Lue keskustelun säännöt.
Miniä vaatii jatkuvasti hoitamaan lapsia, en jaksa enää, ikää jo minulla 69 v
07.07.2022 |
Välit meni varmaan pojan perheeseen, kun kieltäydyin menemästä taas lapsia hoitamaan.
Olin la-su välisen yön kun olivat häissä, sitten olin tiistaina ja keskiviikkona päivällä monta tuntia kun oli ulkotöitä kuulema. Ja taas olisi pitänyt mennä. Kolme lasta heillä, 4 v, 3 v ja 1 v. Miniä on kotona ja poikani on töissä.
Sanoin etten enää jaksa, olen kyllä eläkkeellä mutta helteet vei voimat enkä muutenkaan jaksa enää yhtään.
Koko viimeinen vuosi ollut yhtä lasten kaitsemista, miniän äiti ei ole koskaan edes käynyt heillä, en tiedä miksi.
Mutta nyt alkaa minun eläkepäivät, pakon edessä (neuvola, lääkäri tms.) voin mennä pariksi tunniksi, muuten saavat pärjätä.
Miten te muut mummut jaksatte hoitaa?
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi määräänsä enempää läheisiään hoitaa oli kyse sitten äidistä tai lapsenlapsista. Lisäksi "hieman" eri asia ottaa hoitovastuuta yhdestä vanhuksesta nuorehkona aikuisena kuin kolmesta pikkulapsesta vanhuksena. Vanhukset kuitenkin harvemmin juoksentelevat ympäriinsä ja ovat milloin nenällään kivikossa, milloin vetämässä asioita pöydältä jne. jne. Pikkulapsiarjessahan tuollainen on ihan normaalia. Varsinkin noin pienillä kuin ap:n lapsenlapset.
Kotona asuvia muistisairaita täytyy kyllä vahtia jatkuvasti, aikuisten lastenkin. Heillä on lisäksi kaikki aikuisen mahdollisuudet ja taidot, mutta voivat olla lapsen tasolla muuten, pelottava yhdistelmä. Voivat laittaa käden aivan yhtäkkiä kuumaan uuniin tai lähteä alasti ulkosalle jne.
Hienoa jos isovanhemmat ovat lastenvahtiapuna mutta sitä avuliaisuutta käytetään väärin silloin jos se menee liiallisuuksiin, eikä siihen tarvitse suostua.
Jaa, missähän päin saa töistä vuosiksi palkallista vapaata omien vanhempiensa vahtimista varten? En ole sellaisesta kuullutkaan, vaan meillä suvussa muistisairaat ovat laitoshoidossa. Siellä on ihan palkallisia hoitajia heitä vahtimassa. Näin siksi, ettei aikuisilla lapsilla ole töiden takia mahdollista toimia 24/7 vahtina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on sinänsä rankkoja kuultavia, kun on päiväkodissa töissä ja eläkeikä on 68v.
Lapsenlapsesi ovat vanhempiensa vastuulla. Se on kuitenkin selvä.Ymmärrän, en millään jaksaisi, mutta kenellä on eläkeikä 68 v. Tuskin kenelläkään vielä? Ja toki tämäkin vaihtelee, ap ei jaksa, joku muu voi jaksaa hyvinkin, yksilöllisiä juttuja.
Sori, 1974 syntynyt ja tavoiteikäni on 68v 3kk. Siis se, että saa täyden eläkkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei sinulla ole puheyhteyttä omaan lapseesi ollenkaan?
On minulla ja hän sanoo, ettei tarvitse tulla, mutta kun miniä on eri mieltä. Poika on sitämieltä että pihahommat ehtii illalla ja viikonlopulla, miniä on malttamaton. Ostivat vastavalmistuneen talon, jonka omistaja sairastui eikä pystynyt muuttamaan.
Höpö höpsistä taas.
Mikä tässä on höpsistä?
