Joka seitsämäs hakija pääsee yliopistoon - mitä kaikki ne nuoret tekee, jotka hakee muttei pääse?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yliopistoon pääsevistä ei oikeastaan ajattelukyvyltään sovi sinne. Suomessa on liikaa yliopistopaikkoja, joihin pääsee ulkoaopettelemalla "totuuksia", kun pitäisi pystyä itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun.

Juuri puhuttiin töissä tästä. Jokaisessa tiedekunnassa on paljon niitä, joilla opinnot ei etene tai keskeytyy kokonaan, koska ulkoa opettelemalla ei selviä kuin johdantokursseista. Ja näitä on etenkin niissä, jotka pääsevät suoraan sisään todistusvalinnalla. Osin toki myös siksi, että ala voi olla ihan erilainen mitä kuvitteli. Pääsykokeissa tämä usein selviäisi jo ennen kokeita.

Ja olemme työkavereiden kanssa maistereita eri aloilta, eli ei ole kateudesta kyse vaan ihan havainnoista.

Ja tässäkin on puolet liikaa. Yliopistoista on tullut pelkkiä viihdekeskuksia ja markkinapaikkoja. Suosittelen välttämään.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yliopistoon pääsevistä ei oikeastaan ajattelukyvyltään sovi sinne. Suomessa on liikaa yliopistopaikkoja, joihin pääsee ulkoaopettelemalla "totuuksia", kun pitäisi pystyä itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun.

Jos ei pääse, kannattaa käydä tutustumassa opiskelualaansa avoimessa perusopintojen parissa. Parantaa mahdollisuuksia seuraavassa haussa ja opintopisteitä kertyy myös.

"Joka 7". taisi koskea HY:tä?

"Turun yliopisto päihitti hakijamäärissä Tampereen ja Helsingin vain joka kymmenes pääsi sisään"

Vierailija kirjoitti:

"Joka 7". taisi koskea HY:tä?

"Turun yliopisto päihitti hakijamäärissä Tampereen ja Helsingin vain joka kymmenes pääsi sisään"

Koulutusalakohtaiset erot on niin isoja, ettei ole järkevää verrata yliopistojen tasolla. Jokaisessa yliopistossa on niitä vaikeita ja sitten paljon helpommin sisäänpäästäviä aloja.

Menevät kuntouttavaan työtoimintaan.

Vierailija kirjoitti:

No ei sinne ennenkään noin vain menty. Itse hain alalle, minne pääsi joka kymmenes, neljä kertaa, parhaan vuotena olin 7. varasijalla, mutta ko. alalla tuli yleisesti tosi vähän peruutuksia. 

Olin pari vuotta töissä ja sitten menin siihen opistoon, mihin pääsin. Silloin oli helpompaa, kun kaikki ei ollut yhteyshaun piirissä ja pystyi hakemaan enempään kuin nykyisin. Eiköhän ne mene töihin, jotka ei pääse, pojista iso osa käy välissä armeijan ja hakee sitten uudestaan ja jotkut menee ammattikouluun, en tiedä vieläkö on yksityisiä kansaopistoja, ei siis kansalaisopstoja vaan niitä sisäoppilaitoksen tapaisia. Yksi sukulaistyttö kävi sellaista vuoden.  Yksi sukulaistyttö halusi tietylle alalle eikä luovuttanut. Teki osa-aikaisena hanttihommia ja opiskeli alan opintoja avoimessa yliopistossa. Hän sitten valmistuikin nopeasti, kun oli tehnyt jo niin paljon perusopintoja valmiiksi. Neljännellä kerralla sai opiskelupaikan.  

Näinhän se monesti menee. Useampi yritys tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Joka 7". taisi koskea HY:tä?

"Turun yliopisto päihitti hakijamäärissä Tampereen ja Helsingin vain joka kymmenes pääsi sisään"

Koulutusalakohtaiset erot on niin isoja, ettei ole järkevää verrata yliopistojen tasolla. Jokaisessa yliopistossa on niitä vaikeita ja sitten paljon helpommin sisäänpäästäviä aloja.

