Lue keskustelun säännöt.
Apua ja vinkkejä laihdutukseen
08.07.2022 |
Alan olla ihan umpikujassa kaikkien "laihdutusyritysteni" kanssa. Lainausmerkit siksi, että en tiedä voiko niitä edes yrityksiksi sanoa. Aina kaikki kaatuu johonkin. Repsahdan ahmimaan herkkuja tai mitä tahansa ruokaa. Tai alan ajattelemaan, että ei tämä yksi kerta nyt mitään haittaa tee. Ja siitä se kierre taas alkaa.
Yleensä päivät menevät ihan hyvin, jaksan keskittyä siihen että syön kunnollista ja terveellistä ruokaa järkevän määrän. Mutta illat, ne on pahimpia. Silloin asettaudun sohvalle ja syön. Vaikka olisin syönyt hyvän iltapalan, niin yhtäkkiä mieleen saattaa tulla, että ai niin, jääkaapissa on vielä sitä ja sitä. Ja sitten alan syömään. En tiedä minkä konstin keksisin siihen, että saisin lopetettua nuo ilta-ahmimiset.
Toinen isompi ongelma on liikkuminen. Olen niin laiska ja saamaton, että liikkeelle lähteminen on aina työn ja tuskan takana. Suunnittelen kyllä mielelläni, että huomenna menen lenkille ja teen sitä ja tätä. Mutta sitten kun se huominen koittaa, niin kaikki unohtuu. Taas alkaa löytyä tekosyitä. Miksi?
Ylipainoa todellakin löytyy. Ja vasta näin itsestäni otettuja valokuvia ja järkytyin. Minkä takia peilissä on ihan eri näköinen ihminen kuin valokuvissa? Vai näenkö tosiaan itseni ihan eri tavalla, kuin millainen oikeasti olen.
Miten ihmeessä saisin oman ajattelutavan muuttumaan? Ja mistä löydän itsekuria, että pystyn vastustamaan kaikkia houkutuksia?
Kertokaa mikä teillä auttaa, tai jos jollakin on vastaavia ongelmia niin jakakaa kokemuksia!
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Peilistä - kyllä, peili näyttää meille vain suotuisat kuvakulmat. Aivomme ovat hyvin tehokkaita tulkitsemaan peilikuvamme kauniimmaksi kuin se onkaan. Minua katsoo peilistä suorastaan hoikka ja nätti nainen, valokuvissa onkin sitten joku outo pullukka keski-ikäinen 😅.
Liikunnasta - mieti mikä sinua motivoi. Tarvitko esimerkiksi visuaalista tai tilastollista palautetta tekemisestäsi? Minä itse tykkään molemmista, eli minulla on paperinen kalenteri johon laitan ruksin liikuntapäivän kohdalle. On hienoa nähdä esimerkiksi 5 ruksia peräkkäin.
Pidän myös tilastoista joten aktiivisuusranneke tekee yhteenvetoja vaikkapa askelten määrästä ja tavoitteeni voi olla esim. enemmän askelia ja kilometrejä kuin viime viikolla.
Minulla on myös kuntopyörä ja siihen motivoi jokin haaste, esimerkiksi pyöräile Suomen pituuden verran ajassa X.
Muita motivaattoreita voi olla vaikkapa liikuntatulos - kuinka monta kyykkyä, kuinka isoilla painoilla, kuinka nopeasti voin kävellä kilometrin jne?
Mieti siis mikä omalla kohdallasi on kivaa ja motivoivaa. Se liikunta voi olla mitä vaan, kunhan tykkäät siitä. Jokainen askel on plussaa kokonaisvaltaisen terveytesi puolesta. Tsemppiä :).
Kiitos mukavasta viestistä!
Olenkin miettinyt itselle sopivia liikuntamuotoja. Kävely, pyöräily, uinti ja tanssi kiinnostavat tällä hetkellä eniten. Tähän mennessä on tullut vain käveltyä silloin tällöin, mutta sekään ei mitään säännöllistä liikuntaa ole ollut.
Nyt olisikin tarkoitus tosiaan ottaa liikuntakin osaksi elämää. Ja aiemmin kun sanoin, etten halua liikunnasta pakkopullaa, niin en tietenkään tarkoittanut etten aio liikkua lainkaan. En vain halua sellaista verenmaku suussa juoksemista ja stressaamista, jos jonakin päivänä en vaikka ehdikään lenkille tai liikkumaan ylipäätään. Ja varsinkaan tällä pohjakunnolla tuskin kannattaa heti rueta riuhtomaan ja repimään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuon kirjoituksen perusteella sinulla ei ole ollenkaan itsekuria.