Pidä ap puolesi, minä olen tyttäreni vaatimuksiin myös ihan uupunut, hoitopyynnöt alkoivat heti kun jäin tammikuussa eläkkeelle. Ja jännä, että vain minua kiusaa, isänsäkin elää, mutta ei koskaan vaivaa häntä. Kyllä se pappakin osaa lasten perään katsoa. Minä en ole mennyt kun ihan pakon edessä.No nämä uhrimummojen tarinat.
Voisi olla minun äitini, eikä mikään pidä paikkaansa. Hän oli mm selittänyt koko naapurustolle miten meidän lapset AINA on hänellä yökylässä. Yhden ainoan kerran on esikoienn viisivuotiaana ollut hätätilanteessa.
Samaten sössöttää sukulaisille miten emmem pärjäisi päivääkään ilman häntä - kun todellisuudessa hän tunkee meille vaikkei haluttaisi.
No voi hyvänen aika, kai minä tiedän montako kertaa olen ollut hoitamassa. Kaikki on puhelimen kalenterissa, että muistan mennä, katsoin kun kiristi yövahdiksi, yhtään viikkoa ei ole ollut, että en olisi käynyt vahtimassa, parhaana on viisi, kahtena viikkona yksi ja muina kahdesta neljään.
Nyt se on loppu.
Mulla oli samanlaiset olosuhteet, mutta korona vuodet helpottivat tilannetta.
Olin myös joka aamu laittamassa lapsia kouluun, kun eivät bussille selvinneet yksin.
Nyt ovat jo esiteinejä ja ovat kyllä tosi läheisiä, josta olen kiitollinen.
Juuri tuo 69 oli mulla se, joka oli vaikeinta ja silloin tuli korona ja olosuhteet muuttuivat.
En enää jaksaisi näin yli 7-kymppisenä ohan samaa rumbaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on sinänsä rankkoja kuultavia, kun on päiväkodissa töissä ja eläkeikä on 68v.
Lapsenlapsesi ovat vanhempiensa vastuulla. Se on kuitenkin selvä.Ymmärrän, en millään jaksaisi, mutta kenellä on eläkeikä 68 v. Tuskin kenelläkään vielä? Ja toki tämäkin vaihtelee, ap ei jaksa, joku muu voi jaksaa hyvinkin, yksilöllisiä juttuja.
Sori, 1974 syntynyt ja tavoiteikäni on 68v 3kk. Siis se, että saa täyden eläkkeen.
Olen syntynyt 1979 ja tavoite-eläkeikä 69 vuotta ja risat...
Onneksi minusta tulee teräsmummo joka handlaa työt, mahdolliset lastenlapset eikä ikinä väsytä. Toivoa sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta reilu 5-kymppinen, enkä tietenkään voi tietää, kuinka väsynyt tai sairas olen siinä vaiheessa, kun mummoksi tulen, jos tulen. Eihän sitäkään voi varmaksi tietää.
Mutta tällä hetkellä ajattelen, että haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastenlasteni kanssa, jos heitä minulle suodaan.
Haluan touhuta lasten kanssa sellaisia arkipäivän pikkujuttuja, joihin kiireisillä vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa.
Voidaan käydä leikkipuistossa ja kotieläinpihalla, leipoa ja lukea kirjoja. Ja tietysti myös yökyläillä joskus.
Lapset on pieniä niin vähän aikaa ja haluan nauttia tuosta ajasta niin paljon kuin mahdollista.
En malta odottaa mummoksi tuloa!Mä olen 63v ja odottelen työeläkettä. Olen useaan kertaan hakenut työkyvyttömyyseläkettä, paikat siinä kunnossa, ja nyt työttömänä siis. Onneksi ne lapsenlapset saapuivat maailmaan kun olin aika nuori, niin jaksoin kaitseakin. Tuli kirjat luettua ja yhdessä tortut leivottua, hyvät välit on meillä. Silti vieläkin kysellään, josko melkein aikuiset (molemmat opiskelevat) saisivat tulla meille viikonlopuiksi.
Ihan täyttä työtä se on isompienkin kanssa. Ruokaa pitäisi olla useamman kerran päivässä, ja tietenkin ravitsevaa, ei mitään halpis-einestä. Jos saavat touhuta itse keittiössä, on se täynnä leivänmuruja ja margariinit ja leikkeleet lämpimänä pitkin pöytiä, helpompaa laittaa itse.
