Sekoan jos face ja instagram menee kiinni
Niin kova ahdistus, että joudun ottamaan rauhoittavaa lääkettä. Minulla on eräs todella tärkeä ihmissuhde, johon pystyn pitämään yhteyttä lähes ainoastaan fb:n kautta. Se on ollut päivittäistä jo monta vuotta. Tuntuu ihan maailmanlopulle, enkä yhtään tiedä miten selviän jos käy niin, että fb sulkeutuu. Näkisin häntä tosi elämässä vain hyvin harvoin. Ahdistaa todella paljon..
Kommentit (39)
Olisin niin onnellinen jos poistuisi. Muutama hyvä ystävä on muuttunut rasittavaksi seuraksi, kun kaikki pitää elää instaruudun läpi. Paikat mihin mennään valitaan sen mukaan kuinka edustavia kuvia sieltä saa, tai kuinka hypetetty paikka on, tungetaan sellaisten ihmisten seuraan jotka on cool tägätä, huhhuijaa. Sitten siellä niin hienossa paikassa ei oikeasti olla läsnä, vaan tärkein homma on räpsiä niitä kuvia, pahimmillaan minut värvätään ottamaan kaverista huolellisesti aseteltua teennäistä tilannetta (siis wtf miksi porukalle menee tällaiset läpi? ). Ja niitä tägättyjä ihmisiä ei oikeasti tunneta, vaan tapaaminen on vaan keskinäistä nuoleskelua. Enpä olisi etukäteen osannut arvata keistä kaikista kuoriutui niin pinnallisia tyyppejä ettei kestä heidän seuraansa.
Mä kyllä toivon tätä. Alkaisivat ihmiset arvostaa taas kasvokkain kohtaamista ja oikeaa elämää eikä mitään teennäistä kulissia. Yksinäisyyden lisäämisen sijaan nimen omaan poistasi yksinäisyyttä, kun mentäisiin kylään sen vanhuksen / ystävän luo kerrankin eikä vaan tuijotettaisi luuria ja kuvata omaa naamaa/arsea kun tavataan.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä toivon tätä. Alkaisivat ihmiset arvostaa taas kasvokkain kohtaamista ja oikeaa elämää eikä mitään teennäistä kulissia. Yksinäisyyden lisäämisen sijaan nimen omaan poistasi yksinäisyyttä, kun mentäisiin kylään sen vanhuksen / ystävän luo kerrankin eikä vaan tuijotettaisi luuria ja kuvata omaa naamaa/arsea kun tavataan.
Totta. Masennus ja mielenterveyskin varmaan paranisivat kun ei koko ajan tarvitse verrata omaa tasapaksua arkeaan johonkin kulissiin, mitä ihmiset pitää noissa yllä.
Kun omasta elämästä katoaa kymmenen vuotta bittiavaruuteen, niin on hyvä aika miettiä, että olisiko kannattanut tehdä jotain muuta oikesti hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä palvelut eivät ole tuoneet mitään hyvää tähän maailmaan. Onnenpäivä on se, kun sulkeutuvat.
Olen eri mieltä. Monet pitävät yhteyttä somen kautta ihmisiin, joihin eivät pitäisi muuten lainkaan yhteyttä. On somessa tietysti haittpuolensakin, mutta tiedän itsekin ihmisiä, joiden yksinäisyys lisääntyisi, jos somea ei olisi.
Puhelin keksittiin jo vuonna 1854.
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä toivon tätä. Alkaisivat ihmiset arvostaa taas kasvokkain kohtaamista ja oikeaa elämää eikä mitään teennäistä kulissia. Yksinäisyyden lisäämisen sijaan nimen omaan poistasi yksinäisyyttä, kun mentäisiin kylään sen vanhuksen / ystävän luo kerrankin eikä vaan tuijotettaisi luuria ja kuvata omaa naamaa/arsea kun tavataan.
Mä voin ihan suoraan sanoa, että autottomana ja ajokortittomana en mene suvun vanhusten luokse toiselle puolelle Suomea, vaikka Facebook suljettaisiinkin. Sitten näillä vanhuksilla olisi yksi ihminen vähemmän, joka pitää heihin yhteyttä. Omiin vanhempiini pidän jo nyt yhteyttä muuten kuin somessa (äiti ei edes käytä somea, isä käyttää), mutta olen aika varma, että ei mun serkkuni menisi vanhempiani tapaamaan yhtään sen useammin kuin nytkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä palvelut eivät ole tuoneet mitään hyvää tähän maailmaan. Onnenpäivä on se, kun sulkeutuvat.
Olen eri mieltä. Monet pitävät yhteyttä somen kautta ihmisiin, joihin eivät pitäisi muuten lainkaan yhteyttä. On somessa tietysti haittpuolensakin, mutta tiedän itsekin ihmisiä, joiden yksinäisyys lisääntyisi, jos somea ei olisi.
Puhelin keksittiin jo vuonna 1854.