Voit unohtaa nuo mainitut lääkkeet, sinun tarvitsee sen sijaan ottaa itseäsi niskasta kiinni. Syö alle kulutuksen ja iltaisin herkkujen sijaan porkkanoita, omenia, herneitä jne. Pakota itsesi liikkumaan, tunnin hikilenkki joka päivä kuukauden ajan ja tunnet eron. Satoi tai paistoi tai kolotti kuinka tahansa niin lähdet lenkille vaikka aamuyöstä tai iltamyöhään. Et tarvitse mitään vippaskonsteja vaan selkärangan. Tee nämä kuukauden ajan ja tule sitten kertomaan miltä tuntuu.
Kyllä, itsekuria ei ole! Siihen juuri kaipasinkin vinkkejä, kuten aloitusviestissäkin kerroin.
En usko että pelkästään "nyt on pakko" on riittävä motivaattori, ainakaan itselleni. Jotain muutakin tarvitsisi, sellaisen lopullisen muutoksen omaan ajattelutapaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuon kirjoituksen perusteella sinulla ei ole ollenkaan itsekuria.
Voit unohtaa nuo mainitut lääkkeet, sinun tarvitsee sen sijaan ottaa itseäsi niskasta kiinni. Syö alle kulutuksen ja iltaisin herkkujen sijaan porkkanoita, omenia, herneitä jne. Pakota itsesi liikkumaan, tunnin hikilenkki joka päivä kuukauden ajan ja tunnet eron. Satoi tai paistoi tai kolotti kuinka tahansa niin lähdet lenkille vaikka aamuyöstä tai iltamyöhään. Et tarvitse mitään vippaskonsteja vaan selkärangan. Tee nämä kuukauden ajan ja tule sitten kertomaan miltä tuntuu.Et kai ole tosissas? Jos nyt kuitenkin kirjoitit viestisi tosissasi, niin ehkä sun kannattais pitää neuvosi omana tietonasi ja noudattaa niitä halutessasi vain omassa elämässäsi.
Ap ei tarvitse mitään typeriä ohjeita.
Mikäs tuossa nyt oli typerää?
No joo, olet niin urpo, ettet edes tajua. Pidä siis neuvosi vain itselläsi.
Itsekuria oleellisempaa on vältellä tilanteita, joissa niitä houkutuksia on läsnä. Eli sinun tapauksessasi olla alun alkaenkin ostamatta kotiin epäterveellistä syötävää. On paljon isompi kynnys lähteä erikseen kauppaan pelkästään hakemaan herkkuja, kuin nousta sohvalta jääkaapille tekemään se.
Toinen oleellinen asia on olla pyrkimättä kerralla liian suuriin muutoksiin. Silloin projektista tulee liian suuri ja vaikea ja repsahduksia tapahtuu. Sen sijaan pieniä askelia tekemällä onnistut luomaan rutiineja, joista voit oikeasti pitää kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuon kirjoituksen perusteella sinulla ei ole ollenkaan itsekuria.
Voit unohtaa nuo mainitut lääkkeet, sinun tarvitsee sen sijaan ottaa itseäsi niskasta kiinni. Syö alle kulutuksen ja iltaisin herkkujen sijaan porkkanoita, omenia, herneitä jne. Pakota itsesi liikkumaan, tunnin hikilenkki joka päivä kuukauden ajan ja tunnet eron. Satoi tai paistoi tai kolotti kuinka tahansa niin lähdet lenkille vaikka aamuyöstä tai iltamyöhään. Et tarvitse mitään vippaskonsteja vaan selkärangan. Tee nämä kuukauden ajan ja tule sitten kertomaan miltä tuntuu.Kyllä, itsekuria ei ole! Siihen juuri kaipasinkin vinkkejä, kuten aloitusviestissäkin kerroin.
En usko että pelkästään "nyt on pakko" on riittävä motivaattori, ainakaan itselleni. Jotain muutakin tarvitsisi, sellaisen lopullisen muutoksen omaan ajattelutapaan.
Ap
Usko pois, alussa on vain pakko.
Kun olet päässyt alkuun niin saat kiinni siitä hyvästä olosta ja näet muutoksen pientyneessä uumassa. Et ole vielä saavuttanut sitä flow-tilaa koska olet lopettanut kun on tuntunut rankalta ja epämukavalta.