Selkää särkee 24/7, olepas siinä sitten hellan ääressä ja väännä kauhaa. Tyypit jättävät roskat jälkeensä, märät pyyhkeet sohvalle jne. Jokainen vanhempi haluaa päästä helpolla, ja siksi pyydellään.
Rakastan heitä, mutta kyse on siitä, kun ei vaan jaksa, enää. Ap:lle täysi ymmärrys. Asioi sinä vain oman lapsesi kanssa, hoida lapsia jos itsestäsi siltä tuntuu, ja anna miniän hoitaa omat kersansa. Ei tarvitse moista päsmäröintiä kuunnella. Käyttää vain hyväksi.
Miksi annat muiden sikailla kodissasi?
No en mä annakaan. harvakseltaan ovat käyneet viime vuosina. Jos korjaisivat jälkensä, kokkailisivat siististi jne. niin voisivat huoletta olla meillä. Muuten todella fiksuja.
Olen tästä vanhemmilleen sanonutkin, mutta vastaus on huvittunutta hyminää, "pojat on poikia" jne...
Heillä kotona on kaikki hyrskyn myrskyn, ja niin se vaan sitten on, kun vanhemmat käy töissä. Oma häpeä kun eivät vaadi hyviä tapoja noudattamaan, vaikka ihan varmasti ne on opetettu. Kunhan tässä ap:lle vertaistukea lähettelin, siksi kommentoin.
Vähän samoja kokemuksia, mitta onneksi lapset tottelee minua.
T. Yli 70 v mummi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vasta reilu 5-kymppinen, enkä tietenkään voi tietää, kuinka väsynyt tai sairas olen siinä vaiheessa, kun mummoksi tulen, jos tulen. Eihän sitäkään voi varmaksi tietää.
Mutta tällä hetkellä ajattelen, että haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa lastenlasteni kanssa, jos heitä minulle suodaan.
Haluan touhuta lasten kanssa sellaisia arkipäivän pikkujuttuja, joihin kiireisillä vanhemmilla ei välttämättä ole aikaa.
Voidaan käydä leikkipuistossa ja kotieläinpihalla, leipoa ja lukea kirjoja. Ja tietysti myös yökyläillä joskus.
Lapset on pieniä niin vähän aikaa ja haluan nauttia tuosta ajasta niin paljon kuin mahdollista.
En malta odottaa mummoksi tuloa!Mä olen 63v ja odottelen työeläkettä. Olen useaan kertaan hakenut työkyvyttömyyseläkettä, paikat siinä kunnossa, ja nyt työttömänä siis. Onneksi ne lapsenlapset saapuivat maailmaan kun olin aika nuori, niin jaksoin kaitseakin. Tuli kirjat luettua ja yhdessä tortut leivottua, hyvät välit on meillä. Silti vieläkin kysellään, josko melkein aikuiset (molemmat opiskelevat) saisivat tulla meille viikonlopuiksi.
Ihan täyttä työtä se on isompienkin kanssa. Ruokaa pitäisi olla useamman kerran päivässä, ja tietenkin ravitsevaa, ei mitään halpis-einestä. Jos saavat touhuta itse keittiössä, on se täynnä leivänmuruja ja margariinit ja leikkeleet lämpimänä pitkin pöytiä, helpompaa laittaa itse.
Selkää särkee 24/7, olepas siinä sitten hellan ääressä ja väännä kauhaa. Tyypit jättävät roskat jälkeensä, märät pyyhkeet sohvalle jne. Jokainen vanhempi haluaa päästä helpolla, ja siksi pyydellään.
Rakastan heitä, mutta kyse on siitä, kun ei vaan jaksa, enää. Ap:lle täysi ymmärrys. Asioi sinä vain oman lapsesi kanssa, hoida lapsia jos itsestäsi siltä tuntuu, ja anna miniän hoitaa omat kersansa. Ei tarvitse moista päsmäröintiä kuunnella. Käyttää vain hyväksi.
