Paljonko ihminen kestää

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti moni olisi kanveesissa yhdestäkin AP:n mainitsemasta asiasta.

Ei olisi. Ihminen jaksaa yllättävän paljon, jos täytyy.

Vierailija kirjoitti:

Jospa noita annetaan vain niille, jotka pystyvät ne kantamaan.

Oletko vähän lapsellinen? Luuletko että kukaan ihminen ei ole koskaan kokenut liikaa mitä kestää? Käsite itsemurha lienee sinulle uusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa noita annetaan vain niille, jotka pystyvät ne kantamaan.

Oletko vähän lapsellinen? Luuletko että kukaan ihminen ei ole koskaan kokenut liikaa mitä kestää? Käsite itsemurha lienee sinulle uusi?

Itsemurhista suurin osa tehdään kai päihteiden vaikutuksen alaisena ja impulsiivisena tekona esim. sairastaessa kaksisuuntaista tai epävakaata. Ei liity välttämättä siis siihen, että elämässä olisi ollut erityisen paljon vastoinkäymisiä, noiden mielissä ne vaan tuntuvat pahemmilta, hetkellisesti.

Mitäs tuumatte, kun lapset jo ovat mieleltään sairaita ja toisessa päässä taas katkerat ihmiset elävät valitettavan pitkään, mitähän siitä seuraa?

Väheksymättä kenenkään murheita.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mikä määrä vastoinkäymisiä on kullekin tarpeeksi. Jokuhan voi kaatua pienestäkin. Toinen taas tuntuu kestävän lähes mahdottomuuksia. Taipuu muttei taitu. Osa puolestaan on niin fiksu, että ymmärtää lähteä apua hakemaan hyvissä ajoin. Tuon tajuaminenhan se varsinainen juttu onkin. Että nöyrtyy elämän edessä niin, että huomaa ja sisäistää, ettei yksin voi enää asioille mitään vaan tarvitsee, on saatava ulkopuolista apua. Suurin osa suomalaisista vain on niin saakelin vinoon kasvanutta, että näkevät avun jotenkin huonona asiana, häpeällisenä, että parempana vaihtoehtona nähdään siinä omassa näköalattomuudesta oleminen. Joten omaa syytä saavutettu tilanne, jos siitä ei pysty luopumaan.

Entä jos apua on haettu ja sitä saatu, jopa kolmen vuoden psykoterapian verran? Olen äärettömän kiitollinen siitä, mutta se ei poistanut ptsd:tä joka elää minun kehossa joka päivä aiheuttaen ahdistusta, unettomuutta, ylivirittyneisyyttä, masennusta, traumaattisia mielikuvia jotka tunkeutuu mieleen. Ja yleensä se "apu" on pienen pieni keskustelu psykiatrin poliklinikalla ja sitten sen jälkeen ketipinor resepti kouraan vaikka väkisin.

Tässä sitä porskutetaan menemään parantumattoman syövän kanssa. "Not today"

Up

Itse en kestänyt jatkuvia ongelmia ja raskasta työtä. Menin kaiken sen seurauksena psykoosiin.

Julkisen puolen apu surkeaa. "Ota lääkkeitä"...

Ei auta traumakokemuksiin, ei pahaan oloon.

Vierailija kirjoitti:

Kestää ihan mitä vain, kun pystyy muuttamaan omaa ajatteluaan siihen suuntaan, ettei ole kiintynyt nykyiseen, hyväksyy jokaisen tilanteen kuin olisi itse ne valinnut.

Tiedän, että on vaikeaa. Tiedän myös omasta kokemuksesta, että se on mahdollista, ainakin osittain. Ja se osittainenkin muutos auttaa.

Itsellä viimeisimpänä pahana kokemuksena oman lapsen itsemurhayritys ja vammautuminen.

Minun on vaikea uskoa, että tämän kirjoittaja puhuu viimeisessä lauseessaan totta. En usko, että ihminen joka oikeasti on kokenut lapsensa itsemurhayrityksen, itsemurhan, vaikean vammautumisen tms kirjoittaisi tällaisen lauseen:"..hyväksyy jokaisen tilanteen kuin olisi ne itse valinnut".