Jotain psykaa tai lääkistä ei todellakaan pidä verrata vaikka suomen kielen ja kulttuurin tai teologian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yliopistoon pääsevistä ei oikeastaan ajattelukyvyltään sovi sinne. Suomessa on liikaa yliopistopaikkoja, joihin pääsee ulkoaopettelemalla "totuuksia", kun pitäisi pystyä itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun.

Hyvin harvalla alalla tarvitseekaan osata " itsenäistä kriittistä" ajattelua. Riittää se että osaa työnsä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi hyvä täsmentää, mitä tuo "joka seitsemäs" tarkoittaa. Yksi henkilö yleensä hakee moneen paikkaan/yliopistoon. Jos 15 000 hakijaa kukin hakee 5 eri yliopistoon, niin siitä tulee 75000 hakemusta. Jos tästä joukosta "joka seitsemäs" hakija pääsee, on se 10714 hyväksyttyä aloituspaikkaa ja todellisuudessa 71% on hyväksytty johonkin hakemaansa paikkaan. Toki käy niin, että joku hyväksytään useampaan ja joku harvempaan mutta avoimien aloituspaikkojen määrä olisi siis tuo 10714.

Vai onko kyse siitä, että "joka seitsemäs" tarkoittaa sitä, että 15 000 hakijasta pääsee yliopistoon 2143 hakijaa ja muut 12857 sitten menevät AMK:hon, pitävät välivuoden, tekevät töitä tai lorvivat kotona?

Täsmennystä, kiitos.

Korkeakoulujen yhteishaussa oli tänä vuonna 165954 hakijaa (= ensisijaisen hakijoiden määrä). Paikkoja oli 59613. 35.92 % eli reilu kolmannes saa paikan. Tässä on toki eroja eri koulutuspaikkojen ja alojen kesken. Esim. Turun yliopistoon ja Laurea AMKhon pääsi joka kymmenes sinne hakenut.

Minä menin töihin etsimään itseäni ja keräämään motivaatiota opiskeluun. Kun sitä pari vuotta myöhemmin alkoi löytyä, otin avoimen yliopiston kiinnostavia kursseja harrastuksena. Löysin oman alani, suorktin kursseja töiden ohessa ja pääsin myöhemmin yliopistoon avoimen väylän kautta. Nyt ajattelen, että tämä oli minun polkuni kulkea, ehdin saada työkokemusta ja vähän perspektiiviä elämään. Ennen muuta motivaatio opiskeluun ja mielenkiinto alaa kohtaan oli ihan eri tasolla, mitä silloin kun suoraan lukiosta hain ja opintomenestys varmasti parempaa mitä se tuolloin huonolla motivaatiolla läpi räpiköidessä olisi ollut.

Minusta ei ole väliä mitä välivuosilla tekee kunhan TEKEE jotain eikä makaa lannistuneena kotona. Ei 18-vuotiaana vielä tarvitsekaan tietää mitä elämältä haluaa ja on ihan ok etsiä itseään jokusen vuoden ennen kuin päättää elämänsä suunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jollain on jo yksi yliopistopohjainen tutkinto, vakituinen työ mutta haluaa kouluttautua lisää. Eli kaikki hakijat eivät todellakaan ole nuoria.

Mutta tässä nyt aloittaja nimenomaan puhui nuorista.

Otsikossa mainittu joka seitsemäs ei vaan ole kaikki niitä nuoria, olisi kannattanut otsikoita paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jollain on jo yksi yliopistopohjainen tutkinto, vakituinen työ mutta haluaa kouluttautua lisää. Eli kaikki hakijat eivät todellakaan ole nuoria.

Totta. Tiedän 52-vuotiaan dippainssin, joka aloittaa syksyllä FM-tutkinnon opinnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten jollain on jo yksi yliopistopohjainen tutkinto, vakituinen työ mutta haluaa kouluttautua lisää. Eli kaikki hakijat eivät todellakaan ole nuoria.

