korkealle arvosteta, kun puolet avioliitoista päätyy eroon. Pitävätkö eronneet muut pienemmät lupaukset paremmin.
Itse olen hyvin varovainen siinä, mitä lupaan kenellekään, koska en halua rikkoa lupauksiani, pidän sitä huonon karman tuottajana.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään että siinähän ei oikeastaan luvata mitään. Kysymys on tahdotko, ja vastaus on tahdon. Ja se varmaan useimmille onkin siinä hetkessä totta, että tahtoo, silloin, että rakastaa myötä-ja vastamäessä. Mutta sitähän ei tiedä toteutuuko. Ei kysytä lupaatko vielä 30 vuoden päästäkin tai voitko vannoa että vielä 50 vuoden päästä rakastat, vaikka nyt tahdotkin.
Moni meistä tahtoo 20-30-vuotiaana asioita joiden toteutuminen ei ole heidän lupauksistaan tai haluamisistaan kiinni.
Oletko koskaan pysähtynynt miettimään että siinähän tahdotaan kunnes kuolema meidät erottaa?
Tahdotko rakastaa kunnes kuolema erottaa. No varmasti kaikki siinä kohtaa tahtoo, mutta aina se ei ole pelkästä tahdosta kiinni. Se on vähän sama kuin kysyisi että tahdotko olla onnellinen lopun ikääsi ja sitten kiukutellaan jos 20-vuotiaana tahtonut ei siihen pysty. Toki molempien asioiden, sekä rakastamisen että onnellisuuden eteen voi myös itse tehdä jotain, mut esimerkiksi se kumppanin toiminta - tai vaikkapa oma terveys - voi vaikuttaa myös.
Kysymys ei ole lupaatko rakastaa, ja hyvä niin, koska ei se ole ihan puhtaasti valintakysymys mitä toista kohtaan tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse inhoan tuota ajan kanssa riitelemistä.Olen itse aina viimeisellä minuutilla paikalla.Tuttava soittaa aina puolta tuntia ennen treffejä että odottaa .Inhoan niitä tilanteita.
Mä olisin ihan että siinähän odottaa, jos kuvittelee, että muut tulevat paikalle 1/2 h ennen sovittua.
Olen samaa mieltä ja senpä takia en koskaan mene varttia ennen. Viesti 1-Oen matkalla , tuntia ennen.
2-Kohta perillä
3-Odotan
Stressaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä lupausten pitämisasiaa. Yksi isoimmista lupauksista, joita ihminen voi antaa, on lupaus "tahdon" rakastetulle. Tahdon olla liitossa kanssasi.
Kuitenkaan tätä lupausta ei kovin korkealle arvosteta, kun puolet avioliitoista päätyy eroon. Pitävätkö eronneet muut pienemmät lupaukset paremmin.
Itse olen hyvin varovainen siinä, mitä lupaan kenellekään, koska en halua rikkoa lupauksiani, pidän sitä huonon karman tuottajana.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään että siinähän ei oikeastaan luvata mitään. Kysymys on tahdotko, ja vastaus on tahdon. Ja se varmaan useimmille onkin siinä hetkessä totta, että tahtoo, silloin, että rakastaa myötä-ja vastamäessä. Mutta sitähän ei tiedä toteutuuko. Ei kysytä lupaatko vielä 30 vuoden päästäkin tai voitko vannoa että vielä 50 vuoden päästä rakastat, vaikka nyt tahdotkin.
Moni meistä tahtoo 20-30-vuotiaana asioita joiden toteutuminen ei ole heidän lupauksistaan tai haluamisistaan kiinni.
Oletko koskaan pysähtynynt miettimään että siinähän tahdotaan kunnes kuolema meidät erottaa?
Tahdotaan _sillä hetkellä_ toimia tavalla X kunnes kuolema erottaa. Dii.
:D :D :DEi ihme ettei avioliitot kestä nykyään :D :D :D
Älä enää pidä itsekään mistään sovitusta kiinni. Puhu paskaa suut ja silmät täyteen. Aika nopeesti muuttuu ääni kellossa. Toimii, testattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sovittu, että tunnin kuluttua lähdetään kauppaan eikä mies ole lähtövalmis, osaan mennä yksinäni. Tosin silloin jää miehelle herkut ostamatta, mistä minä tiedän, mitä hän tänään olisi halunnut.
