Lue keskustelun säännöt.
Paljonko ihminen kestää
10.07.2022 |
Itse kokenut aviokriisiin, työttömyyden, keskenmenon ja pahan auto-onnettomuuden puoleen vuoteen. Vieläkin porskutan.
Kommentit (82)
Joo, kyllä täälläkin on v -90 (+uusi satsi -96) asti sielu ollut ihan seula ja pettymyksestä toiseen välillä rämmitty.
Moni asia on varsin hyvin, mutta kyllä vähemmälläkin pas...n lapioimisella oisin pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muilla varttuneimmilla samoja kokemuksia, että joskus elämässä saattaa olla sellaisia jaksoja, esim 1/2v tai jopa vuosikin että lähes kaikki menee päin hel....iä?
Todella isoista elämänkäänteistä ihan pikkujuttuihin /arkiaskareisii saattaa mennä niin että vähän väliä joku ns "leviää käsiin".
Tälläin tuntuu kyllä siltä että voisi heittää pyyhkeen kehään......tai vaan maata sohvalla pimeässä ettei mitään pääsisi tapahtumaan. Toleranssi millekään ärsykkeelle on täysi 0.
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä täälläkin on v -90 (+uusi satsi -96) asti sielu ollut ihan seula ja pettymyksestä toiseen välillä rämmitty.
Moni asia on varsin hyvin, mutta kyllä vähemmälläkin pas...n lapioimisella oisin pärjännyt.
Tutulta kuulostaa.
Varsinki ihmissuhderintamalla tapahtuneillä merkittävillä pettymyksillä on usein tapana kasaantua "sydämen päälle" ja traumatisoida ihmiset niin ettei enää tee mitään.
Jää yksin kotiin ettei kukaan enää satuta.
Nimim. Kokemusta on!
Ne ketkä näkee minun ulkokuoren ja elämäntyylini, eivät taatusti tajua että olen vain kuori, sydämeni on ollut vuosikymmeniä pieninä murusina. Petetty, jätetty ja syvällä sisimmässä todella yksinäinen vaikka ympärillä olisi monta ihmistä.
Puolen vuoden sisällä pitkäaikainen seurustelukumppani jätti (olin aika hajalla), yt:t töissä ja potkujen uhka todellinen ja hirveä stressi ja paniikki siitä, vanha koirani piti päästää autuaammille metsästysmaille, autooni murtauduttiin, pyörä varastettiin, pikkurilli murtui, rahat oli ihan loppu ja sit ku lähes tuliterien toppahousujen lahje repesi, niin minäkin repesin.
Joo, kyllä.
Se katkaisi kamelin selän.
Itkin viikon suurinpiirtein pääsemättä sängystä ylös.
Tästä on aikaa jä nyt naurattaa jo.
Ei muutakun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä lisää näitä älyttömiä sanontoja.
Se mikä ei tapa, se vahvistaa.
- just joo. Käännetään sanonta nykyversioksi.
Se mikä ei tapa, se sattuu ihan helve...sti.
Vaikeudet jalostaa ihmisen.
- what?
Varmaan jos niitä on muutamia, mutta jatkuvat vaikeudet syö ihmisen sisältä, uuvuttaa ja lopulta näännyttää.
Kyllä täytyy sanoa että vaikka mitä pettymyksiä on todellakin ollu ihan tarpeeks, taloudellisia menetyksiä, yt potkuja, sairastumista ym ym.
Pahimmat, mielen ja sydämen päälle käyneimmät, pisimmälle elämässä mukana roikkuneet pettymykset ovat tulleet parisuhteiden kariuduttua.
Ne on jotenkin niin intiimejä ja henkilökohtaisesti loukkaavia, että niistä on ollut mahdotonta päästä yli.
Pahinta on kyynistyminen, mikään ei tunnu enää oikeasti miltään eikä uskalla enää ottaa riskiä.
Se on surullista, mutta ei kukaan jaksa loputtomiin hakata päätään seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä vastoinkäymisiä voi olla liikaa.elämä on survival tyylistä selviytymistä.oman elämän talvisotaa.