Pakon jälkeen motivoit itse itseäsi kun peilikuva, mieli ja terveytesi paranee. Sitten ei ole enää pakko mutta luultavasti tahdot silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekuria oleellisempaa on vältellä tilanteita, joissa niitä houkutuksia on läsnä. Eli sinun tapauksessasi olla alun alkaenkin ostamatta kotiin epäterveellistä syötävää. On paljon isompi kynnys lähteä erikseen kauppaan pelkästään hakemaan herkkuja, kuin nousta sohvalta jääkaapille tekemään se.
Toinen oleellinen asia on olla pyrkimättä kerralla liian suuriin muutoksiin. Silloin projektista tulee liian suuri ja vaikea ja repsahduksia tapahtuu. Sen sijaan pieniä askelia tekemällä onnistut luomaan rutiineja, joista voit oikeasti pitää kiinni.
Totta, helpompaa on aina jo kaupassa jättää ostamatta kaikki ylimääräinen kuin mitä sitten kotona yrittää olla syömättä niitä.
Ja tosiaan tuo toinen asia mistä sanoit, että ei kannata heti tehdä liian suuria muutoksia. Siihen minulla onkin useat laihdutusyritykset kaatuneet. Olen niin kärsimätön, että haluaisin kaikki heti nyt, mutta sitten kuitenkin luovutan helposti. Parempi siis yrittää tähänkin asiaan paneutua!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaiken tuon kirjoituksen perusteella sinulla ei ole ollenkaan itsekuria.
Voit unohtaa nuo mainitut lääkkeet, sinun tarvitsee sen sijaan ottaa itseäsi niskasta kiinni. Syö alle kulutuksen ja iltaisin herkkujen sijaan porkkanoita, omenia, herneitä jne. Pakota itsesi liikkumaan, tunnin hikilenkki joka päivä kuukauden ajan ja tunnet eron. Satoi tai paistoi tai kolotti kuinka tahansa niin lähdet lenkille vaikka aamuyöstä tai iltamyöhään. Et tarvitse mitään vippaskonsteja vaan selkärangan. Tee nämä kuukauden ajan ja tule sitten kertomaan miltä tuntuu.Kyllä, itsekuria ei ole! Siihen juuri kaipasinkin vinkkejä, kuten aloitusviestissäkin kerroin.
En usko että pelkästään "nyt on pakko" on riittävä motivaattori, ainakaan itselleni. Jotain muutakin tarvitsisi, sellaisen lopullisen muutoksen omaan ajattelutapaan.
ApUsko pois, alussa on vain pakko.
Kun olet päässyt alkuun niin saat kiinni siitä hyvästä olosta ja näet muutoksen pientyneessä uumassa. Et ole vielä saavuttanut sitä flow-tilaa koska olet lopettanut kun on tuntunut rankalta ja epämukavalta.
Pakon jälkeen motivoit itse itseäsi kun peilikuva, mieli ja terveytesi paranee. Sitten ei ole enää pakko mutta luultavasti tahdot silti.
Niin, tottahan se tietysti on, että alkuun tarvitaan enemmän sitä persuksille potkimista. Kuitenkin taas sitten on sekin toinen puoli, että liian isoja muutoksia ei kannattaisi heti tehdä. Siksi juuri tuntuu, että jos nyt alan pakottamaan itseni yhtä aikaa kaikkeen, niin sitten äkkiä kaatuu taas koko yritys.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patrik Borg on sanonut, että mitä enemmän syö aamiaisella, sen parempi painonhallinnalle. Pitää kurissa illan napostelut ja herkuttelua - jotka usein johtuvat päivänaikaisesta liian vähästä syömisestä. Eli "herkutellaan" nälkään.
Kokeile! Itse huomaan, että kun lisään aamupalalle proteiinia ja jogurttia +hedelmän/marjoja normaalin kahden leivän rinnalle, totta tosiaan, iltanaposteluun ei 8le tarvetta.
Toinen juttu on "hanki elämä" -tyylinen. Tee kaikkea kivaa! Laihduttaminen lihottaa ja jatkuva ruuan ajattelu/kontrollointi masentaa. Järjestä itsellesi illoiksi kivaa puuhaa ettei tarvitse tympeyteen syödä!
Itselläni toimi, että söin tarpeeksi usein ja vähän kerrallaan. Näin verensokeri pysyi kokoajan tasaisena ja annoskokoa pystyi luonnollisesti pienentämään kun ei tullut ylensyötyä oltuani ensin pitkän nälässä.
Ja syön ennen kuin nälkä ehtii edes tulla. Nälässä tekee usein huonoja valintoja ja saattaa ahmia enemmän mitä piti.
Kokeile siis syödä usein, mutta vähän
Mikäs tuossa nyt oli typerää?