Osaan mennä yksinkin ja menenkin usein, mutta siis aloitukseni esimerkissä tarkoitin tilannetta, jossa on nimenomaan sovittu yhteisestä tekemisestä, johon meillä liittyy usein vaikkapa myös lounaalla käynti ja sellainen mukava yhdessäolo. En siis tarkoittanut vain ruokakaupassa kipaisua. Ap
Miehen käytöksestä voi päätellä, että häntä ei oikeasti kiinnosta nämä yhteiset tekemiset ollenkaan. En ikimaailmassa patistelisi ja hoputtaisi aikuista ihmistä. Kaikenlaista sitä saa lukeakin..
Mistä keksit että patistelebön tai hoputan? En tee niin. Ap
"Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään"
Minusta usein ongelma on se, että kontrollointi on ns. vallankäyttöä.
Halutaan pomottaa sitä toista: "Tunnin päästä kauppaan!"
Vs. sanoisi "Huikkaatko kun olet valmiina kauppaan".
Usein tuo seuraa kaikessa muussakin sitten mukana, tyyliin: "Tänään pitää leikata nurmikko!" ja tuosta sitten muistutetaan koko ajan "No menetkö jo ajamaan nurmikon...?!?" mikä saa useimmilla ihmisillä vastareaktion aikaan kun käskytetään.
Yleensä lempeämpi lähestymistapa on parempi, tyyliin "Oho, onpas nurmikko kasvanut, ehditkö leikkaamaan sen jossain kohtaa tällä viikolla" --> toiselle jaa valta itselle päättää milloin on hyvä hetki,
Pitää myös kunnioittaa sitä toisen ihmisen aikaa/mitä hän haluaa tehdä. On ihan inhimillistä lukea vaikka kirjaa/katsoa Netflixiä tmv. ensin ajatella että lukaisee/katselee vain hetken, mutta jääkin koukkuun jännään kohtaa ja lukee/katselekin vähän pidemmälle (mitä itsekkin ajatteli)
Toki PAKOLLISET jutut,on hoidettava (esim. työt/lapsen kuskaus harrastukseen jne.) mutta kaupassakäynti, imuroijti ymv. harvoin nyt on niin minuuttihommia milloin käy/tekee.
Muutenkin on järkevää olla ymmärtäväinen toista osapuolta kohtaan: esim. aina (liian) ajoissa oleva voi pelätä myöhästyvänsä ja on siksi aina ajoissa.
Tuollaiselle voi myös tehdä KOHTELIAASTI selväksi, ettei kannata olla ajoissa paikalla. Itse saattaisin esim. sanoa että millään ehdi ennen klo 14 paikalle kun tulen töistä suoraan/oodtan pakettia saapuvaksi tmv. jolloin se toinen ymmärtää etten minä tule ajoissa/tuskin laittaa viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä lupausten pitämisasiaa. Yksi isoimmista lupauksista, joita ihminen voi antaa, on lupaus "tahdon" rakastetulle. Tahdon olla liitossa kanssasi.
Kuitenkaan tätä lupausta ei kovin korkealle arvosteta, kun puolet avioliitoista päätyy eroon. Pitävätkö eronneet muut pienemmät lupaukset paremmin.
Itse olen hyvin varovainen siinä, mitä lupaan kenellekään, koska en halua rikkoa lupauksiani, pidän sitä huonon karman tuottajana.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään että siinähän ei oikeastaan luvata mitään. Kysymys on tahdotko, ja vastaus on tahdon. Ja se varmaan useimmille onkin siinä hetkessä totta, että tahtoo, silloin, että rakastaa myötä-ja vastamäessä. Mutta sitähän ei tiedä toteutuuko. Ei kysytä lupaatko vielä 30 vuoden päästäkin tai voitko vannoa että vielä 50 vuoden päästä rakastat, vaikka nyt tahdotkin.
Moni meistä tahtoo 20-30-vuotiaana asioita joiden toteutuminen ei ole heidän lupauksistaan tai haluamisistaan kiinni.
Minä ymmärrän sen niin, että tahtoo rakastaa silloinkin, kun ei tunne sitä rakkautta (joka on yksi avioliiton vastamäistä). Ja koko loppuelämänsä ajan. No, minä en olekaan mennyt naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sovittu, että tunnin kuluttua lähdetään kauppaan eikä mies ole lähtövalmis, osaan mennä yksinäni. Tosin silloin jää miehelle herkut ostamatta, mistä minä tiedän, mitä hän tänään olisi halunnut.