Olen arvellut että olen jotenkin kirottu. Jos on hetkenkään näyttänyt siltä että asiat kääntyvät parhain päin, tulee joku asia pilaamaan sen.
En millään jaksaisi mutta mitä muutakaan sitä voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kyllä täälläkin on v -90 (+uusi satsi -96) asti sielu ollut ihan seula ja pettymyksestä toiseen välillä rämmitty.
Moni asia on varsin hyvin, mutta kyllä vähemmälläkin pas...n lapioimisella oisin pärjännyt.Tutulta kuulostaa.
Varsinki ihmissuhderintamalla tapahtuneillä merkittävillä pettymyksillä on usein tapana kasaantua "sydämen päälle" ja traumatisoida ihmiset niin ettei enää tee mitään.
Jää yksin kotiin ettei kukaan enää satuta.
Nimim. Kokemusta on!
Samoin täällä! Kun niitä pettymyksiä ja hyväksikäyttöä yms. on tapahtunut liian usein ja monesti, niin kyllä niillä eittämättä on omat vaikutuksensa. Silloin ei enää uskalla, tai halua ainakaan kokea enää uusia pettymyksiä, jätetyksi tulemista tai hylkäämistä tms.
Miten teille vielä sikuisenakin vaan tapahtuu asioita? Lapsuutta ei saa valita, mutta aikuisena se elämä rakennetaan ihan itse.
Niille joille muka aina sattuu ikäviä, ei ota vastuuta omasta elämästään. Toki läheisiä voi kuolla jne, mutta sekin kuuluu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestää ihan mitä vain, kun pystyy muuttamaan omaa ajatteluaan siihen suuntaan, ettei ole kiintynyt nykyiseen, hyväksyy jokaisen tilanteen kuin olisi itse ne valinnut.
Tiedän, että on vaikeaa. Tiedän myös omasta kokemuksesta, että se on mahdollista, ainakin osittain. Ja se osittainenkin muutos auttaa.
Itsellä viimeisimpänä pahana kokemuksena oman lapsen itsemurhayritys ja vammautuminen.
Minun on vaikea uskoa, että tämän kirjoittaja puhuu viimeisessä lauseessaan totta. En usko, että ihminen joka oikeasti on kokenut lapsensa itsemurhayrityksen, itsemurhan, vaikean vammautumisen tms kirjoittaisi tällaisen lauseen:"..hyväksyy jokaisen tilanteen kuin olisi ne itse valinnut".
Yhtä karmiva lause kriisitilanteessa kuin "elämä on", "elämä on valintoja" tai "itse olet valinnut". Huhhuh.
Minun ei ole vaikea kuvitella.
Ehkä olet vain kyyninen ja heikompaa tekoa. Ihmisiä on erilaisia. Sinulle lasi on varmasti aina puoliksi tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
Miten teille vielä sikuisenakin vaan tapahtuu asioita? Lapsuutta ei saa valita, mutta aikuisena se elämä rakennetaan ihan itse.
Niille joille muka aina sattuu ikäviä, ei ota vastuuta omasta elämästään. Toki läheisiä voi kuolla jne, mutta sekin kuuluu elämään.
Sairaudet, kuolemat, koronat, sodat. Mitään ei ole itse valittu, mutta niiden takia asiat ovat muuttuneet ja ne itse valitut suunnitelmat peruuntuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä lisää näitä älyttömiä sanontoja.
Se mikä ei tapa, se vahvistaa.
- just joo. Käännetään sanonta nykyversioksi.
Se mikä ei tapa, se sattuu ihan helve...sti.Vaikeudet jalostaa ihmisen.
- what?
Varmaan jos niitä on muutamia, mutta jatkuvat vaikeudet syö ihmisen sisältä, uuvuttaa ja lopulta näännyttää.
