Sanoja, joita käytettiin 80- ja 90-luvuilla, mutta joita "kukaan" ei enää käytä

Dille

tv-lupa

Sisar hento valkoinen

puhelinpöytä

matkashekki

Vanhoja Raamatun sanoja : autuas = nykysuomeksi onnellinen, vanhurskas = nykysuomeksi oikeamielinen Jumalan mittapuilla , munaskuut = munuaiset  ja hengellisesti köyhä = tietoinen hengellistä tarpeistaan.

Ala-aste -> alakoulu

Ylä-aste -> yläkoulu

Frisyyri

Rillirousku

Nettipäiväkirja 

Mussa=musiikki

Maikka=opettaja

Matkapuhelin, kotipuhelin

Seinävaate

Toveri

Apuva

poke (portsari), pokata (iskeä joku / kumarrustervehdys)

Vierailija kirjoitti:

Sika- etuliitteenä kuvaamassa sitä, että jotain on tosi paljon.

Ai saakeli, meikäläinen onkin kadonnut maailmasta. Käytän sika sanaa kuvaillessani jotakin. :D

On kyllä tosi masentavaa, jos käyttösanasto on näin paljon suomenkielessä vähentyny.  Sosiaalilingvistit puhuu "repertuaareista", ne on vahvoilla, joilla on laaja repertuaari, eli moninainen sanavarasto ja taito vaihtaa repertuaaria tilanteittain. Eli  tällainen sanojen ja sanontojen leimaaminen vanhanaikaiseksi ja välteltäväksi (ettei naurunalaistu) on turhan rajoittavaa. Vaan onhan tää hyvä lanka sikäli, että tästä näkee kuinka yht. kunta ja kieli sen myötä on muuttunu lyhyessä ajassa tosi paljon.

Kukaan entinen taistolainen ei haluaisi puhuttavan taistolaisista.

Vierailija kirjoitti:

Ala-aste -> alakoulu

Ylä-aste -> yläkoulu

 

Ja alakoulun ja yläkoulun välissä on keskikoulu?

Vierailija kirjoitti:

Kännykkä. Nykyään se on vain puhelin...

Sanoisin, että ainakin täällä päin, missä minä asun, keski-ikäiset, jotka omaksuivat omassa nuoruudessaan sanan kännykkä, käyttävät sitä hyvin yleisesti myös älypuhelimista puhuttaessa, kun taas nuoret ja nuoret aikuiset käyttävät sanaa puhelin.

Frank Pappa