Osaan mennä yksinkin ja menenkin usein, mutta siis aloitukseni esimerkissä tarkoitin tilannetta, jossa on nimenomaan sovittu yhteisestä tekemisestä, johon meillä liittyy usein vaikkapa myös lounaalla käynti ja sellainen mukava yhdessäolo. En siis tarkoittanut vain ruokakaupassa kipaisua. Ap
Miehen käytöksestä voi päätellä, että häntä ei oikeasti kiinnosta nämä yhteiset tekemiset ollenkaan. En ikimaailmassa patistelisi ja hoputtaisi aikuista ihmistä. Kaikenlaista sitä saa lukeakin..
Mistä keksit että patistelebön tai hoputan? En tee niin. Ap
"Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään"
Totta, niin vaadinkin. Mutta en hoputa enkä patistele. Vaan olen itse tunnin päästä kengät jalassa eteisessä valmiina lähtöön ja jos toinen ei ole (eikä selkeästi lähiminuutteina tule olemaankaan), niin harmistus ja joskus olen suuttunutkin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta usein ongelma on se, että kontrollointi on ns. vallankäyttöä.
Halutaan pomottaa sitä toista: "Tunnin päästä kauppaan!"
Vs. sanoisi "Huikkaatko kun olet valmiina kauppaan".Usein tuo seuraa kaikessa muussakin sitten mukana, tyyliin: "Tänään pitää leikata nurmikko!" ja tuosta sitten muistutetaan koko ajan "No menetkö jo ajamaan nurmikon...?!?" mikä saa useimmilla ihmisillä vastareaktion aikaan kun käskytetään.
Yleensä lempeämpi lähestymistapa on parempi, tyyliin "Oho, onpas nurmikko kasvanut, ehditkö leikkaamaan sen jossain kohtaa tällä viikolla" --> toiselle jaa valta itselle päättää milloin on hyvä hetki,
Pitää myös kunnioittaa sitä toisen ihmisen aikaa/mitä hän haluaa tehdä. On ihan inhimillistä lukea vaikka kirjaa/katsoa Netflixiä tmv. ensin ajatella että lukaisee/katselee vain hetken, mutta jääkin koukkuun jännään kohtaa ja lukee/katselekin vähän pidemmälle (mitä itsekkin ajatteli)
Toki PAKOLLISET jutut,on hoidettava (esim. työt/lapsen kuskaus harrastukseen jne.) mutta kaupassakäynti, imuroijti ymv. harvoin nyt on niin minuuttihommia milloin käy/tekee.Muutenkin on järkevää olla ymmärtäväinen toista osapuolta kohtaan: esim. aina (liian) ajoissa oleva voi pelätä myöhästyvänsä ja on siksi aina ajoissa.
Tuollaiselle voi myös tehdä KOHTELIAASTI selväksi, ettei kannata olla ajoissa paikalla. Itse saattaisin esim. sanoa että millään ehdi ennen klo 14 paikalle kun tulen töistä suoraan/oodtan pakettia saapuvaksi tmv. jolloin se toinen ymmärtää etten minä tule ajoissa/tuskin laittaa viestejä.
En ole tuollainen kuin kuvaat, että käskisin tunnin päästä kauppaan, koska keksisin että tänään mennään kauppaan. Vaan tilanteet menee niin, että kysyn mitä haluaisit tänään tehdä, ja toinen ehdottaa, että mennä kaupoille. Ja kysyn monelta haluaisit lähteä ja toinen sanoo tunnin päästä. Tai saatan sanoa, että minun tekisi tänään mieli mennä kaupoille tai rannalle, haluaisitko sinä niitä vai jotain muuta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sovittu, että tunnin kuluttua lähdetään kauppaan eikä mies ole lähtövalmis, osaan mennä yksinäni. Tosin silloin jää miehelle herkut ostamatta, mistä minä tiedän, mitä hän tänään olisi halunnut.
Osaan mennä yksinkin ja menenkin usein, mutta siis aloitukseni esimerkissä tarkoitin tilannetta, jossa on nimenomaan sovittu yhteisestä tekemisestä, johon meillä liittyy usein vaikkapa myös lounaalla käynti ja sellainen mukava yhdessäolo. En siis tarkoittanut vain ruokakaupassa kipaisua. Ap
Miehen käytöksestä voi päätellä, että häntä ei oikeasti kiinnosta nämä yhteiset tekemiset ollenkaan. En ikimaailmassa patistelisi ja hoputtaisi aikuista ihmistä. Kaikenlaista sitä saa lukeakin..