Tai kuten Haloo Helsinki sanoi 'se mikä ei tapa, se todellakin hajottaa'
Vierailija kirjoitti:
Olen arvellut että olen jotenkin kirottu. Jos on hetkenkään näyttänyt siltä että asiat kääntyvät parhain päin, tulee joku asia pilaamaan sen.
En millään jaksaisi mutta mitä muutakaan sitä voi.
Täällä kohtalotoveri.
Tuntuu nun joku heittäisi tietoisesti kapuloita rattaisiin, ettei vaan pääse sujuvasti eteenpäin.
Ja joskus kun on ollut edes hetken ns onnellinen ja kaikki vaikuttaa olevan ok, niin alan jo miettimään että mikähän kohta läsähtää päin näköä. Ja yleensä on läsähtänyt ennen pitkää.
Onkohan kyse niistä kuuluisista karmoista.
Tai ihan vaan ihminen jolle ei elämään ole jaettu onnea.
Vierailija kirjoitti:
Miten teille vielä sikuisenakin vaan tapahtuu asioita? Lapsuutta ei saa valita, mutta aikuisena se elämä rakennetaan ihan itse.
Niille joille muka aina sattuu ikäviä, ei ota vastuuta omasta elämästään. Toki läheisiä voi kuolla jne, mutta sekin kuuluu elämään.
No jopa on dorkista dorgin ajatus
" aikuisena se elämä rakennetaan itse". Varmaan kirjottaja on tyyliin itse "aikuinen 20v" jolla ei ole mitään tajua elämästä.
Voi krist...s, näitä vati..päitä,
jos meillä jokaisella olisi mahdollisuus rakentaa elämä sellaiseksi ku halutaan niin täällä ei olisi yhtään köyhää, vähävarsista, sairasta, jätettyä, petetyä, vastentahtoa eronnutta, surullista jne..
On ihan turhaa luetella tuollaisia kliseitä, "ettei oteta vastuuta omasta elämästä".
Urp*o - ei kai kukaan voi sanella miten elämä menee, ja jos joku asia menee huonosto, jäät vaikka suojatiellä auton alle..... niin miten vitul.....a henkilö ei ota vastuuta elämästään.
Antakaa mun kaikki kestää näiden pölväst....n kanssa.
Ei kestäkään. Moni kärsii esim. uniongelmista, nukkuu max 4 tuntia yössä ja on työkkärin listoilla ja käy palkkatukityössä siihen asti kunnes tulee sydänkohtaus tai aivoinfarkti.
Vierailija kirjoitti:
Miten teille vielä sikuisenakin vaan tapahtuu asioita? Lapsuutta ei saa valita, mutta aikuisena se elämä rakennetaan ihan itse.
Niille joille muka aina sattuu ikäviä, ei ota vastuuta omasta elämästään. Toki läheisiä voi kuolla jne, mutta sekin kuuluu elämään.
Täällä on taas joku haarekrisnabudhamunkkivalaistus hihhuli kirjekurssin käynyt vat*pää neuvomassa.
Mistä te opettelette näitä lentäviä lausahduksia.
Mitä on omasta elämästä vastuun ottaminen?
Häh, siis jos mökille murtaudutaan, lapsi jää kiinni heinän polttamisesta, kissa kuolee ja naapurissa asuu joku sek*pää joka häiriköi kokoajan.
Niin miten nämä liittyy siihen etten ota vastuuta elämästäni. OMG!
Vierailija kirjoitti:
Miten teille vielä sikuisenakin vaan tapahtuu asioita? Lapsuutta ei saa valita, mutta aikuisena se elämä rakennetaan ihan itse.
Niille joille muka aina sattuu ikäviä, ei ota vastuuta omasta elämästään. Toki läheisiä voi kuolla jne, mutta sekin kuuluu elämään.
Näitä lausuntoja lähtee, kun on pumpulissa elänyt ja ainoa tragedia on ollut pikkuvarpaan kynnen kärjen katkeaminen. Älä julista ihmisille mitään elämästä tai sen hallinnasta. Ikinä. Typerää, mautonta, lapsellista ja loukkaavaa.
Voimahalaus sinulle