Miksi annat muiden sikailla kodissasi?
👆🏻 Oiva esimerkki nykyäitien inhottavuudesta. Näitä on sadoittain pitkin päivää kun sairaalassa tätä olen seurannut.
Äiti olen, mutta en mikään nykyäiti, jos sillä viitataan nuoriin äiteihin. Ikää on jo kertynyt. En voi kuin ihmetellä ihmistä, joka antaa aikuisten lastenlasten sotkea kotonaan puuttumatta asiaan. Ei siinä mitään ilkeyttä ole
Mielestäni kyllä kommentistani selvisi, etten anna kenenkään sikailla kotonani. -Tuo samainen mummi
Missä kohtaa? Kerroit vain että aikuiset lapsenlapset sotkevat ja raskasta on.
No kyllä mä mielestäni kirjoitin, että pyydellään ja pitäisi ottaa isotkin lapset vielä hoitoon. Ja enhän mä muuten voisi kertoa millaista tämä olisi, jos heidät kotiini ottaisin, ellen olisi kokeillut pari kertaa. Mulle riitti, kiitti. Eikä minua pysty pakottamaan, sellainen luonne olen, eli itse olen noilla kerroilla halunnutkin heitä nähdä. Vahinko, ettei se enää käy.
Ja noina päivinä olen siis jankuttanut tunteja, kuinka roskat tuodaan roskikseen, tyhjät kokistölkit kassiin, ja pyyhkeet viette kodinhoitohuoneeseen, likaiset vaatteenne laitatte pussiin (ovat saunoneet) jne. ja lopulta näin on tehtykin, mutta kyllähän tuo paasaaminen uuvuttaa. Joten ei siis enää. Muuten ois ihan jees.
Miksi lopetit kyläilyt siinä vaiheessa kun paasauksesi alkoi tuottaa tulosta? Sehän meni nyt sitten vähän niin kuin hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan. Miniä helisemässä kun roikut siellä jatkuvasti.
Minä uskon kaiken, koska sama tilanne itselläni.
Ikinä en ole mennyt poikani kotiin pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa näistä mummeleista, jotka selittävät miten heiltä vaaditaan sitäsuntätä jne ovat tyyppiä
- edessäpäin sössöttävät iloisina miten ilolla auttavat ja sitten marisevat selän takana
- liioittelevat rankalla kädellä niin että yhdestä kahden tunnin hoitokeikasta tulee kuukauden uhrimaratoni
Onko sulla kuinkakin iso otanta? Tai jotain lähdettä, mihin väittämäsi perustat?
Ei, ei kelpaa lähteeksi sinä ja sinun ystävättäresi. Vaan ihan tutkittua tietoa asiasta pitää olla. Muuten puheesi "suurimmasta osasta" on tuulen huminaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuollaisella määrällä hoitoapua voi hyvin sanoa, ettei jaksa. Pojalleen ainakin. Pojan ja miniän tuossa pitäisi mennä itseensä. Pihatyötkin ovat omakotitalon täysin normaaleja askareita, joista 2 tervettä aikuista selviää normaalissa palkkatyössä käyvän vapaalla. 3 noin pientä lasta, joista yksinään jo nuorin varmasti ikänsä puolesta työllistävä. Tuo pientenlasten yöhoito on jo suurta luksusta, mitä isovanhempi voi tarjota.
Jos miniää stressaa piha, eikö kannattaisi ennemmin ehdottaa talkoita viikonloppuna?
Niin että siellä oikeasti saataisiin jotain aikaa eikä kaikki olisi sen miniän harteilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuollaisella määrällä hoitoapua voi hyvin sanoa, ettei jaksa. Pojalleen ainakin. Pojan ja miniän tuossa pitäisi mennä itseensä. Pihatyötkin ovat omakotitalon täysin normaaleja askareita, joista 2 tervettä aikuista selviää normaalissa palkkatyössä käyvän vapaalla. 3 noin pientä lasta, joista yksinään jo nuorin varmasti ikänsä puolesta työllistävä. Tuo pientenlasten yöhoito on jo suurta luksusta, mitä isovanhempi voi tarjota.