Mistä keksit että patistelebön tai hoputan? En tee niin. Ap
"Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään"
Totta, niin vaadinkin. Mutta en hoputa enkä patistele. Vaan olen itse tunnin päästä kengät jalassa eteisessä valmiina lähtöön ja jos toinen ei ole (eikä selkeästi lähiminuutteina tule olemaankaan), niin harmistus ja joskus olen suuttunutkin. Ap
What about asuntojen vesimaksut? Yhteisesti se yhtiöjärjestyskin on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse miettinyt tätä lupausten pitämisasiaa. Yksi isoimmista lupauksista, joita ihminen voi antaa, on lupaus "tahdon" rakastetulle. Tahdon olla liitossa kanssasi.
Kuitenkaan tätä lupausta ei kovin korkealle arvosteta, kun puolet avioliitoista päätyy eroon. Pitävätkö eronneet muut pienemmät lupaukset paremmin.
Itse olen hyvin varovainen siinä, mitä lupaan kenellekään, koska en halua rikkoa lupauksiani, pidän sitä huonon karman tuottajana.
Oletko koskaan pysähtynyt miettimään että siinähän ei oikeastaan luvata mitään. Kysymys on tahdotko, ja vastaus on tahdon. Ja se varmaan useimmille onkin siinä hetkessä totta, että tahtoo, silloin, että rakastaa myötä-ja vastamäessä. Mutta sitähän ei tiedä toteutuuko. Ei kysytä lupaatko vielä 30 vuoden päästäkin tai voitko vannoa että vielä 50 vuoden päästä rakastat, vaikka nyt tahdotkin.
Moni meistä tahtoo 20-30-vuotiaana asioita joiden toteutuminen ei ole heidän lupauksistaan tai haluamisistaan kiinni.
Oletko koskaan pysähtynynt miettimään että siinähän tahdotaan kunnes kuolema meidät erottaa?
Tahdotko rakastaa kunnes kuolema erottaa. No varmasti kaikki siinä kohtaa tahtoo, mutta aina se ei ole pelkästä tahdosta kiinni. Se on vähän sama kuin kysyisi että tahdotko olla onnellinen lopun ikääsi ja sitten kiukutellaan jos 20-vuotiaana tahtonut ei siihen pysty. Toki molempien asioiden, sekä rakastamisen että onnellisuuden eteen voi myös itse tehdä jotain, mut esimerkiksi se kumppanin toiminta - tai vaikkapa oma terveys - voi vaikuttaa myös.
Kysymys ei ole lupaatko rakastaa, ja hyvä niin, koska ei se ole ihan puhtaasti valintakysymys mitä toista kohtaan tuntee.
Niinhän minä juuri sanoin, että tahdotko. Itse puhut lupaamisesta.
Jos ei ymmärrä mitä avioliitto tarkoittaa, siihen ei kannata lähteä mukaan. Ennen ymmärrettiin, nykyään ei. Nykynuoret on tyhmempiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sovittu, että tunnin kuluttua lähdetään kauppaan eikä mies ole lähtövalmis, osaan mennä yksinäni. Tosin silloin jää miehelle herkut ostamatta, mistä minä tiedän, mitä hän tänään olisi halunnut.
Osaan mennä yksinkin ja menenkin usein, mutta siis aloitukseni esimerkissä tarkoitin tilannetta, jossa on nimenomaan sovittu yhteisestä tekemisestä, johon meillä liittyy usein vaikkapa myös lounaalla käynti ja sellainen mukava yhdessäolo. En siis tarkoittanut vain ruokakaupassa kipaisua. Ap
Miehen käytöksestä voi päätellä, että häntä ei oikeasti kiinnosta nämä yhteiset tekemiset ollenkaan. En ikimaailmassa patistelisi ja hoputtaisi aikuista ihmistä. Kaikenlaista sitä saa lukeakin..