Yhtä karmiva lause kriisitilanteessa kuin "elämä on", "elämä on valintoja" tai "itse olet valinnut". Huhhuh.

Toinen kestää enemmän, toinen vähemmän, joku osaa käsitellä ikävät asiat ja kasvaa niistä yli ja joku jää vellomaan, tarpoo kuin suossa.

Mulla on kaikki mennyt päin p:tä. Olen kuitenkin terve ja järjissäni.

Olen äärirajoilla. Yksikin ihminen voisi auttaa.

Ystävä ajattelee vain sitä kuinka mukavaa hänellä on.

Jotkut hihhulithan sanoo että karma kostaa meille edellisen elämän pahat teot :D

Itse en kyllä ihan just usko tuohon.

Jännä kun nämä tätä elämänkatsomusta ihannoivat hihhulit toisella suupielellä puhuu miten tärkeää on anteeksianto ja ollaan kaikki täällä oppimassa hyveellisiksi ihmisiksi..... mut karma saa kyllä kostaa, hih.

-antakaa mun kaikki kestää 🤭

Käyn töissä, elän, harrastan, mutta sisältä olen kuollut. Ystäviä ei enää ole, koska en vain pysty enää mihinkään läheiseen ihmissuhteeseen. Olen liian tyhjä sisältä. Eli jossain vaiheessa tulee raja vastaan, vaikka tuntuisi että on jaksanut ihan hyvin kriisit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaminen, toveripiirin torjunta, työpaikassa syrjiminen, potkut. Monella on noin. Sitten kysytään, mikset mene töihin?

Entä sitten? Olen kokenut noi, sitten vaan uusi ja parempi työpaikka.

Kaikille käy epäreiluja asioita. Jos ei kiusata, vanhempi kuolee tai sairastuu vakavasti, tai vanhempaa ei edes ole. Lapsuuden epäreiluuksiin on turha jäädä jumiin, eteenpäin ammattiavulla ellei ilman onnistu.

Resilienssi on ihmisillä erilainen. Olet saanut paremmat eväät elämään kuin joku toinen.

Kyllä tähän ikään +50 N olen niin monta pettymystä kokenut niin rakkaudessa kuin muutenkin, etten tiedä kestäsinkö enää.

Toisaalta sanotaan että kun pettymyksiä tulee iän myötä, niin niihin osaa suhtautua järkevämmin ja niistä pääsee nopeammin eteenpäin. Psyyke kehittyy.

Toisaalta esim jätetyksi tulemisessa taustalla on aina takauma kaikista edellisistä ( lapsuudesta ja/tai seurusteluista) ja ne saattaa olla aika traumaattisiakin. Joten tunne voi olla kerta toisensa jälkeen aina vaan musertavampi. Siksi niin moni ainakin meistä keski ikäisistä naisista ei vaan enää edes etsi ketään koska emme kestä ainaisia pettymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Kestää ihan mitä vain, kun pystyy muuttamaan omaa ajatteluaan siihen suuntaan, ettei ole kiintynyt nykyiseen, hyväksyy jokaisen tilanteen kuin olisi itse ne valinnut.

Tiedän, että on vaikeaa. Tiedän myös omasta kokemuksesta, että se on mahdollista, ainakin osittain. Ja se osittainenkin muutos auttaa.

Itsellä viimeisimpänä pahana kokemuksena oman lapsen itsemurhayritys ja vammautuminen.

Ihanko oikeasti väität, että minä lapsena, alle kouluikäisenä valitsin tulla toistuvasti vanhempani pahoinpitelemäksi ja seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.

Elämä jatkuu, olit osallisena tai et. Kannattaa osallistua. Päivä kerrallaan. Joskus tulee rauhallisempia aikoja. Yritä silloin muistaa nauttia.

Tsemppiä aloittajalle ja meille muille paljon kokeneille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa noita annetaan vain niille, jotka pystyvät ne kantamaan.

Ja tämä on ihan oikeasti törkeyksistä pahin! Mahtoivatkohan ihmiset huudella tätä myös holokaustileiriläisille - mitä ajattelet?

Aivan. Ja ihan kun jokin ilkeä persoona jossain antaisi pahoja asioita ihmisille, kuulostaa tosi julmalle.