Se talon piha ei välttis ole siinä kunnossa että ylläpito riittäisi tai se ei sovellu lapsille ilman muutostöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan voi määräänsä enempää läheisiään hoitaa oli kyse sitten äidistä tai lapsenlapsista. Lisäksi "hieman" eri asia ottaa hoitovastuuta yhdestä vanhuksesta nuorehkona aikuisena kuin kolmesta pikkulapsesta vanhuksena. Vanhukset kuitenkin harvemmin juoksentelevat ympäriinsä ja ovat milloin nenällään kivikossa, milloin vetämässä asioita pöydältä jne. jne. Pikkulapsiarjessahan tuollainen on ihan normaalia. Varsinkin noin pienillä kuin ap:n lapsenlapset.
Kotona asuvia muistisairaita täytyy kyllä vahtia jatkuvasti, aikuisten lastenkin. Heillä on lisäksi kaikki aikuisen mahdollisuudet ja taidot, mutta voivat olla lapsen tasolla muuten, pelottava yhdistelmä. Voivat laittaa käden aivan yhtäkkiä kuumaan uuniin tai lähteä alasti ulkosalle jne.
Hienoa jos isovanhemmat ovat lastenvahtiapuna mutta sitä avuliaisuutta käytetään väärin silloin jos se menee liiallisuuksiin, eikä siihen tarvitse suostua.
Jaa, missähän päin saa töistä vuosiksi palkallista vapaata omien vanhempiensa vahtimista varten? En ole sellaisesta kuullutkaan, vaan meillä suvussa muistisairaat ovat laitoshoidossa. Siellä on ihan palkallisia hoitajia heitä vahtimassa. Näin siksi, ettei aikuisilla lapsilla ole töiden takia mahdollista toimia 24/7 vahtina.
Mutta sellaisia "hiipun kiipun" -muistisairaita on vielä paljon kotihoidossa, ja siinä saattaa mennä vuosiakin, ennen kuin vanhus on tosissaan siinä vaiheessa, että on vietävä laitoshoitoon. Kotihoidon ja omaisten turvin on vielä paljon vanhuksia kotonaan, pärjäilevät miten sitten pärjäilevät. Yleensä hoitoon on valjastettu sitten useampikin omainen. Vanhusta, joka ei vielä sentään lähde alusvaatteissa pakkaseen ja joka vielä tunnistaa omaisensa ja rutiinilla pärjää itsekseenkin, ei mielellään laita laitoshoitoon, koska se saattaa sitten olla tälle kohtalokasta. Useimmat haluaa kuitenkin sen vanhuksensa parasta.
Eihän se tietysti niin kivaa ole ja työssäkäyville voi olla haasteellista, mutta nämä onkin aina tapauskohtaisesti järjestetty. Mikä sopi yhdelle, ei onnistu toiselle, niin se menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voisin tulla sinne tekemään niitä pihatöitä sen poikani kanssa, sillä aikaa kun miniä touhuaisi lastensa kanssa. Tai miniän kanssa, poika hoitaisi lapsia, ihan sama mulle. Jaksaisin ihan hyvin, koska jaksanhan minä omassakin pihassani työt tehdä.
Pikkulapsia taas en jaksaisi, ne on rasittavia pitemmän päälle. Jos niitä on jo hoitanut samalla viikolla pari kertaa, niin kyllä riittää.
Kas kun ei se miniä ehdota, että mummo ottaisi lapset luokseen asumaan. Itänaapurissahan se meneekin niin.