Niin keksittiin. Mutta monet pitävät somen kautta yhteyttä ihmisin, joihin eivät ennen somea pitäneet yhteyttä lainkaan. Ei edes puhelimella. Mulla on yksi tuttu, jonka tiedän olevan yksinäinen. Ei ole puolisoa, ei lapsia eikä sisaruksia. Vanhemmat jo kuolleet. On työkyvyttömyyseläkkeellä. Viestittelen hänen kanssaan somessa viikottain ja hän purkaa mulle huoliaan ja yksinäisyyttään, mutta jos some poistuisi, en mä viestittelisi hänen kanssaan enää lainkaan. Mulla ei ole hänen puhelinnumerooaan eikä hänellä mun eikä mun ole tarkoituskaan antaa numeroani hänelle. Emme ole ystäviä vaan tuttavia, vaikka hänen murheitaan kuuntelenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä toivon tätä. Alkaisivat ihmiset arvostaa taas kasvokkain kohtaamista ja oikeaa elämää eikä mitään teennäistä kulissia. Yksinäisyyden lisäämisen sijaan nimen omaan poistasi yksinäisyyttä, kun mentäisiin kylään sen vanhuksen / ystävän luo kerrankin eikä vaan tuijotettaisi luuria ja kuvata omaa naamaa/arsea kun tavataan.
Mä voin ihan suoraan sanoa, että autottomana ja ajokortittomana en mene suvun vanhusten luokse toiselle puolelle Suomea, vaikka Facebook suljettaisiinkin. Sitten näillä vanhuksilla olisi yksi ihminen vähemmän, joka pitää heihin yhteyttä. Omiin vanhempiini pidän jo nyt yhteyttä muuten kuin somessa (äiti ei edes käytä somea, isä käyttää), mutta olen aika varma, että ei mun serkkuni menisi vanhempiani tapaamaan yhtään sen useammin kuin nytkään.
Milleniaalit ei tajuu, että luurilla voi tehdä muutakin kuin ottaa kuvia instaan. Kuten esmes soittaa.
Onneksi nyt joku asiantuntija oli ollut sitä mieltä, että face ei sulkeutuisi vielä pitkiin aikoihin, koska se Irlannin oikeuden päätös voidaan riitauttaa ja siitä riiteleminen voi kestää vaikka kuinka kauan ja Meta voi käyttää hyväkseen pelaamalla näin aikaa. Oli toivoa antavaa, että alan asiantuntija oli tuota mieltä. Ehkä nyt tarkkailen tilannetta vähän rauhallisemmin mielin ja ehkä toivoa vielä on.
-Ap
Tuskinpa maratonipuheluiden aikakausi tulisi takaisin, vaikka kaikki somealustat pimenisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä palvelut eivät ole tuoneet mitään hyvää tähän maailmaan. Onnenpäivä on se, kun sulkeutuvat.
Olen eri mieltä. Monet pitävät yhteyttä somen kautta ihmisiin, joihin eivät pitäisi muuten lainkaan yhteyttä. On somessa tietysti haittpuolensakin, mutta tiedän itsekin ihmisiä, joiden yksinäisyys lisääntyisi, jos somea ei olisi.
Puhelin keksittiin jo vuonna 1854.
Niin keksittiin. Mutta monet pitävät somen kautta yhteyttä ihmisin, joihin eivät ennen somea pitäneet yhteyttä lainkaan. Ei edes puhelimella. Mulla on yksi tuttu, jonka tiedän olevan yksinäinen. Ei ole puolisoa, ei lapsia eikä sisaruksia. Vanhemmat jo kuolleet. On työkyvyttömyyseläkkeellä. Viestittelen hänen kanssaan somessa viikottain ja hän purkaa mulle huoliaan ja yksinäisyyttään, mutta jos some poistuisi, en mä viestittelisi hänen kanssaan enää lainkaan. Mulla ei ole hänen puhelinnumerooaan eikä hänellä mun eikä mun ole tarkoituskaan antaa numeroani hänelle. Emme ole ystäviä vaan tuttavia, vaikka hänen murheitaan kuuntelenkin.
No miksei sähköposti käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä palvelut eivät ole tuoneet mitään hyvää tähän maailmaan. Onnenpäivä on se, kun sulkeutuvat.
Olen eri mieltä. Monet pitävät yhteyttä somen kautta ihmisiin, joihin eivät pitäisi muuten lainkaan yhteyttä. On somessa tietysti haittpuolensakin, mutta tiedän itsekin ihmisiä, joiden yksinäisyys lisääntyisi, jos somea ei olisi.
Puhelin keksittiin jo vuonna 1854.