Mistä keksit että patistelebön tai hoputan? En tee niin. Ap
"Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään"
Sovin työnantajan kanssa että tulen töihin huomenna klo 7. Klo 7 en kuitenkaan ole työpaikalla. Työnantajan soitto ja kysyminen että miksi en ole paikalla klo 7 kun niin sovittiin, on työnantajan patistelua ja hoputtamista? :D :D Ei ihme ettei työnantajat halua palkata nuoria töihin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on sovittu, että tunnin kuluttua lähdetään kauppaan eikä mies ole lähtövalmis, osaan mennä yksinäni. Tosin silloin jää miehelle herkut ostamatta, mistä minä tiedän, mitä hän tänään olisi halunnut.
Osaan mennä yksinkin ja menenkin usein, mutta siis aloitukseni esimerkissä tarkoitin tilannetta, jossa on nimenomaan sovittu yhteisestä tekemisestä, johon meillä liittyy usein vaikkapa myös lounaalla käynti ja sellainen mukava yhdessäolo. En siis tarkoittanut vain ruokakaupassa kipaisua. Ap
Miehen käytöksestä voi päätellä, että häntä ei oikeasti kiinnosta nämä yhteiset tekemiset ollenkaan. En ikimaailmassa patistelisi ja hoputtaisi aikuista ihmistä. Kaikenlaista sitä saa lukeakin..
Mistä keksit että patistelebön tai hoputan? En tee niin. Ap
"Esimerkiksi, jos ollaan miehen kanssa sovittu, että lähdetään tunnin päästä kaupoille, niin vaadin, että niin myös tehdään"
Totta, niin vaadinkin. Mutta en hoputa enkä patistele. Vaan olen itse tunnin päästä kengät jalassa eteisessä valmiina lähtöön ja jos toinen ei ole (eikä selkeästi lähiminuutteina tule olemaankaan), niin harmistus ja joskus olen suuttunutkin. Ap
What about asuntojen vesimaksut? Yhteisesti se yhtiöjärjestyskin on sovittu.
Miten taloyhtiön yhtiöjärjestystä koskeva juridinen kysymys liittyy aloitukseeni, jonka aiheena on ihmissuhteet?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minusta usein ongelma on se, että kontrollointi on ns. vallankäyttöä.
Halutaan pomottaa sitä toista: "Tunnin päästä kauppaan!"
Vs. sanoisi "Huikkaatko kun olet valmiina kauppaan".Usein tuo seuraa kaikessa muussakin sitten mukana, tyyliin: "Tänään pitää leikata nurmikko!" ja tuosta sitten muistutetaan koko ajan "No menetkö jo ajamaan nurmikon...?!?" mikä saa useimmilla ihmisillä vastareaktion aikaan kun käskytetään.
Yleensä lempeämpi lähestymistapa on parempi, tyyliin "Oho, onpas nurmikko kasvanut, ehditkö leikkaamaan sen jossain kohtaa tällä viikolla" --> toiselle jaa valta itselle päättää milloin on hyvä hetki,
Pitää myös kunnioittaa sitä toisen ihmisen aikaa/mitä hän haluaa tehdä. On ihan inhimillistä lukea vaikka kirjaa/katsoa Netflixiä tmv. ensin ajatella että lukaisee/katselee vain hetken, mutta jääkin koukkuun jännään kohtaa ja lukee/katselekin vähän pidemmälle (mitä itsekkin ajatteli)
Toki PAKOLLISET jutut,on hoidettava (esim. työt/lapsen kuskaus harrastukseen jne.) mutta kaupassakäynti, imuroijti ymv. harvoin nyt on niin minuuttihommia milloin käy/tekee.Muutenkin on järkevää olla ymmärtäväinen toista osapuolta kohtaan: esim. aina (liian) ajoissa oleva voi pelätä myöhästyvänsä ja on siksi aina ajoissa.
Tuollaiselle voi myös tehdä KOHTELIAASTI selväksi, ettei kannata olla ajoissa paikalla. Itse saattaisin esim. sanoa että millään ehdi ennen klo 14 paikalle kun tulen töistä suoraan/oodtan pakettia saapuvaksi tmv. jolloin se toinen ymmärtää etten minä tule ajoissa/tuskin laittaa viestejä.
Tuollaisten pikkulasten kanssa seurustelu on joutavaa hommaa. Aikuinen ihminen kestää kyllä että hänelle aiheesta sanotaan.
Luultavasi, varmaankin, saattaa olla,
kaikki mahdolliset ehkä sanat oli exkaverillani kyllä hallussa :D