Ai miten jaksan hoitaa? Oikein hvyin. Kasvatin lapsistani (tyttö ja poika) omatoimisia, ratkaisukeskeisiä ja itsenäisiä ihmisiä. Eivät enää omilleen muutettuaan tarvinneet äidin apua jokaiseen asiaan. Sovittiin myös jo aikoja sitten, että jos lapseni tarvisevat multa jotain, pyytävät itse. Ei siis niin, että vävy tai miniä pyytää. Miniä pyytää omilta vanhemmiltaan ja vävy omiltaan. Omat lapseni ymmärtävät oikein hyvin, että en ole enää nelikymppinen ja sen vuoksi eivät edes halua pitää minua sen enempää pankki-, lastenhoito- kuin muunakaan automaattina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on sinänsä rankkoja kuultavia, kun on päiväkodissa töissä ja eläkeikä on 68v.
Lapsenlapsesi ovat vanhempiensa vastuulla. Se on kuitenkin selvä.Ymmärrän, en millään jaksaisi, mutta kenellä on eläkeikä 68 v. Tuskin kenelläkään vielä? Ja toki tämäkin vaihtelee, ap ei jaksa, joku muu voi jaksaa hyvinkin, yksilöllisiä juttuja.
Ole eri, mutta syntynyt vuonna -70 ja minulla on eläkeikä 67v 11kk. Minua nuoremmilla korkeampi. En nyt ehdi tarkastaa KELA:n sivuilta, mutta olikohan se niin, että eläkeikä nousee 3 kk joka tai joka toinen vuosi.
Eihän kela edes maksa kuin kansaneläkettä eikä pidä paikkaansa tuo mainitsemasi eläkeikäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on sinänsä rankkoja kuultavia, kun on päiväkodissa töissä ja eläkeikä on 68v.
Lapsenlapsesi ovat vanhempiensa vastuulla. Se on kuitenkin selvä.Ymmärrän, en millään jaksaisi, mutta kenellä on eläkeikä 68 v. Tuskin kenelläkään vielä? Ja toki tämäkin vaihtelee, ap ei jaksa, joku muu voi jaksaa hyvinkin, yksilöllisiä juttuja.
Ole eri, mutta syntynyt vuonna -70 ja minulla on eläkeikä 67v 11kk. Minua nuoremmilla korkeampi. En nyt ehdi tarkastaa KELA:n sivuilta, mutta olikohan se niin, että eläkeikä nousee 3 kk joka tai joka toinen vuosi.
Eihän kela edes maksa kuin kansaneläkettä eikä pidä paikkaansa tuo mainitsemasi eläkeikäkään.
Olisiko tuossa ollut se tavoite eläkeikä? Olen 84 syntynyt ja alin ikä päästä eläkkeelle on 67v 1kk. Tavoiteikä on 69v 9kk.
Vierailija kirjoitti:
Minä voisin tulla sinne tekemään niitä pihatöitä sen poikani kanssa, sillä aikaa kun miniä touhuaisi lastensa kanssa. Tai miniän kanssa, poika hoitaisi lapsia, ihan sama mulle. Jaksaisin ihan hyvin, koska jaksanhan minä omassakin pihassani työt tehdä.
Pikkulapsia taas en jaksaisi, ne on rasittavia pitemmän päälle. Jos niitä on jo hoitanut samalla viikolla pari kertaa, niin kyllä riittää.
Kas kun ei se miniä ehdota, että mummo ottaisi lapset luokseen asumaan. Itänaapurissahan se meneekin niin.
Minä en jaksisi noin monta pientä lasta hoitaa, ja mikä suuri vastuu siinä on. Pihatöitä jaksan tehdä, ja ihan mukavaa vielä, kun on kaveri siinä. Olen eläkkeellä, 64 v.
Minulla ei vielä lapsenlapsia, mutta ajattelisin, että jaksamiseni mukaan mielellään hoitaisin, mutta niin, että lapset tulevat minun kotiini/mökille , en kyllä menisi poikani ja miniäni kotiin heitä hoitamaan. Voisin myös hakea lapset hoitoon. Ja jos väsyisin, kertoisin kyllä pojalleni, että nyt en jaksa, jokainen hoitokerta sovittava tietysti erikseen, mikään hoitoautomaatti en olisi. Lapset on ihania.
Eihän se miniäkään jaksa edes yhtä viikkoa niiden lastensa kanssa. Silti olettaa, että mummo jaksaa mitä vaan.