Niin keksittiin. Mutta monet pitävät somen kautta yhteyttä ihmisin, joihin eivät ennen somea pitäneet yhteyttä lainkaan. Ei edes puhelimella. Mulla on yksi tuttu, jonka tiedän olevan yksinäinen. Ei ole puolisoa, ei lapsia eikä sisaruksia. Vanhemmat jo kuolleet. On työkyvyttömyyseläkkeellä. Viestittelen hänen kanssaan somessa viikottain ja hän purkaa mulle huoliaan ja yksinäisyyttään, mutta jos some poistuisi, en mä viestittelisi hänen kanssaan enää lainkaan. Mulla ei ole hänen puhelinnumerooaan eikä hänellä mun eikä mun ole tarkoituskaan antaa numeroani hänelle. Emme ole ystäviä vaan tuttavia, vaikka hänen murheitaan kuuntelenkin.
No miksei sähköposti käy?
Kumpi on helppokäytöisempi? Mieti sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä palvelut eivät ole tuoneet mitään hyvää tähän maailmaan. Onnenpäivä on se, kun sulkeutuvat.
Olen eri mieltä. Monet pitävät yhteyttä somen kautta ihmisiin, joihin eivät pitäisi muuten lainkaan yhteyttä. On somessa tietysti haittpuolensakin, mutta tiedän itsekin ihmisiä, joiden yksinäisyys lisääntyisi, jos somea ei olisi.
Puhelin keksittiin jo vuonna 1854.
Niin keksittiin. Mutta monet pitävät somen kautta yhteyttä ihmisin, joihin eivät ennen somea pitäneet yhteyttä lainkaan. Ei edes puhelimella. Mulla on yksi tuttu, jonka tiedän olevan yksinäinen. Ei ole puolisoa, ei lapsia eikä sisaruksia. Vanhemmat jo kuolleet. On työkyvyttömyyseläkkeellä. Viestittelen hänen kanssaan somessa viikottain ja hän purkaa mulle huoliaan ja yksinäisyyttään, mutta jos some poistuisi, en mä viestittelisi hänen kanssaan enää lainkaan. Mulla ei ole hänen puhelinnumerooaan eikä hänellä mun eikä mun ole tarkoituskaan antaa numeroani hänelle. Emme ole ystäviä vaan tuttavia, vaikka hänen murheitaan kuuntelenkin.
No miksei sähköposti käy?
Kumpi on helppokäytöisempi? Mieti sitä.
Kyllä saa olla aika avuton tai laiska, jos sähköposti on liian vaativa. Toivottavasti lopetetaan facet sun muut niin siinäs olette sitten!
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän sinun kannattaisi hakeutua ammattiauttajien puheille jo ennen kuin ihan lopullisesti sekoat. Minä olen tullut toimeen ilman moisia keksintöjä jo lähes 80 vuotta sekoamatta!
Miksi olet nyt netissä? Olit elänyt puolisen vuosisataa ilman sitä ja tullut toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Kun omasta elämästä katoaa kymmenen vuotta bittiavaruuteen, niin on hyvä aika miettiä, että olisiko kannattanut tehdä jotain muuta oikesti hyödyllistä.
Asennevammahan siinä on nätisti kirjoitettuna auki. Eipä ne ravintolaillat ja kyläilytkään ole mitään niin hyödyllistä, että niistä olisi kirjoitettu väitöskirjoja muistoksi.
Jonkun keski-ikäisen pitää kirjoittaa meille elämänhallintaopas, jossa kerrotaan miten 90-luvulla pärjättiin ilman Facea ja Instaa. Itsellä ei ole aavistustakaan, miten ilman niitä voi pärjätä.
Vierailija kirjoitti:
Jonkun keski-ikäisen pitää kirjoittaa meille elämänhallintaopas, jossa kerrotaan miten 90-luvulla pärjättiin ilman Facea ja Instaa. Itsellä ei ole aavistustakaan, miten ilman niitä voi pärjätä.
LOL. Itse pääsin verkkoon vuonna 1992, kun sain ensimmäisen sähköpostiosoitteeni yliopiston serverillä. Olen elänyt verkkoaikaa pidempään, kuin aikaa ennen sitä, mutta muistan tietenkin että oli ihan mahdollista elää 80-luvullakin.
Silloin soitettiin lankapuhelimella. Numerot ja palvelut näki puhelinluettelosta. Kirjeitä kirjoitettiin ja laitettiin postiin. Joidenkin kaukana asuvien ystävien kanssa läheteltiin kasetteja, joihin pölötettiin kuulumisia ja kopioitiin sen hetken suosikkikipaleita.
Joihinkin firmoihin voi saatettiin lähettää faksi. Postimyyntikuvastosta tilattiin kotiin tavaroita tai käytiin itse kaupassa.
Joka aamu luettiin sanomalehti. Uutiset saatiin telkasta, radiosta ja teksti-tv:stä.
Musiikkia kuunneltiin ja kirjoja luettiin nykyistä enemmän. Aina oli kirja tai kaksi luettavana yöpöydällä.
Sain lohtua siitä mitä kirjoitit. Kunpa ei sulkeutuisi ainakaan pitkäksi aikaa.
-Ap