Totta. Tiedän 52-vuotiaan dippainssin, joka aloittaa syksyllä FM-tutkinnon opinnot.

Tiedän tapauksen, et henkilö jäädessään eläkkeelle päätti hakea yliopistoon, juurikin FM-tutkintoa suorittamaan, kun enää ei ollu väliä työllistymisestä. Saattoi harrastaa kulttuurin tutkimusta jne.

Vierailija kirjoitti:

Ne palaa peruskouluun opettelemaan lukusanojen oikeinkirjoitusta.

Koulukiusaaja, vain virheettömät ihmiset saa muka keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Taisi olla jotenkin sinnepäin, että joka kolmas uusi ylioppilas jatkaa opintoja suoraan. Loput eli suurempi osa pitää jonkinlaisen välivuoden tai useampia.

Järjetöntä. Ei ihme, että Suomessa korkeakouluopiskelijat on niin vanhoja muihin maihin verrattuna. Esimerkiksi Ranskassa 22-vuotias on jo valmistunut maisteri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa yliopistoon pääsevistä ei oikeastaan ajattelukyvyltään sovi sinne. Suomessa on liikaa yliopistopaikkoja, joihin pääsee ulkoaopettelemalla "totuuksia", kun pitäisi pystyä itsenäiseen, kriittiseen ajatteluun.

Jos ei pääse, kannattaa käydä tutustumassa opiskelualaansa avoimessa perusopintojen parissa. Parantaa mahdollisuuksia seuraavassa haussa ja opintopisteitä kertyy myös.

Opiskelualaansa kannattaisi tutustua jo lukion aikana. Olisi hyvä jos esimerkiksi avoimen perusopintoja voisi hyväksilukea osaksi yo-tutkintoa ja sitä kautta nuoria kannustettaisiin ottamaan selvää tulevaisuuden opinnoistaan jo hyvissä ajoin. Nykyään lukion ja yliopiston välillä on liian syvä kuilu, mikä on järjetöntä kun otetaan huomioon, että lukion pääasiallinen tehtävä on valmistaa yliopisto-opintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Minä menin töihin etsimään itseäni ja keräämään motivaatiota opiskeluun. Kun sitä pari vuotta myöhemmin alkoi löytyä, otin avoimen yliopiston kiinnostavia kursseja harrastuksena. Löysin oman alani, suorktin kursseja töiden ohessa ja pääsin myöhemmin yliopistoon avoimen väylän kautta. Nyt ajattelen, että tämä oli minun polkuni kulkea, ehdin saada työkokemusta ja vähän perspektiiviä elämään. Ennen muuta motivaatio opiskeluun ja mielenkiinto alaa kohtaan oli ihan eri tasolla, mitä silloin kun suoraan lukiosta hain ja opintomenestys varmasti parempaa mitä se tuolloin huonolla motivaatiolla läpi räpiköidessä olisi ollut.

Minusta ei ole väliä mitä välivuosilla tekee kunhan TEKEE jotain eikä makaa lannistuneena kotona. Ei 18-vuotiaana vielä tarvitsekaan tietää mitä elämältä haluaa ja on ihan ok etsiä itseään jokusen vuoden ennen kuin päättää elämänsä suunnan.

Eihän 18-v nuori voi edes tietää kaikkia vaihtoehtoja, jotka saattaisi kiinnostaa. Elämänkokemus ja itsetuntemus sen ikäisellä vähäistä. Sitten toki on niitä,,joille asiat on hyvinkin selvillä, mutta ovet eivät vaan avaudu.

Itse tein alan opintoja avoimessa yliopistossa, sitten voi hakea sekä niiden kautta että normisti todistus/pääsykoeväylää. 

Armeijan takia saattaa tulla välivuosi tai kaksi.

https://www.valivuosi.net/valivuosikokemuksia/otto-tietojarjestelmatiet…